Maailma vailla loppua

Olen matkoillani pyrkinyt osallistumaan Jumalanpalvelukseen, jos sellainen on sattunut sopivasti kohdalle mielenkiintoisessa kirkossa. Riponissa ohjelma oli eräänä sunnuntaina sellainen, että piti jumalanpalvelusaikaan olla jo toisella puolen maakuntaa ja huomasin, että katedraalissa on myös aamurukous. Se oli uusi kokemus, joten menimme sinne. Paikalla oli muutama pappi ja muutama aamuvirkku seurakuntalainen. Meidät toivotettiin sydämellisesti tervetulleeksi ja käteemme annettiin Book of Common Prayer, anglikaanisen kirkon legendaarinen teos, josta toimituksia voi seurata ja jota jotkut käyttävät kuin runokirjaa. Eräät tutut ilmaisut, kuten ashes to ashes, dust to dust ovat tästä teoksesta.

Kiinnitin huomioni toistuneeseen fraasiin World without end. Suomalaisessa jumalanpalveluksessa toistuu sama ajatus jotenkin eri muodossa: iänkaikkisesta iänkaikkiseen. Maailma ilman loppua, jossa kuolemaa ei ole, on paljas, hätkähdyttävä ajatus, jossa näkyy kirkkaana yleisen rukouskirjan henki. Mietin ajatusta ja huomasin, että Ken Follettin mainio trilogia, jonka päätösosa on juuri ilmestynyt, on keskimmäiseltä osaltaan juuri Maailma vailla loppua. Taivaan pilarit on mainio aloitusosa ja vastailmestynyt A column of fire päätösosa.

Olen pitkään lukenut T.S. Eliotin tuotantoa ja ihmetellyt hänen ristiriitaista, pidättyvää persoonaansa. Elämäkerrasta jäi omituinen ja valju kuva hänestä. Runot ovat myös hivenen tikkuisia, lastattuja ja viitteiden kirjomia. Kvartettojen päätösruno Little Gidding on kuitenkin rautaa. Nimikirkko sijaitsee Huntingdonshiressä, Peterboroughista etelään ja siellä rakentui uskonnollisia jännitteitä vältellyt Ferrasien sukuyhteisö.
http://www.littlegiddingchurch.org.uk/

Eliot sanoo paikasta monta asiaa, jotka kääntyvät ilmiömäisen hankalasti: History is now and England tai Where prayer has been valid. Runossa on monta asiaa jotka aukenevat hitaasti ja vaikeasti. Runoa on verrattu Danten Purgatorioon, joka on eteenpäin menoa moneen Eliotin synkempään runoon nähden, joita on verrattu Danten Helvetin säkeisiin. Runon loppusivut kuitenkin ainakin itselleni ovat hämmästyttävää, uskonnollista tekstiä, jotka vetävät vertoja Danten ruusuaiheiselle kielimusiikille Paratiisin lopussa. Eliot on kuitenkin kuvissaan Dantea konkreettisempi ja myös hämmästyttävästi optimistisempi kuin Mauno Koivisto.

And all shall be well and
All manner of thing shall be well

Ja viimeinen rivi on mystisin ja polttavin niistä kaikista.
Eliot kurottuu vaikeassa runoilmaisussaan rohkeasti, jääräpäisesti ja hankalasti ajan ja maailman tuolle puolelle. Hän on kaikessa tupesmaisuudessaankin pohjimmiltaan hämmästyttävä runoilija ja tuskaisesti etsivä uskon mies, jolle sana, konkretia, aika ja mystiikka ovat saman asian eri ilmentymiä.

On harmi, että Wsoyn käännös Neljä kvartettoa on loppuunmyyty. Uusi painos tarvittaisiin. Onneksi runon saa helposti myös netistä. Vaikkapa täältä:
http://www.davidgorman.com/4Quartets/

***

This time, some thoughts on eternity. Book of Common Prayer has a solid position in Anglican services. I visited early morning prayer in Ripon and started to think about the phrase World without end. The prayer has also a central place in Little Gidding poem by T.S.Eliot. He is a modern Dante, and his tricky poem texture envelopes some real treasures inside, also surprisingly positive lines about the things to come. Some religious perspectives can turn even quite long history into something short and narrow. My photo is  not from Little Gidding but these walls are almost 1000 years old: the altar of Lastingham. Just another place where prayer has been valid.