46 - Kyllä Jeeves hoitaisi

46 on Wodehousen Jeeves-juttujen lukumäärä, novelleja ja löyhiä romaaneja. Viime päivien riepotuksessa on tullut mieleen, että kuningashuoneen tila olisi vähemmän sekava, jos neuvonantajien taso olisi Jeevesin luokkaa - ja heitä olisi kuunneltu. Pieni lehtijuttujen yksityiskohta on kiinnostava: avustajat estivät ad hoc-tyyppisen tapaamisen Harryn ja kuningattaren välillä, ettei oltaisi jouduttu tunteiden vallassa tekemään epäedullisia linjauksia.

Woosterin ja Jeevesin - isännän ja palvelijan - suhteen koomisuus nousee siitä, että aatelistaho tekee parhaansa romuttaakseen asemansa ja palkollinen pelastaa hänet epätoivoisilta vaikuttavistakin tilanteista. Herää kysymys, miksi huonosti perusteltua järjestelmää ylipäänsä säilytetään. Kiinnostavaa, että tätä ei muistaakseni koskaan Jeevesiltä kysytä, vaikka hän tehtailee vastauksia alituiseen visaisempiinkin ongelmiin.

Woosterilla ei ole vanhempia, eikä osaamista: hän on aatelisten tätiensä elatuksen varassa. Kapina heitä vastaan on monesti mielessä, mutta ei pääse realisoitumaan ”Vanhojen Sukulaisten” ja Jeevesin rautaisessa otteessa. Miten Jeeves olisi ohjannut prinssi Harrya? Millainen olisi Jeevesin juttu 47?

Epäilemättä runsaasti kalaa nauttivan Jeevesin aivoissa olisi noudatettu perusmenettelyä, ilman ylimääräisiä harmaan aineen ponnisteluja. Perusmenettely on yksilöpsykologiaa ja strategiana on estää asioiden kumuloituminen sellaisiksi, että niistä on hankala peräytyä. Amerikkalaisia tyyppejä vilisee Wodehousen tarinoissa, on myös naishenkilöitä, joilla on ”ihana profiili”, joskin häijy luonne. Jeeves olisi pyrkinyt ohjaamaan isäntäänsä varovasti aluksi sanojen taialla. Tie olisi kuljettu nopeasti loppuun ja kovemmat keinot olisi ollut pakko ottaa käyttöön, tietysti äärimmäisen hienovaraisesti. Niissä lopputuloksena on silti naamioiden paljastuminen tai muuten häpeällinen asetelma, joka tuhoaa aluksi väistämättömiltä tuntuneet - yleensä avioon tähdänneet - kehityskulut alkuunsa. Savun hälvetessä tilanne on silloin monesti kiusallinen ja ahdistavakin, mutta näyttämölle astelee samalla näkymätön, mutta erittäin tärkeä hahmo - aika, suuri parantaja. Nuoriherra lopulta itsekin ajan myötä kavahtaa vaaroja, joihin hän oli kulkeutumassa. Siinä vaiheessa henkilökohtainen miespalvelija saa ansaitun kehujen ryöpyn.

***

There are 46 Jeeves-stories by Wodehouse. I could quite easily imagine no 47 where Jeeves consults Prince Harry. Jeeves would use individual psychology to help young master free from his obsessive thoughts - and preventing all things to escalate. With Jeeves at helm, the young master would have steered clear from Americans with beautiful profile and would have made a course not to conflict the Family. Like so often in Wodehouse novels, Time, the Great Healer, would have taken the role.