Syrjäinen maa - Hinterland - Y Gwell

Tv-dekkari Syrjäinen maa on ollut haaste. Kun Englantiin on sijoittunut useita poliisisarjoja, Skotlantiin pari, niin Wales on ollut pitkään lapsipuolen asemassa. Tähän tarpeeseen syntyi Syrjäinen maa eli Hinterland. Lopputulos on hämmentävä kuva naapurialueesta - Englannin poliisisarjoissa toiminta on pääosin ripeää, sitä on riittävästi ja viihdyttävyydestä on huolehdittu, välillä liikaakin.  Midsomerin murhat on tästä pahin esimerkki, nimensä mukaisesti vasta vähintään kahden vainajan saldo saa joissakin jaksoissa poliisien harmaan aineen tykyttämään tosimielessä ja etsimään edes jonkinlaisella vakavuudella ratkaisun avaimia.

Syrjäisessä maassa hitaus ja masennus ovat saaneet näkyvän kuvan. Puhetta ei ole haitaksi saakka, mutta omituisia etunimiä kyllä huudellaan niin paljon, että niihin väkisinkin kiinnittää huomiota. Päähenkilön, Tom Mathiaksen, alakulo uhkaa mennä koomiseksi, kun naamassa ei löydy uutta asteikkoa kurjuuden syventyessä. Pari kertaa erehdyin luulemaan, että vastaanotin on jumiutunut – kuvaus vaan junnasi paikallaan ihan tarkoituksella kuin joku nyrjähtänyt powerpoint-show. Näistä lähtökohdista voi päätellä, että sarja on saanut myös vahvan jalansijan suomalaisissa sydämissä. Syrjäisen maan Mathias, purgatoriomaisen olotilan itselleen nikkaroinut ja siinä masokistisesti viihtyvä kaurismäkeläinen sankari ei ole muutenkaan yksin - englantilainen vastinekin löytyy: Foylen sodan nimihahmo. Hänkin on syrjäisellä maalla, vasten tahtoaan, mutta sietää olosuhteensa brittiläisellä huumorilla. Hänkin kyntää syviä vesiä ja rentoutuu oikeastaan vain poissa Hastingsin merelliseltä rannikolta - taimenpurojen ja perhokalastuksen parissa. Kalojen narraamisesta ja toisaalta ihmisten tilanteen etäältä ymmärtämisestä sekä myötätunnosta löytyy Christopher Foylelle vapahdus ja toivo, jonka ulkopuolelle on Syrjäisessä maassa jääty. Onhan Foylen sodassa myös Honeysuckle Weeksin näyttelemä jatkuvan nälän riivaama Sam, jonka hymyn ja toiminnan välähdykset kääntävät Hastingsin sodanaikaisen ankeuden jokseenkin paratiisilliseksi.

Kävin pitkät ajat Walesin rajan tuntumassa – Welsh border marches on suosikkiseutuani Englannissa ja viihdyin siellä ilman tarvetta ylittää rajaa lohikäärmelipun maille. Lopulta tämä alkoi tuntua niin itsetarkoitukselliselta, että päätin ylittää rajan. Suunnitelmissa oli tutustua kaivoslaaksoihin ja matkata meren rannalle. Ensimmäinen kaupunkikokemus oli kuitenkin sellainen, ettei se herättänyt liialti kiinnostusta. Joku pariskunta huuteli perheriidan merkeissä toisilleen rivouksia kadun toiselta puolen keskellä päivää. Muutenkaan näkymät ja jälkiteolliset olosuhteet eivät hirveästi ylentäneet mieltä. Saa nähdä, löytyykö Syrjäisestä maasta elementtejä, joiden vuoksi Englanninreissuista voisi uhrata joitakin hetkiä pistäytymään uudelleen vanhan vihollisen puolella, kukkuloiden kesyttömän kansan luona. Täytyy muistaa, että onhan Walesista tullut paljon hyvää, joka on sulautettu sittemmin brittiläiseen laajaan yhteisöön: vaikkapa Richard Burton, Catherine Zeta-Jones ja laulajatar Shirley Bassey. Tomppaa unohtamatta. Ja voisihan sitä kokeilla sarjaa seuratessa myös Welsh Rarebit iltapalaa synkeyden vastapalana. Suomalaisittain kyse on korkeaoktaanisella juustolla kuorrutetusta lämppäristä. Sellaiseen voi törmätä Englannissa myös yllättävän hienossakin ravintolassa.

http://www.bbc.co.uk/food/recipes/welsh_rarebit_05821

***

There has been a gap that is now filled - with a Welsh tv police series, Hinterland. The show is slow, desolate, purgatorian - DCI Tom Mathias' face expressing constant sadness and deep thoughts of things beyond hope. Should I add that Finns have found this show and are happy enjoying it? Mathias seems to have a spiritual first cousin in DC Christopher Foyle in Foyle's War series. However, Christopher has found one way of hope and escape - to go angling, to a brook where trouts hide.

Englannin kielen erinomaisuudesta

Työhommissa meni aika pitkään, että pystyin suhtautumaan natiivilontoota vääntäviin tahoihin samalta viivalta. Perinteinen suomalainen ajattelu istuu muutenkin tiukassa, että oikeaa englantia pitää puhua ja kirjoittaa oikein, ääntää oxfordilaisittain ja virheitä ei saa tehdä eikä natiiveja loukata raiskaamalla Shakespearen jalostamaa kieltä omalla mongerruksellaan. Hieman epäselväksi on jäänyt mitä virheiden tekijöille piti tapahtuman, kun siitä oli etukäteen niin vahvasti syyllistetty. Eurooppa kuitenkin on täynnä eri kansalaisuuksia, jotka toimittavat asiansa Lontoon murteella varsin omaleimaisesti ja intonaatiovirheistään huolimatta hoitavat asiansa ja tekevät kauppansa, eivätkä saa vammaa sieluunsa, vaikka grammarin pyöritys olisi Ali G:n tasoista luovaa tuhoa.

Tosiasia kuitenkin on, että kommunikoinnissa pitäisi olla viesti ja sen perillemeno on varmistettava. Tämä onkin yllättävän vaikea kokonaisuus. Englantilaiset esitykset ovat monesti kotimaisia parempia kielen laadun lisäksi siinä, että alkuun ja loppuun on sijoitettu sellainen vitsi, joka luo vastaanottamiselle edellytyksiä.

Mutta helposti käy niin, että mukava oli kuunnella, mutta mitä siinä oikeastaan sanottiin? Kun ilmaisu on sujuvaa, se voi olla liiankin sujuvaa, ongelmia peitellään silottelulla ja osataan sanoa hienoja kiertoilmauksia käyttäen sellainen asia, jota suomalainen ei saisi häpeältään ollenkaan kerrottua.

Silmiä avaava oli joskus kymmenen vuotta sitten Britannian hallituksen hanke virkakielen parantamiseksi. Kaikkia slangi-ilmaisuja ja lyhenteitä pyrittiin välttämään ja tekemään asiat selväksi. Suomessa tätä talkoota ei ole käyty ja meillä edelleen ongelmat pakkaavat olemaan haasteita. Mutta brittejä kannattaa kuulla sanojen takaa ja haastaa kysymyksillä. Brexit on varmasti ollut lähiaikojen suurin kupla, kampanjaa käytiin vahvojen mielipiteiden takana ja nyt selvitellään mikä asian sisältö niissä kuuluisissa loppupeleissä on – nythän niiden voidaan sanoa alkaneen, ainakin EU-jäsenyyden osalta. Britit eivät ole kuitenkaan ranskalaisiin verrattuna kovin kryptisiä, heillehän kielen logiikka ja kieli on niin gallialaisen kirkkaan kaunista, että voidaan sitten käyttää kaikenlaisia lyhenteitä saamaan ulkomaalainen hämmennyksiin. Britit osaavat puhua vakuuttavan kuuloisesti asioista, jotka voivat jäädä ymmärtämättä koska ne kuulostavat heti ymmärrettäviltä. Home office ei tarkoita kotiapulaisia välittävää palvelua, vaan puolisotilaallista sisäministeriötä. Home secretary ei ole mikään kirjallisissa kotitöissä autteleva kotihengetär vaan kovan luokan poliittinen jyrä, sisäministeri, jolla varmaan sihteereitä on palveluksessaan useammassakin vuorossa.

Jos juttelet englantilaisen kanssa, etkä ymmärrä hänen juttujaan, vaikka ymmärrät sanat, kysy ihmeessä. Voi myös paljastua, että puhujallakaan ei ole harmainta hajua omista sanomisistaan ja niiden tarkemmista taustoista.

Ja voiko suomalainen sanoa Yorkshiren murretta vääntäville isäntämiehille että siivotkaa suunne ja puhukaa kuten koulussa opetetaan meillä? Voi sanoa, mutta painiotteluksi se varmasti silloin menee. Näkemiin vaan, muru sarja on klassikko kielen eri vivahteiden opetteluun, jokainen tulee siinäkin ymmärretyksi tai ymmärtämättömäksi oman persoonallisen kielensä perusteella. Ylimpänä kielenvalvojana toimii sarjassa isällinen, shakespearelainen West Countryn Bomber.

Vastuu on kuuntelijalla, kuten savolainen huumorimiehemme Spede tiesi - hänen englantilainen keskusteluoppaansa on rakennettu sen, terveen epäilyn varaan.

Ulkomaanreissuilla mies selitti pärjäävänsä näin: "Ensimmäisen lauseen jälkeen minä aina sanon 'jees'. Sitten toisella kerralla 'ou jees' ja kolmannella 'nou nou'. Seuraavaksi sanon yleensä 'ou nou' ja sitten vielä 'ou nou nou nou!' Täydestä kuulemma meni.

https://yle.fi/uutiset/3-9817423

***

Finns have a tendency to admire English-speaking people. But using some critical approach does not cost that much, either. You cannot always trust people with fluent English and you can get your message through even without completely mastering the grammar and correct intonation – if you have a message! In official talk, the English are not bulletproof towards dim and unclear wording – there was at one time even project to write the things as they are – problems should be problems, not challenges. One Finnish comedien, Pertti Pasanen made a listener’s guide to make oneself understood even without actually understanding the language of the other side. To first English sentence, reply “Yes.” For second, ”Oh, yes.” Then ”No, no!” After that ”Oh, no!” Ending it all with ”Oh, no no no!”

Kuolema High Streetillä

Kuten Saarnaaja sanoo, kaikelle on aikansa. Vähittäiskauppaketjujen kanssa on sama juttu. Hallituimmillaan kehityskaari kulkee monen hyvinsuunnitellun vaiheen kautta, putoamista ei opeteta kauppakorkeassa, vaan riskejä oppii siellä välttämään liikaakin. Englannin kaupunkien ja kylien High Streetit ovat olleet vuosikymmeniä muutoksessa. Nopealla netin selauksella löytyy useita tuoreita uutisia aiheesta.

Analyyttinen uutinen on ainakin tässä
https://www.theguardian.com/business/2016/oct/25/britains-high-streets-under-strain-as-15-shops-close-every-day
Muotiliikkeet tuntuvat kärsivän erityisesti. Ruoka- ja juoma, tupakkakaupat, terveyspalvelut, kiinteistövälitys ja korukauppa ovat vallanneet pääkatuja, tai pitäisikö sanoa rihkamakauppa, koska alennusliikkeet porskuttavat. Yleisesti se mitä saa helposti netistä, alkaa hävitä kadulta. Yllättävän suuri kärsijäryhmä on ollut yleiskauppa, Anttila meillä ja Woolworths Englannissa. Liike, joita tuntuu olevan joka paikassa, häipyykin äkisti into thin air. Molempiin vainajiin on vahva nostalginen suhde ja kummankin paluuta on odotettu - ehkä turhaan. Tokmannilla oli meillä loistava tilaisuus nostaa markkinaosuutta Anttilan kustannuksella, mutta käytännössä valtaus on ollut yllättävän haparoivaa. Markkina ei olekaan kasvussa ja tyypillinen kuluttaja muuttumassa tai täysin hävinnyt.

Hävinneitä ketjuja on listattu nostalgisesti
http://www.birminghammail.co.uk/whats-on/shopping/15-high-street-stores-loved-11986160
Virgin Megastoren kuolema oli väistämätöntä ja nopeaa äänitealan luisun funktiota. Englannin päivittäistavarakauppa on ollut perinteisesti tehokasta ja kilpailu on kovaa, Somerfield ja Safeway ovat esimerkkejä fuusioituneista. Taistelu hapaketjuja Lidliä ja Aldia vastaan on ollut kovaa ja siinä on ollut fuusioiden lisäksi aseena myymälöiden erilaistaminen ja myös armoton hinnoittelukilpailu.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/List_of_supermarket_chains_in_the_United_Kingdom

Olen seurannut mielenkiinnolla kosmetiikka-alan kehittymistä. Perinteisesti on voinut luottaa Bootsin kaikenkattavuuteen apteekkitavaroista partasuteihin, mutta sekin on joutunut vastaamaan nettitarjonnan haasteeseen ja nuorekkaampiin kilpailijattattariin, kuten Superdrug, jotka ovat selvästi enemmän halpista ja ovat riisuneet glamöröösiyden myyntitilasta tehden sen melkein laatikkomyymäläksi. Kannattaa tukea vanhan ajan kemikalioita, kun siihen on vielä tilaisuus, vanhat tädit joutuvat pian lopettamaan, eikä vaihtuvien julkkisten mukaan nimettyjen hajustelitkujen myyntiin jatkossa tarvita kovin ihmeellistä nenää. Erilaiset jumppa- ja joogapaikat ovat vallanneet pääkatujakin ja sivukaduilla nostalgisia new age paikkoja, myös kynsienhoito ja tatuointi on vallannut etulinjaa itsensä kehittämisen hengessä. Kahviloita on tullut kaikkialle, myös kirjakauppoihin. Ja kirjoja olen itsekin mielelläni mainostanut täälläkin ostavani netistä.

Mitä itse haluaisin High Streetiltä? Ehkä paikan, josta voisin ostaa lehden ja hyvää kahvia mukaan. Tai juomaa ja sandwichejä, ainakin currytäytteellä. Jonkun vanhanaikaisen teehuoneen, jossa saisi sconesit hyvän hillon ja clotted creamin kanssa  ja säädyllistä teetä. Jonkun klassisen vaateliikkeen Marks & Spencerin lisäksi. Ja jotain täysin erilaista, uutta hörhöä, mitä se sitten onkaan. Ja hyviä ruokakauppoja, erilaisia. Ja ravintoloita, joista ei saa seuraavan aamun kostoa mukaansa. Ja haluaisin, että siellä olisi se postitoimisto josta saisin ostaa merkkien lisäksi Thorntonsin konvehteja ja jäätelöä!

***

Retail times, they are a-changing, there have been many deadfalls among high streets market chains, and the trend will continue. There is a demand for greater efficiency, room for price-cutters and no place for those things that can be easily bought from internet. Retail agencies, different food kiosks and different nail artists have conquered the field, lifestyle has changed permanently. I ask, politely, to find from High Street at least a place to have a decent cup of tea, with fresh scones and good jam and clotted cream, to be enjoyed with fresh newspapers from neighbour place. I might demand too much... (Photo: Ross-On-Wye)

Matalaa ja korkeaa - kulttuuria

Lupasin, etten kirjoita kuninkaallisista, mutta lipesin.
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201709012200366232_u0.shtml
Tuomas Enbuske, jota en hirveästi arvosta, kirjoittaa kuitenkin jotain sellaista, joka jää liian helposti kaiken 20 vuoden takaisen tunteellisen roskan alle. Puolustan Enbuskea, että tunteellisääninen Erkki Toivanenkin sanoi aika suoraan mitä oikeasti ajatteli.
Mutta tämän keskelle sopii kaksi puujalkavitsiä kuin nenä leukaan.

1) Mitä Andrew sanoi äidilleen, kun tämä oli löytänyt pojan sängyn alta naisten deniereillä mitattavat vermeet?
-Ne ovat yhden Koon sukkahousut.

2) Tämä vitsi on täysin omani, anteeksi jo etukäteen.

Mitä Elisabeth II virkkoi, kun kuuli poikansa ex-vaimon seurustelevan tavarataloperillisen kanssa?
-Do Diin.

***

Sitten rahvaan pariin. Kemppisen blogissa oli listaus vanhasta edesmenneen Akateemisen listauksesta 100 kirjaa
http://kemppinen.blogspot.fi/2017/08/maailma-sata_28.html
Vastaava listaus löytyy Telegraph lehdeltä, mutta Ex-Akateemisen listaus ei ole huono. Katsoin mitä siinä on Englanti-peräistä ja tulos on tässä.
Austen, Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo. Hyvä valinta. Ehkä itse olisin ottanut kuitenkin listalle Emily Bronten.
Carroll, Lewis: Liisan seikkailut ihmemaassa. Hyvä valinta.
Le Carre, John: Mies kylmästä. Lajityypin selkeä klassikko.
Conrad, Joseph: Nostromo. Voisi olla tietenkin Pimeyden sydän, joka on ollut vaikuttavampi. Mutta onko Conrad englantilainen? Britti ainakin! Ja saavutus päästä listalle kielellä, joka oli hänellä vasta kolmanneksi paras.
Dickens, Charles: Loistava tulevaisuus. Ehkä itselleni David Copperfield oli läheisempi.
Eliot, T.S.: Autio maa. Etuoikeutetusti, vaikka 4 Kvartettia on syvällisempi. Ja kirjailija oli alunperin amerikkalainen, vaikka hän onkin enemmän englantilainen kuin pitäisi voida olla.
Greene, Graham: Voima ja kunnia. Itsestäänselvyys. Ollut minulle aina läheinen kirjailija, suosittelen hänen elämänkertaansa The Man Within, Michael Shelden. Hän kuvaa kompleksista miestä monien naamioiden takana. Minulle rakas teos on lyhyt kokoelma Sense of Reality, suomennettu Nollapiste. Myös muut myöhäisen tuotannon teokset ovat nautittavia ja Tädin kanssa maailmalla - aarre!
Joyce, James: Odysseus. Ei britti, liian todellinen irlantilainen. Silti mainittava!
Milne, A.A.: Nalle Puh. Voi hyvä tavaton! Tässä ehkä kuuluisi olla JRRT:LOTR! Mutta onhan karhu sympaattinen ja vähemmän hajanainen. Ja puolen hehtaarin metsä!
Khaijam, Omar: Viisaan viini. Tulkoon listalle, brittien Arabia-yhteyksien vuoksi. Paikalla voisi olla olla myös T.E.Lawrencen Seven pillars of wisdom. Tai sitten brittien Juhannustanssit eli D.H.Lawrencen Lady Chatterley.
Orwell, George: Eläinten vallankumous. Let it be!
Shakespeare, William: Hamlet. Ok. Voisi olla myös The Tempest.
Swift, Jonathan: Gulliverin retket. Taas irlantilainen, mutta vaikutti Englannissakin. Pessimisti on paikkansa listalla ansainnut.
Woolf, Virginia: Aallot. Tästä on vaikea sanoa mitään. En ole lukenut. Hyllyssä on Mrs Dalloway, sekin lukematta. Oman elämän päättäminen vähentää pisteitä, vaikka aika olikin kova, tai juuri siksi.

***

This time, some very bad jokes, one self-invented one, linking typical finnish phrase "No niin" which can be used in almost every situation. Here used (by variation) by HM Elisabeth II when she heard the ex-wife of her son is courting with son of wealth businessman. "Do diin". The low culture part of this writing is about the 100 best books from Akateeminen Kirjakauppa, made many years ago. I selected the English ones, including some Polish, American and Irish books as well and commented with some personal corrections to the list.

Maisemia ratin takaa 4: maisemassa

Ajamisessa on parasta tunne, että saa olla osa maisemaa. Sen tavoittaa kun on noussut dalen rinteitä pitkin ja taistellut pelkoja vastaan. Kun on kytkin rutisten noussut mäkiä ylös ja etsinyt oikeaa pykälää. Ylhäälle päästyään on mukava ajaa sivuun ja käydä vähän jalottelemassa. Katsoa maisemaa ja nauttia siitä, että saa taas kohta sukeltaa siihen ja antaa sen muuttua aivan erilaiseksi muutamassa hetkessä. Tiet kulkevat korkealla ja niistä on hienot näkymät, mutta myös laakson pohjalla ajaminen on hieno kokemus, jota ryydittävät korkeuserojen nopeat vaihtelut ja yllättävät mutkat. Jos auton ohjaus on tarkka ja moottorin teho on riittävä, maisemassa vaeltaminen auton kanssa on ikimuistoista.

Englanti on rikas nähtävyyksissään ja välimatkat ovat yllättävän lyhyitä. Yorkshiren ajaa päivässä helposti laidasta laitaan. Vaikkapa Ranskan Burgundiin tutustuminen tarkoittaa yllättävän pitkiä autoilutaipaleita. Lyhyet etäisyydet Englannissa tuottavat myönteisiä yllätyksiä, aikaa onkin piipahtamiseen kiinnostavan tuntuisiin kohteisiin, joihin ei ollut ajatellut menevänsä, tilamyymälöihin, johonkin kartanoon tutustumiseen, teehuoneeseen tai toritapahtumaan, jonka sattui huomaamaan ohi ajaessaan. Ampleworthin massiivinen koulu kiinnitti huomiotani kaukaa ja palasin sinne paluumatkalla, se oli kiinnostava paikka ja omenapiiras oli hyvää, heidän oluensa ja siiderinsä oli myös hyvin markkinoitua. Sternen kotitalo sattui reitin varrelle sopivasti ja Castle Howard käynti oli sekin spontaani, sopi ajan ja ilman puolesta hyvin. Autoillessa huomasin kuuntevani säätiedotukset tarkasti. Sitä en Suomessa juuri tee ja englantilaiset tiedotukset pitivät monesti hyvin paikkaansa ja auttoivat päivän ohjelman jäsentelyssä.

Eri vuodenaikojen maisemat, päivän liikenteen rytmierot jäävät mieleen, toreille tulo varhain kun vielä parkkipaikkoja on, ajaminen lehvästötunneleiden halki. Karttaa saa lukea maisemassakin aika paljon, hyvä nimimuisti ja suuntavaisto ovat tarpeen. On hieno tunne suunnistaa autolla hämärissä maisemassa, joka on edestakaisten matkojen myötä tullut tutuksi ja löytää perille oman tuntemuksen pohjalta aika kummallisiakin reittejä pitkin. Majapaikkaan ja virvoittavien juomien äärelle, antamaan päivän maisemien vilistä silmiensä edessä ennen nukahtamista.

***

Behind my steering-wheel: driving in landscape is a fantastic experience, roads are varied in England and distances short - one can drive across Yorkshire easily within one day, compared to Burgundy in France, this is country inviting to ad hoc visits and seeing curiosities. Some steep hills are a challenge to climb with car, but landscape from above really inspires everybody, vast views with stone barns and walls, but as well awarding is to drive in kettle valleys and admire views from below. After popping many places it is nice to be back in accommodation, unwind and enjoy refreshment before repeating the scenery before slumber.