Sarjakuvassa on mahdollisuutensa, tiiviisti sen ilmaisi Niklas Herlin, hieno kirjoittaja, vahva vaikuttaja ja esimerkillinen isä - surullista että hänen matkansa katkesi muutama päivä sitten.
http://niklasherlin.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/135588-sarjakuva-yhteiskunnan-kningaslaji
Kirjoituksessa myös englantilainen sarjakuva saa vaatimattoman paikkansa, se ei kuulu Belgian ja Ranskan ja USA:n tapaisiin suurvaltoihin. Jos brittisarjisten suurin menestyjä Lätsä eli Andy Capp keksittäisiin tänään, sosiaalitoimi aivan oikein kieltäisi sen. Syitä on enemmän kuin riittävästi.
Miksi sarjakuva ei Englannissa ole ottanut paikkaansa? Mielestäni siihen on useita syitä. Ensimmäinen on voimakas lasten- ja nuortenkirjallisuuden perinne. Toiseksi syitä voi olla kustannustoiminnan perinteessä ja kuvien tekemisen menetelmissä. Kolmantena syynä on, että pilakuvan perinne on valtavan suuri ja laadukas. Edelleen tänä päivänä joku The Spectatorin tapainen asiallinen laatulehti käyttää kuvituksenaan pääasiassa pilakuvia, poliittisia, yhteiskunnallisia yhden kuvan vitsejä. Englantilaisten pilakuvien perinne on pitkä, tyyli virtuoosinen ja toteutus monesti suomalaista räikeämpää. Meillä on totuttu Kari Suomalaisen viitoittamalle pelkistetylle ja tiivistetylle, sanoisinko sibeliaaniselle tyylille. Sopii katsoa vaikka Guardianin Brexit-aiheista riekkumista:
https://www.theguardian.com/commentisfree/picture/2017/oct/22/as-tories-fight-theresa-may-adopts-a-new-negotiating-style-cartoon
Poliittisen pilkan maailma on kuitenkin ilahduttavan ajaton. Gillrayn klassinen piirros Pitt nuoremmasta ja Napoleonista voisi pienin muutoksin kuvata tätä päivää.
***
It is quite amusing that we are not amused by English comics, whereas their cartoons are excellent. France and Belgium are superpowers of comics, with US. I wonder if the strong tradition in childrens' books or the high quality level in drawings and publishing are the reasons. In any case we are not so much amused by Andy Capp either, social health care had developed much since his golden years in 50'-70's. But the quality of English political cartoons from Gillray to current Brexit-themed masterpieces has been on the constant stellar top level. Perhaps it is fair to say, my neighbour boy collected Buster comics - he was also better football player than me - you cannot learn everything from Asterix and Lucky Luke, after all...
2 kommenttia:
Muutama ajatelma. Sarjakuva sanomalehdessä on amerikkalainen ja pohjoismainen perinne. Mannermaiset päivälehdet (vaikkapa Saksassa) eivät pääsääntöisesti julkaise niitä, mutta arvioivat kyllä kulttuurisivuilla. Teokset. Reseptio on aina valikoivaa; moni teos jää vaille ansaitsemaansa huomiota. Britanniasta vaikkapa Modesty Blaise, johon minulla ei ole henkilökohtaista suhdetta. Johdannoksi kelpaa mainiosti Esko Valtaojan kolumni Turun Sanomissa. Commando l. Korkeajännitys mainittiinkin. - Hypoteesi. Olisiko näin, ettei sarjakuvalla ole kovin korkeaa statusta maan nuorten aikuisten kulttuurikatsannossa? Se jätetään viimeistään teini-iässä, ja siirrytään vaikkapa popmusiikin kuulijoiksi ja tekijöiksi. Johon taas ei ranskankielisellä alueella ole vastaavaa paloa.
Kiitos kommentista. Kuulostaa vakuuttavalta analyysilta. Ranska on aika erikoinen, kun sekä pilapiirros ja sarjakuva voivat molemmat hyvin ja suhde poppiin on tuo kuten kuvasit. Valtaoja ehtii joka paikkaan ja tietää kaikesta kaiken.
Lähetä kommentti