2018 Christmas Calendar no 9

Rowntree’sin Lion suklaapatukka iski Suomen markkinoille muistaakseni 1980-luvun lopulla. Patukka on nykyisin Nestlén lipun alla, mutta on kuitenkin säilyttänyt perusolemuksensa hyvin. Se on suklainen, rapsakka ja hunajakennomaisen tahmainen sokeripläjäys, jossa ei ole koskaan pyrittykään mihinkään terveysvaikutteiseen, vaan puhtaaseen, lyhytaikaiseen hedonistiseen nautintoon, tyyliin sekunti suussa, vuosi vyötäröllä. Uusi omistaja on kehittänyt patukkaa päinvastoin vielä vahingollisempaan suuntaan: valkosuklaaversio lyö makeudessaan perussuklaaversion kädet alhaalla. Sulkekaa kassalla silmät: kyse on yhdestä markkinoiden viekoittelevimmista patukoista.

Rowntree’sin toista mahtitankoa, Yorkieta, ei muistaakseni ole tuotu Suomeen. Se on suklaisempi ja englantilainen suklaa ei kovin paljaana pärjää laadussaan kotimaisille. Yorkien häpeilemättömän maskuliinen imago sopisi kyllä vaikka Varustelekan valikoimaan. Mutta ärjyyhän tuo jellonakin maskuliinista uhoa, kaikessa sokerisuudessaan.

***

Rowntree’s has specialised on masculine chocolate bars: Lion and Yorkie. Yorkie never quite find its niche in Finnish market, perhaps the quality of chocolate was not good enough here. Never mind, Lion has stayed on Finnish market since 1980’s - it has changed the owner, but the sweet and crispy essence has very much remained the same: perhaps even making it better by introducing the white chocolate version, with almost lethal dose of sugar. It is almost impossible to resist this wrapped beast!

2018 Christmas Calendar no 10

Valitsin kolmanteen päivitykseen ikonisen mustaherukkamehun, Ribenan. Päivityksen tekeminen kuitenkin täytti minut surulla, kun huomasin taustoja selvittäessäni merkin hirvittävän alennustilan: kruununjalokivet on myyty ja niiden muisto on tärvelty häpeällisesti. Lasten hampaista huolehtiminen on tuonut japanilaisten omistuksessa juomaan lopullisesti ja vaihtoehdoitta keinotekoiset makeutusaineet, ikään kuin lapsukaiset eivät sokeria viime kädessä mistään muualta saisi.

Mutta alkuperäinen idea oli tuoda lapsille maittava ja terveellinen, mieluisa mehu, joka pitäisi heidät kunnossa. Valtio perusti mustaherukkafarmeja toisen maailmansodan aikana urakalla. Marjoista uutettiin siirappia, jota laimennettiin lapsille ilmaiseksi tarjottavaksi mehuksi sota-aikana. Maittoihan se, kun vaihtoehtoja oli vähän. Mustaherukkamehun sokerisuus maistui muksuille ja C-vitamiini auttoi vaikka taistelussa keripukkia vastaan.

Mustaherukkamehu on meillä flunssajuoma, mutta Englannissa kuva jäi sukupolvikysymyksenä huomattavasti myönteisemmäksi. Sodan jälkeen Beechamin tehtaat valmistivat juomaa, sillä oli vankka jalansijansa lastenkutsuilla, ennen hiilihappojuomien rynnäkköä lastenkamareihin.

Itse ostin ensimmäiset Ribena-tetrani 1980-luvun loppupuolella. Englantilainen tulkinta viinimarjamehusta oli minulle mieluinen, makeuden rinnalla marjalajikkeen aromi poikkesi kotimaisesta, se oli hieman vähemmän maanläheinen ja miellyttävällä tavalla esanssimainen. Samaan aromiin olen törmännyt muissakin englantilaisissa mustaherukkatuotteissa, joten luulen vivahteen alkuperän olevan luonnollinen. Sokeripitoisuus oli eittämättä runsas, mutta muistoissani juomassa on verrattoman raikas ja elvyttävä vivahde.

***

My third update is the original Ribena, blackcurrant squash, with the history from UK State cultivating currants during the Second World War and giving free juice to children to keep them health and happy in austere circumstances. I remember the taste from 80’s tetra packs, its full sugar content and aromatic freshness of blackcurrant varities, slightly different to the more earthy Finnish varieties. In Finland, blackcurrant juice has a reputation of a flu drink, without the positive twist to keep children happy. From Beecham factories, this national pride has changed hands since and for the worse, of course: now the Japanese owners heavily rely on the artifical sweeteners in the noble drink and they have ruined much of the original charm.

2018 Christmas Calendar no 11

Vinegar, viinietikka on Englannin maku: paljaimpana se tulee esille sillä maustetuissa perunalastuissa. Niitä ei ole aina Suomesta saanut, ne eivät ole täällä suosittuja. Ehkä salaisuus on merellisen ilmaston katkeruudessa, vinegar säestää niitä tunnelmia hienosti. Merenrantakuvat: fish and chips sanomalehdestä rannalla, erikoisella astialla suolan heitto syötävien päälle. Lopuksi tujaus maltaista viinietikkaa: se tuo mietoon ja täyttävään ruokaan särmää ja sen sanotaan leikkaavan annoksen rasvaisuutta. Tiedä häntä, mutta vinegar on sen annoksen persiljatupsu, viimeistely.

***

Vinegar, the great English taste, on fish and chips, cutting fat and making malty edge to potatos. Can you imagine crips selection without vinegar flavour? Me neither! It is the taste of positive bitterness and seaside.

2018 Christmas Calendar no 12

Viime vuoden tyyliin aloitan joulukalenterin, mutta tällä kertaa ei esitellä Carol-osastoa, vaan erilaisia perienglantilaisia ainesosia.

***

Sarjan aloittaa etuoikeutusti Colman’sin sinappi. Tätähän on saanut Suomesta iät ja ajat klassisessa peltipurkissa, josta olen joulusinappini viritellyt. Itse pidän älevästä ja makeasta sinapsta, se toimii kinkun kanssa hyvin. Jos jauhojen kanssa ei välitä temppuilla, sinappia saa valmiinakin. Englantilainen sinappi vain on älevyyden rinnalla paremminkin suolaista. Colman’s on Norwichista kotoisin ja härkä etiketissä on leimaa-antava. Sebastian sieltä päin suosii mielummin Turun Vihreää Sinappia, mutta minusta Colman’s on vaihtoehdoton tuote. Jos hinta on ongelma, lähikaupasta sai myös geneeristä sinappijauhoa halvemmalla.

Tewkesbury on myös Englannin sinappipitäjiä. ”Tewkesburyn sinapilla kasvatettu” tarkoittaa kovaa jätkää!

***

Last year I had in my Christmas Calendars my favorite Carols, this year some quitessentially English kitchen products. I start with Colman’s Mustard. It is the best - I understand Sebastian thinks Turun Sinappi (the green one) as an exotic product, but that does not beat good, sweet and fiery mustard made of this English yellow flour, on Christmas Ham! Colman’s is from Norwich, but also in Tewkesbury they raise sons with local mustard, and strong lads they are!

Julian Bream - Wiltshiren kitaristi

Englantilaisia kitarasankareita popissa riittää, mutta klassisen kitaran puolella Julian Bream on omaa luokkaansa. Itseoppinut, suosiostaan huolimatta hirvittävän vaikean soittimen mestari teki vuosikymmenien uran ja viettää eläkepäiviään toivottavasti mahdollisimman leppoisasti Wiltshiren kodissaan.

Breamin urassa perienglantilaisen Elisabethin ajan melankolian klassikkojen tuntemus yhdistyy espanjalaisen kitaran suvereeniin hallintaan. Breamin käsissä vanhan musiikin luuttu vaihtuu sujuvasti nykyaikaiseen kitaraan. Hän ei kavahtanut romanttistakaan repetuaaria, mutta kävi innolla myös nykymusiikin pariin. Dedication-levyiltä löytyy nykysäveltäjien hänelle säveltämiä kappaleita, Testament-levymerkiltä vaikkapa Michael Tippettin hieno The Blue Guitar. Myös Breamille omistettuja kitarakonserttoja löytyy, vaikkapa Arnoldin, Berkeleyn tai Brouwerin teokset. Stravinsky ei Breamin yrityksestä huolimatta omistanut hänelle mitään, mutta Igor ajattelikin enemmän rahaa, kuin soitinta ja mukavaa miestä, joka hallitsi kitaransa ja halusi jatkuvasti oppia uutta. Muut säveltäjät ymmärsivät tämän hienosti ja kaivoivat nuottipaperit esiin.

Bream mursi vanhoilla päivillään toisen kätensä auto-onnettomuudessa ajellessaan maaseudulla ”luu ulkona” ja joutui opettelemaan soittamisen uudelleen. Prosessi oli hankala, mutta samalla saattoi oppia pois aiemmista vääristä soittotottumuksista. Työ vaati sitkeyttä ja hermoja, mutta tietysti ennenkaikkea rakkautta lajiin ja uskoa, että elämä voittaa.

Breamin lukuisista levyistä omia suosikkejani ovat kaksi levyllistä yhteissoittoa John Williamsin kanssa ”Together” ja ”Together again” - ohjelmisto on tyylikästä ja soitto nautittavan musikaalista.

Olen seurannut Brexit-keskustelua ihaillen PM Mayn kestävyyttä, se on Churchillin luokkaa. Todella ihailtavaa tyyneyttä kaiken hysteerisen kauhistelun rinnalla, käsienpesijöitä ja arvostelijoita riittää, mutta vaihtoehtoja paremman tuloksen saavuttamisesta ei juuri ole. Toivottavasti Breamin komeasti soittama Dowlandin ”Resolution” antaa pääministerille voimia hirmuisessa poliittisessa rutistuksessa!

***

I hope this wonderful ”Resolution” by Dowland and Bream will give PM May courage and strenght to go on in her huge task! I admire her bravery and despise those who criticise her without bringing alternative to the Brexit deal. But there is no alternative for Julian Bream, his wonderful life with guitar and lute. I best like his Together cds with John Williams. A nice man, with so many dedicated, great works from various composers of our time.