Tulevaisuuden E-type?

Photo: Autocar.co.uk

Kaikki tietävät Jaguarin Type E-mallin: 12-sylinterisen, sulavalinjaisen, hankalasti hallittavan äärimmäisen moottoriurheiluauton, jossa on kuitenkin menneen maailman eleganssia. Se on tietysti myös bensiininkatkuinen ympäristörikos nykyajan katsannossa.

https://www.autocar.co.uk/car-news/used-cars/used-car-buying-guide-jaguar-e-type

Auto on edelleen haluttu keräilijöiden keskuudessa: sijoituksen arvo vaihtelee. Mainiolta sivulta löytyy myös linkki niille, jotka haluavat hankkia legendaarisen mallin, mutta rakennuttaa polttomoottorin tilalle sähköisen voimanlähteen: Concept Zero on projektin nimi ja luonne - vähäpäästöisyys. Varmasti sähkömoottori liikuttaa klassikkoa ihan pätevästi, hiljaisempi äänimaailma ja hajuttomuus voi vielä syventää elämystä ja tuoda maiseman tuoksun osaksi autoilukokemusta.

Sähköautorintamalla on muutenkin Britanniassa tapahtumassa mullistuksia. Sekä Ford että Jaguar suunnittelevat malliston sähköistämistä. Jaguarin omistaja Tata on asettanut tavoitteen jo vuoteen 2025 mennessä. Aikataulu on hurja. Saman konsernin raskaampien Range Rovereiden kohdalla valmistellaan jo hyppyä vetytekniikkaan sähkön yli. 

https://www.bbc.co.uk/news/business-56072019

Brittiläinen teollisuus on siis aloittanut vahvan iskun Teslaa vastaan. Analyysi tuntuu oikealta. Sähköautojen polulta on nähtävissä, että vaikka radikaali muutosvaihe on takana, edessä voi olla vieläkin nopeampia siirtymiä uuteen tekniikkaan, atomi- tai elektronitasolta vetyaikaan. Myös yksilölliset arvot voivat olla taas nousussa kollektiivisen Tesla-hypen hohdon tasaantuessa.

Jaguar on tuotemerkki, joka on synnyttänyt itsensä uudelleen useaan kertaan elinkaarensa aikana. On mielenkiintoista seurata, onnistuuko nyt vastaisku Tesla-imperiumia vastaan. Riskit ovat tietysti olemassa: riittääkö merkin vetovoima ja nostalgisuus kuluttajatasolla, kun vastapelurina on uutta maailmaa edustava menestyksen symboli? Jaguarin valttikortti voi olla sen urheilullinen tausta. Sähköjaggen hankkimisesta voi myös tulla isänmaallinen projekti pitämään Britanniaa ainakin kotoisten paikallisteiden valtiaana. 

Huokaisin syvään tuota juttuni kuvaa, siinä se menee ohi - mutta mitkä maisemat! Ja kuka sanoi, että horisontin pitää olla aina suorassa?

***

Both Ford and Jaguar are busy planning a tiger leap to make their fleet all electric, Jaguar even by 2025 and studying possiblities to harness Range Rover with hydrogen engine. No blame of narrowness of vision! I hope that these plans will be succesful: all the best to the great motoring legacy of Jaguar against à la mode-driven Tesla. May England rule the local roads!

Lämpimät terveiset Ulko-Hebrideiltä - Harris Tweed

Asterix Britanniassa-albumissa on ikimuistoinen kohtaus, jossa gallialaiset ihmettelevät britin karkeasta kankaasta tehtyjä housuja. 

”Me sanomme sitä tweediksi.” 

”Onko se kallista?” 

”Räätälini on varakas.”

Omistan muutaman tweedtakin, yhdet housut, joita olen käyttänyt harvemmin, pari lakkiakin, kravatin. Tweed pitää tuulta ja lämpöä, mutta ei erityisemmin laskeudu. Peruskankaasta on tehty myös kevytversio, joka yrittää tehdä kankaasta urbaanimman. Mutta jotenkin siinä soditaan kankaan periaatteita vastaan. Se on perinteinen kangas, jota tehdään käsityönä, ylpeänä, syrjäseudulla, Knallin ja sateenvarjon virkamiesten painajaiskomennuspaikalla, Ulko-Hebrideillä. 

Kangas on tehty äärimmäisiin oloihin, tuulta ja merta vastaan ja sen väritys on - kuten Juha Tanttu aivan oikein toteaa - oman maiseman väriä. Kanervaa, turvetta, ruohoja, horisonttia, sumua. Tweedtakissa sulautuu helposti osaksi luontoa. Itse vedän takin päälleni kuin haarniskaksi, muutun konservatiivisemmaksi, ajatteluni perinteellistyy. Kuten Tanttu, puen tweedtakin mielelläni matkalle mukaan. Siihen pukeutuneena ei ole missään tilanteessa liian muodollinen, mutta kuitenkin säilyttää tietyn asiallisuuden, jos olosuhteiden luonne sitä yllättäen vaatii.

Kankaan valmistaminen on kulkenut vaiheesta toiseen - välillä kangas on ollut huippumuotia, välillä ei. Vivienne Westwood on pyrkinyt vähentämään kankaan maskuliinisuutta. Toivottavaa on, että hieno kangas säilyttää korkean laatunsa ja hillityn kirjonsa. On ilahduttavaa, että netistä löytyy useita Harris Tweed-tuotteiden tarjoajia.

Oman kokemukseni pohjalta voin vastata Obelixin kysymykseen.

”Ei, tweed ei ole kallista. Se tekee, minkä lupaa ja kestää, jopa elämän ajan.”

***

There is no need to say much about the iconic wowen wollen cloth, Harris Tweed - its colors are from rural scenes and its durability and warmness is legendary. Obelix asked if it is very expensive. No, it is not. It is handmade and designed to wear lifetime of use.

Red tape - punaista nyöriä

Brexitiä on käyty läpi lukemattomissa jutuissa. Silti 22.1.2021 Timesissä kuluttajat valittavat "yllättävistä" maksuista, joita on tullut, kun on tilattu tavaraa mannermaalta. Kyse on tullimaksuista ja arvonlisäveroista, joita Kruunu eli Britannia itse kantaa kansalaisiltaan.

EU:n Red tapesta haluttiin eroon Brexitissä. Toive on nyt toteutunut. Vaikka Britannia on saari, se ei silti ole byrokratiasta vapaa vyöhyke, sen pykäläviidakot tai niiden puute ovat sen omia luomuksia. Red tape on hankala käsite kääntää. Ymmärrettävä käännös voisi olla paperisota: säännöt ja raportoinnit, jotka hidastavat ydintoimintoja, kuten tuotantoa, ostoa, myyntiä ja jakelua. Erityisesti pienet yritykset ovat vaikeuksissa, isoilla on enemmän rahkeita sopeutua ja ottaa kenttää haltuunsa. Sääntöviidakkoa vastaan soditaan meilläkin normitalkoissa. 

EU on ollut normitalkoina menestys. Usean maan säännöstöt on saatu yhtenäistettyä. Tämä on ollut tavoitteellista. Ei niin, että proverbiaalisia kurkkuja olisi haluttu neliöidä tai määrätä niiden käyryydestä. EU on ollut projekti, jossa tavoitellaan tavaroiden, palveluiden ja ihmisten esteetöntä liikkuvuutta - yhteisellä ja linjakkaalla sääntelyllä. EU on pyrkinyt tarpeettomasta paperiviidakosta eroon, jopa niin, että se on järjestänyt yleisökilpailuja parhaista Red tapea vähentävistä ehdotuksista. Tällä saavutettu liikkuvuuden sujuvuus ei ollut enemmistölle brittejä tärkeä asia. Siksi rekat nyt seisovat satamissa ja lisää väkeä on palkattu, että palautetuista paperimuodollisuuksista selvittäisiin ilman, että kuormat mätänevät. Kontrolli on saatu takaisin, mutta kalojen tuoreus kärsii.

Red tape tarkoittaa myös rajoittamista. Se on mielikuva euroherrojen saleista, jonne kansalaiset voivat tuoda vain vääriä mielipiteitä. Tosiasiassa päätöksiin vaikuttaminen on kohtuullisen avointa - asiakirjat löytyvät, on keskustelupapereita jo hyvin varhaisessa vaiheessa valmistelua. Jos asiat haluaa nähdä suljettuina, sitähän voi olla yhtä hyvin kansallinen Whitehallin kuin Local Councilinkin toiminta. "Eivät ne kuuntele." Red tape muuttuu näissä puheissa paksuksi pajunköydeksi.

Aika harva kansalainen on noudattanut ex-pomoni mottoa, ”Ota selvää!” - ja siksi puolivillaiset ja kevytmieliset heitot EU:n tarkoituksettomasta byrokratiasta tai pienet valtiot imaisevasta liittovaltiosta uppoavat hyvin. Erityisen hyvin ne upposivat lyhyitä huumoriheittoja rakastaviin britteihin. On niin paljon helpompi seurata tarkemmin Katie Priceä ja hänen poikaystävänsä touhuja, kuninkaallisista puhumattakaan. 

Kun Britannian Kruunu eli valtio nyt perii omilta kansalaisiltaan maksuja ja veroja tuotteista, joita he mantereelta tilaavat, se ei oikeastaan ole red tapea, vaan valtion perustehtävää - ei sääntelyn vuoksi, vaan tuoda ylellisyystarpeista rahaa valtiolle käytettäväksi mihin tahansa yhteiseen hyvään. Vaikkapa NHS:en eli terveydenhuoltoon.

Itse tilasin vuodenvaihteeseen saakka jonkin verran tavaraa Britanniasta. Maksoin niistä ALVin (VAT) Britanniaan. Maksoin kuljetuksesta samalla Englannin jakelufirmoille. Tavarat tulivat kotiini ilman muita veroja ja maksuja. Nyt olen sen lopettanut. Samat tavarat tilaan nyt Ranskasta, jolloin maksamani verot saa Macron hallintonsa käyttöön. Tämä on Johnsonin tappio, nyt hän ei voi minun panoksellani tukea NHS:n toimintaa. 

En sano, että panokseni poisjäänti Borista vielä hätkähdyttää, mutta toimintani on kertautuvaa ja en ole ainoa. Tämä virta muualle on kauhistuttavasti realisoitumassa Britannian kansalaisille vasta nyt, vuosien puhumisen jälkeen. 

Jos tämä tilanne on ollut tiedossa, mitä on tehty? Miksi paperisotaan ei ole haettu kansallisia, nokkelia ratkaisuja? Miksi tähän ei ole varauduttu automatisoimalla prosesseja ja turvaamalla teollisuuden ja palvelujen investointien houkuttelevuus? Jossain vaiheessa Britanniassa on suuri joukko kansalaisia, jotka lopultakin ovat ymmärtäneet asiat oikein. Silloin he voivat kaivata aikaa, joilloin he olivat itse punomassa ja seuraamassa punaista nyöriä yhteisten tavoitteiden hyväksi.

***

Today, 21 January 2021, in The Times, somebody asks why extra cost has been levied from her - she just ordered a blouse from France. This was a surprise to her - after all these years. The project to cut Red Tape has failed - previously smooth processes are slower, and eventually, the Crown will miss also my taxes I paid, quite happily, to Boris. Now I am more serving Macron. There was enough time to perfect these processes in a national, clever, witty way - to create a new, redder shade of tape.

https://www.debatingeurope.eu/2018/11/22/is-eu-red-tape-making-it-harder-to-do-business/#.YAsuny2Jef1

https://en.wikipedia.org/wiki/Red_tape

Kuidun tasapaino

Olemme siirtyneet aikaan, jossa Brexitin seuraukset oikeasti alkavat näkyä, hinnan ja tarjonnan muutoksina. S-ryhmä, joka on tuonut maahan Tescon ruokatavaroita, julkisti viime vuoden lopulla eniten myydyn, syötävän Britti-tuotteen.

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/talous/brittilaiset-kauppakumppanit-osittain-aika-epatoivoisia-s-ryhmassa-varaudutaan-taas-tuonnin-sakkaamiseen/?shared=1149230-1caa764c-4

Kyse on tietenkin Weetabix-aamiaismurokkeista, jotka valmistetaan Kuninkaallisella Suostumuksella. En muista syöneeni Weetabixiä tällä vuosituhannella, lapsena kylläkin maidon ja hillon kanssa. Ehkä taas pitäisi, kuidun saannin vuoksi. 

Sama organisaatio valmistaa myös Alpen-mysliä - olin luullut tuotetta ehta sveitsiläiseksi ja myös vaimoni tuotteeseen liittämät Heidi-mielikuvat karisivat, kun kerroin vuorimaisemoidun tuotteen olevan Made in England. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Weetabix

Myös keksiosastolla on paljon brittiläistä tavaraa. Murot ja teen kanssa naposteltavat ovat tuoteryhmiä, joissa korvattavuus muualta tuoduista tavaroista on korkea: kilpailu on kova ja hinta ratkaisee. Ruokatarpeiden oma suosikkini, Colman’s sinappijauhorasia, on aivan toinen juttu. Tarvitsen sitä harvoin. Jos se maksaa kaupassa euron, ostan sen, mutta ostan sen myös silloin, jos sen hinta on vitosen. Kipuraja on ehkä kympissä. 

Tosiasiaksi siis jää, että elintarvikkeiden puolella Brexitin vaikutus lienee vähäinen ainakin meillä - kotimaisten murojen ja keksien valmistajille se tuo jopa kilpailuetua ainakin kotimaassa ja miksei myös kotoisilla sisämarkkinoillamme EU:ssa. Englantilaiset juustot, ne valitettavan harvat saatavissa olevat - todennäköisesti kallistuvat ja toivomani Englantilaisten Juustojen Invaasio maahamme entisestään epätodennäköistyy tai lykkääntyy.

Jos puhutaan muista päivittäistavaroista, nimenomaan pesuaineista, on vaikea väistää Unileveriä. Kesäkuussa 2020 brittiläis-hollantilainen yhtiö teki valinnan pitkäaikaisessa vatuloinnissaan pääkonttorin paikasta: se onkin Lontoo, eikä Rotterdam. Tämä on ollut Brexit-siivelle valtava voitto. Unilever on päivittäistavaroiden jättiläinen ja lähimarkkinat ovat kiistatta suuret. Tuotemerkkejä ovat Sun-astianpesuaine, Sunlight, Dove, Pepsodent, Knorr, Lipton, Becel, Colman’s... hieman yllättäen myös Ben & Jerry’s jäätelöt. 

https://www.independent.co.uk/news/business/news/unilever-headquarters-uk-london-move-netherlands-a9560406.html

Jos siirrymme pientavaroista isompaan kaupan kokonaisuuteen, voimme sanoa, että tavaravientimme Britanniaan on ollut suurempaa kuin tuonti. Palvelujen osalta tilanne on ollut päinvastainen. 

https://www.etla.fi/wp-content/uploads/VNK_2017_12.pdf

Onko Britannian vahvuus todella niin suuri juuri palveluissa? Vai onko kyse vain englanninkielisen palvelun uskottavuuden vaikutelmasta?

Suurta uskottavuus on tavaratuonnissa varmasti lääkepuolella - suomalaista koronarokotetta ei ole näköpiirissä hetkeen. Brittiläinen osaaminen on varmaa myös erilaisten analysointi- ja mittauskojeiden valmistamisessa. Mitä Suomi sitten Britanniaan vie? Huomiota herättävää on puuperäisen tavaran vienti: vaikka osuus on laskenut, kansantalouden kannalta tämä on kuitenkin todella merkittävä ryhmä. Miten Brexit tähän vaikuttaa? Minne kysyntä suuntautuu, jos kaupan verekset muurit nostavat hintoja? Ruotsi on kanssamme samassa EU-veneessä, mutta Venäjä... voisiko Brexit ohjata puun perään menevää saarivaltion kysyntää juuri sinne? Se olisi Salisburyn ym tapausten jälkeen varsin kummallista.

https://www.yrittajat.fi/uutiset/606453-brexitin-jatkoaika-antaa-yrityksille-aikaa-valmistautua#9d6f7ed1

Joka tapauksessa suomalaisen puunjalostusteollisuuden kilpailukyvyn ylläpitäminen on tärkeää ja tuotteiden jalostusarvon kasvattaminen. Unileverin tapauksessa näyttää, että ympäristöarvoilla on myös merkitystä - tämä ajattelu on Britanniassa nousussa. Kansantaloutemme kannalta hyvää ympäristöosaamistamme myös metsien suhteen ei pitäisi aliarvoida. Mikään ryhmä ei saisi lorottaa tässä kansallisiin etuihimme, muroihin tai pelletteihin, metsäosaamistamme ei saisi vetää lokaan. Britannian metsänhoidonhan tunnemme. Metsät on siellä pääosin hoidettu jo aikoja sitten. Kuidut tulevat viljoista.

Brexit on mielenkiintoinen käänne, joka palauttaa kansantaloutta juurilleen. EU-kriitikot ovat varmasti olleet siinä oikeassa, että kokonaisuudessa on hämärtynyt moni asia, joiden vuoksi Unioniin aikanaan pyrittiin. Voi olla, että nämä hyvät puolet tulevat taas kirkastumaan klassisen monenkeskisen kaupan monimutkaisuuden, ongelmien ja kotimaisen kysynnän kuplien paljastumisten kautta. Saadaanko uuteen tilanteeseen tuoretta ja luovaa dynamiikkaa vai onko tuloksena kärjistyvämpää käpristymistä ja sisäänlämpiämistä - se jää nähtäväksi. Mutta kuten tiedämme, rajumpi on ajan riento - tulemme näkemään tulokset varsin nopeasti hektisessä uudessa ajassamme. Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni!

***

Happy New Year 2021, to you, dear readers and let us hope Brexit will be good for us all! Of foodstuff - Finnish people have been very eager to buy fibre-rich Weetabix! Also Alpen label is quite popular here - even though only a few know it is Made in UK product - not Swiss Made, like one could expect. From Finland, we have exported a lot of woodstuff and their derivatives into the UK, hope they will not find much alternatives from Russia, for example. Of course, the internal market in the UK is so important and strong - one very bold move about that is to concentrate the Unilever headquarters in the UK, and not any more to share it with Rotterdam.

Gentleman ja tekniikka

José Ortega y Gasset on ehkä nuoremmille polville jäänyt tuntemattomaksi. Konservatiivi-filosofi oli varsin kiinnostunut arkisista kysymyksistä ja kirjat ovat edelleen napakkaa luettavaa. Uusin suomennos Ajatuksia tekniikasta on vuodelta 2006 - alkuperäiset kirjoitukset ovat ilmestyneet 1939. Ortega asettaa esseensä keskivaiheilla vastakkain Gentlemanin ja Hidalgon: asetelma on yllättävä. Luulin, että aihe on mielessäni selkeä, mutta espanjalainen onnistui avaamaan uusia näkökulmia - ajattomasti, hyvän filosofin tavoin.

https://en.wikipedia.org/wiki/José_Ortega_y_Gasset

En tiedä mikä Ortegan suhde Englantiin oli, mutta hän on hyvin varma maalatessaan kuvan maasta, joka on vauras - jonka asukkaat ovat gentlemanneja laajasti ymmärrettynä, eri kansankerroksissa. Heille on tyypillistä itsehillintä, vakaa usko omiin saavutuksiin ja reiluun peliin. Myös vaikeuksiin suhtaudutaan leikkisästi. Tuotteita ei oikeastaan edes vaivauduta markkinoimaan asiakkaiden vaihtuvia oikkuja kosiskellen, vaan kärsivällisesti odotetaan, että kuluttajat sopeutuvat erinomaisiin imperiumin tuotteisiin. Niiden hinnoittelu on oikea, huomattava, mutta ei kohtuuton - korkea laatu huomioonottaen. Osoituksena reilusta pelistä, maa ei ole edes tarvinnut perustuslakia, eikä muutenkaan kuormita oikeuksista ja velvollisuuksistaan hyvin perillä olevia kansalaisiaan turhalla lainsäädännöllä.

Joltain osin tilanne tuntuu vanhentuneelta: kohta julkaisun jälkeen britit valittelivat, kun Rommelin joukot käyttivät Pohjois-Afrikassa tankkeja vastaan 88-millisiä ilmatorjuntatykkejä: peli ei ollut reilua. Kaikki britit eivät ole myöskään harjoittaneet sittemmin itsehillintää: esimerkiksi riittänee Gallagherin riitaantuneet veljekset. Näinä päivinä Topshopin saneerausongelmat kertovat, että myös markkinamuutoksiin olisi pitänyt reagoida ajoissa, eikä vain odottaa kuluttajien sopeutumista. Tekniikkakin on hieman vanhentunut, varsinkin autoteollisuudessa 1970-luvulla.

Perusnäkemys gentlemanista kuitenkin on tietynlainen ajaton, riippumaton rauhallisuus ja arvokkuus. Esseen päättää jonkinlainen haave herrasmiehen ja zeniläisen mietiskelijän yhdistymisestä. Sukkela ja nokkela pelimies, joka leikiten selvittää hankaluudet, kuulostaa hyvältä ideaalilta, mutta lyhytjänteisessä nykyajassa Ortegan kuvaama Gentleman on ajautunut syvähköön identiteettikriisiin. Asiat etenevät jotenkin hankalasti ja yksituumaisuuskin on ollut koetuksella. Ajatus idästä tulevan henkisyyden yhdistämisestä vapauden ja vaurauden ideaaliin kuulostaa sympaattiselta ja luo nykypäiväänkin näköaloja. Ehkä markkinointiakin voisi kokeilla, ainakin laadukkaiden englantilaisten juustojen kohdalla.

Ortegan tekstit ovat lyhyitä - voin suositella menemään suoraan niiden äärelle. Ajatuksia tekniikasta kannattaa napata mukaan, kun se vielä markkinoilla on. Kyllähän netistä arvioitakin löytyi, mutta itse kirja on niin tiivis ja ravitseva, että se kannattaa lukea ja ajatella itse, suoraan innoituksen lähteestä.

***

Spanish philosopher José Ortega y Gasset very interestingly defines an English Gentleman in his essay ”Mediation on the technique”. Self-control, fair play, good humour, reluctance towards marketing products, which are of high quality, are his emblems - in cold blood, he calmly waits for the market to adapt according to his innovations. Ortega paints a fair view, which is quite helpful to serve as an ideal in the turbulent modern, post-imperial times, suggesting some inspiration could be found and added from the Zen techniques of the East. 

Ruoka & Brexit

Kun olen viime kuukaudet ärvötellyt korona-kineksessä eli Saarivaltakuntaan ei ole ollut asiaa, muistin syövereistä tulee välillä kummallisia kaipuun kohteita. Kuten vierailut Iceland-myymälässä. 

Iceland on halparuokakauppa. Se on varsinaisesti erikoistunut myymään pakastettuja valmisannoksia. Ennen kuin lukija tuhahtaa, pakastemyymälät ovat kova juttu myös kulinaristisessa Ranskassa - Suomeen ne eivät ole vielä rantautuneet. Hypermarkettien pakasterivistöt tietysti ovat, mutta pakastemyymälän konsepti on erilainen. Kannattaa huomioida myös kotiinkuljetuksen mahdollisuus.

Icelandissa on pakasteiden lisäksi suppeat ja kapeat valikoimat ja lajitelmat muitakin tuotteita. Niistä on yleensä tarjous, joka pysäyttää. Ostan perinteiset joulusammiot (tub) Quality Street-konvehteja juuri Icelandista. Viimeksi mukaan tarttui myös piparjuurikastiketta ja valtava loota Yorkshire-teetä, jota olen kotosalla uuttanut ahkerasti. Sitä on vieläkin jäljellä, eipä ihme, sillä pakkaus lupasi, että siinä on 30 % enemmän. Tarjousten bongailu on yllättävän terapeuttista - kun halvalla saa ja vielä laadukastakin, niin eihän siinä itkukaan ole kaukana - kun kotipuolessa ei aina asiat ole näin hyvin!

Valikoimiin ja tarjouksiin voi tutustua täällä https://www.iceland.co.uk/

Icelandin hyllyjen välissä olen useasti huokaillut hintojen edullisuutta, varsinkin intialaisten valmisannosten helppohintaisuus hämmästyttää - laadussakaan ei ole ollut moittimista. Mieleen on tullut, että ainakaan ruoan hinnan korkeus ei ole ollut syy hankkiutua eroon EU:sta. Hinnoilla on mielestäni paremminkin paineita nousta eron seurauksena - tuontitavaraa, etelän tomaatteja, viinejä, oliivivalmisteita, juustoja ja pitkään kypsytettyjä leikkeleitä on tarjolla paljon. 

Ruoan hinnan noususta EU-eron myötä huolestuneita artikkeleita löytyy helposti. Jaan tähän yhden mielenkiintoisimmista. Siinä on erittäin kiinnostavaa tilastoa myös omavaraisuudesta viime vuosina. 

https://briefingsforbritain.co.uk/busting-the-food-price-myth-in-a-no-deal-brexit/

Kun sanomalehdistä syntyy kuva, että britit ovat kädet ristissä odottaneet erosopimuksen valmistumista, niin kotimaiset tuottajat ovat artikkelin tilastojen mukaan selvästi pyrkineet neuvotteluaikana lisäämään ruoan kotimaisuusastetta. Näinhän pystytään paremmin kontrolloimaan luomutuotantoa ja vastaamaan ympäristökysymysten haasteisiin ihan oikeasti. Jos hinnat nousevatkin eron myötä, se hyödyttää kuitenkin kotimaata työpaikkoina ja korkeiden eettisten periaatteiden kautta. Näin tietenkin, jos eletään Parhaiden Brittiperinteiden mukaisesti - kaikenmaailman fuusiokeittiöt ja niiden kotkotukset ovat useammin tuontivetoisia. Näiden tuotteiden kunnian päivät lienevät luetut. Kuluttajat varmasti nykyistä enemmän miettivät, mihin sijoittavat marketissa puntansa. Kotimaiselle tuotannolle se on voinut jo nyt olla hyvä asia.

***

One of my travel delights is wandering between the aisles of food markets. Iceland is a type of small supermarket we do not have yet in Finland - very much concentrated on frozen ready meals. I love their bargains - Quality Street Tubs and Yorkshire Tea Boxes (giant, +30% more!). Prices are very good compared to Finland. What will happen after Brexit? One thing is that the English producers have increased their share of market - that is a very good strategic thing as well in the long run. It is likely that products of the Southern Europa are destined to increase. Yet, there is still some time left for customers to adapt to that very likely scenario.

Brittivehkeiden lumovoimaa 2: Kuka ajaa punaista Jaguaria?

Photo: Maaseudun tulevaisuus 6.7.2019/Jaana Kankaanpää

”Ketterästi polkee faari, faarilla on Jaguaari” - mainostettu laite oli tietenkin polkupyörä. Kun itse vartuin ajokortti-ikään, suunnittelin itsekin käytetyn Jaguarin hankkimista. Krominkiiltävä haaveitteni kohde oli peribrittiläinen Jaguar XJ - 4.2 litraisella, kuusipyttyisellä koneella. Auto oli tullut markkinoille 1968 - erityisesti series 2, vuosina 1973-1979 valmistettu, on mielestäni autoksi täydellisen ideaali. 

Jaguar ei noina vuosina myynyt Suomessa kauheasti, koko 70-luvulla vain 131 kappaletta. Mersut ja Bemarit olivat arvostetumpia. Eksentrikolle tämä oli tietenkin hyvä asia: kansahan on tyyliasioissa usein väärässä. Jaguar myös pesi tuolloin kilpailijansa suorituskyvyssä ja ajomukavuudessa. 

Itse olin myyty auton linjakkaasta tyylikkyydestä, siinä oli brittiläistä pidättyväisyyttä, mutta myös lakonista ylemmyydentuntoa, viileää perinnettä. Vaikka en valinnut autoa itsetuntoni jatkeeksi (ja romuttanut talouttani), sydämessäni on jossain kolkka varattu punaiselle tai mustalle XJ:lle. Kaikki jotka vaivautuvat katsomaan kuvani auton ääriviivoja ja kromattuja ikkunanpieliä, ymmärtävät miksi. Auton yläosa on melkein pelkkää ikkunaa. Tuollaisesta autosta olisi hienoa nousta kadulle näennäisen huolettomasti tai hurauttaa pois ihastuksesta huokaavien kansanjoukkojen ulottuvilta.

Series 2 on helpoin tunnistaa keulagrillistä: se on edeltävää versiota pienempi ja pyöreät lamput ovat somasti siron puskurin yläpuolella. Tesla kuvitteli tehneensä autoihinsa tyylikkäät ovenkahvat, mutta kyllä Jaguarin aukaisimet ovat erittäin tyylikkäitä tässä mallisarjassa (tietysti ne pilattiin myöhemmissä versioissa). Kylkiä ja keulan yläosaa koristavat jännittyneet Jaguar-veistokset - ne antavat kokonaisuudelle viimeistellyn silauksen ja vihjeen, että konepeiton alla on tarvittaessa voimaa.

FBI:n G-mies Jerry Cotton ei ajanut tätä mallia, vaan E-tyyppiä. Komisario Morse taas ajoi vanhempaa Mark 2-mallia. Molemmat hienoja autoja, molemmat tyyppeinä eksetrikkoja - ja edustavat pätevästi keskimääräistä Jaguarin käyttäjäkuntaa: etäisiä, tunteet kätkeviä, mutta pohjimmiltaan pessimistis-sentimentaalisia tahoja.

Jaguarin kohtalonlangat oli tietenkin jo punottu vuonna 1968. Kun samana vuonna Nuffield-traktori ja sen konserni British Motor Corporation sulautui Leyland Motor Corporationiin, oli Jaguarin mentävä mukana. Leylandin jälkimaine on ollut huono: laatuongelmat ulottuivat lopulta Jaguariin saakka. Työntekijät lakkoilivat ahkerasti 70-luvun puolessa välissä ja tuotteiden viimeistely alkoi kärsiä. Brittiläinen autoteollisuus alkoi menettää otettaan kehityksen juoksussa ja toimialan perinteistä tulikin synonyymi huolimattomuudelle. Valtiovetoisuus tuli tiensä päähän 1984: Jaguarista tuli yksityinen yritys - Fordin kautta se päätyi Tata Motorsille. Kansanautofirman alaisuudesta raskaan bulkkirautakonglomeraatin omistukseen! Elämä on ironista.

Unelmieni autokaunotar on matkan varrella kärsinyt hirvittäviä imagotappioita. En ole toipunut diesel-koneiden käyttöönotosta tai siitä, että Jaguaria saa farmariversiona. Se ei yksinkertaisesti sovi!

Vuoden 1974 mallista unelmaa olisi kirjoitushetkellä tarjolla Pöytyällä. Hauskasti ja ennenkaikkea uskottavasti 123 456 km ajetun Punaisen Unelman saisi alleen vaivaisella 6700 eurolla. Siitä vaan muuttamaan haaveita realiteeteiksi!

***

Once upon a time, my dream was to buy an used Jaguar XJ 4.2, from series 2. There is not much difference whether it should be a black or a red one - it is a design classic. I never realised my dream and later development under State-owned Leyland corporation, or privatised ownership after that, has not always done good for the glorious reputation of Jaguar. Enter diesel engines and estate models - and you can ask, what happened to our dreams? But what a car it was in its heydays from year 1968 to 1974! 

Brittivehkeiden lumovoimaa 1: Puhtia maatöihin

Upper photo: H.Annanpalo: Alakorkalon ja Niskanperän historia. 

My mom and granddad sitting on potato harvester, my godmother on left from tractor.

Lower photo: Poppy-colored Nuffield. Made in Britain. Source: Wikipedia.

James Herriotin eläinlääkärikirjat ovat sivujuoneltaan kertomus traktorista, joka syrjäyttää työhevoset muutamassa vuosikymmenessä. Isäni kertoi Ylikylän talosta, jossa traktori ajettiin talveksi pirttiin ja vedettiin köysillä kattoon, ”etteivät renkaat kulu”. Isäni kotitalossa traktori olisi pitänyt tuoda pirttiin osina, mutta periaatteessa se olisi kurkihirsien alle mahtunut, olihan uuninpankkokin punavuorelaisen yksiön kokoinen.

Äitini kotitilalla oli sodan jälkeen Valmetin 15-hevosvoimainen piikkilangankiristäjä. Tultaessa 1960-luvulle, tehoja tarvittiin lisää. Pian pihalla pulputti ilmeisesti kolmisylinterinen Nuffield, jonka tehot olivat kolminkertaiset. Nuoruuteni perunannostoissa Nuffi oli jo kauhtunut, mutta uskon, että alkuperäinen oranssi unikonväri on ollut kaunis.

Kansainyhteisön ulkopuolella Suomi oli Nuffieldien ykkösvientimaa. Alamäki alkoi kuitenkin pian, kunniakas merkki yhdistyi Leylandiin 1968 ja laajeneva metsätyökäyttö vaati vielä suurempia voimia. Eikä brittitraktoreita oltu suunniteltu yhdistelmäkäyttöön Suomen kumpuilevia peltoja ja laajoja metsiä ajatellen, vaan avarille pelloille.

Muistelen Nuffieldiä etäisyyden päästä: se tuntui jo lapsuudessani vanhentuneelta, menneen maailman työkoneelta. Kollektiivisessa alitajunnassani tiedostamattani se on kuitenkin ensimmäisiä kosketuksia saarivaltakunnan luomuksiin: sympaattisiin, hieman kömpelöihin ja museaalisiin. Siinä tuntui vahvasti maaseudun henki ja ulkoilmakulttuuri - turvahyttejä ei ollut, kuomu oli tukeva kuin sopu-teltta.

***

One of my first contacts to the British engineering was Nuffield tractor, poppy-orange, with 3 cylinders. It was an investment of 1960’s for better torque in my mother’s home farm. That decade was a golden one for Nuffield - the main export country outside the Commonwealth was Finland - however, the great label was dissolved into Leyland in 1968. Other tractor constructors better served Finnish special demands for working not only in fields, but in forests as well.

Kohti tyytymättömyyden talvea

Katselin vanhoja matkakuvia. Varhaiskevään Yorkshire-matkasta välittyy paikoin synkkyyttä, joka yleensä liitetään syksyyn. Ihmismieli rakentaa kertomusta, vaikka jokaisella vuodenajalla on puolensa. Olisi kyllä hienoa olla näkemässä Englannin syksyä. Korona väistyy ja matkustaminen vielä vapautuu - se tulee tuntumaan ihmeelliseltä. Mutta tällä hetkellä siihen on vielä matkaa, paineita tulee talvella olemaan. Sekä hallitukselle, että yksilöille. Toivottavasti löytyy kykyä kestää epämukavuutta, tarvitaan vaikeasti kääntyvää common sensea, tervettä järkeä.

Ihmisiä pitää rauhoittaa keskittymään olennaiseen. Aikaamme leimaa liikaa levottomuus ja kärsimättömyys, myös viihteessä. Billie Holiday on parhaimmillaan kappaleissa, joista koristeellisuus on riisuttu pois, jäljellä on pelkkä ydin. Kevättä voi kaivata, mutta rauhallisesti ja päättäväisesti, se tulee kun sen aika on. 

https://youtu.be/LU03e25P78g

***

Englannin hallituksen päätökset alkavat tuottaa tulosta. Cumbriassa eli Lake Districtissä eli Järviseudulla rakentaminen on kasvussa, samoin Cotswoldsissa ja valtionvarainministerin pohjoisen Richmondissa. Asuntojen hinnat ovat olleet nousussa ja omissa verrokeissani tarjontaa on runsaasti. On mielenkiintoista nähdä, kuinka laajaksi Lontoon pendelöintialue tulee kasvamaan. Cotswolds hunajanvärisine kylineen on houkutellut ison rahan ihmisiä Madonnasta alkaen - tällaiset ostajat sotkevat markkinoita. Alue ei ole liian kaukana Lontoosta, mutta kuitenkin jo maaseudun rauhassa. Jännä nähdä, miten tasapaino muuttuu uuden rakentamisen myötä. Tärkeää olisi myös hintatason kohtuullistuminen muotipaikoillakin. Kyllähän Englannin maaseudulle, kuten Suomeenkin, mahtuu ihmisiä ja asumista. Normaali elämä, kaiken ekslusiivisen ja poshin rinnalla, on sittenkin olennaista ja kiinnostavaa.

Paikalliset tuotteet, ylpeys kotiseudusta ja kesän kukkien loisto - ne näkyvät myös tämän päivitykseni jälkikesäisessä kuvassa Helmsleystä. Turvallista syksyä, lukijani, muistakaa d-vitamiini taistelussa kaamosta ja koronaa vastaan!

***

It is going to be just another winter of our discontent. But, like Billie Holiday told us, spring must be somewhere - while waiting, we can enjoy the best of autumn and winter as well. It seems that the Government is causing some progress in building - new housing will be constructed in Cotswolds, Cumbria and Richmond of the North - Rishi Sunak’s home ground. Dear readers, please keep you safe, remembering vitamin D as well!

Saippuaa

Soup, Soap and Salvation on Pelastusarmeijan tunnus. George Orwell Puilla paljailla-teoksessaan totesi, että järjestön toimintalogiikka on mainio. Varsinaiseen hyvään sanomaan mennään vasta, kun perusedellytykset viestin vastaanottamiselle ovat olemassa. Huomionarvoista on, että saippua on prioriteeteissä toisena.

Kun olen hamsteriluonne, olen kiitellyt itseäni, että saippuaa on ollut eristysoloihin riittävästi. Kaiken lisäksi muodollista rahallista korvausta vastaan olen saanut saarivaltakunnasta toimituksen, jossa on ollut edustettuna yksi alan hienoimpia toimijoita - Pearsin perussaippua, jota saa alle punnan kappalehintaan. Saippua on varsin riittoisa, läpinäkyvä ja kauniin värinen, lähes meripihkamainen. Ovaali kappale on yhdistelmä aromaattisia ja kosteuttavia öljyjä, hajucocktail tuo miedosti mieleen Guerlainin Habit Rouge-tuoksuklassikon.

On kehtovaa ajatella, että kevyesti vaahtoavalla saippualla voi rikkoa kevään uutisia hallinneen viruksen rakenteen. Miten prosessi tapahtuu molekyylitasolla, sitä en osaa yksityiskohtaisesti kertoa, mutta on käsienpesusta ollut hyötyä, kausiflunssia ei ole osakseni ollut. Pears on toiminut hyvin, se ei ole myöskään kuivannut käsiäni. Merkki on vanha, toimintaa on ollut jo vuodesta 1807. Mainonta ei ole aina ollut nykytermein poliittisesti korrektia. Nimitaiteilijoista John Everett Millais on maalauksellaan edistänyt tuotteen tunnettuutta. Faktaa löytyy Wikistä:

https://en.wikipedia.org/wiki/Pears_(soap)

Jos Pearsia haluaa nyt tilata Englannista, joutuu näkemään vaivaa. En ole Suomesta löytänyt jälleenmyyjää saippuoille - siinä olisi hyvä vinkki jollekin  yrittäjälle. Jos Pearsia ei löydy, ei pidä lannistua, kyllä kaupoista saippuaa löytyy. Siitä ei ole ollut pulaa kuten sota-aikana.

***

I have excellent reserves of my favorite soap, Pears - the amber-colored, transparent oval bar, with richly moisturising oil juices and pleasant Guerlain Habit Rougesque smell. Please still wash your hands to combat Coronavirus - its structure cannot resist these oils!

 

Suomi vs Englanti tapauksia 1: Kaupankäyntiä

Aloitan kolmiosaisen sarjan Suomen ja Englannin suhteista eri sektoreilla. Valitsen sarjassa muutaman mielenkiintoisen noston - en karta myöskään aiheita, joissa ei aina ole oltu hyvää pataa brittien kanssa.

Aloitan kaupankäynnistä, josta löysin ikävän esimerkin busineksen raadollisuudesta. Helsingin edustaa Talvisodan alussa valvonut upseeri seurasi kauhistuneena, miten Shellin tankkeri kääntyi ympäri Kruunuvuorenselällä - hollantilais-brittiläinen laiva kääntyi takaisin, kun ei ollut varmuutta, maksaisiko sotaan joutunut maa lastia, joka oli sille elintärkeä.
https://www.marmai.fi/uutiset/uolevi-raade-oli-kekkosen-ajan-felix-baumgartner/3272b5cb-361d-3c94-b8cc-bcb64145dcef

Tapaus poiki myöhemminkin jännitteitä Suomen ja brittien välille. Kun Suomi sotien jälkeen tavoitteli huoltovarmuuskin mielessään öljynjalostamoa, Englanti ei ainakaan helpottanut hanketta, jossa suomalaiset kauppavaltuuskunnat saivat vääntää tosissaan Idän ja Lännen välissä. Uolevi Raade oli yksi neuvottelijoita, joiden itsevarmuus hämmästytti pidättyväisiä brittejä. Kylmän sodan aikana Raaden tapaiset miehet olivat paikallaan, vaikka ovatkin olleet kiisteltyjä hahmoja Kekkosen tavoin. Jos Raaden elämänkerta joskus saadaan tehtyä, olisi kiintoisaa lukea, miten hänen tapaisensa voimamies näki kyyniset britit, jotka uskoivat olevansa pienen kansamme yläpuolella.

Ehkä merkillisin kertomus, joka ainakin itselläni on jäänyt historiastamme monen muun asian varjoon, on välirauhan aika. Britit kontrolloivat vientiämme Petsamon Liinahamarin satamasta, antoivat Neuvostoliiton juonitella omaa kauppapolitiikkaansa maamme suhteen - erikoinen kärjistys on, että Englanti ja Neuvostoliitto ajoivat maatamme käymään kauppaa Saksan kanssa. Seuraukset olivat, kuluneesti sanottuna, historiaa. Joka ei usko, tekee hyvin perehtymällä näihin kolmeen nettisivuun - ne ovat enemmän kuin kiinnostavia.

https://www.jyrkinen.fi/historia/petsamon-nikkeli.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Liinahamarin_reitti

https://jput.fi/Riippuvuus_Saksasta.htm

Kuka olisi uskonut, että vapaudenjanoiset britit, jotka vastoin etujaan nyt idealismissaan irtaantuvat EU:sta, niin hyvin ymmärsivät suuren Neuvostoliiton etuja pieneen Suomeen nähden. Brittien suhdetta maahamme voi perustellusti kuvata ylemmyydentuntoiseksi ja todellisesta tilanteestamme tietämättömäksi. No, sodan aikana ja sen jälkeen heillä oli omat riesansa kansallisista natsisympatiseeraajista aina kuningashuonetta myöten ja kommunistien myötäjuoksijoita oli myös riittämiin aina Cambridgen viisikkoon ja ihannevaltioonsa lopulta päätyneen Kim Philbyyn saakka.

Nykyisten kauppaneuvottelujen tilanne näkyy tietysti tilastoissa. Tavaravientimme on ollut ylijäämäistä, mutta palvelujen osalta ollaan oltu alijäämäisiä Britannian suuntaan.
https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2018/suomen-ulkomaankauppa-yhdysvaltojen-ja-ison-britannian-kanssa-ylijaamaista/
Suomihan on tukenut vahvasti japanilaisten autojen nousua. On hieman hassua, että meidän pitää ostaa niitä Englannissa valmistettuina. Toivottavasti japanilaiset siirtävät tuotantoaan meille, jotta voimme ostaa niitä vaikkapa lähituotantona EU:n sisältä.

***

I start with this writing a tripartite series of relations between Finland and England in different sectors. I start with business. UK has been quite negative in various points to Finland and its possibilities for trading. In the Winter War some material help was denied, between 1940-41 Britain controlled Finnish trade, giving benefit to the Soviet Union interests and drove Finland towards Germany. Even after war, Britons made our effort to build capasity in oil refining very difficult. We cannot be sure what will happen with Brexit.

https://www.jyrkinen.fi/historia/petsamon-nikkeli.html

Photo: Alpo Aaltosen kotialbumi

Liinahamari Harbour, the lost part of Finland, Petsamo.

Brussels Sprouts - Ruusukaali

Photo: The Times 24.12.2019

Vaikka Englanti on kovaa vauhtia etääntynyt Brysselistä, brysselinkaaliin eli ruusukaaliin kansakunnan suhde on lämmin. Terveelliseksi mainittu kasvis kuuluu joulupöytään - sitä oli runsaasti saatavissa. Vaivaisella yhdellä punnalla sai kolme 400 gr pakettia tarjouksesta - lähikaupassa Suomessa yksi paketti maksaa yli 1,50 euroa.

Minusta kaalipallerot ovat jo sellaisinaan maukkaita varttitunnin vähässä vedessä keittämisen jälkeen, voin kera ja käyvät mainiosti myös mausteisen intialaisen ruoan höysteeksi. Parhaimmat gourmet-ohjeet eivät nekään ole kovin monimutkaisia. Pellille oliiviöljyä ja ruusukaalia, valkosipulia lastuina, suolaa ja parmesaania. Jos peset kaalit, kuivaa ne hyvin vaikka salaattilingossa: niiden tulee pellillä olla kuivia, että ne uunissa kärähtävät hieman - kärähtävät eli karamellisoituvat. Pienikokoisimmat pallerot ovat makeimpia, suurimmat ovat jo kaalimaisempia.

Ruusukaali on palkitseva ruokalaji - yli jääneet tähteet voi lämmittää myöhemmin ja ne ovat jopa entistä maukkaampia. Kaupasta ostettu paketti säilyy hyvin jääkaapissa. Ne ovat hyviä jo yksinäänkin, mutta taipuvat hyvin monenlaiseen säestämiseen makkaroista kinkkuun, hanhenrasvalla muheutettuihin paistinperunoihin saakka. Brysselinkaali on pompöösistä nimestään huolimatta Englannin maaseudun parhaita perinteitä edustava tuhti kausivihannes.

***

Brussels Sprouts - England might take distance to the EU but has a special relationship with this healthy veggie. Let them fry to black, caramellised spots in olive oil, seasoned with garlic, salt and parmesan cheese.

Intialaista pikaruokaa

Joulun ruokapöytäämme dominoi intialainen keittiö. Mausteinvaasioita tuli sekä ravintoloissa, kuin myös supermarkettien tuoremikroannoksina ja pakastealtaista. Täytyy sanoa, että tältä osin brittikulttuuri on suomalaista pidemmällä - valikoima oli laaja ja laatu hyvää.

Kahden hengen paketti, kaksi pääruokaa ja kaksi sivuannosta, maksoi Waitrosen tarjouksessa 10 £. Morrisonissa samalla rahalla sai runsaamman annoksen ja Icelandin pakastealtaissa pääsi vieläkin halvemmalla: annoksissa oli kahdelle hengelle ihan liikaakin tavaraa - niistä riitti seuraavallekin päivälle lämmitettävää.

Intialainen ruoka vahvoine mausteineen lämmittää talvella mukavasti. Kardemumman ja neilikan aromit sopivat myös joulun tunnelmaan. Erilaiset samosat, bhajit ja dalit ryydittävät hienosti pääruokia.

Suomeen pitäisi tuoda tällaisia paketteja rohkeammin kuluttajien iloksi. Paketeissa oli selkeät turvaluokitukset - parhaimmillaan uskaltauduin kolmen chilipippurin hot-tasolle - sekin sai jo hien valumaan ohimoilta. Morrisonissa löytyi  vaihtoehtoja kuuteen chiliin asti - sen mainostettiin olevan jo letaalin tulista. Sillä tasolla kunniakkaasti toimiminen edellyttäisi päättäväistä harjoittelua ja pitkällistä siedätyshoitoa.

***

Indian food was our Christmas food this year. Waitrose, Morrisons, Iceland and local restaurant Anupam provided spicy and satisfying alternatives from one chili level (mild) to six peppers (lethally fiery). We should really have this type of fast food also in Finnish supermarkets!

Kynsibaareissa notkumassa - Hanging around in Nail Bars

Photo: Imago images / Infomigrants.net

Kirjoittajan perussääntö on, että kannattaa kirjoittaa asiasta, josta tietää. Olen nyt vaarallisilla vesillä, mutta antaa mennä.

***

Aloitan tarinan opetuksesta ja johtopäätöksestä. Päätin, että palvelua käyttäessäni pyrin aina keskustelemaan palvelua tekevän kanssa.

***

Kävin vuosia sitten vietnamilaisella parturilla. Nainen ajoi hiukseni edullisesti, kyseli minusta epätavallisen paljon ja aloin keskustella hänen kanssaan enemmänkin. Töissäni olen jonkin verran toiminut vietnamilaisten ryhmien kanssa. Tämä älykäs ja viehättävä parturi osasi kertoa maastaan yllättävän paljon tietoa, joka muutti hieman käsitystäni lähihistoriasta. Sain käsityksen kansasta, joka on ovela ja joka ei koskaan hyväksy oman maansa miehittämistä. Myöhemmin luin Wienerin CIA-historiikin ja naisen puheet saivat vahvistuksen - USA meni sotaan maahan, jonka kansanluonteesta sillä ei ollut alkeellisinta käsitystä.

***

Törmäsin Timesin sivuilla taas ihmiskauppaepäilyihin. Sotku tuntuu kummalliselta, jotkut merkittävät englantilaiset colleget ovat vastaanottaneet vietnamilaisia opiskelijoita, saaneet heidän saapumisestaan korvauksen ja nämä naiset ovat sittemmin kadonneet jäljettömiin. Heitä on sitten löytynyt eri puolilta Englantia työskentelemässä Nail Bareissa. (Tässä kohdassa uutista ajattelin tollomaisesti, että kyse on jonkinlaisesta laittomasta pubista ja tarkastin nettihaulla - kyse on tietenkin kynsienhoitolasta) Näitä kynsibaareja onkin tosiaan ollut pääkaduilla ja sivummalla. Kun pari päivää sitten ihmettelin, mitä High Streetien lopetettujen liikkeiden tilalle tulee - nyt tiedän.

Lehdet ovat kirjoittaneet ihmiskaupasta vuosia, se on ehtinyt aiheena poliisisarjoihin ja monimutkaisia sivustoja uhrien auttamiseksi on perustettu. Suuri kertomus menee jotenkin niin, että naiset houkutellaan lähtömaastaan muualle töihin lupauksilla ja he päätyvät tekemään huonosti palkattua työtä huonoissa oloissa ilman sen suurempaa integroitumista yhteiskuntaan. Toinen yhtä suuri kertomus on, että juuri vietnamilaiset ovat haistaneet markkinan ja perustaneet liikkeitä ympäri Englantia - järjestelmä on tehokkaasti organisoitu ja käyttää hyödyksi kahta asiaa. Vapaita toimitiloja on hyvin saatavissa. Toiseksi, tarjoamalla kaunista turhuutta halvalla, asiakaskunta on saatu vähintäänkin riittäväksi - ja tarjonta tietysti myös lisää kysyntää.

Lukiessani juttuja tajusin vähittäiskaupan murroksen ja talouskriisin jälkeisen ajan tiukkuuden vaikutuksen (ylellisyyttä arjessa lohdutukseksi, mielellään halvalla) ohella myös vakavampia asioita - kynsienkäsittelijöiksi maahan tulleita naisia oli vasta tukehtunut kuoliaaksi kuljetusoloissa rekassa. Työhön päässeet tekivät töitään ainakin kyseenalaisten kemikaalien huuruissa, vaihtamatta juuri sanaakaan asiakkaittensa kanssa (vaikka käsittely voi kestää pitkäänkin) sekä taloudellisen ja mahdollisesti myös seksuaalisen riiston oloissa. Jokainen voi kuvitella itsensä noihin työoloihin, vaikka ei olisi kynsibaareissa notkunutkaan. Käsittelyn aikana juttelulla voi ainakin tarkastaa, ovatko asiat ainakin jollain tasolla kunnossa.

Asiasta kiinnostuneille voin suositella muutamaa nopeasti poimittua artikkelia:
https://www.infomigrants.net/en/post/20523/vietnamese-nail-salons-the-ugly-side-of-the-uk-beauty-trade
https://www.theguardian.com/commentisfree/2018/jan/05/nail-bars-modern-slavery-discount-salons-booming-exploitation
https://www.dailymail.co.uk/news/article-5780551/Is-high-street-nail-bar-organised-crime.html

***

In UK, nail bars have popped up everywhere. Some of these premises have been labelled by press as possible venues for trafficking and exploiting - and very often linked with Vietnamese. I think, that those who use these bargain-priced vanity service, should at least to try to make some human contact with these workers. Many of them do their work in silence and surrounded by most likely toxic chemicals. Some articles are shown above.

Cheeseboard

Vähittäiskauppa siirtyy aivan muualle äkillisesti, mutta Vanha Kunnon Juustokauppa oli paikallaan! Palvelu pelasi, mukaan tarttui viikuna-hunaja cheddaria, vahvempaa cheddar-tyyppistä juustoa, Hereford Hop-juustoa ja Cornish Yargia lisukkeineen. Valikoima oli hyvä, vain se jäi kaivelemaan, että Old Worcester-juuston valmistus on lopetettu.

Cheeseboardin tapaiset myymälät luovat uskoa siihen, että verkkokauppa ei voi korvata kaikkea. Niiden tärkeä tehtävä on kultivoida ja koulia kuluttajan laatutietoisuutta, eikä antaa hänen rämettää makuaan geneerisillä tai vähärasvaisilla tuotteilla.

***

Malvern Cheeseboard is still there with personal service and great products. This type of great special shops help customer to cultivate taste and to fight internet shopping.

High Street - kuulumisia

Olen ennenkin kirjoittanut High Streetin muutoksesta. Kävin tänään kaupassa, joka myi varastojaan tyhjäksi. Tavaran vähetessä häipyy myös historiaa: tunnelma on alakuloinen. Herrainvaahtehtimo toimii nykyjään parhaiten netissä ja alakaupungin ostospuistossa voi suorittaa kulutusta paremmin kuin kantakaupungissa. Lopettava liike ei ole ainoa, vaan myös ketjuliikkeitä näkyy olevan lopettavien joukossa. Kahviloitakin on keskustassa hieman liikaa. Huomaan miettiväni, mitä vaatehtimon paikalle tulee. En oikein keksi. Katu on ollut jo pidempään siinä kohdassa synkähkö, jotain pitäisi löytyä, luovuutta ja ekologisuutta peräänkuuluttaen - epäilen silti, että tässä ei käy hyvin - voittajia ovat alakaupungin liikkeet keskittymässään ja autoilevat kuluttajat huristavat sinne hybrideineen, säästämään rahaa ja aikaa.

***

Once again, there is a death in High Street, like I have written before. Customers love their cars and the Mall in lower part of town, saving of time and money. However, closing down traditional shop makes me surprisingly sad - I have no idea what kind of business will take place in these premises.

Edward VII ja Suomi

Hyvää uutta vuotta lukijoille, kohotan menestyksenne maljan täynnä tummaksi haudutettua Malawi Black OP1-teetä, jota saa ainakin www.mandragora.fi osoitteesta. Siinä on oikeanlaista maanläheisyyttä, eikä liian päällekäyvää kitkeryyttä.

En ole mikään Fazerin vihreitten kuulien ystävä, vaan kaipaan vanhaa Finlandia-marmeladipakettia, jossa palat olivat valettu hedelmien muotoon, eikä sokeroituina palloina. Pidin niistä violetinvärisistä kovasti. Mutta sai sitä joulua näillä nykyaikaisillakin vietettyä.

Fazer oli menestynyt marmeladien tekijänä ja se oli syy liehakoida Edward VII:a vuonna 1902 hänen kruunajaisissaan, jonne lähettiin näitä puisessa paketissa, joka oli kruunulla koristeltu. Ehkä syy oli poliittinen, olihan kruunattava myös kotoisen tsaarimme sukulaismies. Lahjan vastaanotosta ei ole tietoa, mutta ainakin tätä on menestyksekkäästi käytetty tuotteen markkinoinnissa. Finlandia nimitys vakiintui vasta toisen maailmansodan jälkeen. Nykyisestä paketista tervehdin mustaherukkaa ja aprikoosia ilolla. Fazer, miksi vihreitä kuulia on tässäkin laatikossa?

***

Happy New Year to my keen readers! I toast to your prosperity with a cup full of Malawi Black tea, with earth tones and without bitterness. My photo is a popular Finnish Marmelade Box by Fazer. They send selction of their marmelades to Edward VII Crowning in a posh wooden box, decorated with crown. These marmelades, specially the green ones, are hugely popular in Christmastime. They have changed their form a little bit from my childhood, but if you like sugar, you cannot go wrong with these colorful sweets!

Hiljainen on High Street - so quiet!

©️James Linsell-Clark/SWNS, The Daily Mail 20 Dec 2018

Englannin-suhteessani High Street on merkinnyt pienten erikoiskauppojen nauhaa, talouden selkärankaa, jossa pystyy pyörimään ja etsimään paikallista tavaraa lyhyt- ja pidempiaikaisiin tarpeisiin. Mutta maailmassa ei ole mitään niin pysyvää, kuin hauras ihmissydän, ja se sydän kaipaisi, että High Street säilyttäisi emblemaattisen näyteikkunapositionsa, olisi yhteisönsä vilkkauden, elin- ja ostovoiman mittari.

Kuten aiemminkin olen todennut, High Streetit ovat murroksessa. Haastajina on nettikauppa, joka tyhjentää kauppakujat ihmisistä eri puolilla Englantia. Ihmiset tilaavat tavaraa kotiensa mukavuudesta nettikaupoista ja odottavat laiskoina kuriirien saapumista! Huono kierre on valmis, se pitäisi katkaista päättäväisellä lähikaupan suosimisella. Sydämeni vuotaa verta, kun en voi nyt olla osaltani elvyttämässä Englannin kaupunkien joulunaluskauppaa!

Tuore Daily Mailin artikkeli joulukaupan tilasta löytyy täältä.

***

How quiet is thy High Street - in the best Christmas Shopping time! The Internet shops are bad for local business, lazy customers order things in their warm houses and wait for delivery service! Please, keep the institution, the shopping window, High Street alive! I am so sad I am not there with my wallet to make those wonderful, local shops more alive and their cash flows stronger! The Daily Mail missed me as well in this article.

How flags fade - Christmas Calendar afterthoughts

Sankarilliset liput sadan vuoden takaisesta sodasta ovat haalistuneet, muistojen tilalle ovat tulleet jälkipolvien mielikuvat, joissa ei välttämättä tavoiteta tunnelmia, joissa valot sammuivat Euroopasta, eikä juoksuhautojen todellisuutta. Verdunin kauhut ovat hieman yllättäen tutuimpia Tolkienin Mordor-kuvauksista.

No, aivan näin synkäksi ei kaupallisen kalenterini jälkimietteiden kanssa pitänyt mennä. Valitsin tuotteet kalenteriin omien päähänpistojeni ja mieltymysteni pohjalta. Kun selvittelin tuotteiden taustoja, minulle oli yllätys, että varsin moni valinnoistani oli menettänyt historiansa aikana englantilaisuuttaan, ainakin omistussuhteen perusteella. Perienglantilaista tuotetta voikin omistaa sveitsiläinen, hollantilainen tai peräti espanjalainen taho. Tässähän ei ole probleemaa, ellei haluta muuttaa koostumusta laajemman makutottumuksen mukaiseksi. Tai voihan se olla ongelma, jos Englannissa keksitty tuote muuttuu Brexitin myötä tuontitavaraksi saarelle.

Kun etsiskelin Suomessa mainostamiani tuotteita kauppojen hyllyiltä, oli kiusallista, ettei kaikkia tuotteita helposti löydykään. Jouduin näkemään paljon vaivaa ja esimerkiksi Lea & Perrinsin ikonista Worcestershirekastiketta ei löytynyt lähikaupoista, vaan ainoastaan Behnford’sin erikoisliikkeestä, mistä löytyi myös Terry’s Orange Chocolate - molemmat tosin ylihintaisina. Worcesterin ylpeyttä kyllä löytyi lähikaupasta, mutta geneerisenä Heintzin valmistamana - sekin tosin ajaa asiansa.

Niin muuttuu maailma ja uppoaa tornit viireinensä, unohdukseen, toivottavasti ei sittenkään.

***

Some afterthoughts of my Commercial Christmas Calendar. Many iconic English products have changed their owner and producer, much to my surprise. I had some troubles to find traditional Lea & Perrins the English Sauce from Finland, but no trouble at all to find ubiquitous, generic products like Heintz Worcestershire sauce. It is also pity that the great institution of Terry’s Orange is not better known here. My picture is from Tewkesbury Abbey and its poignant memorial of the Great War - I hope the youth will remember these fading flags and the trenches even from the nightmarish pages from Tolkien’s Mordor-Verdun.

2018 Christmas Calendar no 2

Kummalliset jouluperinteet ovat olennainen osa vuodenajan suurta juhlaa. Terry's Chocolate Orange on yllättävän levinnyt omituisesta lähtökohdastaan: kyse on appelsiiniöljyllä maustetusta suklaasta. Tässä ei olisi vielä mitään kovin kummallista, mutta kun suklaapalat on valettu appelsiinilohkoiksi ja komeus on kasattu kokonaiseksi appelsiiniksi! Viritelmä tulee paketissa, se kuoritaan ja napautetaan lohkot päättäväisesti irti toisistaan ja aletaan nauttia sokeria ja kaakaota tihkuvaa herkkua.

Tämänkin tuotteen kohdalla on ollut rutinaa valmistajan vaihdoksesta. "Appelsiinin" kokoa on pienennetty, mikä on tietysti harmillista perinteiden ystäville.

***

The idea of Christmas is somewhat childish and so is Terry's Chocolate Orange. This a replica of real orange, made of orance-flavored chocolate. The idea is weird, but sugary and hugely popular. Grab it, unwrap it, punch and enjoy the mock orange wedges and the Christmastime!