William Babell - nuorena hukkunut 2

Blogin kirjoittamisen hienoja asioita on, kun luulee löytäneensä niin vähäpätöisen asian, että siitä ei kannata kirjoittaa, niin käykin, että hyödytöntä pikkuasiaa taustoittaessaan löytää muita asioita, jotka liittyvät yhteen merkillisellä tavalla. Kuten tämä raikuli-Babellkin. Meidän on liian helppo unohtaa hänet ihan laiskuuttamme ja tietämättömyyttämme, mutta se vähä, mitä hänestä tiedetään, onkin varsin kiinnostavaa.

Ensinnäkin, hän toimi kanttorina All Hallows-kirkossa Bread Streetillä, Lontoossa. St. Paulin katedraalin itäpuolella sijaitsevan kadun nimi tulee leipätorista, kirkko purettiin 1800-luvun lopulla, sen estämättä, että siinä oli Hawksmoorin suunnittelema torni. Kirkko oli vieläkin vanhempaa perua ja se uusittiin Lontoon palon 1666 jälkeen. Babell haudattiin kirkkoon. Minusta Hawksmoorin arkkitehtuuri tekee kauhistuttavan vaikutelman: rakennukset ovat synkähkön elottomia ja matemaattisen kylmähköjä. Silti ne ovat pelkistetyssä tyylissään varsin omaperäisiä.

Babell on jättänyt jälkimaailmalle muusikontaidoistaan sävellysten lisäksi todella arvokkaan dokumentin. Kun Händel säesti livenä omia aarioitaan ja improvisoi kuvioita, Babell painoi konsertissa ne tarkasti mieleensä ja teki niistä sovitukset cembalolle (s. 63 alkaen) Lopputulos antaa eloisan kuvan Händelin koristeellisesta tyylistä, joka on välillä motorisen vakuuttavaa, välillä ilmiömäisen rehevän mielikuvituksellista. Edward Smith on levyttänyt nämä erinomaisesti ja joku ystävällinen sielu on antanut LP-levyiltä siirretyt tiedostot käyttöömme. Varsinkin Va' far guerra-aaria Rinaldosta on pakko kokea, se alkaa linkin kohdassa 7:47. Kyseessä ei ole enempää eikä vähempää kuin suora elämysaikamatka konserttiin Lontooseen 1700-luvulle, jossa tähtisopraanoa säestää jammaillen itse Georg Friedrich Händel - Mr Haendel lontoolaisille.

***

Alkuperäisellä Petrin levyllä oli myös John Bastonin kuunneltavaksi kelpo konsertto, joka sopii kokonaisuuteen hyvin, hänestä tiedot ovat vielä Babelliakin heikommat. Hän kuitenkin tuotti kuuden konserton sarjan nokkahuiluintoilijoiden tarpeisiin 1729.

Joka innostui nokkahuilun viehkeästä, perienglantilaisesta tunnelmoinnista, tekee hyvin hankkiessaan  saksalaisen säveltämän, tanskalaisen Petrin ja amerikkalaisen Jarrettin esittämän nautittavan valikoiman sonaatteja. Kiitos Michala Petri kun pidit William Babellin asiaa esillä ja kiitos myös tästä hienosta levystä, jota kuuntelee niin sisällä kuin puutarhassakin. You tubesta yhden näytteen, varsinaisen Korvamatojen Kuninkaan, löytää täältä. Levy on yksinkertaisesti vastustamaton: mörkkikin alkaa pian vihellellä näitä melodioita. Ei Babellin oma konserttokaan huono ole. Olen elämäni varrella kuullut sen eräänkin kerran. Se kestää kuuntelua ja virkistää kuin englantilainen pastoraalimaisema.

***

William Babell has served us not only with compositions, but he also heard how Handel accompanied Arias from his opera Rinaldo. Babell memorised these improvisatory creations and wrote them carefully down for harpsichord - thanks to that we can enjoy a concrete and authentic example of Handel's florid and robust skills at the keyboard. The published sheets are available from Petrucci, the link in above to the original text and a real Tour de Force, Va' far guerra -aria, as Babell wrote it, is in another link, by an excellent harpsichordist Edward Smith. But the real ear-catcher tune by Handel, played by Ms Petri and Mr Jarrett, is here https://youtu.be/doZKB_f6H3A