"-Tehän tunnette Englannin; ovatko ihmiset siellä yhtä hulluja kuin Ranskassa?
-Toisella tavoin."
VOLTAIRE
Katsoin ensimmäisen Englannin-matkani muistiinpanot. Niistä välittyy jokseenkin sekava tunnelma. Minun oli vaikea tunnistaa maan rakastettavuutta, koska olin niin paljon Ranskan lumoissa. Huomiota kiinnitti jäykkyys, epäkäytännöllisyys ja jonkinlainen ystävällinen joustamattomuus, kulttuuri ei ole Ranskalaisittain niin päällekäyvä, mutta siinä on samaa periksiantamattomuutta, jota ei ensin edes huomaa ja kun siihen törmää, ei siltikään usko.
Ensimmäisellä reissulla ihmettelin, miten pesualtaassa kaksi hanaa toimivat. Ne ovat väistyneet hitaasti ja niitä tapaa yhä. Ensimmäisellä reissulla vaihtelin käsiä erilämpöisissä vesisuihkuissa ja yritin saada pesut hoidettua jonkinlaisella ristikkäishuitomisella. Suihkuissa olen Englannissa törmännyt vuosien aikana monenlaisiin virityksiin ja tuulettimen käynnistyminen on alkanut vähentää kopin sumuisuutta ja heiluttanut suihkukopin huteraa rakennelmaa. Osa suihkusekoittimista on ollut niin monimutkaisia, että olen ilkosillani miettinyt kojeen ääressä sen toimintaperiaatetta ja oikeaa yhdistelmää, joka valuttaisi päälleni mahdollisimman lämmintä vettä, ainakin jonkin aikaa. Jos majoitustila on ollut Lontoossa, odotukset piti laskea entistäkin alemmas, myös liikematkoilla.
Englantilaiset tyytyvät vähään ja uskovat sen olevan maailman parasta. Tässäkin suhteessa he ovat monesti ranskalaisten vastakohtia. Eräs englantilainen tuttavaperheemme kertoi meille 90-luvulla heillä käydessämme, että voi valmistaa kahvia. "Meillä on siihen oikein laite." Olimme hämmästyneitä, kun hän esitteli meille kahvinkeitintä kuin suurempaakin uutuutta. "Odottakaa vain hetki, valmistus ei kestä pitkään." Isäntä oli ilmeisesti hankkinut tiedot Suomesta Tacituksen Germania teoksesta, fennithän olivat siellä kaiken toivon ulkopuolella. Mutta röpöttäviä kahvinkeittimiä meillä on ollut jo pitkään ja kahviperinteemme kyllä pesee englantilaisen perinteen, vaikka sielläkin kehitystä on tapahtunut viime vuosina.
Johonkin rajaan asti omaan kuplaan sulkeutuminen ja kehityksen vastustaminen on sympaattista. Omat tunteeni esimerkiksi Brexitin suhteen ovat hyvin sekavat. Haluaisin, että Englanti säilyisi osana Euroopan kansojen perhettä, mutta toisaalta toivoisin, että se säilyttäisi omat konstikkaat perinteensä ja yksilöt pitäisivät kiinni ystävällisestä oikeudestaan erikoisiin mielipiteisiin. John Cleese muisteli, että hänen vanhempansa valitsivat ravintolan sillä perusteella, että siellä käytettiin lämmitettyjä lautasia. Alec Clifton-Taylor ei tinkinyt Englannin kirkkojen opaskirjansa toista laitosta päivitettäessä mielipiteistään, joka koskivat viktoriaanien turmiollista vaikutusta kirkkojen sisustukseen ja huonon maun ilmenemistä kirkkomaiden muistokiviratkaisuissa. Jotenkin minusta tuntuu, että varttuneempana ymmärrän Alecia oikein hyvin, nuorempana olisin vain ihmetellyt. Huomaan myös harmittelevani, ettei hänestä koskaan tehty Sir Alecia. Hän olisi sen ansainnut.
***
There will always be some traditions. The Finns sometimes find English traditions quite charming, even though the Englishmen can be almost comically unaware of development in lesser democraties, like Finland. Actually, our coffee culture is much stronger and we have performed some miracles in water pipe solutions for households. After many years of dealing with the Englishmen, some of my thinking has been changed to better understand some curiosities and even defend them (mostly against Frenchman, those ironic and flexible, quality-orientated people).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti