torstai 27. heinäkuuta 2017

Myriorama - tarinoinnin menetelmä

Coxwoldissa, Yorkshiressä, vaikutti 1700-luvulla pappi Laurence Sterne, joka oli valistuksen edistäjä ja romaanin uudistaja. Varsinkin Tristram Shandy on kokeellinen romaani, se käännettiin suomeksi 1998. Perinteisempi romaani, Sentimentaalinen matka saatiin suomeksi vasta 2010. Savukeitaan painos on tuskin vielä loppunut.

Sternen kotimuseo Shandy Hall on mielenkiintoinen paikka. Se on auki harvakseltaan pari kertaa viikossa ja paikan omistaja oli omalla käynnilläni oppaana. Hänen metodinsa on esitellä paikka joka kerta hieman eri tavalla. Mitään vakiokiertoa ei ole ja tarinoinnista jäi mieleen lähinnä sirpaleita. Paikka on autenttisen oloinen sisustukseltaan, puutarha hieno ja piharakennuksessa asuu kirjailijoita, sinne pääsee jollain valikoinnilla asettumaan taloksi joksikin aikaa.
https://www.laurencesternetrust.org.uk/shandy-hall.php

Sähäkän ja arvoituksellisen oloinen isäntä oli kuin Sterne itse ja hän kaivoi jossain esittelyn vaiheessa korttipakan taskustaan. Hän alkoi latoa niitä pöydälle, mutta ryhtyikin kertomaan niiden avulla tarinaa kuin yorkshirelainen versio Tapio Rautavaarasta. Kortit muodostivat yksi kerrallaan maiseman, jolle on lukemattomia variaatioita ja jonka painotuksia kertoja pystyy tarinoinnissaan korostamaan - onko tärkeä asia kirkonraunio vai uhkaava pilvi tai kenties veden äärellä makoileva lintu. Korttien asettelussa on samaa sattumanvaraisuutta kuin Sternen kerronnassa, oikullista hetkeen tarttumista. Korttipeli on päättymätön maisema eli myriorama. Se oli suosittua ajanvietettä 1700-luvulla. Niitä voi löytää edelleen antiikkisina versioina tai uusintapainoksina. Moderni versio löytyy museon sivuilta ja netissä pääsee kokeilemaan muutaman kortin tarjoamia mahdollisuuksia. Itse korttipakka on loppuunmyyty, valitettavasti.
https://www.laurencesternetrust.org.uk/myriorama/

***

Laurence Sterne made his sermons and novels in Coxwold, Shandy Hall. The place is interesting, the current Master of the hall is strikingly interesting character with his impromptu style of guidance. I learned a new word, myriorama, an endless landscape - it can be just a board game or a literary method as well. Please check the museum pages above!

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Herriotin kotimuseo

Kirjoitin aiemmin Herriotin Yorkshirestä. Vanhoja opaskirjoja selailemalla huomasin, että eläinlääkärikirjat ovat oikeasti vaikuttaneet alueen matkailulliseen kiinnostavuuteen. Dalesien markkinoijana James Herriot on tehnyt hyvää työtä, ne ovat aiemmin olleet suhteellisen tuntemattomia.

Herriotin kotimuseo sijaitsee Thirskin keskustassa, kivenheiton päässä torilta, Kirkgaten alkupäässä, toisessa päässä on kirkko. Museo on erinomainen. Se on aikamatka talon elämään 1930-50 -luvuilla. Talo toimi siis alkuvaiheessa Wightin perheen asuntona samalla kun tiloissa pyöri praktiikka. Pelkkä arkipäivän taloudenpyörityksen esineistö on kiinnostavaa. Tiskaukseen, pyykkäykseen ja ruoanlaittoon meni tuhottomasti aikaa ja vaivaa. Tilat ovat täynnä nostalgiaa, mutta mennyttä maailmaa ei kyllä jää kaipaamaan kun miettii, kuinka siitä selviäisi! Talossa on luonnollisesti myös autenttisen oloinen pommisuoja, muistuttamaan että muiden vaivojen lisäksi sekin piti ottaa huomioon - the bloody war!

Varsinainen museon asiapuoli on kuitenkin eläinlääkärimateriaalissa, vanhoissa lääkkeissä, välineistössä ja menetelmien kuvauksessa. Kuten hyvässä museossa, katsoja pääsee myös eläytymään  mitä työ oikesti on ollut. Pääsee käsikopelolla kokeilemaan esimerkiksi lampaan ja hevosen hampaistojen eroja, kokeilemaan oikeaa vetovoimakkuutta mitä tarvitaan vasikan synnyttämisen edistämiseen, unohtamatta myöskään pieniä vierailijoita, jotka myös saavat pohtia eläinystävien hyvinvoinnin edistämistä. http://www.worldofjamesherriot.com/

Herriotin kirjojen pääasia on - ihmimillisten juttujen lisäksi - kuvata maaseudun muutosta hänen toiminta-aikanaan. Tieteellisyys vahvistui kansanperinteen kustannuksella, tehomaatalous vahvistui. Sen tuoma melankolinen teema on hevosen merkityksen väheneminen, suuret työhevoset alkoivat väistyä traktorin tieltä.

Museon tilat ovat sokkeloiset, nähtävää on paljon, tiloissa kuluu helposti tunti ja enemmänkin. Henkilökunta on ystävällistä ja pienessä myymälässä on monenlaista hyödyllistä ostettavaa, kuten teemukeja. Pihan puolella voi katsella ikkunaa, josta Helenillä oli tapana huiskuttaa, käydä tallissa tutustumassa sen varusteluun ja katsoa samalla dokumentti museon vaiheista. Kiinnostava on myös tv-sarjan kulissi ja äänityslaitteisto, joka on hauskasti museoitu osaksi kokoelmaa.

Vierailun jälkeen kurkkua kuivaa varmasti siihen malliin, että tee maistuu - läheinen, torin varrella sijaitseva Upstairs, downstairs on erinomainen paikka - alakerrassa deli ja ylhäällä kahvion puoli. Makeiden herkkujen lisäksi paikassa on erinomainen paikallisten juustojen valikoima. Keskustasta kävelymatkan päässä on myös Sowerby - Tricky Woon emäntä asui siellä ja myös Helen on sieltä lähtöisin. Sowerby on erittäin viehättävä ja tutustumisen arvoinen alue, vaikka kaupungin puoleinen osa ei ensin rohkaisekaan tutustumiseen.

***

The World of James Herriot in Kirkgate, Thirsk is a highly interesting museum illustrating vet work in 1930-50's as well as ordinary daily life in the same premises. There are many nostalgic and unique objects, very well pointing the change to present - higher emphasis on science and efficiency of farming. It was an uneven struggle between big work horses and tractors. But this is a very good place to spend a hour or two, there is also a lot interesting to children - a carefully planned museum.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Mutta meidän tulee hoitaa puutarhaamme


Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole niin tärkeää. Asterix Britanniassa kiteyttää englantilaisen puutarhanhoidon keskeisen piirteen. Vielä 1000 vuotta ja nurmikostani tulee kelvollinen. Toisaalta muhkeaviiksinen kotitarvepuutarhuri toteaa keihäällä puolustautumalla roomalaiselle, jonka joukot uhkavaat harmonisuutta, että puutarhani on pienempi kuin Rooma, mutta kestävämpi kuin teidän rintakehänne. Albumin halki kulkee teema kodin rauhaa rakastavista englantilaisista, jotka kuitenkin vastaavat rauhan uhkaan päättäväisesti ja rohkeasti.

Tosiasiaksi kuitenkin jää, että nurmikot ovat Englannin valttikortteja. Hyvin hoidetussa vihreydessä on jotain syvästi terapeuttista. Olen hoitanut kotinurmikkoani moottorikoneen sijaan hitaalla työntökoneella mahdollisuuksien mukaan. Se kuohkeuttaa ja parantaa nurmen väriä ja tiheyttä. Olen lukenut, että myös kallimmissa golfleikkureissa on samantyyppinen rullaava terä. Tulokset eivät muistuta englantilaisia esikuvia, työtä on vielä, aikaa kuluu ja ilmastokin ehkä muuttuu suotuisammaksi.

Kriketti ja golf ovat oikeat nurmikon ystävien lajit, pinnasta pidetään hyvä huoli. Jalkapallo on astetta brutaalimpi. Nurmikkohan on sekoitus eri kasveja ja sen hoito ei ole erityisen helppoa. On sanonta, että nurmikko on puutarhan vaativin kasvi. Suomessa se ei aina saa ansaitsemaansa huomiota ja hoitoa. Parhaassa tapauksessa hyvin sijoitettu, rajattu ja hoidettu nurmikko on kiinteistön intiimi osa, joka tekee kokonaisuudesta huolitellun ja kotoisan. Se on puutarhan vähäeleinen isäntä, johon ei välttämättä kiinnitä huomiota, mutta sen poissaolon huomaa.

***

Lawn is essential part of English garden. Asterix cartoon placed on Britain made point how well-kept green is the important part of a cosy English home. Taking care of lawn is not too easy, but if successful, this green element has a big therapeutical value to gardiner. In Finland, I always miss fine English green areas.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Vihreän miehen arvoitus

Englannin tarustossa törmää nopeasti Green Man hahmoon. Todennäköisimmin keskiverto turisti kiinnittää huomiota siihen pub-kyltistä. Sama hahmo putkahtaa esiin myös keskiaikaisten kirkkojen veistoskoristelussa. Hahmo on muodoltaan vaihteleva, yhteinen piirre on miehen kasvojen ja kasvillisuuden symbioottinen yhdistelmä. Kasvot voivat olla ihmiskasvot tai kokonaan kasvien muodostamat, hahmo voi piileksiä levästön alla tai sen suusta, silmistä tai sieraimista voi työntyä kasvillisuutta. Hahmo ei ole koskaan kovin nuori, mutta se voi vaikuttaa hyvin vanhalta. Se voi olla hyvin eläväisen oloinen, vaikka piileskeleekin. On myös variantteja, joissa hahmo vaikuttaa lähestulkoon kuolleelta, vaikka siitä työntyykin kasvikunnan edustajia melkoisella elinvoimalla. Silmät voivat olla kiinni tai auki.

Hahmon selitykset ovat moninaisia. Olen etsiskellyt pätevän oloista kirjaa hahmon taustasta, niitä on runsaasti, mutta teokset tuntuvat selaillessa hieman kotikutoisilta. Aikajana hahmon tulkinnan historiasta antaa jonkinlaisen kuvan, minkälaisiin yhteyksiin hahmo liittyy. Pakanallinen tulkinta liityy erilaisiin luonnon- ja hedelmällisyysriitteihin, metsänhenkeen. Tämä perinne eli kristillisen perinteen kanssa rinnan ja näkyy kirkkojen veistoskoristelussa, joissa se sopii kohtalaisen hyvin muihin luontoaiheisiin. Viktoriaanisena aikana mytologisten hahmojen käyttöä toisaalta rohkaistiin ja toisaalta siistittiin. Nykyaikana hahmo toisaalta voi paremmin kuin koskaan, mutta on samalla puoliunohdettu. Jethro Tullin laulu Jack in the Green on tehty Green Man myytistä. Siinä on keskeisiä elementtejä, kasvusta huolehtiva hahmo, joka on työllistetty nykyajan haasteiden edessä. Ei tarvita suurta mielikuvitusta yhdistämään vihreää liikettä ja huolta luonnon säilymisestä hahmoon. Hahmo on päätynyt lukemattomiin variantteihin viihdeteollisuudessa. Tätä voisi paheksua, mutta tälläkin on pitkät perinteet. Arthurin hovin Greene Knight ja jopa Robin Hood (ja myös myöhemmät miehet vihreissä sukkahousuissa Disneyn hahmojen ja Errol Flynnin perinteessä) kuuluvat samaan kasvustoon, siinä missä Tolkienin iloinen Tom Bombadil ja entit, nuo luonnon tuhoutumista kavahtavat melankoliset, vihreät puujättiläiset.

Green man hahmo on siis hyvin versatile, rönsyävä. Hahmon perusmerkitystä ei kuitenkaan ole kovin vaikea tajuta kesäisen puutarhahoidon keskellä. Puutarha kasvaa kesällä ja se viettää talven hiljaiseloa, kyse on luonnon kiertokulusta, joka on tietysti temperamentista riippuen selkeää tai arvoituksellista. Green man veistoksissa on selvästi surullisempi kasvotyyppi ja elävämpi. Hahmo lepää talven tai kuolee ja nousee keväällä uuteen kukoistukseen. Tässä on myös selkeä yhteys siihen, miksi hahmo sai paikkansa keskiaikaisten kirkkojen veistoksissa.
http://www.bbc.co.uk/programmes/b00tnp8f
Richard Taylor mainiossa BBC sarjassaan Churches: How to read them, kertoo hahmolle tulkinnan, joka on hänen mielestään liiankin sujuva. Green Man voidaan nähdä Adamina, ensimmäisenä ihmisenä, jonka pelastuksen eli elämän Kristus mahdollisti. Kuolleen Adamin suuhun laitettiin siemeniä, jotka itivät puuksi, jolle Kristus taas naulittiin. Tässä pakanalliseen tarinaperinteeseen yhdistyy myös katolisen kirkon vahva tarusto. Tosiasiaksi kuitenkin jää, että joistakin kirkoista tosiaan löytyy veistoksista Green Man variaatioita, joissa rehevästä Jackistä on tullut pelkkä pääkallo, jonka silmistä tai suusta rönsyää uutta kasvipitoista elämää. Taylor vierailee sarjassa myös Kilpeckissä, missä aihetta on käytetty useammassakin veistoksessa.

Blogin loppukuva on Norwichin katedraalista, luostarinpihan holvikaaren koristeluveistoksesta kultalehtien alla lymyävä mies. Norwichin veistoksia on vaikka kuinka paljon ja niistä tekee erityisen mielenkiintoisia, että monivärisyys on säilytetty. Hahmo on selkeän myönteinen, oli se sitten kirkollinen tai maallinen, siinä on Robin Hoodin, tai Kristuksen tai enttien pyrkimystä suojella heikompiaan ja turvata tulevaa.

***

Green Man is a wonderful, rich character in English folklore, opening to many interpretations. I feel there has no key book yet published on this subject, even if there are many guidebooks, though. Seems that every period of time has made its own interpretation of alternation between spring and autumn, resurrection and death of nature.

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Lisää paahtoleipää!


Nykyisin on häpeällistä myöntää sitä, mutta niin se vain on: kulutan vähäkuituista valkoista vehnäpaahtoleipää. Kun tietää, että on huonoilla teillä, syyllisyyttä lisää vielä se, että kaupoista ei Suomessa saa ollenkaan sellaista paahtoleipää kuin Englannissa. Korvikkeena olen käyttänyt K-menu vehnäpaahtoleipä isompaa pakettia, se on yllättävän kelvollista. Ja hintaansa nähden halpaa.

Mutta sekään ei ole Kuten Pitää Olla. Paahtoleivän tulisi olla kookasta, niin että viipale diagonaalisesti leikattuna muodostaa kaksi suhteellisen suurta kolmiota. Englantilaisessa paahtoleivässä on erittäin hankala - haptisuus, kuten Steve Jobs sanoisi - yhdistelmä sitkeyttä, rapsakkuutta ja pehmeyttä paahdettuna. Varsinkin tuo sitkeys on mielenkiintoinen, leivällä on taipumus murtua ikäänkuin liuskeina.

Englantilaisessa supermarketissa oli pakko turvautua myyjien apuun. Kuvailin, millaista paahtojälkeä haluan ja nuori mies, joka varmasti tulee etenemään ketjun johtajistoon, neuvoi juuri oikean leivän kymmenten eri merkkien ja tyyppien joukosta. Olen hänelle kiitollinen ja ikuistin hänen suosituksensa tämänkertaiseen kuvaankin. Bonuksena päälle erinomaisen juuston ja juustokaupan mainos.

Että paahtoleipäelämys aamiaisella olisi vielä hienompi, kannattaa lisätä mukaan voi, hyvä cheddar juusto ja marmeladi. Unohtamatta vahvaa kupillista English Breakfast teetä. Englannissa mukaan menee maito ja sokeri, Suomessa juon jostain syystä teeni raakana. 

Marmeladissa valttikorttini on väkevän englantilaisen appelsiinimarmeladin ja aprikoosimarmeladin sekoitus, siinä on molempien vahvuudet hienosti korostettuina. Sitä vehnäviipaleen päälle ja johan on terveellinen pala!

***

Choosing the right kind of toast bread is not easy. In supermarket, I asked for personal advice from young specialist and was given the tip of the photo above. This bread was perfect: soft, crispy, tenacious - it can be unhealthy, but I go on shamelessly enjoying it with butter, cheddar and my special melange of orange and apricot marmelade, not forgetting strong breakfast tea! But the real shame is that this type of excellent toastie cannot be find in Finnish shops!