lauantai 15. helmikuuta 2020

Kummajaisten Englanti - English Eccentrics Distilled

Timpson’s England on merkillinen teos merkillisistä asioista. Vanha journalisti on tehnyt valtavan ensyklopedistisen työn ja kaivanut kummallisuudet päivänvaloon inspiraatioksemme. Lyhyessä ja vitsikkäässä ilmaisussa nämä omituisten tyyppien kummat päähänpistot, paikalliset sattumukset, sitkeät huhut ja epämääräiset tarut heräävät eloon. On kiviä, jotka kasvavat - jostain syystä. On erikoisia paikkoja, joissa kummittelee tai joissa naapurien väliset jännitteet ovat aiheuttaneet omituisuuksia. On Bradford-on-Avon, jossa ikivanha kirkko löytyy yllättäen asuintalojen alta. Samassa paikassa saattoi päästä putkaan kalojen yläpuolelle - selli sijaitsi sillassa, entisessä kappelissa.

Kirjan ote muistuttaa usko tai älä-teoksia, tai nähtävyysoppaita. Timpsonin ohjenuora on kuitenkin katsoa ilmeisen tuolle puolelle: nämä eivät ole kohteita, jotka häikäisevät taiteellisella arvollaan tai arvokkuudellaan. Niissä yritetään parasta, mutta tulokset ovat monesti nyrjähtäneitä. Tekijät jäävät usein kasvottomiksi, mutta se mitä heistä tiedämme, herättää välittömästi myötätuntoamme. Skaala on valtava - toisessa päässä voimme ihmetellä onko matkoillaan kuollut ritari tosiaankin säilötty viimeiseen lepoon pikkelsin joukkoon. Toisessa päässä on Blockleyn tyyppi, joka seurasi 20 vuotta lammikossa elänyttä kalaa, se kesyyntyi niin, että söi kädestä. Miekkonen kehitti siihen niin läheisen suhteen, että kalan lopulta kuoltua, halusi pystyttää sille muistolaatan. 

Kaikki kreivikunnat käydään läpi ja aihealueet on kaaritettu aiheenmukaisiksi omituisuusnipuiksi - näin jaoteltuna ne alkavat tietyllä tavalla myös muuttaa lukijan ajattelua omituisuuksien siedon suhteen - ollaan siis perienglantilaisen, suvaitsevan jännän ytimessä. 

Timpson ei ole kelpuuttanut kaikkia ehdoin tahdoin tehtyjä hullutuksia kirjaansa. Niitä Englannissa riittää loputtomiin, vain kaikkein erikoisimmat erikoisuuden tavoittelijat ovat mukana. Yleensä he tekivät erikoisia rakennelmia, follies - usein pyramideja tai torneja, joista he halusivat epämiellyttävällä tavalla syynätä jotain asiaa, vaikkapa tuttujen touhuja. Näissä rakennelmissa ei ole pyritty tyylikkyyteen, vaan motiivit ovat ihan muualla, usein ikiajoiksi hämäräksi jääviä. Raha ei ole niissä useinkaan ongelma, ellei se äkisti lopu.  

Merkillisyydet monesti lisäävät merkillisyyttä. Pakkomielteenomaisesti pyramidin itselleen hautamuistomerkiksi rakennuttaneen Mad Jack Fullerin sanotaan olevan haudattuna tekeleensä sisässä istuvassa asennossa, pöydän ääressä, tuomiopäivän odotuksessa, seurassaan paahdettu kana ja pullo portviiniä. Tämä tieto osoittautui pupuksi hautaa tutkittaessa: vainaja kuulemma pötköttää leposijassaan varsin konventionaalisessa asennossa.

Pubivisailujen ystävälle teos on loistava inspiraation lähde ja aarreaitta. Sen saa Amazonista uskomattoman halvalla, pennin investoinnilla. Britannian pienimmän anniskelupaikan kunniasta käydään kirjan mukaan kovaa kamppailua: muutenkin pubeissa ollaan henkien kanssa tekemisissä usealla tasolla.

Teos menee sillä tavalla ohi matkaoppaista, että paikan päällä ollessa ei välttämättä muista ei-ilmeisiä nähtävyyksiä. Varmasti harmittaisi, jos Dacressa käydessään ei olisi pongannut hautausmaan ainutlaatuista karhusarjaa. Hautausmaan kulmiin sijoitettu veistossarja kertoo tarinan nukkuvasta karhusta, jonka kissa herättää. Äreä kontio syö virheliikkeen tehneen kissaparan. Opetus tulee hyvin selväksi.

***

Timson’s England - A look beyond too obvious is an eccentric and fascinating  book. Old journalist has done enourmous work collecting all the strange stuff under one book. It is listed by the regions and different type of subjects. Very wisely he has cutted some of the most eccentric follies out of the book. It is golden stuff for any pub quiz and will give a lesson or two about that English virtue, tolerance towards eccentrics.

Ei kommentteja: