En ole mikään kummoinen englanninkielen osaaja, käytän kyllä kieltä työssäni ja vapaa-ajalla paljon. Englannin kieli saa työympyröissä monesti yhteisen nimittäjän roolin, se valikoituu ikään kuin demokraattisesti enemmistön kieleksi. Englanti on monesti matalin kohta aitaa, josta on mukavinta mennä yli. Sanavarastossa ja ilmaisussa tapahtuu tinkimistä, että kaikki saadaan samalle tasolle. Joudun itse tekemään töitä oman ääntämykseni ja nuotittamisen kanssa, että olisin kuulijoille mahdollisimman ymmärrettävä. Samaa työtä joudun tekemään myös muiden esiintyjien suhteen, että pystyisin erikoisuuksista huolimatta keskittymään heidän viestiinsä. Myös syntyperäisten brittien valmiudet ymmärrettävään viestintään vaihtelevat. Brittiläinen ironia on usein syvälle haudattua ja vaatii uskomattoman laajaa, lähes kohtuuttomalta vaikuttavaa kulttuurituntemusta.
Kun opiskelin kieltä nuorena, otin luettavakseni vaativia kirjoja ja luin niitä sanakirjan kanssa. Jokaisen uuden sanan katsoin kirjasta. Olen työpiireissä välillä harrastanut samaa tunnollisuutta. Nostan kokouspaperista yksittäisen sanan ja totean, että minun piti katsoa se sanakirjasta. Usein nostoni saa nyökyttelyä ja oudosti helpottuneita ilmeitä. Välillä joku suorapuheinen britti on todennut, että tunnistaa kyllä jotenkin kyseisen sanan, mutta ei koskaan käyttäisi sitä itse.
Englannin kielen sanamäärä on pyörryttävä, mutta arkipäivässä pärjää aika pienellä sanastollakin, joka ei varsinkaan viihteen mukavuusalueen parissa laajene. Helposti myös vetäydymme harrastuksen tai työn erikoisalueen sanastoon ja pelaamme kielipelejä sen sisällä. Rakastumme tutuksi tulleisiin käsitteisiin niin, että niitä ei välttämättä koskaan suomenneta. Esimerkkinä vaikkapa ”whistleblowers” - nuo tahot, jotka demokratiassa nostavat metelin, kun jossain on epäkohta. Kunnollista suomennosta ei ole korviini vielä tullut. Yllättäen myös ”value for money” on niin naseva käsite, että suomennosta näkee harvoin.
Olen yhdeltä ystävältäni tilannut tänne poleemisen kirjoituksen englannin kielestä kirjallisuuden alisuorittajana. Päätän tämän juttuni yksinkertaiseen testiin, sinulle rakas lukijani. Lue kaksi valitsemaani tekstiä ja katso ymmärrätkö kaiken sisällön, merkityksen ja sanojen tasolla. Sen jälkeen voit arvioida, minkälainen mielikuva käytetystä kielestä ja sen laadusta sinulle välittyi. Oudot sanat voit kirjoittaa lapulle ja katsoa sanakirjasta merkitykset niille myöhemmin. Lappu kannattaa tehdä sellaiseksi, että sen voi säilyttää ja palata siihen myöhemmin, muistin virkistykseksi. Oppiminen on hidasta ja toistaminen helpottaa.
Ensimmäisen näytteen on kirjoittanut John Betjeman, Poet Laureate of the United Kingdom - teksti on katkelma nuoruudenmuistelusta runon muodossa. Toinen näyte on kirjallisuuden Nobel-palkitun Bob Dylanin teksti Things have changed, jonka hän myös sävelsi.
Mestari Betjeman:
Mestari Dylan:
***
There has been quite active discussion in Finland lately about the position of English language in our society. We have two National Languages, Finnish and Swedish, using English sometimes makes smaller languages suffer. However, using English by those with lesser knowlegde of language and culture, like myself, also affects English and its use. In my youth, I read difficult English texts with a dictionary at hand - using it for every single word that was unknown to me. I enclose two texts for Finnish readers to test their English skills - one by Poet Laureate John Betjeman, another by Nobel-prized Bob Dylan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti