***
Mutta asiaan. Olen yöpynyt Englannissa kohteissa, joissa olen tuntenut selittämätöntä pelkoa. Nyt sellaista ei ollut, vaikka pari käyntikohdetta muuten hätkäyttivätkin. Pari vuotta sitten yövyimme Riponissa grade 2:n talossa eli vanhassa, osittain suojeltavassa, arvokkaassa kohteessa. Pohjakaavaa emme tienneet etukäteen - olisimme varmasti miettineet paikkaa toisen kerran ennen varaamista. Kulkuovi oli pimeässä. Keittiössä ei ollut ruokapöytää, joten jouduimme ruokailtaessa kantamaan kaiken toiseen päähän taloa olohuoneen viihtyisän ikkunan ääreen, josta saattoi seurata puutarhaa ja sen takana kulkevaa katua. Pesuhuone oli päinvastaisessa päässä ja sinne sai yöllä kulkea melkoisen matkan. Missään asunnossani en ole suhteellisesti vaeltanut niin paljon kuin tässä. Yöllä vessaan meno pelotti, tunsin oloni epämukavaksi kylpiessäni, eikä se ollut vain paikan kylmää kosteutta. Vaimoni oli tuntenut samoin. "Ne silmät..."
Kummitusjutut ovat kiehtoneet itseäni pitkään. En tietoisesti hakeudu pelottaviin paikkoihin, mutta joskus niihin törmää. Vaikka aiheesta on puhuttu paljon, aika vähän konkreettista on tarjolla. Sisältöä tulee tasaisesti yhtä vähän sekä kummitusfriikeiltä kuin skeptikoiltakin. Ehkä sisällämme on pelko tai toive nähdä jotain, myös tiedostamatta. Otetaan Shakespeare avuksi:
https://www.kirjastot.fi/kysy/olen-kielenkaantaja-ja-suomennan-teosta
Mielestäni vakuuttavan tuntoinen selitysmalli pohjautuu fysiikkaan. Tiettyjen paikkojen lämpötilanvaihtelut, kosteusvaihtelut, homeen ja sienten tuoksut, ilmanpaineen erot, magneettikenttien poikkeamat voivat sekoittaa aistejamme. Puut voivat tuulessa kirskua kammottavasti ja tornipöllö lentää äänettömästi ohitsemme ja päästää luonnottoman surullisen ääntelyn, joka saa yöhön virittyneet, herkistyneet korvamme kalpenemaan kauhusta, puhumattakaan pöllön omituisesta ulkonäöstä, joka voi säikäyttää.
Varsinaisessa kummittelussa on kaksi suuntaa. Periaatteessa meillä on tarve saada tietoa jostain, mietimme tihentyneesti paikan tunnelmaa ja syitä siihen, voimme myös miettiä menneitä henkilöitä ja yhteyttämme heihin, mitä heille haluaisimme sanoa. Tämä on yleisintä ja tämän tunnistanevat myös skeptikotkin. Kun liikun Elgarin kotimaisemissa ja käyn hänen haudallaan, pakostakin mietin omaa suhdettani hänen perintöönsä. Toinen suunta on harvinaisempi: jos menneet pyrkivätkin kommunikoimaan meidän kanssamme. Miksi näin tapahtuisi ja miten? Olisiko se tapahtuessaan meille ymmärrettävää? Ymmärtääkseni tämä on juuri asia, joka tuohon ensimmäiseen yhdistyneenä luo kummitteluun kiehtovuutta ja salaperäisyyttä.
Outoudessa on jotain samalla mukavasti kotoista ja pelottavaa - siksi kummitusjutut ovat suosittuja. Jotkut hakevat vastaavia säväreitä kuuluisista rikoksista, joihin selvittämättömyys tai järjettömyys antaa kummitusmaista, synkkää hohdetta. Esimerkkinä vaikka Viiltäjä-Jackin tekoset tai Gloucesterin osoite 25 Cromwell Street. Mutta varsinaisia kummitustaloja löytyy Englannista useilta paikkakunnilta. Tuossa Riponin kohteessa varsinainen uni oli kuitenkin riittävän rauhallista, vaikka kylppärissä jänskättikin...
***
Have you seen the ghost? I have not, but sometimes felt the presence of... something. The rational explanation is some anomalities in physical environment: drop of room temperature, change of moisture, wind, some chemicals - from mold or funghi, air pressure... even noise from tree trunks and from owls... can make our senses more alert to receive something - inside us, yes, but might there be also spirits that like to communicate with us? We cannot tell surely.
There are many famous haunted houses in England, plus those places where particularly nasty crimes have been committed - Jack the Ripper tour and notorious 25 Cromwell Street, Gloucester comes to mind, feeding our mind with fear.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti