Wienerleivän makuun - Danish Pastry

Photo source: 

https://applytofaceblog.com/danish-cinnamon-buns/

Ankeina aikoina yleisöä täytyy hemmotella mieliteoilla. Wienerleivän ottaminen aiheeksi ei kuulosta kovin englantilaiselta, mutta yritän silti parhaani. Eihän monikaan välttämättä miellä Ranskaa lehmuksenkukkateehen kastetun Madeleineleivoksen kautta, mutta niin vain siitä lapsuus herää eloon ranskalaisessa Iijoki-sarjassa, Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä-romaanisarjan alussa.

Minun Madeleine-leivokseni on Englannin osalta junavaunun tarjoilukärrystä ostettu Danish Pastry. Sen kanssa ostin muovikupissa kupin kuumaa, vahvaa teetä - milk and sugar, please - se ei ollut hentoa lehmuksenkukkauutetta, vaan stydiä pohjoisen teetä, jonka tarkoitus on palauttaa voima jäseniin ja virkistää mieltä.

Englannin rautatiejärjestelmä oli jo tuolla ensimmäisellä matkallani sekava ja yksityistäminen sekoitti pakkaa lisää - Ranskan Napoleonilainen yhtenäisjärjestelmä on siellä unta vain. Junamatkat olivat siirtymiä, täynnä jännitystä ja uuden ihmettelyä. Maisemat vaihtuivat ja vaunuissa oli levotonta, elämänmakuista sottaisuutta. Tarjoilukärry oli minulle uutta ja pitihän jotain ostaa. Yorkie-patukka tai KitKat teen kanssa tuntui oudolta ajatukselta ja Danish Pastry-niminen tekele valikoitui juoman seuraksi ikäänkuin vääjäämättä.

Danish Pastry, jonka sain eteeni servettiin käärittynä, oli viineritaikinasta tehty käärö, sisäänsä etanamaisiin kierteisiinsä se oli saanut ohuen kerroksen vaniljakreemiä ja muutaman rusinan. Matalahko ja tasainen leivonnainen oli pinnaltaan viimeistelty valkoisella tomusokerikuorrutuksella, pikeerillä. Valkoisen, kiiltävän, ohuen, tasaisen päällisen keskiosan polttopisteen kruunasi puolikas punaista cocktailkirsikkaa. Se varmaan viehätti minua - cocktailkirsikat ovat aina olleet minun juttuni.

Vehnänen oli pelkkää sokeria ja hiilihydraattia, ilman sen syvällisempiä ravintoarvoja. Se meni helposti alas teen kanssa. Mikään erityinen makuelämys se ei ollut. Myöhemmin minut on ohjattu Englannin keittiön omaperäisempien ja leimaa-antavampien leivonnaisten ääreen, mutta tanskalaisen viinerin englantilainen versio on välillä matkoillani palannut kummittelemaan. Joskus olen sellaisen ottanutkin, sen kummempia säväreitä saamatta. Tämä ei kuitenkaan ole totuus asiasta. Ankeina aikoina tarvitaan lohtua - ja leivonnaisen voi tehdä kunnolla, laadukkaasti. Hyvä lukija, olet varmasti ansainnut, että voit kokeilla Danish Pastrya. Oheinen resepti vaikuttaa pätevältä. Täyte on jouluinen - sen voi varmasti korvata myös vaniljakreemillä ja rusinoilla. Pinnalle voit tehdä sokerikuorrutteen vaikka pikeerin ohjeella. Älä unohda cocktailkirsikoita!

https://applytofaceblog.com/danish-cinnamon-buns/

https://www.kinuskikissa.fi/pikeeri-royal-icing/

***

In my first trip in England - I choose a Danish Pastry from a train trolley. For me, that is my Madeleine cake of Remembrance of Things Past by Proust - enjoyed with strong Northern tea rather than lindenflower tea. Danish Pastry is not actually too healthy bite, but in these times of insecurity, it could provide some comfort. Covered with Royal Icing and topped with a half of Cocktail Cherry - it is quite modest variation of Danish Originals - but for me this brings to my memory those crowded and later privatised trains of my youth.

Piparjuurikastike vientivalttina - Horseradish sauce as an export star

Kiitos, uudet lukijani, olette ottaneet Facebookissa hyvin vastaan vanhat lämmitetyt juttuni. Kiitos, vanhat lukijani, kärsivällisyydestänne - nyt tulee uutta tavaraa taas koneesta.

***

Mietin Englannin-reissuni jälkeen, mitä tavaraa sieltä aivan erityisesti kaipaan ja mitä on hankala löytää Suomesta. Kyse on strategisesta kysymyksestä Britannian kansantalouden osalta, koska EU:n suuntaan pitäisi löytää valttikortteja viedä jotain englantilaista ylivertaista tuotetta, jota vaihtaa maailmankaupan yleisten ja talousyhteisön kanssa solmittavien kauppasopimusten, toistaiseksi täsmentämättömien, periaatteiden mukaisesti Englannin ja EU:n välillä.

Pieni purkki piparjuurikastiketta, Colman’s, jäi tähteeksi majapaikkaani, en saanut sitä sullottua matkatavaroihin ja se alkoi paluumatkalla siepata - kaduin tyhmyyttäni. Kastike oli hintaansa nähden (Morrison’s tarjous 1 £) oivallista. Mutta ennenkaikkea kastike on ainutlaatuista. Se avasi nenäni röörit vahvuudellaan; se säesti mainiosti ynnä voimallisesti ruusukaalia ja naudanpaistia, mikä sen varsinainen käyttötarkoitus onkin.

Saahan Suomesta piparjuurta, Itä-Eurooppalaista purkissa, siinä vaan on kitkerä sävy - ja kotimaista tuubissa - se ei ole tyydyttävä valmis kastike kuten Colman’s.  Englantilainen tuote on loistava ja purkki on nelikulmaisena tukeva ja rauhoittava - kyynelkanavatkin kyllä palaavat normaalitilaan pian.

***

Colman’s Horse Radish Sauce is such a wonderful product. I think Britain could make the trade agreement with the EU so much better, if it could promote this strong potion to take firmer foot on the Continent. It is a classic partner for veggies and Sunday roast.

Brussels Sprouts - Ruusukaali

Photo: The Times 24.12.2019

Vaikka Englanti on kovaa vauhtia etääntynyt Brysselistä, brysselinkaaliin eli ruusukaaliin kansakunnan suhde on lämmin. Terveelliseksi mainittu kasvis kuuluu joulupöytään - sitä oli runsaasti saatavissa. Vaivaisella yhdellä punnalla sai kolme 400 gr pakettia tarjouksesta - lähikaupassa Suomessa yksi paketti maksaa yli 1,50 euroa.

Minusta kaalipallerot ovat jo sellaisinaan maukkaita varttitunnin vähässä vedessä keittämisen jälkeen, voin kera ja käyvät mainiosti myös mausteisen intialaisen ruoan höysteeksi. Parhaimmat gourmet-ohjeet eivät nekään ole kovin monimutkaisia. Pellille oliiviöljyä ja ruusukaalia, valkosipulia lastuina, suolaa ja parmesaania. Jos peset kaalit, kuivaa ne hyvin vaikka salaattilingossa: niiden tulee pellillä olla kuivia, että ne uunissa kärähtävät hieman - kärähtävät eli karamellisoituvat. Pienikokoisimmat pallerot ovat makeimpia, suurimmat ovat jo kaalimaisempia.

Ruusukaali on palkitseva ruokalaji - yli jääneet tähteet voi lämmittää myöhemmin ja ne ovat jopa entistä maukkaampia. Kaupasta ostettu paketti säilyy hyvin jääkaapissa. Ne ovat hyviä jo yksinäänkin, mutta taipuvat hyvin monenlaiseen säestämiseen makkaroista kinkkuun, hanhenrasvalla muheutettuihin paistinperunoihin saakka. Brysselinkaali on pompöösistä nimestään huolimatta Englannin maaseudun parhaita perinteitä edustava tuhti kausivihannes.

***

Brussels Sprouts - England might take distance to the EU but has a special relationship with this healthy veggie. Let them fry to black, caramellised spots in olive oil, seasoned with garlic, salt and parmesan cheese.

Intialaista pikaruokaa

Joulun ruokapöytäämme dominoi intialainen keittiö. Mausteinvaasioita tuli sekä ravintoloissa, kuin myös supermarkettien tuoremikroannoksina ja pakastealtaista. Täytyy sanoa, että tältä osin brittikulttuuri on suomalaista pidemmällä - valikoima oli laaja ja laatu hyvää.

Kahden hengen paketti, kaksi pääruokaa ja kaksi sivuannosta, maksoi Waitrosen tarjouksessa 10 £. Morrisonissa samalla rahalla sai runsaamman annoksen ja Icelandin pakastealtaissa pääsi vieläkin halvemmalla: annoksissa oli kahdelle hengelle ihan liikaakin tavaraa - niistä riitti seuraavallekin päivälle lämmitettävää.

Intialainen ruoka vahvoine mausteineen lämmittää talvella mukavasti. Kardemumman ja neilikan aromit sopivat myös joulun tunnelmaan. Erilaiset samosat, bhajit ja dalit ryydittävät hienosti pääruokia.

Suomeen pitäisi tuoda tällaisia paketteja rohkeammin kuluttajien iloksi. Paketeissa oli selkeät turvaluokitukset - parhaimmillaan uskaltauduin kolmen chilipippurin hot-tasolle - sekin sai jo hien valumaan ohimoilta. Morrisonissa löytyi  vaihtoehtoja kuuteen chiliin asti - sen mainostettiin olevan jo letaalin tulista. Sillä tasolla kunniakkaasti toimiminen edellyttäisi päättäväistä harjoittelua ja pitkällistä siedätyshoitoa.

***

Indian food was our Christmas food this year. Waitrose, Morrisons, Iceland and local restaurant Anupam provided spicy and satisfying alternatives from one chili level (mild) to six peppers (lethally fiery). We should really have this type of fast food also in Finnish supermarkets!

Cheeseboard

Vähittäiskauppa siirtyy aivan muualle äkillisesti, mutta Vanha Kunnon Juustokauppa oli paikallaan! Palvelu pelasi, mukaan tarttui viikuna-hunaja cheddaria, vahvempaa cheddar-tyyppistä juustoa, Hereford Hop-juustoa ja Cornish Yargia lisukkeineen. Valikoima oli hyvä, vain se jäi kaivelemaan, että Old Worcester-juuston valmistus on lopetettu.

Cheeseboardin tapaiset myymälät luovat uskoa siihen, että verkkokauppa ei voi korvata kaikkea. Niiden tärkeä tehtävä on kultivoida ja koulia kuluttajan laatutietoisuutta, eikä antaa hänen rämettää makuaan geneerisillä tai vähärasvaisilla tuotteilla.

***

Malvern Cheeseboard is still there with personal service and great products. This type of great special shops help customer to cultivate taste and to fight internet shopping.

Brittien parhaat juustot Lidlissä

Olen marmattanut brittijuustojen huonosta tarjonnasta Suomessa, mutta nyt tilanne helpottuu, edes jossain määrin ja rajoitetuksi ajaksi - puhun Lidlin Brittien parhaat kampanjasta.

Saatavilla on hyvin kypsytettyä Cheddaria, sen lisäksi Cheddaria saa savulla ja chilillä. Cheddar ei saatavuudeltaan ole huono, eikä kampanja siltä osin erityinen kulttuuriteko. Ja maustetuista cheddareista en ole niin innostunut, mutta kyllähän nuokin toimivat hyvin.

Varsinainen huomio kannattaa kiinnittää kolmeen erikoisjuustoon, joita ei Suomesta monesta paikasta normaalisti saa.

Wensleydale-juusto karpaloilla - James Herriot ripotteli tätä helposti murenevaa ja hieman hapanta juustoa omenapiirakan päälle. Tämähän on se juusto, josta Wallace & Gromit sarja ammentaa paljon.

Double Gloucester with onions and chives. Tämä sipulilla ja ruohosipulilla maustettu juusto on tuhti, paketin avaaminen antaa vaikutelman liharuoan täyteläisyydestä. Hieno ja maistuva kokonaisuus.

White Stilton with apricots. Suomalaiset tuntevat Stiltonin siniraitaisena joulujuustona. Aprikoosi sopii täydellisesti kermaisen Stiltonin säestäjäksi - suolainen ja makea yhdistelmä on jo sinänsä mainio jälkiruoka.

Kun Lidlejä alettiin mainostaa, niistä kannattaa myös korjata chutneyt pois, jos niitä myymälöissä on - nehän ovat perienglantilaisia juustojen kyytipoikia. Perjantaiksi kannattaa ottaa pakastealtaasta fish & chips yhdistelmä - ne ovat Lidlin versiona ihan kelvollisia. Listaan kannattaa lisätä myös majoneesi tai tartarkastike ja appelsiinimarmeladi.

***

Lidl has Best of Britain food week in Finland - what a beautiful excuse to say a few positive words about English cheese - they have temporarily available Double Gloucester, Wensleydale with cranberries and White Stilton with abricots. Not to mention matured or smoked cheddar and the version with chilli. It is almost tragic that this sort of essentials are not easily available every day of the week throughout year!

Jamie Oliver - Brittiruoan puolestapuhuja

Olen jonkin aikaa tilaillut the Timesin sähköversiota. Se on edullinen, 5 £ kuukausi. Tänään 27.7.2019 viikonloppu-Magazinessa oli juttu epäonnisesta Jamie Oliverista. Hänen ravintolabisneksensä on ollut viime aikoina otsikoissa ravintoloiden alasajon vuoksi. Parhaimmillaan työntekijöitä ketjulla oli 20 000, joka on valtava määrä. Timesin haastattelussa hän totesi virheeksi, ettei mitään b-suunnitelmia ollut koskaan tehty. Kun homma alkoi levitä, se meni kuin siivilästä läpi. Oliver oli laajentanut ruokabisnestään liikaa ja ollut liian kokeilunhaluinen - ennusmerkit epäonnistumisesta olivat näkyneet pienimuotoisempina jo aiemmin.

Oliverin persoona on jakanut mielipiteitä, mutta itse pidin nuoren miehen energiasta. Ostin jopa ensimmäisiä kirjoja. Pidin siitä, että hän oli niin ylpeä myös englantilaisesta keittiöstä. Tällä videolla hän jakaa vinkit Yorkshire puddingin valmistamiseen, nopeus ja käytännöllisyys etunenässä. Tässä hän on aidoimmillaan, perusasioissa ja juurillaan. Ohje savulohineen ja piparjuuritahnoineen on koukuttava, eikä huumaa vaikeudellaan - ei muuta kuin kokeilemaan!

Mikä busineksessa meni vikaan? Oli tietenkin tuotesarjoja, joiden laatua saattoi moittia. Ylilennokkaat ideat, kuten Shell-huoltoasemien yhteistyö ja niiden tavaravalikoiman muuttaminen Gourmet-henkiseksi, herättivät epäilyjä. Lasten liikalihavuutta vastaan taistelu oli enemmän oikeaa asiaa, terveellisemmän kouluruoan puolesta, toivottavasti se työ jatkuu. Varsinainen ravintolatoiminta nojasi  mielestäni liikaa italialaiseen keittiöön. Itse en lukeudu kyseisen suunnan kannattajiin ja omat käyntini ketjun paikoissa eivät tuottaneet mitään ihastusta. Luulen, että yleisö kyllästyi ravintoloihin, kokkia vähänkin seuranneet osasivat itsekin valmistaa kotona kelvollista ja nopeaa italialaista murkinaa: siinä ei enää ole sitä eksotiikkaa jäljellä mitä oli vielä 10 vuotta sitten. Maailma on monimutkaistunut keittiöissä.

Olisiko Oliver pärjännyt paremmin Britti-ravintoloilla? Vaikea sanoa - ehkä aika olisi nyt kypsempi. Olisi hienoa kuulla energisestä kokista vielä - toivottavasti hän energisoi meitä uudelleen jollain kiinnostavalla idealla. Brittiläisten kasvisten ja kouluruoan kunnianpalautus olisi hieno asia, jossa hänellä olisi paljon tärkeää työtä jatkettavaksi. Ja Britannian juustoja voisi tehdä tunnetuksi!

***

Tässä yhteydessä haluan kiittää lukijoita mielenkiinnosta juttuihini. Pahoittelen, etten ole aiemmin saanut aikaan tekstieni luokittelua teemoittain - nyt se on tehty. Kannustan Teitä tutustumaan kiinnostaviin kokonaisuuksiin ja etsimään ajatuksistani punaista lankaa. Tätä on hienoa tehdä!

***

I have been ordering the Times electronic version some time. In the latest weekend Magazine, there was a nice report on unlucky cook Jamie Oliver. I hope he is doing well after his Italian Restaurant chain countdown. He has done excellent work fighting for better English cooking, like this concrete and typically enthousiastic video of preparing Yorkshire puddings shows. He also has done good deal fighting child obesity with better school food. I hope he will continue with his positive ideas his excellent work in this field - to make English veggies, fruit and cheese much better known. We all know enough of Italian food - the focus should now be on British cuisine!

I have also added a typology for my texts - to help my you, my dear readers, better find clues and patterns in my texts about England. This has been a very rewarding effort for me and I hugely enjoyed making the classification of diverse writings.

Mushy peas - hernemuusi

Koska herneaika on parhaimmillaan, teki mieleni kokeilla hernemuusia Yorkshiren tyyliin. Siellähän ja vähän etelämpänä hernesurvos on monesti fish & chipsin lisäke. Siitä ei ole jäänyt koskaan mitenkään erityisen kultivoitunut olo - seos on kyllä kuumaa, mutta usein vetistä ja mautonta, eikä säestä pääruokaa mielestäni mitenkään taidokkaasti.

Olen myös hernesesongin ulkopuolella tehnyt hernemuhennosta joulupöytään. Nopea kastike kinkulle syntyy hyvin, kun lämmittää pussin pakasteherneitä pienessä määrässä kanaliemikuutiolla vahvistettua vettä, lisää voita ja kermaa kuumentaen ja sauvasekoittimella kokoon hurauttaen. Eksoottisesta väristä huolimatta seos tekee hyvin kauppansa joulupöydän kovasti kilpaillussa ympäristössäkin.

Mutta kesätunnelmiin palatakseni, löysin hyvän, paljon kesäisemmän hernemuusin ohjeen blogistikollegan, Peggyn pieni punainen keittiö, sivuilta. Blogisti on kiitettävällä tavalla heilutellut brittiläisen ruokakulttuurin lippua, joka ei suinkaan ole viime vuosina kauhtunut, vaan on pikemminkin saanut vahvistusta paikallisvärilleen. Peggyn ohje Mushy peasille on takuuhyvä. Perusidea lähtee silvottujen herneiden hauduttamisesta leikattujen mintunlehtien ja voin kera kypsäksi, lisätään sitruunamehu, suola ja kerma ja sekoitetaan sauvasekoittimella. Lopputulos on eksoottinen vihreä tahdas, jolle minttu antaa tummempaa väriä ja sitruuna tuo makuun kirpeyttä. 

Lopputulos on loistava, näin hyvää hernemuusia en ole saanut missään! Meillä kokeiluannos syötiin saman tien. Mintun, herneiden ja sitruunan liitto on vahva - luulen, että voin ja kerman voi halutessaan korvata kookoskermalla ja silloin muusin käytettävyys laajenee varmasti myös intialaisen keittiön puolelle. Kannattaa kokeilla ja kiitos Peggy! 

Peggyn blogista vielä yksi hyvä puoli - kirjoitukset on jäsennelty selkeiksi kokonaisuuksiksi. Voi kun itse pääsisin samaan!

***

Mushy peas is a side dish for fish and chips - most usually eaten in Yorkshire. My experience with this has been quite disappointing. However, if you simmer fresh peas with mint and butter, add lemon, salt and some cream, mushing it all - you can taste a bit of English summer. I got my receipe from Peggy’s excellent blog.

Juustossa löytyy...vai löytyykö?

Päällisin puolin asiat vaikuttavat olevan hyvin ja siltikään asiat eivät ole likimainkaan niin, tietämättömyys ja huonot tottumukset estävät elämämme laadun kehittymistä...puhun tietysti englantilaisten juustojen tarjonnasta Suomessa. Olen kirjoittanut aiheesta ennenkin ja nyt blogin kirvoitti notkuva Cheddar-tiski, joka sai minut voimattomaksi. Miksi näin?

Ensinnäkin, make no mistake, olen Cheddarin ystävä. En vain kaipaa sitä maustettuna eri tavoin. Laadukas Cheddar on sellaisenaan erinomaisen vivahteikas aromiltaan: siinä voi tuntea maidon makuvivahteet pähkinästä yrtteihin, ruohoon ja sitruunaan, sen voi olla voimakkaan keltaista tai täyteläisen vaaleaa. Se voi olla hapanta, kirpeää tai makeaa, se voi olla aromeiltaan leveän lempeää tai terävän voimakasta. Se ei kaipaa pestoa tai chiliä tai viskiä mausteekseen - jos niitä haluaa, ei ole suuri vaiva ottaa niitä erikseen kyytiaineksiksi.

En haluaisi, että Englanti tunnettaisiin Suomessa juustomaana vain Cheddarista ja Stiltonista. Se on hieman kuin pelkistäisi kotimaisen juustovalikoiman Oltermanniin. Kaupan ja kotimaisen kuluttajan valistustehtävä tuntuu minusta raskaalta ja sitä on vielä hankalampi tehdä, kun en saa kaupasta Cornish Yargia tai Shropshire Blueta säännöllisesti antamaan voimia. Hyvät ihmiset, kauppiaat tai kuluttavaiset - tutustukaa englantilaisiin juustoihin ja vaatikaa niitä valikoimiin ja ostakaa niitä! Hyvä johdatussivu löytyy täältä. Toiset hahmottavat asioita paremmin listauksista, sellainen Top-10 on tässä. Wikipedia on tietysti kattava tässä herkullisessa aiheessa!

***

I visited local supermarket in Helsinki - they had a gorgeous selection of Cheddars, spiced in various ways - nothing wrong with that, but they have only Cheddar there! I could have it so much better with Cornish Yarg and Shropshire Blue available on a regular basis - and good Cheddar actually needs not extra spice - its taste is rich as such. Please note British cheesemongers my heroic effort to enlighten Finnish shops and consumers about your excellent products! There are some good links in the Finnish text to make them more aware of these English Gems!

Lancashire Hot Pot and Mince Pies

Source of both photos: The Cooking of the British Isles, 1970.

Brittihenkisen illanistujaisen teemana oli edelleen pitkällisesti haudutettu ruoka ja maukkaat jälkiruokakakkuset. Pääruokana oli Lancashire Hot Pot. Sen resepti on suhteellisen yksinkertainen: lammaspaloja ruskistetaan öljyssä, kuullotetaan sipuleja ja porkkanoita, maustetaan Worcestershiren kastikkeella, asetellaan lihaseosta kerroksittain perunasiivujen väliin, peitetään kokoonkeitetyllä lihaliemellä ja päälle perunasiivuja ja voinokareita. Komeus saa muhia kannen alla uunissa pari tuntia. Hienosäädössä tärkeitä asioita ovat suola ja pippuri, timjami, myös munuaiset ja osterit voivat kuulua reseptiin ja ruokaa voi myös hauduttaa oluessa. Netistä löytyy hyviä reseptejä, kuten tämä perinteinen ja toinen, olutta haudutuksessa käyttävä. Huvittavaa on, ettei jälkimmäisen reseptin olutta tahdo löytää Suomesta mistään - se jäi väliinputoajaksi alkoholiuudistuksessa.

Hot Pot on hautuneena täyteläistä ja maittavaa lohturuokaa. Perunat ovat kauniita ja lammas on liittoutunut niiden kanssa hienoksi, mureaksi ja maukkaaksi kokonaisuudeksi. Käytin perunoiden käsittelyyn mandoliinia, jolla saa ohuita viipaleita, Fiskarsin rauta toimi hyvin, kun vain muisti varoa sormia. Perunoita ei kannata kuoria, ne pysyvät silloin paremmin ehjinä.

Mince Pie on englantilaisten joulutorttu. Se tehdään murotaikinasta ja pääasia on täyte. Alkuperäisen keskiaikaisen mincemeat reseptin mukaan mukaan laitettiin lihaa, riistaa tai muuta. Pääasia on kuitenkin sokeroidut hedelmät ja pähkinät ja mausteet. Kun lihan asema pöydässä vahvistui ja jälkiruoat eriytyvät, liha on jäänyt nykyisin pois. Sen lisääminen kyllä kiehtoisi, sitä pitää joskus kokeilla ja testata vieraisiin. Minced meat nimitystä käytetään kuitenkin edelleen jauhelihasta. Hedelmiä ja pähkinöitä voi halutessaan marinoida brandyssä päiväkausia, mutta pikaversiokin on ihan hyvä - murotaikinaa saa kaupasta ja mincemeatia valmiina purkissa. Mincemeat täytteen resepti löytyy vaikkapa täältä. Vieraat olivat hyvin tyytyväisiä eksoottisen makuisiin joulutortahtaviin leivonnaisiin, joita tarjoilimme kermavaahdon kanssa.

Vuosi sitten kiertelimme Carol-konsertteja Englannissa ja väliajoilla tarjoiltiin näitä ihastuttuvia piiraita ja niin teki isäntäväkemmekin. Mince Pien olemus on jotain hyvin sydänmellistä ja kotitekoista, niitä ei voi vastustaa, eikä tekeminen ole kovin suuri ponnistus. Hyvässä seurassa näiden syöminen kohottaa tunnelmaa entisestään.

***

We had some time ago just another English night with traditional servings: Lancashire Hot Pot as a hearty main meal with season’s stars, mince pies as dessert. Traditionally, in medieval time, real meat was added but nowadays mince meat is a powerful combo of fruit, nuts, sugar, spices and brandy. We served it with whipped cream, but I am tempted to try these with meat, to try the authentic taste!

There is something specially heartwarming and truly Christmaslike with mince pies. We remember still those served to us in Carol concert interludes and specially those prepared for us by so generous Helvi and Ralph.

Every Finn should try these two true English kitchen classics: they are not too demanding, but they are so tasty!

2018 Christmas Calendar no 1

https://www.vanmeuwen.com/p/apple-coxs-orange-pippin/16010VM

On aika avata kalenterin viimeinen luukku: sieltä tupsahtaa tietenkin Cox Orange Pippin, perienglantilainen omenalajike.

Coxin omenat ovat käsite: lajike on aromikas, rapsakka ja monikäyttöinen. Siinä on syksyisen, aurinkoisen päivän kirpeyttä ja tuoksua. Coxit ovat viime vuosina menettäneet jalansijaa syvänpunaisille, keltaisille ja vaaleanpunaisille tuontiomenoille, jotka ovat makeampia ja värikkäämpiä, mutta joissa ei ole sitä vivahteiden runsautta, jota valtakunnan omenan punakeltaisen kirjavuuden alle kätkeytyy.

Coxia kannattaa aina kokeilla ja muitakin kotoperäisiä englantilaisia lajikkeita. Niiden saatavuus vaihtelee, mikä on ikävää: pitäisihän Englannissa olla aina erinomaisia paikallisia omenia tarjolla. Säveltäjä Gerald Finzi pelasti monia vanhoja omenalajikkeita, hän oli patriootti, vaikka olikin italialainen juuriltaan. Hänen Romanssinsa jousiorkesterille op 25 voi kuulla täältä. Kapellimestarina on itse Sir Adrian Boult. Omenoiden ystävänä Finzi oli Juhani Peltosen romaanihahmon Elmon luokkaa, ja harrasti niinikään myös piiputtelua - ja melankoliaa.

Omenassa tiivistyy Englannin maisemien raikkaus ja pastoraalinen puutarhamaisuus. Omena on myös vallan ja uskon symboli ja sopii hyvin tämänkertaisen joulukalenterin viimeiseen luukkuun. Viimevuotisen Carol-kalenterin viimeinen luukku on yhä tuore, mutta omena-aiheista Carolia voi kokeilla täällä.

***

The last door of my calender opens...with so familiar Cox Orange Pippin. There are imported, much sweeter yellow, dark red and pink apples in the market, but they do not beat Cox - because it is crisp, tasty, aromatic, rich and perfectly satisfying to all use, the real, classic English apple, the symbol of power and faith, cultivated with same care composer Gerald Finzi reserved to the noble fruit. This is the best English orchards can produce, to make our Christmas perfect. Here you have links to Finzi’s exquisite Romance op 25, the Apple Tree Carol and to my last door of my Christmas Calender 2017.

2018 Christmas Calendar no 5

Muskottipähkinä eli nutmeg on mauste, joka on löytänyt tiensä hämmästyttävään määrään ruokia ja juomia, se sopii niin perunaruokiin, jälkiruokiin, kuin kahvin ja teen maustamiseen. Sen aromi on lämmin ja savuinen, se luo hienostunutta joulun tunnelmaa ja sillä on myös unettava vaikutus. Liian suurina annoksina se on myrkkyä, sillä on huumaavaa ja hallusitonarista vaikutusta ja allergikoille se voi myös olla riskaabeli mauste.

Omasta mielestäni muskotin käyttöä täytyy miettiä tarkasti, se voi yllättäen pilata monta hyvää asiaa, mutta joulun laatikoista, jotka eivät ole suosikkejani, se tekee verrattomasti siedettävämpiä, erityisen hyvin ripaus sopii imellettyyn perunalaatikkoon.

Muskottia raastetaan joskus naurettavan monimutkaisilla raastimilla. Jos käyttöä on paljon, sellaista tietenkin kannattaa miettiä, mutta terävällä pikku veitselläkin pähkinöitten kuorta pystyy nakertamaan ihan asiansa ajavalla tavalla. Kuvan malli on tietysti pökötti eli pösö eli Peugeot.

***

Nutmeg is a real Christmas spice and it can be added with care to many food and drinks, from potato to coffee. It adds warm mystery and a dash of quality in almost anywhere, but please add not too much - it has some opiatic tendencies. There are complex nutmeg mills available, but I use sharp knife to grate megnut nuts. If you need one, Peugeot has made the one in picture, stylish, isn’t it?

2018 Christmas Calendar no 6

Muscovado-sokeri on jokaisen jälkiruokien ystävien paras kaveri. Joku voisi luulla, että fariinisokeri, kotimainen tai tanskalainen on sama asia. Hän erehtyy! Muscovadossa maistuu imperiumin vallantäyteläisyys, siinä on alkuperämaansa Intian väreilevä lämpö ja voima, värit ja aromit tiivistyneenä kokonaisuudeksi, joka nostaa jälkiruokien maun ja intensiivisyyden uusille, ennalta-arvaamattomille tasoille. Muscovado on tummaa, kosteaa, mehevää ja tuoksuu huumaavalle. Billingtonin tuotteet ovat luotettavia. Tumman version aromaattisuus voi olla joihinkin tarkoituksiin liiallista: vaaleampi versio on sekin hyvää ja pesee kotimaiset versiot. Mikä parasta tämä Englannin jälkiruokien kulmakivi on terveellistä! Se on mineraalipitoista, ravitsevaa ja hoitaa erilaisia tauteja verenpaineesta keuhkojen toimintaan. Harvoin lääke on näin hyvää!

***

Muscovado sugar is a healty type of unrefined sugar, originally from India. It is a noble cornerstone of English desserts. It is aromatic, strong, moist, tasty, dark, smells good and it is healthy! It is simply good for you. Ask for Billington’s products - you cannot go wrong with them.

2018 Christmas Calendar no 8

Kun Wodehouse esittelee mestariluomuksensa miespalvelija Jeevesin, yli-ihmisen, tämä hakee töitä ja vakuuttaa krapulaa potevan tulevan isäntänsä heti valmistamalla juoman, jonka vaikutus on kuin päänupissa olisi posahtanut pommi ja palavaa soihtua kantava pieni mies olisi kulkenut ruokatorvea pitkin Woosterin mahalaukkuun. Bertien olo kohenee ihmeenomaisesti välittömästi: Jeeves saa paikan heti kun isäntä pystyy puhumaan. Juoman yksi ainesosa on Worcestershiren kastike, josta seos saa Jeevesin mukaan värinsä. "Herrain mielestä se on perin voimistavaa pitkän illan jälkeen."

Itse kastike on monimutkainen sekoitus mallasetikoita, tamarindia ja anjovista. Se on monipuolinen liemi, joka elähdyttää Jeevesin lupausten mukaisesti useassa ruoassa, vaikkapa Welsh Rarebitissä. Lea & Perrins on legendan ensimmäinen valmistaja, mutta kastikkeen edeltäjät olivat suosittuja jo Rooman valtakunnassa.

***

Worcestershire sauce is The English Sauce, perhaps Talleyrand referred to it in his famous statement about 40 religions and one sauce in England. In his native France, the situation was vice versa. The Sauce is one ingredient in the mighty potion Jeeves prepares in his first complete Wodehouse Jeeves-Wooster story, to Bertie. It cured his hangover and was a start of a long valet service for young Wooster. The Sauce is so versatile, empowering several kinds of food and drinks. Its origins can be tracked to the Roman Empire and its tasty, smelly fish sauces.

2018 Christmas Calendar no 11

Vinegar, viinietikka on Englannin maku: paljaimpana se tulee esille sillä maustetuissa perunalastuissa. Niitä ei ole aina Suomesta saanut, ne eivät ole täällä suosittuja. Ehkä salaisuus on merellisen ilmaston katkeruudessa, vinegar säestää niitä tunnelmia hienosti. Merenrantakuvat: fish and chips sanomalehdestä rannalla, erikoisella astialla suolan heitto syötävien päälle. Lopuksi tujaus maltaista viinietikkaa: se tuo mietoon ja täyttävään ruokaan särmää ja sen sanotaan leikkaavan annoksen rasvaisuutta. Tiedä häntä, mutta vinegar on sen annoksen persiljatupsu, viimeistely.

***

Vinegar, the great English taste, on fish and chips, cutting fat and making malty edge to potatos. Can you imagine crips selection without vinegar flavour? Me neither! It is the taste of positive bitterness and seaside.

Wetherspoon 3: asiakkaita palvelemassa

Tim Martinin nerokkuus yritysjohtajana voi piillä yllättävän yksinkertaisissa asioissa. Pitää tunnistaa, mitä asiakkaat haluavat. Se on erityisen vaikeaa silloin, kun asiakkaat itsekään eivät tiedä mitä haluavat: pitää osata tunnistaa tarve, jota ei selkeästi ole ilmaistu.

https://www.jdwetherspoon.com/pubs/all-pubs/england/lincolnshire/the-moon-under-water-boston

Huomiotaherättävä piirre Wetherspooneissa oli, että ravintolasaleissa vallitsi kodikas puheensorina. Radio ei pauhannut eivätkä kesähitit raikuneet kovaäänisistä. Hiljaisuus järjestäjän puolelta on Timin loistavan oivaltava arvovalinta: ei tarvitse soittaa musiikkia, joka ei kuitenkaan koskaan kaikkia miellytä ja asiakkaat voivat rauhassa keskittyä oman seurueensa kanssa porisemiseen tai omiin ajatuksiinsa, vaikkapa lasinalusen Brexit-kannanottoa tutkien. Jotkut seurueet havaintojemme mukaan pitivät ravintoloissa lähes sukukokousta, he tuntuivat viihtyvän siellä loputtomiin, vauvasta vaariin.

Wetherspoonit ovat pyrkineet pysymään kaukana sosiaalisesta mediasta, facebook-sivuja ei ole. Tämäkin on ravintola-alalla ehkä viisasta: arvostelut eivät saisi olla itsetarkoitus, ydinasia hämärtyy. Joku ei tykkää, toinen tykkää kovastikin, mutta ratkaisevaa lienee asiakkaan palaaminen takaisin hyväksi koetun ruoan ja juoman pariin uudelleen. Viisasteluja ja nirsoiluja voi aina esittää, mutta harva valittaja on hankkinut ravintola-alan kokemusta vaikkapa 17 miljoonan asiakkaan volyymista viimeisen puolen vuoden aikana. Aina on niitä, joiden pitäisi saada täydellinen ateria markkinoiden halvimpaan hintaan, mutta valtavirta taitaa olla tyytyväinen, kun saa kerrankin rahoilleen vastinetta. Se saa pihvinsä, fish&chipsinsä ja lammaskyljyksensä sellaisena kuin odottaa niiden olevan, selkeinä ja kursailemattomina annoksina.

Tim on ollut taitava haistelemaan trendejä. Aamiaisten tarjoaminen avasi ravintolat jo aamusta. Huomattuaan, että iltapäivällä kahvilaketjut täyttyivät, Martin satsasi oman ketjunsa kahvitarjontaan menestyksekkäästi. Curryclub ja pihviclub erikoistarjouksineen täyttävät viikon arki-illat. Myös omaa henkilökuntaa ja sen ideoita kuunnellaan herkällä korvalla.

Timin valinta oli olla aliarvioimatta asiakkaiden poliittista vastaanottokykyä, poliittista infoa on tarjolla, mutta ei pelkästään sitä. Ruokalistoihin on myös painettu annosten kalorimäärät ja kevyempiä vaihtoehtoja on tarjolla. Ketjun sivulta ja ravintoloista löytyy spesiaalilistat allergikoille helposti ja luontevasti, heidät nähdään tärkeinä asiakkaina, joiden elämä tehdään helpoksi.

Wetherspoonit tarjoilevat keskitien kuvan englantilaisesta keittiöstä ja juomaperinteestä, se tehdään ilman krumeluureja paikallisella ylpeydellä. Kyse ei ole gastropubista, jossa tavoiteltaisiin gourmet-tasoa hintaan mihin hyvänsä. Juomavalikoima on myös kilpailutettu ja valikoitu huolella. Curryn kanssa ehdotetaan juuri aromeiltaan annoksiin hyvin sopivia juomalaatuja. CAMRAn, Real Alen kannatusyhdistyksen logo löytyy Wetherspoonin sivulta: he pyrkivät tarjoamaan hyvää laatua parhaaseen hintaan. Keskivertovieraalle tämä on hieno asia, mutta oluthifistien täytynee suunnata muualle. Kilpailutuksissa suosikkimerkki saattaa poistua valikoimasta, joku katkeroituu, joku toinen kokeilee uutta.

Tim Martin on valtauksissaan ollut myös hämmästyttävän perinnetietoinen. Vaikka ilmapiiriä voi paikoissa syyttää latteaksi ja epäpersoonalliseksi, olin itse hämmästynyt, että ravintoloiden seinillä ja nettisivuilla on paljon tietoa paikkojen historiasta sangen yksityiskohtaisesti. Tim on nimennyt jotkut ketjunsa pubit ylpeästi George Orwellin ideaalin The Moon Under Water-pubin mukaan. Jokainen voi käydä paikan päällä katsomassa, miten hyvin ideaali on näissä paikoissa toteutunut.

Epilogina kuitenkin omituinen havainto. Kun keskustelu Brexitistä on epäselvää ja ympäripyöreää, niin on piristävää, että intohimoisella pubinpyörittäjällä on asiasta selkeä, järkevä, perusteltu, tietoihin pohjautuva ja kiihkoton näkemys. Sen hän tarjoilee asiakaspalvelun ohessa, sivutuotteena.

***

Wetherspoon has made some very intelligent strategic choices to keep their pubs crowded. They have started serving breakfast, they started serving coffee seriously after Tim noted the caffee chains were full in late afternoon. Martin has also selected his places be quiet - no loud music, preferring the chat of happy customers. His attitude to social media has also been quite reluctant - the happy customer will come back, likings or not likings in facebook are not so interesting - or do these opinion-givers really have that experience of  serving 17 million customers in six months and possibilities of doing that better? The calories are marked on list as well as special lists for food allegics. The CAMRA enthousiasts are well served from the tap. It seems that in many places Tim Martin has reached the ideal of George Orwell: the nice, no-fuss pub The Moon Under Water, proud of its quitessential, reserved Englishness. Besides, he is one of those rare persons with some real insight into Brexit, with facts and no-fuss approach. Even with this serving, he places customers first.

Wetherspoon 2: Founding Father Tim Martin

https://www.esquire.com/uk/food-drink/a19129642/how-wetherspoons-conquered-britain/

Tim Martinin tarina Wetherspoonin luotsaamisessa menestykseen on kertomisen arvoinen. Kaikki lähti yhden pubin ostamisesta, juuri siitä, jonka tuotteet nuori Tim oli havainnut laadukkaimmiksi. Itse asiassa paikka oli ainoa Pohjois-Lontoon pubi, josta sai kelvollista olutta vuonna 1979. Tim oppi alan perusteet edelliseltä omistajalta ja oli nopea oppimaan ja hoksaamaan asioita. Hän oli alusta saakka myös laajentumishaluinen. Toisen pubin avaamiseen meni pari vuotta, mutta nykyisin ketjussa on yli 900 pubia ympäri Britanniaa ja lisäksi hotelleja. Työntekijöitä on 37 000.

Vahvasti kilpaillulla toimialalla näin ison jalansijan saavuttaminen tuntuu mahdottomalta. Timin laajentumisstrategia oli kuitenkin nerokas. Pubeja on periaatteessa kahdenlaisia, riippumattomia ja panimoiden omistamia. Panimoiden omistamissa tuotevalikoima on rajoitettu ja pitäjät toimivat panimon renkinä. Tim keskittyi hankkimaan riippumattomia anniskelupaikkoja ja varmisti sillä valikoimansa itsenäisyyden. Lisäksi hän opetteli sopimusjuridiikan hyvin ja jyräsi päämäärätietoisesti eteenpäin. Ulkokuori hänen kohdallaan petti: tavallisen näköinen mies, joka liikkui shortseissa ja teepaidassa perhe-Volvollaan, hassutti sliipattuja bisnesmiehiä. Taktiikassa on samaa kuin englantilaisen yliopisto-opiskelun parhaissa perinteissä: rennonoloisessa, pettävässä olemuksessa, jonka taakse kätkeytyy ankara pänttäys.

Tim on pyrkinyt pysymään lähellä työntekijöitään ja asiakkaitaan. Työntekijät odottivat isännän videotervehdyksiä, jossa hän saattoi kertoa ajankohtaiset kuulumiset vaikkapa muovinen viikinkikypärä päässään. Hän ei todellakaan ottanut itseään turhan vakavasti ja viihtyi myös tiskin takana katselemassa mitä pubeissa oikeasti tapahtui. Virheitäkin tuli: työkaveri muistaa, että oluen hinnankorotus oli virhe, joka näkyi heti kysynnässä. Siitäkin otettiin opiksi, halpa hinta on pysynyt ketjun kilpailuvalttina. Hintakilpailu on kova laji, jos hinnat ovat matalat, eivät palkatkaan voi olla korkeita, tästä on rutinaa ollut, mutta työtä on ketjussa tarjolla.

Martin on myös ollut Brexitin näkyviä kannattajia ja on sivullaan puhunut lämpimään ja optimistiseen sävyyn Englannin tulevaisuudesta EU:n ulkopuolella. Perusteet ovat vanhat tutut: mannermaa tarvitsee saaren kysyntää tuotteilleen. Omilla sen sijaan pärjätään saarella aika pitkälle. Mielipiteitä ei ole pidetty vakan alla, asiakkaat ovat saaneet lasin alle pahviläpyskän, jossa irtautumisen riemua on esitelty. Wetherspoonin sivuilla on myös säännöllisesti ollut kannanottoja vaikka veropolitiikkaan, suoraa pääministerille osoitettuna.

Seuraavassa osassa tarkastelen Wetherspoonin reagoimista kuluttajien tarpeisiin ja joitakin ravintoloiden ilmapiiriin liittyviä huomioita. Olen käyttänyt siinäkin lähteenä mm. erinomaista Esquire-lehden juttua Timistä.

***

Wetherspoon Founding Father Tim Martin seems to be very open and practical guy, with the passion for real ale, for expanding his pub chain and for serving customers. Yet he has also eye on keeping personnel involved in business, with humour - but at the lowest possible pricing strategy, one cannot pay the highest salaries. He was able to expand his trade with tough practical work, learning specially the contracts and their jurisdiction and he focused on buying independent pubs - to avoiding dominace by breweries. He was for free trade even before saying his strong pro-brexit position loud and clear - his opinion even printed in the beer mats of his pubs! The source of this blog text is this Esquire magazine article.

Wetherspoon 1: tarina ravintolakäynnistä

https://www.jdwetherspoon.com/food

Saavuimme joulukuisena aamuna Tewkesburyyn. Olimme liikkeellä varhain, kylmissämme, janosimme aamiaista. The Royal Hop Pole hotelli tuntui ratkaisuna mutkattomalta, paikkahan oli kuuluisa jo Dickensin ajoilta. Tarvitsimme aamiaista heti, eikä ollut aikaa surffailla paikkoja joissa saisi ekologisinta ja herkimmin valittua soijalattea. Lompsimme ravintolaan niiltä sijoilta tarpeen yllättäminä.

Paikka oli avara, siisti ja asettauduimme takkatulen ääreen ja kohta aamiaisvärkit olivat kylmettyneiden neniemme alla. Se oli ensimmäinen tietoinen kosketuksemme Wetherspooniin. Kävimme siellä päivän aikana kolmesti, palasimme lounaalle ja kello viiden teelle. Väki vaihtui, paikassa kävi koko ajan rento puheensorina. Kaikki vaikutti varsin mutkattomalta. Oli kuin olisimme aina harrastaneet Tewkesburya ja että siellä juuri Wetherspoon oli meidän oma kantapaikkamme.

Lista oli kiinnostava. Löysimme konstailemattomista annoksista heti kokeilemisen arvoista ja päätimme tulla myös lounaalle. Lautaset näyttivät erityisen houkuttelevilta - ne olivat Burleighin Blue Calico-sarjaa. Mietin, kähveltävätkö asiakkaat syvänsinisiä, hienoja, perienglantilaisia lautaisia. Ne kevensivät ja lisäsivät hienostuneisuutta raskaisiin ruokailuryhmiin ja ruoan värit tuntuivat syvenevän näistä tarjoittuina. Rosmariininen viinimarjakastike lampaan kanssa oli oivallista. Annos oli suuri, mutta selvitimme sen vaivattomasti. Tilasimme jälkiruokaa. Annosten hinta oli varsin kohtuullinen, annokset eivät. Ne olivat niin suuria, että vaimoni muistelee niitä yhä kaihoisasti. Aterian päättyessä ei todellakaan tuntunut, että jos olisi aivastanut, olisi taas nälkä, kuin jossain hienoviritteisemmässä paikassa.

Olin oikeastaan ällistynyt annosten hinnoittelusta, niiden edullisuudesta. Vieläkin edullisemmissa comboissa oli houkutteleva valikoima, hämmästyttävä myös juomapuolella. Listat olivat helppolukuisia ja allergiamerkinnät olivat selkeät. Seuraavina päivinä toisissa kaupungeissa tajusimme pääravintoloiden olevan Wetherspooneja sielläkin. Nyt hokasin, että kyse on ketjusta, jonka vaikutuspiirissä olimme olleet jo edellisellä reissullamme Riponissa, kun olimme menneet ravintolaan Currypäivän tarjouksien houkuttelemana. Sielläkin oli ollut paljon väkeä, mutta omituisen rauhallinen tunnelma, kuin juuri meitä varten olisi järjestetty tilaa. Mukavaa ja viihtyisää tilaa, johon oli helppo asettua. Väenpaljoudessakin kaikki oli järjestyksessä ja vessat siistit.

Seuraavassa päivityksessä kerron miehestä Wetherspoon-ravintoloiden takana.

***

Wetherspoon 1: I start this series with a story how we visited The Royal Hop Pole Wetherspoon restaurant in Tewkesbury thrice the same day. I wondered why the place was at once so familiar to us. We found other Wetherspoons from other towns and remembered we have visited other branches of the chain before, at the Curry day in Ripon. The price / quality ratio was excellent, we enjoyed our breakfast, rosemary-redcurrant lamb for dinner, huge dessert, 5 o’clock tea - and beautiful Burleigh Blue Calico pottery. The places tended to be quite full, yet we found ourselves very welcome there and everything, including prices, seemed to be very ok for us. Next part I will tell the story of a man behind Wetherspoons.

Munuaispiirasta ja skonsseja - illanvietto brittityyliin

J.R.R.Tolkienin Taru sormusten herrasta, neljäs kirja, neljäs luku on nimeltään Yrttejä ja jänispataa. Luku on osassa Kaksi tornia, eikä siitä minusta ole kovin paljon kirjoitettu. Se on ahdistavan matkan, joka suuntautuu mahdottomuuden porteille, kulussa kuitenkin merkittävä. Ruokailuhetki, huolellisesti valmistettu, tuo lohdutusta, tervetulleen, peribrittiläisen, kotoisan keitaan keskelle synkistyvää vaellusta - voimia ja toivoa.

Saimme perjantaina viettää britti-iltaa Kirkkonummen jylhissä maisemissa. Isäntä oli valmistellut huolellisesti munuaispiiraan, emäntä oli järjestänyt sen kyytipojaksi oikeaoppisesti kasviksia salaatin ja kurpitsan muodossa, meidän panoksemme oli skonssit ja superkerma eli clotted cream, jota oli riittävästi. Kaikkea muutakin oli tarpeeksi ja oikein valmistettuna. Sopii siteerata Antti Tuurin koristeellista ja kaunopuheista tapaa kuvata näitä herkkiä asioita: "Söimme. Söimme hyvin. Aterioitsimme."

Illan kirkas tähti oli kuitenkin munuaispiiras. Isäntä oli valinnut sen legendaarisen ulottuvuuden ja maineen vuoksi. Ruokalaji on tummaa, vahvaa, tummaseinäisten pubien sisällä nautittavaa tuhtia lämmittäjää, elementtien riehuessa seinien ulkopuolella. Joka nauttii piirasta elävän tulen ääressä hyvien ystävien kesken on päässyt elämässään suuren omaisuuden, pääomien äärelle.

Munuaispiiras jakaa mielipiteet - ne jotka eivät ole piiraan puraisua vastaanottaneet, suhtautuvat ennakkoluuloisesti, toiset taas alkavat vesi kielellä odottaa hyvin muhineen ja pitkään tekeytyneen herkun, joka on suurenmoisesti sinetöity taikinakuoreen, auvoa. Muistan, että yläasteella joskus tarjoiltiin koulussa munuaiskastiketta. Se oli useimmille kauhistus, mutta Joycen lukijana muistin Leopold Bloomin viehtymyksen munuaisten aromeihin kitalaessa ja uteliaana kokeilin innokkaasti. Muisto on myönteinen ja munuaiset voi maustaa eri tavoin.

Brittiruoan konstailemattomuus on nerokasta, se johtaa keskusteluja vahvojen, alkusyntyisten aihepiirien luokse. Mieleen ei olisi tullut näissä oloissa viritellä ranskalaistyyppistä filosofista dekonstruktiota, mutta tämä ruoka johti kuitenkin laveampien aiheiden ohessa puhumaan myönteiseen ja ymmärtävään sävyyn myös kysymyksiä niin ranskalaisten patrioottisesta kiihkosta ja kunniantunnosta kuin kahvin vahvuudestakin. Tässä toteutui hienosti Wodehouseltakin tuttu avarasydäminen brittiperiaate "to live and let live".

Kiitos hienosta illanvietosta, jatketaan sitä seuraavaksi meillä. Lista oli niin hyvä, että sitä ei tarvitse juuri täydennellä!

***

We had a great pleasure to enjoy a real English-style evening in Kirkkonummi, with high-level conversations, the best of British tradition: the first-class servings - kidney pie with veggies and scones with clotted cream, all washed down with tea at fireside. Kidney pie is an institution itself: those who are against it, most likely have not ever given it a chance. It is absolutely worth biting.

Kuningas Alkoholin Palveluksessa

Free House "Beehive" with living sign in Grantham. Oikea mehiläispesä pubin tunnusmerkkinä.

Suomessa on ollut kova keskustelu miten alkoholia pitäisi myydä tai pitäisikö myydä ollenkaan. On esitetty, että olisi siunauksellista saada viiniä lähikaupasta ja että Alkon monopoli pitäisi murtaa. Nettikauppa tulee murtamaan viinanjakelun ja kaupan esteet poistuvat, uskotaan. Olen joskus katsonut alkoholin aiheuttamia kustannuksia suomalaiselle yhteiskunnalle, arviot vaihtelevat muutamasta kymmenestä miljoonasta useisiin miljardeihin euroihin. Minua on erityisesti häirinnyt Alkon haastamispyrkimys kevyenä heittona, ilman suurempia perusteita. Jos Pirkka-, Rainbow- ja Lidl- viinit tulisivat kauppoihin hintajohtajiksi, tuskin eliitti juhlisi niillä, vaan kulutus lisääntyisi halpojen juomien laajemman tarjonnan kautta. Nettikaupassakaan laatujuomat eivät ole kovin edullisia pätevään suurostaja-Alkoon verrattuna. Olen myös joskus ajatellut, että miksei nykymallissa voisi tulouttaa valmisteveroja alkoholin myynnistä paikallishallinnolle Japanin malliin, kunnathan viime kädessä juopottelun lieveilmiöitä hoitavat sen mitä pystyvät.

***

Tämän moralisoivan johdannon jälkeen käyn itse asiaan. Minua kiehtoo kauppaketjujen kehittyminen, se tuo mieleen opiskeluajan tutkimukseni asiasta. Edellisen päivitykseni kirkon sijaintianalyysi toi mieleeni hauskannimisen Bottoms Up-myymäläketjun. Siskoni vahvisti havaintoni oikeaksi, että sellainen liike oli. Se on nyt historiaa. Löysin liikkeestä maininnan pienen kaivamisen jälkeen. Liike sulautui osaksi juomakonsernia, muutaman muun juomaketjun tavoin ja tuo itse konsernikin meni muutama vuosi sitten kontilleen. Siinä määrin, että liikkeiden varastot jouduttiin myymään alehintaan. Kaaoksen välttämiseksi konserni käytti tietotekniikan mahdollistamaa avainryhmille kohdennettua viestin välitystä, ettei virkavaltaa tarvittu järjestystä pitämään valtavia määriä. Sana kuitenkin kiersi janoisten parissa ja jonot kiemurtelivat kaduilla.

Britanniassa juomatarjonnassa on tapahtunut siirtymää kivijalkakaupoista marketteihin. Periaatteessa erikoisliike pystyy palvelemaan kuluttajia paremmin, jos sen henkilökunta on asiantuntevaa ja osto-osaaminen sekä ostojen laajuus mahdollistaa parhaan hinnan saamisen. Suurissa marketeissa ainakin hintakilpailu voidaan hoitaa kohdalleen. Jos omasta juopottelustaan ei halua tehdä sen suurempaa numeroa, normaalit ruokajuomat voi sieltä hankkia ruokaostosten ja päivittäistavaroiden ohessa kätevästi, siinä missä markettikosmetiikkaakin tai muuta tilpehööriä.

Britanniakaan ei ole turvassa juomisen haitoilta, samaa keskustelua käydään kuin Suomessa. NHS seuraa kehitystä tarkasti, mutta kattavia tilastoja löytyy varsinaisilta tutkimuslaitoksiltakin. Tilastojen mukaan joka viides britti on täysraitis. Henkilökohtaisen terveyden heikkenemisen lisäksi alkoholi on vaarallista läheisille ja liikenteessä laajemmin. Onnettomuudet ja väkivallanteot yhteydessä alkoholiin ovat myös Britannialle ongelma. Keskustelua on ohjattu tiedottamisella soveliaista annosmääristä. Ajattelu ohjaa myös laatutietoisuuteen, jos vain pieni määrä voidaan juoda vaarattomasti, miksei joisi sitä parhaana juomana. Kun terveysvesissä hifistely on jo vanha juttu, myös erikoisoluet ja hienot viinit ovat hyötyneet juovan yleisön valistuneisuuden ja mielenkiinnon lisääntymisestä. Niiden markkinoiden kasvu tosin sekin ruokkii pitkällä tähtäimellä alkoholismia. Ehkä englantilaiseen juomakulttuuriin ei liity suomalaisessa juomakulttuurissa ajoittain ilmenevää pakonomaisuutta ja vakavuutta. Britit ovat ehkä suomalaisia juomaveikkojaan hilpeämpiä ja luonnollisempia. Työpäivän jälkeen juodaan lasillinen kadulla ja jatketaan matkaa, eikä jäädä terassille pidempään ja kosteampaan istuntoon. No, ei brittejä pidä ihannoidakaan, Viron tiukentunut alkoholipolitiikka lienee hillinnyt myös maassa käyvien brittituristien janoisuutta.

***

I found in preparing my former text Bottoms up- chain, that was a place to buy booze, but the chain was amalgamated with other chains to bigger corporation that as well went into liquidation - they eventually sold their stock to thirsty customers at bargain prices - they had to develop special marketing methods to send the word to the limited customer groups - to prevent fighting! Alcohol is more and more bought from supermarkets in UK. In Finland we have a monopoly selling it and there has been and will be quite high-spirited discussion about what should we do. For England and Finland, the negative effects of excessive drinking are prominent and costly to the society and its individuals.