Aloitan kaupankäynnistä, josta löysin ikävän esimerkin busineksen raadollisuudesta. Helsingin edustaa Talvisodan alussa valvonut upseeri seurasi kauhistuneena, miten Shellin tankkeri kääntyi ympäri Kruunuvuorenselällä - hollantilais-brittiläinen laiva kääntyi takaisin, kun ei ollut varmuutta, maksaisiko sotaan joutunut maa lastia, joka oli sille elintärkeä.
https://www.marmai.fi/uutiset/uolevi-raade-oli-kekkosen-ajan-felix-baumgartner/3272b5cb-361d-3c94-b8cc-bcb64145dcef
Tapaus poiki myöhemminkin jännitteitä Suomen ja brittien välille. Kun Suomi sotien jälkeen tavoitteli huoltovarmuuskin mielessään öljynjalostamoa, Englanti ei ainakaan helpottanut hanketta, jossa suomalaiset kauppavaltuuskunnat saivat vääntää tosissaan Idän ja Lännen välissä. Uolevi Raade oli yksi neuvottelijoita, joiden itsevarmuus hämmästytti pidättyväisiä brittejä. Kylmän sodan aikana Raaden tapaiset miehet olivat paikallaan, vaikka ovatkin olleet kiisteltyjä hahmoja Kekkosen tavoin. Jos Raaden elämänkerta joskus saadaan tehtyä, olisi kiintoisaa lukea, miten hänen tapaisensa voimamies näki kyyniset britit, jotka uskoivat olevansa pienen kansamme yläpuolella.
Ehkä merkillisin kertomus, joka ainakin itselläni on jäänyt historiastamme monen muun asian varjoon, on välirauhan aika. Britit kontrolloivat vientiämme Petsamon Liinahamarin satamasta, antoivat Neuvostoliiton juonitella omaa kauppapolitiikkaansa maamme suhteen - erikoinen kärjistys on, että Englanti ja Neuvostoliitto ajoivat maatamme käymään kauppaa Saksan kanssa. Seuraukset olivat, kuluneesti sanottuna, historiaa. Joka ei usko, tekee hyvin perehtymällä näihin kolmeen nettisivuun - ne ovat enemmän kuin kiinnostavia.
https://www.jyrkinen.fi/historia/petsamon-nikkeli.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/Liinahamarin_reitti
https://jput.fi/Riippuvuus_Saksasta.htm
Kuka olisi uskonut, että vapaudenjanoiset britit, jotka vastoin etujaan nyt idealismissaan irtaantuvat EU:sta, niin hyvin ymmärsivät suuren Neuvostoliiton etuja pieneen Suomeen nähden. Brittien suhdetta maahamme voi perustellusti kuvata ylemmyydentuntoiseksi ja todellisesta tilanteestamme tietämättömäksi. No, sodan aikana ja sen jälkeen heillä oli omat riesansa kansallisista natsisympatiseeraajista aina kuningashuonetta myöten ja kommunistien myötäjuoksijoita oli myös riittämiin aina Cambridgen viisikkoon ja ihannevaltioonsa lopulta päätyneen Kim Philbyyn saakka.
Nykyisten kauppaneuvottelujen tilanne näkyy tietysti tilastoissa. Tavaravientimme on ollut ylijäämäistä, mutta palvelujen osalta ollaan oltu alijäämäisiä Britannian suuntaan.
https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2018/suomen-ulkomaankauppa-yhdysvaltojen-ja-ison-britannian-kanssa-ylijaamaista/
Suomihan on tukenut vahvasti japanilaisten autojen nousua. On hieman hassua, että meidän pitää ostaa niitä Englannissa valmistettuina. Toivottavasti japanilaiset siirtävät tuotantoaan meille, jotta voimme ostaa niitä vaikkapa lähituotantona EU:n sisältä.
***
I start with this writing a tripartite series of relations between Finland and England in different sectors. I start with business. UK has been quite negative in various points to Finland and its possibilities for trading. In the Winter War some material help was denied, between 1940-41 Britain controlled Finnish trade, giving benefit to the Soviet Union interests and drove Finland towards Germany. Even after war, Britons made our effort to build capasity in oil refining very difficult. We cannot be sure what will happen with Brexit.
Photo: Alpo Aaltosen kotialbumi
Liinahamari Harbour, the lost part of Finland, Petsamo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti