perjantai 7. heinäkuuta 2017

Emilyä Epätoivoisesti Etsimässä


Humisevan harjun kirjoittajasta tiedetään yllättävän vähän. Veljen maalaamista kahdesta muotokuvasta välittyy kuva omaan maailmaansa uppoutuneesta introvertistä, josta ei oikein saa selvää millainen hän on. Elämänkertatiedot ovat hajanaisia, koulunkäyntiä Brysselissä saakka, pari kummallista esseetä ranskaksi, toinen koskien luonnon tapahtumien väistämätöntä kaunista julmuutta. Paluuta kotiin, paljon kotitöitä, kävelyä nummilla, koirien hoitamista ja niiden piirtämistä, taffelipianon soittamista. Kirjoittamista jo varhain, Annen kanssa. Menestysteoksen synnyttyä nopea kuolema Branwellin, veljen kuoleman jälkeen.

Emilyn kiinnostavuus on teoksissa, runot ja romaani kertovat intohimosta, älykkyydestä. Miten tämä henkilö rakasti? Hymyilikö hän? Oliko hän viehättävä? Häntä on helppo sentimentalisoida ja etäihastua häneen, mutta todellisuus olisi voinut olla väkevämpi kuin olemme varautuneet. Aikalaiset eivät meinanneet uskoa että Humiseva harju olisi Emilyn kirjoittama, sitä on yritetty laittaa Branwellin työksi. Teoksen rakenne heijastaa huolellisen introvertin uppoutumista ja kaikenkattavuutta. Kuten Austenilla, omistusoloilla on suuri merkitys, mutta tässä lähestytään pakkomielteitä. Omaisuuden lisäksi myös henkilöt kuuluvat tiukasti johonkin. Juoni on kaukana suoraviivaisesta, kieli on karkeaa ja jotkut kohtaukset ovat painajaismaisen väkeviä. Teosta leimaa jonkinlainen kohtalonomainen pessimismi, jota kertoja vielä korostaa.

Emilystä on laadittu joitakin monografioita, joista kiehtovin on mielestäni Stevie Davisin Emily Bronte: Heretic. Teos menee johtopäätöksissään aika pitkälle, mutta on kiinnostava pohtiessaan Emilyä luonnontieteen, uskonnon ja seksuaalisuuden ristivalotuksissa. Muistaakseni Godard on jossain elokuvassa sijoittanut johonkin kohtaukseen Emilyn haamun. En ole elokuvaa nähnyt. Sen sijaan sain jostain tiedon, että Emilyyn olisi saatu yhteys 1800-luvun loppupuolella amerikkalaisessa spiritualistisessa istunnossa. Sanoiko hän jotain, jäi epäselväksi. Balthusin Humisevan harjun kuvitusta, sopivan pakkomielteistä, olen jo aiemmin käsitellyt. Loppujen lopuksi meille jää aika vähän merkityksellistä tavaraa, mutta romaani ja runot ovat tutustumisen arvoisia ja kertovat kuitenkin paljon. Runoja ei tietääkseni ole suomennettu, mutta vika ei ole niissä. Tutustuminen kannattaa aloittaa vaikka suoraan viimeisinä riveinä tunnetusta runosta. Sen alun julistus on komeaa tekstiä.

http://www.poetry-archive.com/b/last_lines.html

***

Emily Bronte still stirs our imagination. We know quite little of her, but we are filled with several questions. How woman of that era could be so strong like her? Was she in love? Was she lovely? Stevie Davies made an interesting book of her: Defining her as the heretic, the book was perhaps too far-fetched, but provides some interesting viewpoints to her education, religion and sexuality. Godard made her spirit to enter his movie. But to find her real personality, we better stick her novel and poems or visit Haworth moorland as pictured in photo, Top Withens seen in horizon.

Ei kommentteja: