Olipa kerran pieni, herkkä poika. Hän menetti isänsä 7-vuotiaana. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän menetti kolme veljeään. Säveltäminen oli yksi henkireikä nuorelle miehelle. Sota vei kuitenkin myös hänen sävellyksenopettajansa. Menetysten ketju vahvisti hänen melankolista näkemystään maailmasta. Hän eteni säveltämisessä ja sai julkaistua laulusarjoja. Onnellisesta avioliitosta syntyi kaksi poikaa. Yhden suuren laulusarjan kantaesityksen esti toisen maailmansodan puhkeaminen. Se hidasti myös läpimurtoa säveltäjänä. Sodan jälkeen elämä normalisoitui ja verkkaan työskentelevä mietiskelijä kirjoitti uusia töitä nopeammassa tahdissa ja sai niitä esitettäväksi. Idyllin lopetti tieto sairastumisesta, johon hän muutaman vuoden päästä menehtyi.
***
Gerald Finzillä oli italialaisia juuria. Isätön, veljetön poika on varmasti tuntenut juurettomuutta Englannissa ja Lontoon piireissä. Pohjois-Englannin aika Harrogatessa ja Yorkissa oli marinoinut häneen riippumattomuutta ja sitkeyttä. Hän ei etsinyt vanhemmista säveltäjistä isähahmoja, vaan oli oman tiensä riippumaton kulkija. Hänestä tuli paremminkin muiden kannustaja ja unohdettujen Tudor-ajan säveltäjien valoon tuoja. Lohtua toivat syvimmällä tasolla sanat. Finzi rakasti runoutta: melankoliset, fatalistiset säkeet olivat sydäntä lähellä. Sieltä löytyi myös isähahmo. Rakkaus vanhan pessimistin, Thomas Hardyn, tuotantoon välittyi myös sävellyksiin. Pelkästään Hardyn runoihin sävellettyjä lauluja on kahden cd-levyn verran. Minulla ei ole tietoa, tapasiko säveltäjä koskaan Dorsetin bardia - kirjallinen kosketus oli riittävä sekin.
Hardyn tekstiin on tehty yksi Finzin suosikkisävellyksistäni, sarja Earth and Air and Rain. Nimi tulee viimeisestä laulusta Proud Songsters.
And as it gets dark loud nightingales In bushes Pipe, as they can when April wears, As if all Time were theirs. These are brand-new birds of twelve-months' growing, Which a year ago, or less than twain, No finches were, nor nightingales, Nor thrushes, But only particles of grain, And earth, and air, and rain.
Tulkitsen runoa niin, että sen keskiössä on elämän kummallinen kiertokulku. Vuosi sitten ei ollut tietoakaan niistä linnuista, jotka nyt laulavat täysin rinnoin. Lintujen ihmeenomainen laulava olemus on syntynyt yksinkertaisista alkeiselementeistä. Voidaan lukea tämä ihmettely myös toisin päin: nämä luomukset katoavat yhtä nopeasti ja peruuttamattomasti. Laulu on hyvä johdatus Finzin musiikkiin: se on olennaisen äärellä. Finzin melankolia on kivuliasta, mutta eleetöntä ja kirkasta. Pushkinin toteamus ”Suruni on säteilevää” on lähellä näitä tuntoja: jollain kummallisella tavalla myös syvä ilo on läsnä. Musiikki on pienessä muodossaankin monumentaalista, selkeää ja hitaasti avautuvaa: omaperäistä ja kummallisella tavalla analyyttistä. Siinä on heijastus runon kauhistuttavasta luonnontieteellisestä otteesta. Tihentyvässä pianosäestyksessä voi kuulla lintuparvien pyrähtelyn viileässä illan ilmassa.
Finziläinen melodia on kipeistä tunnoista huolimatta rauhallista, levollista, se piirtää yleensä loivan, kauniin kaaren hieman resignoituneena. Erityisen kauniisti soi Romanssi, op. 11.
Säveltäjänä Finzi on merkillinen sotienvälisen ja -jälkeisen ajan introvertti. Menetykset, niukkuus ja olevaisen pohdiskelu ovat jatkuvasti läsnä. Tämä on niin vahvasti sukupolvikysymys, että tunnelmat voivat helposti tuntua vierailta. Myös Finzin oma sukupolvi valitsi kevyempiä strategioita, kepeämmän sävelkielen parista. Elämän ja kuoleman ympärille kääriytynyt ajattelu on kuitenkin tuonut musiikkiin erikoista ajattomuuden tuntoa, joka on mielestäni Finzin musiikin leimallisia piirteitä.
***
I start here my three-part writings about Gerald Finzi - a composer who suffered much the losses of the Great War and also the Second World War. He was an introvert, slowly following his own path of music. He was much consoled by poetry, like that by Thomas Hardy, who was a sort of father figure sharing Finzi’s view of world. I tip here for a fine elementary song Proud Songsters - Text by Hardy and for a marvellously pensive Romance op 11.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti