lauantai 29. heinäkuuta 2017

Kalaa ja pottua - fish & chips

Blogin suosituin aihe on ollut yllättäen politiikka. Konservatiiveista tulee jatkotarinaa kun saan kirjoja postista. Mutta ei ruokakaan ole ollut huono aihe suosiosta päätellen.

Fish & chips on lohturuokien aatelia. Parhaimmillaan se on varmasti merenrannalla hyytävässä tuulessa lämmikkeenä ja jos ilta on monella tavalla mennyt pieleen niin on edes yksi varma lohdutus. Siinä suhteessa kyse on meikäläisittäin makkaraperunoista.

Reissuissa on eräskin annos tullut kalaa ja perunoita tilattua, niin että sitä kaipaa myös Suomessa. Hesessä se oli listalla, eikä edes ihan huonona toteutuksena. Arkkityypisessä annoksessa on kalvakoita, rasvaisia perunasuikaleita, kala yhtenä palana leivitettynä (battered), tartarkastiketta, ketsuppia, sanomalehtikääre. Ravintola-annosta koristaa yleensä herneet, kokonaisena tai muussattuna ja sitruunaviipale. Annokseen kuuluu ehdottomasti suola ja vinegar eli viinietikka. Vaikka perunoita kuinka vastustelisi, niin niitä tekee mieli napsia kaverin annoksesta, jos ei itse halunnut tilata. Fish & chipsiä näkee syötävän yhdessä, sosiaalisena tapahtumana kaverin tai kavereiden kanssa jaettuna, mikä ei oikein makkaraperunoihin sovi.

Muussatut herneet minusta ovat vähän turhan mauttomia, kokonaiset herneet ovat maittavampia. Herneet pitäisi kai etiketin mukaan nostella suuhun haarukan päällä, eikä keihästämällä. Arvonsa tuntevissa paikoissa kalan valinta on monimutkaisempaa, tarjolla on eri turskalajeja, jopa kampeloita ja yleensä myös scampia. Annoksessa mielestäni tärkeintä on kalan tuoreus. Toiset korostavat batterin rakennetta. Se ei ole kovin ihmeellinen asia, tärkeintä on saada kuorrukeseoksen juoksevuus kohdilleen ja öljyyn oikea paistolämpötila. Reseptejä löytyy helposti netistä. Itse laittaisin suolan lisäksi hieman sokeria, se aina vahvistaa makuja, joita Fish & Chipsissä ei ole liikaa. Onnistuneesti valmistettu kala on pinnalta kauniin kultainen, rapsakka ja sisältä pehmeän mehukas ja kypsä, kauniin valkoinen.

Kastikkeet ovat monesti pienissä raivostuttavissa annospusseissa. Parhaat paikat erottuvat omilla, paikan päällä tehdyillä kastikkeillaan. Lontoosta löytyy Fish & Chips paikkoja, jotka tavoittelevat gourmet-tasoa. Se on tuntunut yliviritetyltä. Annokset eivät oikeasti ole niissä aina antaneet rahalle vastinetta.

Monesti ravintolat varsinkin pienissä merenrantapaikoissa ovat karuja, merihenkisen sinivalkoisia ja jotenkin surumielisiä, tuovat mieleen työmaaruokalat.

Yksi mielenkiintoinen kysymys on mitä juoda annoksen kanssa. Pubympäristössä bitter tuntuu luontevalta jos soft drinksit eivät riitä. Sitruunajuomat tuntuvat luontevalta, haluaisiko joku kokeilla kuivaa valkoviiniä fish & chipsin kanssa? Mutta englantilaisista englantilaisin kyytipoika on kylmissä merenrantamissa yllättävä: kuumaa teetä kalan ja pottujen kanssa. Kuvassa kalapaikan kyltti Bostonista ja kuuluisa stump kirkontorni - myös majakkana toiminut.

***

Fish and chips - a classic fast food. It can be a gourmet portion in some legendary place in London, or a humble dish from a tiny seaside hut - in any case it should be a meal to end hunger, comfort you, perhaps socialise a bit, too. My idea of succesful portion is that the fish should be fresh and there must be enough of vinegar and salt, peas can be left out. When it is very cold, it is nice to pour it down with hot tea.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Myriorama - tarinoinnin menetelmä

Coxwoldissa, Yorkshiressä, vaikutti 1700-luvulla pappi Laurence Sterne, joka oli valistuksen edistäjä ja romaanin uudistaja. Varsinkin Tristram Shandy on kokeellinen romaani, se käännettiin suomeksi 1998. Perinteisempi romaani, Sentimentaalinen matka saatiin suomeksi vasta 2010. Savukeitaan painos on tuskin vielä loppunut.

Sternen kotimuseo Shandy Hall on mielenkiintoinen paikka. Se on auki harvakseltaan pari kertaa viikossa ja paikan omistaja oli omalla käynnilläni oppaana. Hänen metodinsa on esitellä paikka joka kerta hieman eri tavalla. Mitään vakiokiertoa ei ole ja tarinoinnista jäi mieleen lähinnä sirpaleita. Paikka on autenttisen oloinen sisustukseltaan, puutarha hieno ja piharakennuksessa asuu kirjailijoita, sinne pääsee jollain valikoinnilla asettumaan taloksi joksikin aikaa.
https://www.laurencesternetrust.org.uk/shandy-hall.php

Sähäkän ja arvoituksellisen oloinen isäntä oli kuin Sterne itse ja hän kaivoi jossain esittelyn vaiheessa korttipakan taskustaan. Hän alkoi latoa niitä pöydälle, mutta ryhtyikin kertomaan niiden avulla tarinaa kuin yorkshirelainen versio Tapio Rautavaarasta. Kortit muodostivat yksi kerrallaan maiseman, jolle on lukemattomia variaatioita ja jonka painotuksia kertoja pystyy tarinoinnissaan korostamaan - onko tärkeä asia kirkonraunio vai uhkaava pilvi tai kenties veden äärellä makoileva lintu. Korttien asettelussa on samaa sattumanvaraisuutta kuin Sternen kerronnassa, oikullista hetkeen tarttumista. Korttipeli on päättymätön maisema eli myriorama. Se oli suosittua ajanvietettä 1700-luvulla. Niitä voi löytää edelleen antiikkisina versioina tai uusintapainoksina. Moderni versio löytyy museon sivuilta ja netissä pääsee kokeilemaan muutaman kortin tarjoamia mahdollisuuksia. Itse korttipakka on loppuunmyyty, valitettavasti.
https://www.laurencesternetrust.org.uk/myriorama/

***

Laurence Sterne made his sermons and novels in Coxwold, Shandy Hall. The place is interesting, the current Master of the hall is strikingly interesting character with his impromptu style of guidance. I learned a new word, myriorama, an endless landscape - it can be just a board game or a literary method as well. Please check the museum pages above!

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Herriotin kotimuseo

Kirjoitin aiemmin Herriotin Yorkshirestä. Vanhoja opaskirjoja selailemalla huomasin, että eläinlääkärikirjat ovat oikeasti vaikuttaneet alueen matkailulliseen kiinnostavuuteen. Dalesien markkinoijana James Herriot on tehnyt hyvää työtä, ne ovat aiemmin olleet suhteellisen tuntemattomia.

Herriotin kotimuseo sijaitsee Thirskin keskustassa, kivenheiton päässä torilta, Kirkgaten alkupäässä, toisessa päässä on kirkko. Museo on erinomainen. Se on aikamatka talon elämään 1930-50 -luvuilla. Talo toimi siis alkuvaiheessa Wightin perheen asuntona samalla kun tiloissa pyöri praktiikka. Pelkkä arkipäivän taloudenpyörityksen esineistö on kiinnostavaa. Tiskaukseen, pyykkäykseen ja ruoanlaittoon meni tuhottomasti aikaa ja vaivaa. Tilat ovat täynnä nostalgiaa, mutta mennyttä maailmaa ei kyllä jää kaipaamaan kun miettii, kuinka siitä selviäisi! Talossa on luonnollisesti myös autenttisen oloinen pommisuoja, muistuttamaan että muiden vaivojen lisäksi sekin piti ottaa huomioon - the bloody war!

Varsinainen museon asiapuoli on kuitenkin eläinlääkärimateriaalissa, vanhoissa lääkkeissä, välineistössä ja menetelmien kuvauksessa. Kuten hyvässä museossa, katsoja pääsee myös eläytymään  mitä työ oikesti on ollut. Pääsee käsikopelolla kokeilemaan esimerkiksi lampaan ja hevosen hampaistojen eroja, kokeilemaan oikeaa vetovoimakkuutta mitä tarvitaan vasikan synnyttämisen edistämiseen, unohtamatta myöskään pieniä vierailijoita, jotka myös saavat pohtia eläinystävien hyvinvoinnin edistämistä. http://www.worldofjamesherriot.com/

Herriotin kirjojen pääasia on - ihmimillisten juttujen lisäksi - kuvata maaseudun muutosta hänen toiminta-aikanaan. Tieteellisyys vahvistui kansanperinteen kustannuksella, tehomaatalous vahvistui. Sen tuoma melankolinen teema on hevosen merkityksen väheneminen, suuret työhevoset alkoivat väistyä traktorin tieltä.

Museon tilat ovat sokkeloiset, nähtävää on paljon, tiloissa kuluu helposti tunti ja enemmänkin. Henkilökunta on ystävällistä ja pienessä myymälässä on monenlaista hyödyllistä ostettavaa, kuten teemukeja. Pihan puolella voi katsella ikkunaa, josta Helenillä oli tapana huiskuttaa, käydä tallissa tutustumassa sen varusteluun ja katsoa samalla dokumentti museon vaiheista. Kiinnostava on myös tv-sarjan kulissi ja äänityslaitteisto, joka on hauskasti museoitu osaksi kokoelmaa.

Vierailun jälkeen kurkkua kuivaa varmasti siihen malliin, että tee maistuu - läheinen, torin varrella sijaitseva Upstairs, downstairs on erinomainen paikka - alakerrassa deli ja ylhäällä kahvion puoli. Makeiden herkkujen lisäksi paikassa on erinomainen paikallisten juustojen valikoima. Keskustasta kävelymatkan päässä on myös Sowerby - Tricky Woon emäntä asui siellä ja myös Helen on sieltä lähtöisin. Sowerby on erittäin viehättävä ja tutustumisen arvoinen alue, vaikka kaupungin puoleinen osa ei ensin rohkaisekaan tutustumiseen.

***

The World of James Herriot in Kirkgate, Thirsk is a highly interesting museum illustrating vet work in 1930-50's as well as ordinary daily life in the same premises. There are many nostalgic and unique objects, very well pointing the change to present - higher emphasis on science and efficiency of farming. It was an uneven struggle between big work horses and tractors. But this is a very good place to spend a hour or two, there is also a lot interesting to children - a carefully planned museum.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Mutta meidän tulee hoitaa puutarhaamme


Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole niin tärkeää. Asterix Britanniassa kiteyttää englantilaisen puutarhanhoidon keskeisen piirteen. Vielä 1000 vuotta ja nurmikostani tulee kelvollinen. Toisaalta muhkeaviiksinen kotitarvepuutarhuri toteaa keihäällä puolustautumalla roomalaiselle, jonka joukot uhkavaat harmonisuutta, että puutarhani on pienempi kuin Rooma, mutta kestävämpi kuin teidän rintakehänne. Albumin halki kulkee teema kodin rauhaa rakastavista englantilaisista, jotka kuitenkin vastaavat rauhan uhkaan päättäväisesti ja rohkeasti.

Tosiasiaksi kuitenkin jää, että nurmikot ovat Englannin valttikortteja. Hyvin hoidetussa vihreydessä on jotain syvästi terapeuttista. Olen hoitanut kotinurmikkoani moottorikoneen sijaan hitaalla työntökoneella mahdollisuuksien mukaan. Se kuohkeuttaa ja parantaa nurmen väriä ja tiheyttä. Olen lukenut, että myös kallimmissa golfleikkureissa on samantyyppinen rullaava terä. Tulokset eivät muistuta englantilaisia esikuvia, työtä on vielä, aikaa kuluu ja ilmastokin ehkä muuttuu suotuisammaksi.

Kriketti ja golf ovat oikeat nurmikon ystävien lajit, pinnasta pidetään hyvä huoli. Jalkapallo on astetta brutaalimpi. Nurmikkohan on sekoitus eri kasveja ja sen hoito ei ole erityisen helppoa. On sanonta, että nurmikko on puutarhan vaativin kasvi. Suomessa se ei aina saa ansaitsemaansa huomiota ja hoitoa. Parhaassa tapauksessa hyvin sijoitettu, rajattu ja hoidettu nurmikko on kiinteistön intiimi osa, joka tekee kokonaisuudesta huolitellun ja kotoisan. Se on puutarhan vähäeleinen isäntä, johon ei välttämättä kiinnitä huomiota, mutta sen poissaolon huomaa.

***

Lawn is essential part of English garden. Asterix cartoon placed on Britain made point how well-kept green is the important part of a cosy English home. Taking care of lawn is not too easy, but if successful, this green element has a big therapeutical value to gardiner. In Finland, I always miss fine English green areas.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Vihreän miehen arvoitus

Englannin tarustossa törmää nopeasti Green Man hahmoon. Todennäköisimmin keskiverto turisti kiinnittää huomiota siihen pub-kyltistä. Sama hahmo putkahtaa esiin myös keskiaikaisten kirkkojen veistoskoristelussa. Hahmo on muodoltaan vaihteleva, yhteinen piirre on miehen kasvojen ja kasvillisuuden symbioottinen yhdistelmä. Kasvot voivat olla ihmiskasvot tai kokonaan kasvien muodostamat, hahmo voi piileksiä levästön alla tai sen suusta, silmistä tai sieraimista voi työntyä kasvillisuutta. Hahmo ei ole koskaan kovin nuori, mutta se voi vaikuttaa hyvin vanhalta. Se voi olla hyvin eläväisen oloinen, vaikka piileskeleekin. On myös variantteja, joissa hahmo vaikuttaa lähestulkoon kuolleelta, vaikka siitä työntyykin kasvikunnan edustajia melkoisella elinvoimalla. Silmät voivat olla kiinni tai auki.

Hahmon selitykset ovat moninaisia. Olen etsiskellyt pätevän oloista kirjaa hahmon taustasta, niitä on runsaasti, mutta teokset tuntuvat selaillessa hieman kotikutoisilta. Aikajana hahmon tulkinnan historiasta antaa jonkinlaisen kuvan, minkälaisiin yhteyksiin hahmo liittyy. Pakanallinen tulkinta liityy erilaisiin luonnon- ja hedelmällisyysriitteihin, metsänhenkeen. Tämä perinne eli kristillisen perinteen kanssa rinnan ja näkyy kirkkojen veistoskoristelussa, joissa se sopii kohtalaisen hyvin muihin luontoaiheisiin. Viktoriaanisena aikana mytologisten hahmojen käyttöä toisaalta rohkaistiin ja toisaalta siistittiin. Nykyaikana hahmo toisaalta voi paremmin kuin koskaan, mutta on samalla puoliunohdettu. Jethro Tullin laulu Jack in the Green on tehty Green Man myytistä. Siinä on keskeisiä elementtejä, kasvusta huolehtiva hahmo, joka on työllistetty nykyajan haasteiden edessä. Ei tarvita suurta mielikuvitusta yhdistämään vihreää liikettä ja huolta luonnon säilymisestä hahmoon. Hahmo on päätynyt lukemattomiin variantteihin viihdeteollisuudessa. Tätä voisi paheksua, mutta tälläkin on pitkät perinteet. Arthurin hovin Greene Knight ja jopa Robin Hood (ja myös myöhemmät miehet vihreissä sukkahousuissa Disneyn hahmojen ja Errol Flynnin perinteessä) kuuluvat samaan kasvustoon, siinä missä Tolkienin iloinen Tom Bombadil ja entit, nuo luonnon tuhoutumista kavahtavat melankoliset, vihreät puujättiläiset.

Green man hahmo on siis hyvin versatile, rönsyävä. Hahmon perusmerkitystä ei kuitenkaan ole kovin vaikea tajuta kesäisen puutarhahoidon keskellä. Puutarha kasvaa kesällä ja se viettää talven hiljaiseloa, kyse on luonnon kiertokulusta, joka on tietysti temperamentista riippuen selkeää tai arvoituksellista. Green man veistoksissa on selvästi surullisempi kasvotyyppi ja elävämpi. Hahmo lepää talven tai kuolee ja nousee keväällä uuteen kukoistukseen. Tässä on myös selkeä yhteys siihen, miksi hahmo sai paikkansa keskiaikaisten kirkkojen veistoksissa.
http://www.bbc.co.uk/programmes/b00tnp8f
Richard Taylor mainiossa BBC sarjassaan Churches: How to read them, kertoo hahmolle tulkinnan, joka on hänen mielestään liiankin sujuva. Green Man voidaan nähdä Adamina, ensimmäisenä ihmisenä, jonka pelastuksen eli elämän Kristus mahdollisti. Kuolleen Adamin suuhun laitettiin siemeniä, jotka itivät puuksi, jolle Kristus taas naulittiin. Tässä pakanalliseen tarinaperinteeseen yhdistyy myös katolisen kirkon vahva tarusto. Tosiasiaksi kuitenkin jää, että joistakin kirkoista tosiaan löytyy veistoksista Green Man variaatioita, joissa rehevästä Jackistä on tullut pelkkä pääkallo, jonka silmistä tai suusta rönsyää uutta kasvipitoista elämää. Taylor vierailee sarjassa myös Kilpeckissä, missä aihetta on käytetty useammassakin veistoksessa.

Blogin loppukuva on Norwichin katedraalista, luostarinpihan holvikaaren koristeluveistoksesta kultalehtien alla lymyävä mies. Norwichin veistoksia on vaikka kuinka paljon ja niistä tekee erityisen mielenkiintoisia, että monivärisyys on säilytetty. Hahmo on selkeän myönteinen, oli se sitten kirkollinen tai maallinen, siinä on Robin Hoodin, tai Kristuksen tai enttien pyrkimystä suojella heikompiaan ja turvata tulevaa.

***

Green Man is a wonderful, rich character in English folklore, opening to many interpretations. I feel there has no key book yet published on this subject, even if there are many guidebooks, though. Seems that every period of time has made its own interpretation of alternation between spring and autumn, resurrection and death of nature.