Työhommissa meni aika pitkään, että pystyin suhtautumaan
natiivilontoota vääntäviin tahoihin samalta viivalta. Perinteinen suomalainen
ajattelu istuu muutenkin tiukassa, että oikeaa englantia pitää puhua ja
kirjoittaa oikein, ääntää oxfordilaisittain ja virheitä ei saa tehdä eikä
natiiveja loukata raiskaamalla Shakespearen jalostamaa kieltä omalla
mongerruksellaan. Hieman epäselväksi on jäänyt mitä virheiden tekijöille piti
tapahtuman, kun siitä oli etukäteen niin vahvasti syyllistetty. Eurooppa kuitenkin
on täynnä eri kansalaisuuksia, jotka toimittavat asiansa Lontoon murteella
varsin omaleimaisesti ja intonaatiovirheistään huolimatta hoitavat asiansa ja
tekevät kauppansa, eivätkä saa vammaa sieluunsa, vaikka grammarin pyöritys olisi
Ali G:n tasoista luovaa tuhoa.
Tosiasia kuitenkin on, että kommunikoinnissa pitäisi olla viesti
ja sen perillemeno on varmistettava. Tämä onkin yllättävän vaikea kokonaisuus.
Englantilaiset esitykset ovat monesti kotimaisia parempia kielen laadun lisäksi
siinä, että alkuun ja loppuun on sijoitettu sellainen vitsi, joka luo vastaanottamiselle
edellytyksiä.
Mutta helposti käy niin, että mukava oli kuunnella, mutta
mitä siinä oikeastaan sanottiin? Kun ilmaisu on sujuvaa, se voi olla liiankin
sujuvaa, ongelmia peitellään silottelulla ja osataan sanoa hienoja
kiertoilmauksia käyttäen sellainen asia, jota suomalainen ei saisi häpeältään
ollenkaan kerrottua.
Silmiä avaava oli joskus kymmenen vuotta sitten Britannian
hallituksen hanke virkakielen parantamiseksi. Kaikkia slangi-ilmaisuja ja
lyhenteitä pyrittiin välttämään ja tekemään asiat selväksi. Suomessa tätä
talkoota ei ole käyty ja meillä edelleen ongelmat pakkaavat olemaan haasteita.
Mutta brittejä kannattaa kuulla sanojen takaa ja haastaa kysymyksillä. Brexit
on varmasti ollut lähiaikojen suurin kupla, kampanjaa käytiin vahvojen
mielipiteiden takana ja nyt selvitellään mikä asian sisältö niissä kuuluisissa loppupeleissä on – nythän niiden voidaan sanoa alkaneen, ainakin EU-jäsenyyden
osalta. Britit eivät ole kuitenkaan ranskalaisiin verrattuna kovin kryptisiä,
heillehän kielen logiikka ja kieli on niin gallialaisen kirkkaan kaunista, että voidaan sitten
käyttää kaikenlaisia lyhenteitä saamaan ulkomaalainen hämmennyksiin. Britit
osaavat puhua vakuuttavan kuuloisesti asioista, jotka voivat jäädä
ymmärtämättä koska ne kuulostavat heti ymmärrettäviltä. Home office ei tarkoita kotiapulaisia välittävää palvelua, vaan
puolisotilaallista sisäministeriötä. Home secretary ei ole mikään kirjallisissa
kotitöissä autteleva kotihengetär vaan kovan luokan poliittinen jyrä,
sisäministeri, jolla varmaan sihteereitä on palveluksessaan useammassakin vuorossa.
Jos juttelet englantilaisen kanssa, etkä ymmärrä hänen
juttujaan, vaikka ymmärrät sanat, kysy ihmeessä. Voi myös paljastua, että
puhujallakaan ei ole harmainta hajua omista sanomisistaan ja niiden tarkemmista
taustoista.
Ja voiko suomalainen sanoa Yorkshiren murretta vääntäville
isäntämiehille että siivotkaa suunne ja puhukaa kuten koulussa opetetaan
meillä? Voi sanoa, mutta painiotteluksi se varmasti silloin menee. Näkemiin
vaan, muru sarja on klassikko kielen eri vivahteiden opetteluun, jokainen tulee
siinäkin ymmärretyksi tai ymmärtämättömäksi oman persoonallisen kielensä
perusteella. Ylimpänä kielenvalvojana toimii sarjassa isällinen, shakespearelainen West Countryn Bomber.
Vastuu on kuuntelijalla, kuten savolainen huumorimiehemme
Spede tiesi - hänen englantilainen keskusteluoppaansa on rakennettu sen,
terveen epäilyn varaan.
Ulkomaanreissuilla
mies selitti pärjäävänsä näin: "Ensimmäisen lauseen jälkeen minä aina
sanon 'jees'. Sitten toisella kerralla 'ou jees' ja kolmannella 'nou nou'.
Seuraavaksi sanon yleensä 'ou nou' ja sitten vielä 'ou nou nou nou!' Täydestä
kuulemma meni.
***
Finns have
a tendency to admire English-speaking people. But using some critical approach
does not cost that much, either. You cannot always trust people with fluent
English and you can get your message through even without completely mastering
the grammar and correct intonation – if you have a message! In official talk,
the English are not bulletproof towards dim and unclear wording – there was at
one time even project to write the things as they are – problems should be
problems, not challenges. One Finnish comedien, Pertti Pasanen made a listener’s
guide to make oneself understood even without actually understanding the language of the other
side. To first English sentence, reply “Yes.” For second, ”Oh, yes.” Then ”No, no!”
After that ”Oh, no!” Ending it all with ”Oh, no no no!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti