Eilen päättyi yksi poliisisarja, viimeinen kausi ennen komisario Gentlyn eläköitymistä. Sarjan viimeinen osa oli korkeasti poliittinen pääministeritasolla, aluepoliittisesti ja transatlanttisessa suhteessa. Jakso oli jonkin aikaa hyllyllä ilmeisesti politiikan vuoksi - tämä siis vuoden 2017 Englannissa.
Kyllähän Martin Shawia on kestänyt sarjassa katsoa. Hän on maalannut kuvan miehestä, joka ei koskaan toipunut toisen maailmansodan sotareissusta Italiassa. Niemimaan kovien taistelujen kautta tullut vapautus oli raskaampi kuin nuorille voi koskaan kertoa. Ja italialainen vaimo oli myös jotain josta jäi jälki elämään, mutta mieluisampana, rakkauden kipuna.
Shawin George Gently on ehdoton oikeuden mies. Hän ei ole mikään perusenglantilainen stiff upper lip-tyyppi, vaan silmät laajenevat ja nyrkit nousevat korruption ja typeryyden edessä. Tarvittaessa mennään oikeuden perään vaikka yksin raamit kaulassa. Myös nuoriso-osastolle riittää kärsivällisyyttä, jos vastaanottavaista maaperää ja oppimishalua on tarjolla.
Sarja on tutkinut naisten asemaa yhteiskunnassa ja poliisivoimien sisällä eli miehisen naiskuvan rajoittuneisuutta 1960-70- luvuilla. Gently on tietysti ollut aikaansa edellä, ymmärtää ja sympatiseeraa naisia. Hän antaa Bacchuksen (Lee Ingleby) touhuta ja erehtyä, silloin kun John itsepäisyyttään kieltäytyy Isän ohjauksesta. Rachel saa vilpittömyydellään Gentlyn tuen ja kasvaa sarjan aikana - mutta tuo kasvu on tuettunakin riipaisevaa, ahdistavaa katsottavaa. Aika ei ollut helppo naiselle ja Lisa McGrillis tekee rohkean Rachelin roolinsa hienon innostuneesti.
Gently jää Durhaminsa maisemaan rosoisena, rehellisenä ja riipaisevana hahmona. "Rupee poraamaan" sanoisi Lehto, mutta Gentlyssä on niin paljon miestä että itkukin vain pukee häntä.
***
The End of Police Affair - George Gently. Starred by Martin Shaw, the last episode ended fine series and a profond study of position of women in the 60's and 70's England. A man of big feelings, big heart and a lust for justice has been something really worth watching. The good masculinity of GG is not diminished by his tears. Wonderful, thanks, Martin Shaw!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti