To Daffodils - Sananen narsisseista

Ala-asteen englanninkirjasta jäi mieleeni kuva englantilaisen kaupungin puistosta, jota varhaiskevään narsissit juhlistavat. Ihmettelin, miten mieto voi ilmasto olla, että tuo on mahdollista. Tänä keväänä, vaimoni puutarhassa, tein  narsisseista havainnon, että ne kestävät jopa pakkasta. En tiedä, miten kasvi rakentaa sellaisen kestävyyden. 

Ajattelin, että on olemassa englantilainen runo narsisseista. Kaivoin sen esiin - se oli vanhempi kuin luulin, tekijänä Robert Herrick, runo on syntynyt 1600-luvulla. Teksti sopii hyvin tähän päivään - se on pysäyttävä. Daffodil on kauniimpi sana kuin suomen narsissi. Muistin samalla, että runo on suomennettu Aale Tynnin kokoelmaan Tuhat laulujen vuotta. 

Huomasin, että runoa on tietysti analysoitu kauheasti. Turhaan, koska se toimii ja soi. Nauttikaa.

***

Daffodils are remarkable - they flower also after night with some minus grades. The famous, old poem about them is very up-to date. Enjoy!

Mulligatawny-keitto

Ensimmäisillä Englannin-reissuillani intialainen ruoka edusti vielä eksotiikkaa. Raahasin hieman umpimähkäisesti ruokapurkkeja Suomeen ja yritin keitellä niistä mahdollisimman paljon alkuperäisen oloista tekelettä. Varsinkin erilaisiin pikkelseihin sain pysyvän kiinnostuksen. Yksi ruokalaji, johon alunperin tutustuin tölkkitavarana oli Mulligatawny-keitto. Tölkkikeitto lämmitti mukavasti sisuskaluja majapaikassa vaatimattomasti kokattunakin viileän päivän reissujen jälkeen. 

Mulligatawny on vanhimpia Englannissa harrastettuja intialaisperäisiä ruokia. ”Pippurivetenä” tunnettu keitto on tietenkin tulista, se on värikästä - maun ja kasviksien mukaan hieman erilaista - ja varmasti hyvä flunssalääke. Mausteet ovat tuhdit. Keittoa saa Britanniassa myös valmiina marketeista. Suomessa soisi myös valmistuorekeittojen valikoiman laajentuvan.

Keiton alkuperää on selostettuna wikipediassa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Mulligatawny

Suomenkielinen ohje löytyy mm. K-ryhmän sivuilta

https://www.k-ruoka.fi/reseptit/mulligatawny-eli-mausteinen-broilerikeitto

Ja Lontooksi BBC:n palvelusta ja puhtaana kasvisversiona

https://www.bbc.co.uk/food/recipes/mulligatawny_soup_68949

Tämän kanssa sopivat myös Walesin lämpimät voileivät, joiden ohje on toisessa blogikirjoituksessani. 

https://paxengland.blogspot.com/2017/09/syrjainen-maa-hinterland-y-gwell.html

***

Mulligatawny soup was one of the first exotic meals I met in England. This originally Tamil soup, ”pepper water” is particularly good in these time of flu.

DOM!

Photo:Reuters

Dominic Cummings on Englannin politiikan kiinnostavimpia hahmoja. Jos henkilö on jäänyt epäselväksi, tämän pääministeri Johnsonin erityisavustajan saavutuksiin Brexit-elokuva on hyvä johdatus. Se on vielä kuusi päivää saatavissa Yle Areenassa. Kannattaa katsoa, koska se antaa hyvän johdannon Cummingsin kiisteltyyn persoonaan. Toisaalta siinä näkyy vahvasti omaa asialistaansa ajava älykkö, jota korpeaa perinteisten politiikan harjoittajien jähmeys - fyysinen ja henkinen. Elokuvassa näkyy myös, miten hän oli moottorina Brexit-prosessissa hyödyntämällä kovaa dataa ja pehmeää tunnetta - näiden yhdistämisen tapa on jotain uudenlaista - ja nykymenon ymmärtämiseksi filmi kannattaa ehdottomasti katsoa.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/01/04/brexit-temppu-ja-miten-se-tehtiin-benedict-cumberbatch-eu-eron-kummisetana

Cummingsista on kirjoitettu paljon, mutta häntä ei ole kovin helppoa määritellä. Yksi yritys melkein myytin tasolle nousseen henkilön kuvaukseksi on BBC:n tekemä.
https://www.bbc.co.uk/news/extra/09jpSjVUpQ/dominic_cummings_battle_for_downing_street

Itse voisin tietysti kaukaa hakea yhteyksiä vaikka kuninkaan neuvonantaja Thomas Cromwellista tai jostain Shakespearen hahmosta. Esikuvia voi myös halutessaan hakea Tolstoilta tai Dostojevskiltä - asia ei ole kaukaa haettu, Cummings on tuntenut Venäjän hallintoa ja kulttuuria hyvin, vietettyään kolme vuotta 1990-luvulla Venäjällä. Hänen suhteensa Venäjään oli esillä Parlamenttivaalien yhteydessä.

Parhaillaan menossa olevassa Koronakriisissä Cummings on myös ollut vahvasti esillä. Tyypillisesti rooli vaikuttaa vahvalta, mutta myös moniselitteiseltä. Yhden huhun mukaan hän vähätteli kriisiä aluksi muutaman vanhuksen kuolemaan johtavana flunssana ja viivästytti hallituksen reagointia. Toisen, vastakkaisen huhun mukaan, Cummings oli ratkaiseva tekijä, joka käänsi Johnsonin rajoitteiden taakse epidemian edetessä. Kummatkin huhut voivat pitää paikkansa nopeasti tilanteita analysoivan Cummingsin käänteissä.

Älykäs, lukenut sarkastikko ei epäröi heittää asioita toimittajien naamalle heidän tasolleen viritettynä.   Cummingsin vastausta toimittajan kysymyksiin hallituksen resurssien kohdentamisista tai ministerien vaihdoista voi pitää briljanttina tai lapsellisen röyhkeänä - joka tapauksessa vauhtia haetaan lastenohjelmasta ja lastenkamarin riimittelystä. Tämä on aika ennennäkemätöntä.
https://t.co/2nw0PAZiV7?ssr=true
Joillekin konservatiiveille on nieleskelemistä myös Cummingsin kauluspaitoja ja collageasuja yhdistelevässä vaateparressa - onhan se outoa, mutta perinteinen Englanti voi järkkyä myös tällaisista kysymyksistä...

On mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan Whitehall kestää Cummingsia tai, henkilön erikoisuutta alleviivaten, kuinka kauan Cummings kestää Whitehallia. Johnson on tarvinnut hänen harvinaista päättäväistä varmuuttaan ja kykyään viedä asioita eteenpäin vaikka riskillä ja pikkuasioista piittaamatta. Tiukassa paikassa hän voi olla pätevä syntipukki, mutta voi myös avata suutaan kiusallisella tavalla monen henkilön kannalta. Poliittista vastuuta äänestäjille hänen ei tarvitse kantaa,  koska hän ei ole tullut valtaan vaalien kautta.

Minään kovin salaisena, vallan ytimessä olevana harmaana eminenssihahmona Cummingsia ei voi silti pitää. Hänen oma bloginsa on avointa luettavaa kaikille. Taas ristiriitaisesti, sitä ei ole päivitetty tammikuun 2020 jälkeen. Luettavaa silti on, vaikka kuinka paljon:
https://dominiccummings.com/

”The night time is the right time to fight crime – I can’t think of a rhyme.”
-PJ Masks & Dominic Cummings

***

Everybody in UK knows who DOM is - in Finland, we are not so familiar with his name and person. What is clear: he is a person of intelligence, arrogance and determinance to go on with many things in  politics. However, he is quite difficult person to understand from traditional, political point of view. Another question is how long Whitehall will tolerate his services, or should I ask how long Cummings will tolerate Whitehall?

Wienerleivän makuun - Danish Pastry

Photo source: 

https://applytofaceblog.com/danish-cinnamon-buns/

Ankeina aikoina yleisöä täytyy hemmotella mieliteoilla. Wienerleivän ottaminen aiheeksi ei kuulosta kovin englantilaiselta, mutta yritän silti parhaani. Eihän monikaan välttämättä miellä Ranskaa lehmuksenkukkateehen kastetun Madeleineleivoksen kautta, mutta niin vain siitä lapsuus herää eloon ranskalaisessa Iijoki-sarjassa, Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä-romaanisarjan alussa.

Minun Madeleine-leivokseni on Englannin osalta junavaunun tarjoilukärrystä ostettu Danish Pastry. Sen kanssa ostin muovikupissa kupin kuumaa, vahvaa teetä - milk and sugar, please - se ei ollut hentoa lehmuksenkukkauutetta, vaan stydiä pohjoisen teetä, jonka tarkoitus on palauttaa voima jäseniin ja virkistää mieltä.

Englannin rautatiejärjestelmä oli jo tuolla ensimmäisellä matkallani sekava ja yksityistäminen sekoitti pakkaa lisää - Ranskan Napoleonilainen yhtenäisjärjestelmä on siellä unta vain. Junamatkat olivat siirtymiä, täynnä jännitystä ja uuden ihmettelyä. Maisemat vaihtuivat ja vaunuissa oli levotonta, elämänmakuista sottaisuutta. Tarjoilukärry oli minulle uutta ja pitihän jotain ostaa. Yorkie-patukka tai KitKat teen kanssa tuntui oudolta ajatukselta ja Danish Pastry-niminen tekele valikoitui juoman seuraksi ikäänkuin vääjäämättä.

Danish Pastry, jonka sain eteeni servettiin käärittynä, oli viineritaikinasta tehty käärö, sisäänsä etanamaisiin kierteisiinsä se oli saanut ohuen kerroksen vaniljakreemiä ja muutaman rusinan. Matalahko ja tasainen leivonnainen oli pinnaltaan viimeistelty valkoisella tomusokerikuorrutuksella, pikeerillä. Valkoisen, kiiltävän, ohuen, tasaisen päällisen keskiosan polttopisteen kruunasi puolikas punaista cocktailkirsikkaa. Se varmaan viehätti minua - cocktailkirsikat ovat aina olleet minun juttuni.

Vehnänen oli pelkkää sokeria ja hiilihydraattia, ilman sen syvällisempiä ravintoarvoja. Se meni helposti alas teen kanssa. Mikään erityinen makuelämys se ei ollut. Myöhemmin minut on ohjattu Englannin keittiön omaperäisempien ja leimaa-antavampien leivonnaisten ääreen, mutta tanskalaisen viinerin englantilainen versio on välillä matkoillani palannut kummittelemaan. Joskus olen sellaisen ottanutkin, sen kummempia säväreitä saamatta. Tämä ei kuitenkaan ole totuus asiasta. Ankeina aikoina tarvitaan lohtua - ja leivonnaisen voi tehdä kunnolla, laadukkaasti. Hyvä lukija, olet varmasti ansainnut, että voit kokeilla Danish Pastrya. Oheinen resepti vaikuttaa pätevältä. Täyte on jouluinen - sen voi varmasti korvata myös vaniljakreemillä ja rusinoilla. Pinnalle voit tehdä sokerikuorrutteen vaikka pikeerin ohjeella. Älä unohda cocktailkirsikoita!

https://applytofaceblog.com/danish-cinnamon-buns/

https://www.kinuskikissa.fi/pikeeri-royal-icing/

***

In my first trip in England - I choose a Danish Pastry from a train trolley. For me, that is my Madeleine cake of Remembrance of Things Past by Proust - enjoyed with strong Northern tea rather than lindenflower tea. Danish Pastry is not actually too healthy bite, but in these times of insecurity, it could provide some comfort. Covered with Royal Icing and topped with a half of Cocktail Cherry - it is quite modest variation of Danish Originals - but for me this brings to my memory those crowded and later privatised trains of my youth.

Suomi vs Englanti tapauksia 3: Kulttuuria

British Embassy, Itäinen Puistotie 17, Helsinki, Finland

Olen muutaman kerran käynyt Ison-Britannian lähetystössä. Asuinrakennuksen tunnelma on viehättävän englantilainen ja minun on ollut vaikea uskoa, että rakennus on alunperin suomalainen huvila.

Asuinrakennuksen vieressä on Kaivopuistoon näkyvä nykyaikainen hallintorakennus. Sen tieltä purettiin 1970-luvulla skandaalimaisesti Villa Baumgartner. Britit tekivät näin koska he saattoivat tehdä niin. Asia herätti Suomessa pahaa verta ja tietenkin syytöksiä englantilaisten ylimielisyydestä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Villa_Baumgartner
Tapaus on ikuistettu myös Antti Mannisen Helsingin Sanomien artikkelisarjaan Helsingin puretut talot. Brittien puolustukseksi voi sanoa, että kyllä suomalaisetkin omaa kulttuuriaan tuhosivat, kuten Mannisen 100-osainen sarja kiitettävästi dokumentoi.

Se minkä UK tuhosi, löytyy kuitenkin ilahduttavan hyvänä kuvakoosteena täältä:
https://www.meillakotona.fi/artikkelit/villa-baumgartner

Hallintorakennuksessa en ole koskaan käynyt, ulkopuolelta se ei ole kovin houkutteleva. Itse suurlähettilään residenssirakennus sen sijaan on kodikas, samalla tavalla kuin läheiset Ranskan ja Hollannin suurlähetystöt.

***

Asuinrakennuksessa on vastaanottohuoneen seinällä mielenkiintoinen kiitoskirje säveltäjämestari Sibeliukselta. Ilmeisesti lähetystö oli pitänyt jonkinlaisen konsertin Suomen ja Englannin suhteiden palaamisen kunniaksi vuonna 1946 ja kirje on kunniavieraan vastaus järjestäjille. Täytyy sanoa, että Sibeliusta olivat useat englantilaiset tehneet tunnetuksi - kapellimestareista Boult, Beecham ja myöhemmistä Barbirolli. Arnold Bax ja Ralph Vaughan-Williams säveltäjistä ja yksittäiset artistit kuten Harriet Cohen. Varsinaiset Sibeliuksen asiaa ajavat seurat perustettiin vasta mestarin kuoleman jälkeen Suomeen ja Englantiin.

Kirje on niin lyhyt, että voin sen suomentaa tähän:

Olen kiitollinen, että musiikkia rakastava yleisömme on saanut tämän mahdollisuuden tutustua Brittiläiseen musiikkiin - jota ihailen suuresti - jonka perinteet ulottuvat aikaan, jolloin Britannian musiikki arvostettiin korkeimmalle maailmassa.

Jean Sibelius
Järvenpää, toukokuu 1946

Minulla ei ole tietoa, mitä konsertissa soitettiin - ehkä Elgarin, Bridgen (ja hänen oppilaittensa) ja Vaughan Williamsin hengessä pastoraalista, jousipainotteista kamarimusiikkia. Arvoituksellinen on tuo aika, jolloin Britannian musiikki oli korkeimmassa huudossa. En ole lukenut Sibelius-kirjallisuudesta, miten kirjettä on tulkittu. Olisiko Palestrinaa suuresti arvostanut mestari tuntenut John Tavernerin tapaisen mestarin tuotannon? Kieltämättä Tavernerin aika 1490-1545 on ollut englantilaisen kirkkomusiikin kulta-aikaa, tai William Byrdin hänen jälkeensä.

Tavernerin In Nomine- sävellys kulkee halki Englannin musiikinhistorian komeasti
https://en.wikipedia.org/wiki/In_Nomine
Sen ympärille rakentuu kamarimusiikin traditio ja varhainen kehitys huipentuu Henry Purcellin tuotannossa. Purcell on säveltäjänä ytimessään tiivis, keskitetyn ilmaisun mies, kuten Sibeliuskin - vaikka sävelkieli myös taipuu koristeelliseen rikkauteen. Tarkoittiko Sibelius juuri Purcellia? Heitä yhdistää toinenkin asia - molemmat ovat olleet vaikuttuneita Shakespearen Myrsky näytelmästä - siinä määrin, että ovat säveltäneet siihen musiikkia.

Purcelliin yhdistetty aaria Dry those eyes on ehkä John Weldonin säveltämä - mutta ei anneta sen häiritä. Voimme kuunnella huoleti tätä aariaa Brittiläisen musiikin huippuhetkenä.
https://youtu.be/JDvoI1LzRCA

Sanat löytyvät täältä.

***

My third part connects British and Finnish culture. There was some fuss in Finland when British Embassy demolished handsome old villa from its area in Helsinki. The current office building was opened in 1990.  The residence building for Ambassador is very cosy one and very British by its decorations. There is very interesting letter from Sibelius in the wall of the residence. Sibelius refers to British music as once having the highest position in the world. I guess the master refers to Taverner, Byrd or Purcell. They were truly great composers in their time. Perhaps Sibelius referred most likely to Purcell - Sibelius and Purcell, both had very concentrated ideals in their compositions and both liked very much Shakespeare’s The Tempest - so much they composed some music to it. This air is possibly by John Weldon, formerly attributed to Purcell, but it is very fine and deserves our admiration:
https://youtu.be/JDvoI1LzRCA