R-kioskilla makua kuitenkin oli saatavilla. Pussin design ja väritys toi myös vahvasti Englannin mieleen. Kun aloin kirjoittaa tätä blogia, listasin että John Piperistä pitää kirjoittaa. Piper oli lahjakas koristemaalari, joka aloitti isojen poikien seurassa eli Ben Nicholsonin ja Henry Mooren, sai menestystä lopulta värikkäillä ja kiemuraisilla töillään ja taantui loppuvaiheessa Picasson loppukausista muistuttavien pastissien tekijäksi. Selvyyden vuoksi on sanottava etten itse juuri arvosta Picasson loppukausia. Piper oli kuvittajana kuitenkin selkeä lahjakkuus ja hän on parhaimmillaan lennokas ja raikas - huonoimmillaankin vain räikeä väreiltään ja rönsyilevä - sellainen kuitenkin toimii jossain, jos sisustus on muuten suhteellisen pelkistettyä. Toinen vaihtoehto on vaikeampi, sisustus pitää siinä sovittaa töihin.
Piper nostalgisoi Englannin rakennuksia ja katunäkymiä. Sotavuosina hän oli pitkään hälytysvalmiudessa valmiina rientämään pommituspaikoille pelastamaan näkymiä paperin ja kynien ja siveltimien avulla. Hän on pelastanut Coventryä pommituksista kollektiiviseen piilotajuntaamme ja tuotti myöhemmin jälleenrakennettuun katedraaliin lasimaalaukset. Tunteellinen lähtökohta väistämättä vaikuttaa töihin, siitä huolimatta työt ovat kiinnostavia, vaikka tyylikysymykset herättävät myös ajatuksia ajasta, joka on onneksi jäänyt taa, pulisonkien tavoin.
Piperistä ilmestyi vasta suuri monografia
Piperistä ilmestyi vasta suuri monografia
ja hänen töitään on ansiokkaasti valikoitu graafisen taiteen blogissa
Piper on kulttuurihistoriallisesti merkittävä hahmo, jonka töitä on kiinnostava tutkia, vaikka ei tyyliä ja makua jakaisikaan. Hän oli parhaimmillaan hyvin viihdyttävä pillipiipari.
***
Brittiläinen juliste ja kuvitustaide sotia ennen, välillä ja jälkeen on tuottanut värikästä tavaraa silmiemme ja mielemme iloksi. Matkailun innostaminen on tärkeä motiivi mainostehtailulle. Yksi vahvan pelkistämisen ja pysäyttävän värienkäytön mestareista oli Brian Cook, myös Brian Batsfordina tunnettu. Hänen setänsä oli Batsfordin kustannusyhtiön johtaja ja nuori poika pääsi kokeilemaan kumilaattoja ja vesiliukoista mustetta hyödyntävää Jean Berté painomenetelmää. Näin syntyi värikylläisiä kirjoja perinteisistä maisemista, kylistä, kaupungeista ja kirkoista - Batsfordin teokset ovat suosittuja keräilykohteita yhä kaikkien nostalgiamakeannälkäisten keskuudessa, maisemien horisontit peittyvät malvanvärisiin pintoihin ja pellot hohtavat kirkuvankeltaisina. Cookin värienkäyttö oli rohkeaa, mutta aiheet traditsionaalisen traditionaalisia, jopa sovinnaisia. Cookin ura oli myös omituinen. Hän päätyi kustannusyhtiön johtoon ja parlamenttiin, jossa piti paikkansa vuoden 1974 uudistuksiin saakka. Vaalipiiri uudistettiin alta, ukko oli jo eläkeiässä, aateloitiin ja sinnitteli painotalonsa kanssa, joka myytiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Elämän pääpiirteet ja valikoima töitä löytyy vaikka täältä:
Tai täältä
Cookin tyyli pelkistää viivaa ja väriä on parhaimmillaan herkullisen nostalginen, eikä siinä tunnu etikan karvautta, vaan työt ovat lähes pelkkää fanfaaria.
***
Taste and colour. Vinegar is a classic English flavour, at least for crisps. In decorative arts, tastes and styles change - two interesting artists are illustrator John Piper - best known for his wartime effort saving buildings with his nostalgic drawings and paintings, often highly decorative, almost burdened, and with coulours to match. Brian Cook made fine posters for Batsford books, promoting tourism on the English countryside. His colours are bright and concentrated on essential contours - landscapes bathing in mauve, shilouettes of churches and pubs and street views from towns and cities. He casted many views into the sub-conscious side of our minds - with the sun and the beauty only best ads can provide. He ended his career surprisingsly as a MP, was knighted, and struggled the rest of his days with his family publishing house.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti