Kuningas Alkoholin Palveluksessa

Free House "Beehive" with living sign in Grantham. Oikea mehiläispesä pubin tunnusmerkkinä.

Suomessa on ollut kova keskustelu miten alkoholia pitäisi myydä tai pitäisikö myydä ollenkaan. On esitetty, että olisi siunauksellista saada viiniä lähikaupasta ja että Alkon monopoli pitäisi murtaa. Nettikauppa tulee murtamaan viinanjakelun ja kaupan esteet poistuvat, uskotaan. Olen joskus katsonut alkoholin aiheuttamia kustannuksia suomalaiselle yhteiskunnalle, arviot vaihtelevat muutamasta kymmenestä miljoonasta useisiin miljardeihin euroihin. Minua on erityisesti häirinnyt Alkon haastamispyrkimys kevyenä heittona, ilman suurempia perusteita. Jos Pirkka-, Rainbow- ja Lidl- viinit tulisivat kauppoihin hintajohtajiksi, tuskin eliitti juhlisi niillä, vaan kulutus lisääntyisi halpojen juomien laajemman tarjonnan kautta. Nettikaupassakaan laatujuomat eivät ole kovin edullisia pätevään suurostaja-Alkoon verrattuna. Olen myös joskus ajatellut, että miksei nykymallissa voisi tulouttaa valmisteveroja alkoholin myynnistä paikallishallinnolle Japanin malliin, kunnathan viime kädessä juopottelun lieveilmiöitä hoitavat sen mitä pystyvät.

***

Tämän moralisoivan johdannon jälkeen käyn itse asiaan. Minua kiehtoo kauppaketjujen kehittyminen, se tuo mieleen opiskeluajan tutkimukseni asiasta. Edellisen päivitykseni kirkon sijaintianalyysi toi mieleeni hauskannimisen Bottoms Up-myymäläketjun. Siskoni vahvisti havaintoni oikeaksi, että sellainen liike oli. Se on nyt historiaa. Löysin liikkeestä maininnan pienen kaivamisen jälkeen. Liike sulautui osaksi juomakonsernia, muutaman muun juomaketjun tavoin ja tuo itse konsernikin meni muutama vuosi sitten kontilleen. Siinä määrin, että liikkeiden varastot jouduttiin myymään alehintaan. Kaaoksen välttämiseksi konserni käytti tietotekniikan mahdollistamaa avainryhmille kohdennettua viestin välitystä, ettei virkavaltaa tarvittu järjestystä pitämään valtavia määriä. Sana kuitenkin kiersi janoisten parissa ja jonot kiemurtelivat kaduilla.

Britanniassa juomatarjonnassa on tapahtunut siirtymää kivijalkakaupoista marketteihin. Periaatteessa erikoisliike pystyy palvelemaan kuluttajia paremmin, jos sen henkilökunta on asiantuntevaa ja osto-osaaminen sekä ostojen laajuus mahdollistaa parhaan hinnan saamisen. Suurissa marketeissa ainakin hintakilpailu voidaan hoitaa kohdalleen. Jos omasta juopottelustaan ei halua tehdä sen suurempaa numeroa, normaalit ruokajuomat voi sieltä hankkia ruokaostosten ja päivittäistavaroiden ohessa kätevästi, siinä missä markettikosmetiikkaakin tai muuta tilpehööriä.

Britanniakaan ei ole turvassa juomisen haitoilta, samaa keskustelua käydään kuin Suomessa. NHS seuraa kehitystä tarkasti, mutta kattavia tilastoja löytyy varsinaisilta tutkimuslaitoksiltakin. Tilastojen mukaan joka viides britti on täysraitis. Henkilökohtaisen terveyden heikkenemisen lisäksi alkoholi on vaarallista läheisille ja liikenteessä laajemmin. Onnettomuudet ja väkivallanteot yhteydessä alkoholiin ovat myös Britannialle ongelma. Keskustelua on ohjattu tiedottamisella soveliaista annosmääristä. Ajattelu ohjaa myös laatutietoisuuteen, jos vain pieni määrä voidaan juoda vaarattomasti, miksei joisi sitä parhaana juomana. Kun terveysvesissä hifistely on jo vanha juttu, myös erikoisoluet ja hienot viinit ovat hyötyneet juovan yleisön valistuneisuuden ja mielenkiinnon lisääntymisestä. Niiden markkinoiden kasvu tosin sekin ruokkii pitkällä tähtäimellä alkoholismia. Ehkä englantilaiseen juomakulttuuriin ei liity suomalaisessa juomakulttuurissa ajoittain ilmenevää pakonomaisuutta ja vakavuutta. Britit ovat ehkä suomalaisia juomaveikkojaan hilpeämpiä ja luonnollisempia. Työpäivän jälkeen juodaan lasillinen kadulla ja jatketaan matkaa, eikä jäädä terassille pidempään ja kosteampaan istuntoon. No, ei brittejä pidä ihannoidakaan, Viron tiukentunut alkoholipolitiikka lienee hillinnyt myös maassa käyvien brittituristien janoisuutta.

***

I found in preparing my former text Bottoms up- chain, that was a place to buy booze, but the chain was amalgamated with other chains to bigger corporation that as well went into liquidation - they eventually sold their stock to thirsty customers at bargain prices - they had to develop special marketing methods to send the word to the limited customer groups - to prevent fighting! Alcohol is more and more bought from supermarkets in UK. In Finland we have a monopoly selling it and there has been and will be quite high-spirited discussion about what should we do. For England and Finland, the negative effects of excessive drinking are prominent and costly to the society and its individuals.

Terveyspalvelujen kolme myyttisulotarta

The Economistin Bagehot purkaa 30.6.2018 kolumnissaan kolme myyttiä 70-vuotissynttäreitään viettävästä Britannian terveysuudistuksesta, NHS:stä. Kirjoitus on maltillinen ja järkevä, näyttää asioiden monet puolet ja sillä on varmaan lohduttava vaikutus kotimaisiin, sote-helteen uuvuttamiin poliittisiin toimijoihin.

Ensimmäinen myytti on, ettei NHS:n luominen ollut mikään taivainen ihme, joka laskeutui pelastamaan köyhät kuolemasta kaduille ja varusti kaikki samantien uusilla tekohampailla ja titaanisilla keinolantioilla. Uusia sairaaloita ei rakennettu, eikä tohtorien määrä kasvanut uudistuksen alkuvuosina. Se mikä oli varsinainen uudistus, oli että palvelujen tilkkutäkistä tehtiin kansallinen ja palvelupisteen maksuttomuus toteutui.

Toinen myytti on, ettei uudistus ollut mikään valtava, ainutlaatuinen myötätunnon ilmentymä, jolla pyrittiin tekemään rapistuneesta imperiumista sisäinen suurvalta esikuvaksi muille kansoille. Hoitokoneistoa oli aiemminkin tehostettu ja laajennettu sen edunsaajien piiriä mm. aloittamalla koululaisten terveystarkastukset. Sodanjälkeinen intomieli kansanterveydestä ei estänyt myöskään upottamasta 10 % BKT:sta puolustusmenoihin puhtaasta neukkupelosta. Nykyjärjestelmä on The Nuffield Trustin, terveysajatuspajan, mukaan hyvä pitkäjänteisessä hoidossa ja tuottamaan veropunnalle vastinetta. Kuitenkin kuolleisuusluvut syövissä ja sydän- ja verisuonisairauksissa ovat kansainvälisesti korkeahkot.

Kolmas myytti on, että konservatiivit myisivät isoäitiensä hoitoketjun pois, jos vain saisivat siitä säädyllisen korvauksen. Sairaalaverkkoa rakennettiin tuntuvasti konservatiivi Enoch Powellin johdolla - vaikka hän saarnasi vapaiden markkinoiden ja maahanmuuttokriittisyyden puolesta, se ei estänyt häntä investoimasta valtiovetoisesti oikein urakalla. Konservatiivit ovat pääosin nähneet NHS:n hyvänä välineenä hallitukselle kontrolloida terveydenhuollon kokonaismenoja ja varmistamaan vastinetta veronmaksajan luovuttamille punnille.

Selvyyden vuoksi on tarpeen sanoa, että sosiaalihuollon vastuullisuus tai vastuuttomuus on Britanniassa paikallishallinnon, ei NHS:n asia. Yksi NHS:n kehittämisen este on Bagehotin mukaan ollut myös myytti sen työntekijöiden hyvyydestä - väärinkäytöksiin ja epäkohtiin ei aina uskalleta puuttua ja kehittää palveluja, joissa ollaan kansainvälisesti jäljessä. Tuttua Suomestakin: Sari Sairaanhoitajasta tehtiin iso numero ja Pertti Perushoitajan houkuttelua alalle ei ole tasa-arvon mallimaassa tehty riittävästi. Britanniassa myyttejä on viljelty uudistamiseen tarttumisen sijaan - Whitehallin (hallituksen) tiukka talouskuri on myös houkutellut moraalin nostoon kauniin tarinankerronnan kautta.

***

The Economist, Bagehot, 30th June 2018 - the three myths of the NHS. The big postwar reform was not something completely different, nor was it born from the pure compassion, with no help from the Tories. It is working, mostly, very well, but there is still room to make it better, for example in mortality in cancer, heart attacks and strokes. It is excellent at providing long-term care and ensuring Government-controlled value for money.

Helppoja valintoja

UK:n paikallisvaalien kierros on takana. Englantilaisessa kunnallishallinnossa on useammanlaista mallia, yksi- ja kaksiportaista ja vaalit pidetään saarella eri aikaan eri kunnissa, vyöhykkeittäin. Nyt olivat vuorossa useat suuret kaupungit ja niitä ympäröivät seudut. Tulos on klassista poliittista status quota, suurta heilahdusta kahden suuren puolueen - Toryjen, tuon maaseudun ihmisten ja omistusten puolueen ja Whigien eli kaupunkilaisten työtätekevän luokan puolueen - välillä ei tapahtunut. Konservatiivit, nuo Englannin mainiot kepulaiset, saavuttivat ainakin torjuntavoiton. Vaalitulosta voi ihailla tältä sivustolta. Vaaleihin liittyi olennaisesti kysymys Council Taxin korotuksista. Brittiläisessä järjestelmässä vero määräytyy asunnon mukaisesti ja keskimääräiset verot heijastelevat asumisen laatua - eniten veroa maksetaan keskimäärin Elmbridgessä, Surreyssä, jossa vero on keskimäärin tulevana vuodenvaihteena yli 2000 £. Asunnot ovat varmasti komeita Surreyssa ja omakotitaloja riittää. Lontoon Wandsworthissa vero on ollut Englannin matalin, noin 645 £. Yli kolminkertainen ero verossa kahden kunnan välillä ei kuitenkaan ole aiheuttanut Englannissa perustuslaillista kriisiä. Voi kuvitella, että Elmbridgen julkiset palvelut ovat laadultaan tuolla rahoituspohjalla Kauniaislaisella tasolla eli korkealla. BBC:n juttu Council Taxista löytyy täältä.

Minun pitää varmasti palata Englannin mainioon kunnallishallintojärjestelmään tuonnempana.

Viime päivinä kotimaassa ovat olleet kauhisteltavana taas kerran ihmeelliset suhteemme maanpuolustukseen. Koska rahaamme menee tulevina vuosina hävittäjiin verrattomasti enemmän kuin maksamme esimerkiksi keskimäärin kunnallisverossamme rauhanajan palveluista, on mielestäni tärkeää ottaa selkeä kanta asiaan. Veijo Meren teos Tätä mieltä ihailtavasti kehoittaa ajattelemaan itse ja muodostamaan oman mielipiteen. Muodostin sen - päätin että Eurofighter olkoon minun valintani hävittäjäksi. Olen nähnyt sen ilmailunäytöksessä: jyrinä oli vakuuttava. Olin myös ilahtunut, että koneita on valmistettu myös Englannissa. Erinomaista. Heti päättäväisyyttäni seuraavana päivänä luin saksalaisista uutisista, että EF on epäluotettava ja kaiken lisäksi kaksintaisteluissa epäketterä. Lohduttauduin mielessäni, että rauhanajan tehtävissä toimiminen ja pelotevaikutus on kuitenkin riittävä. Olen hyvin asiantunteva tässä asiassa, olen käynyt armeijani lennostossa ja olen koko ikäni harrastanut ilmavalvontaa maankamaralta. Luottakaa minuun! Saksalaiset ovat ovelia, he haluavat hinnan putoavan ja tässä asiassa voimme lämpimästi tukea heitä kritiikissään. Kuvani koneet eivät ole EF-laivue, nämä ovat Kuninkaallisia RAF Red Arrowseja.

***

This time about easy selections. It is such a joy to vote in local elections, politiciens and modern technology make things so light. Concratulations to the new UK councillours and Mayors! In Finland  we should soon select fighter to defend our free, blue and white skies. My choice is the Eurofighter: it is so good, it has an awesome thunderous sonority, it is made in England - and it is so European after all. Of course there are some weak points in the pack and in the specs as well, but I think with positive bargain price, only for Finland, we would be delighted to think also this alternative seriously: it is much more costly than the average Personal Income Tax payment and offering less services than our municipalities, isn't it?

Universal Credit - Toimeentulotuki

Suomessa on jo pidempään keskusteltu toimeentulotuen uudistamisesta. Vauhtia asiaan tuli kun OECD:n apulaispääsihteeri Mari Kiviniemi esitteli helmikuussa järjestönsä Suomea koskevan maaraportin. Siinä tuli ehdotus Britannian mallin hyödyntämisestä. Sen jälkeen on asiaan palattu. Valtiovarainministeri Petteri Orpo suhtautui myös hyödyntämiseen myönteisesti. Hjallis Harkimo, tuo Suomen Boris Johnson, ehätti sotkemaan kuvioita kolumnissaan. Kristillisten Asmo Maaselkä on viime päivinä sotkenut Sote-pakkaa, mutta on ollut hyvin innostunut Universal Creditistä, julkaissut jopa siitä kirjasen, jota puoluetoimistolta voi tilata.

Onko Englannin sosiaalitoimessa (josta vastaa pitkälti kuntataso) onnistuttu kehittämään viisasten kivi, jonka maaginen kosketus ratkaisisi Englantia huomattavasti onnellisemman Suomen sosiaalipuolen ongelmat? Näin ei tietenkään ole ja on syytä tutustua hieman laajempaan kuvaan, joka on tarjolla toimittajalegenda Eeva Lennonin artikkelissa.

Some-keskusteluissa voi syntyä kuva, että kun maailmassa on tunnistettava virhe, se pitää korjata samantien. Näin varmasti joskus onkin, mutta sosiaaliturvan uudistaminen on monimutkainen juttu ja toteuttaminen etenee hitaasti. Yllä olevaan materiaaliin tutustuminen käy jo sinänsä työstä ja vaatii jossain määrin kansantaloustieteen hallintaa. Someraivo ei siinä paljon auta. Britannian järjestelmään pääsee tutustumaan tästä ja kritiikkiä löytyy vaikka Wikipedia-artikkelista. On selvää, että malli ei ole suoraan siirrettävissä muihin oloihin, kun Englannissakaan uudistus ei ole sujunut esimerkiksi ilman tietokone-ongelmia.

Suurissa muutoksissa on aina ongelmia, mutta niitä on vietävä eteenpäin, oli kysymys Brexitistä, Universal Creditistä tai Sote & Maku - uudistuksista. Britanniassa toimeentulouudistuksen taustalla on järjestelmän selkiyttäminen monikomponenttisesta  - tuttua meilläkin valtionosuusjärjestelmän ja sote-ja maakuntauudistuksen pyrkimyksenä. Kuten Suomessa, myös Britanniassa hallitus seuraa kansalaisten mielipiteitä tarkemmalla korvalla kuin kansalaiset haluavat uskoakaan. Kun palvelua saadakseen Englannin vähävaraisten piti jonottaa palvelupuhelimiin ja siitä syntyi kova poru hallituksen korviin saakka, linjoista tehtiin nopeasti ilmaisia.

Se mikä uudistusta ajoi eteenpäin Englannissa, oli selkeä kannustavuuden lisäämistarve. Siitä Suomessakin käydään keskustelua. Britanniassa myös valtion budjetin voimakkaat leikkaukset ovat samalla kiristäneet pihtiotetta, mutta eteenpäin on menty. Suomessa tuen piirissä oli vuonna 2016 noin 400 000 ihmistä THL:n mukaan. Englannissa asiakkaita oli 2016 noin 590 000, mutta järjestelmän laajetessa 2022 mennessä, heitä olisi 7 miljoonaa.  Luvuista voi päätellä, että yhteismitallisuutta ei kovin paljon ole, samansuuntaisuutta kylläkin. Tämän viimeisen linkkini artikkeli on paikoitellen kovasti kriittinen. Ideaalisessa maailmassa kuitenkaan kukaan ei olisi toimeentulotuella, vai mitä? Asiasta on helppo olla jotain mieltä, mutta perusteleminen vaatii jo kovaa työtä. Sellaiseen harvemmalla on aikaa, mutta suurissa uudistuksissa tällaista panosta tarvitaan. Näiden asioiden ratkaisut koskevat kaikkia kansalaisia.

***

Universal Credit reform in England has evoked some very positive comments from Finland. I hope the fruitful discussion will go on, based on feedback from OECD and some active party leaders. There are not easy models to copy from other countries, in England the reform has been much critisised, yet the element to activate people more is something that should be adapted into Finland as well.

Väljä ohjelma vai tiukka ohje?

Kuivempaa blogipäivitystä on vaikea kuvitella kuin "Uusimman Kanava-lehden numerossa" mutta kun juuri siinä 2/2018 numerossa Matti Norri otsikon "Asuntopulan suurin syy" alla kuvaa Englannin ja Suomen kaavoitusjärjestelmien eroja. Varatuomari Norrin aihepiiri on kuitenkin kaukana epäkiinnostavasta: kaavoitukseen ja asumiseen liittyy intohimoja, rakentamiseen ainakin poliittisen kähminnän, lehmänkauppojen, ellei peräti korruption mahdollisuus.

Suomalaista maankäyttöä säätelevät yksityiskohtaiset kaavat, joiden valmistuminen voi olla muutoksenhakuprosesseissa pitkiä. Vahvistettujen asemakaavojen puute on osaltaan selittämässä asuntopulaamme ja asuntojen korkeaa hintatasoa. Suomen kaavoituksen historiaan kuuluvat myös sankariarkkitehtien, kuten Aallon ja Saarisen varsin totaaliset suunnitelmat, joissa arkkitehti ottaa suvereenisen vallan kansalaisten asuinympäristön kokonaistilasta.

Norri kuvaa kiinnostavasti, että englantilainen plan ei ole kaava, seutukaava, yleiskaava tai asemakaava, vaan ohjelma. Se jättää rakentajalle varsin vapaat kädet, niissä puitteissa, joissa valtuusto on kiinteistön omistajan esityksen hyväksynyt. Rakentajalla on vapaat kädet sijoitella rakennukset, tiet, eikä Britanniassa liioin määrätä rakennusten enintä korkeutta. Tässä on taustalla brittien hyvin tunnettu rakkaus matalaan omakotityyppiseen asumiseen. Norrin mukaan Britanniassa voidaan lähes kaikesta rakentamiseen liittyvästä neuvotella; voidaan sovitella etuja ja haittoja; myös kipurahoja voidaan maksaa ohjelman toteuttamisesta kärsiville, rajanaapureille ja vuokra-asukkaille.

Englantilaisesta mallista ei Norrin mukaan ole meillä käyty juuri keskustelua, toisin kuin Ruotsissa. Vallankäyttäjien puuttuminen omistukseen voi synnyttää korruptiota, jäädyttää vallitsevaa tilannetta ja estää kehitystä. Ympäristöministeriön vastuulla olevan maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisarvion yhteydessä Englannin mallista voitaisiin käydä keskustelua.

Eihän Britanniankaan järjestelmä ole väärinkäytöksistä vapaa. Paikallishallinto pystyy ohjelmien hyväksynnässä pelaamaan, eivätkä selkeätkään hankkeet aina etene ilman vaikeuksia. Esimerkiksi Heathrowin lentokentän kolmannen kiitoradan valmistuminen on kestänyt ja kestää vielä. Prinssi Charles pyrki ohjaamaan takavuosina arkkitehtejä tekemään suurta yleisöä ja häntä itseään miellyttäviä taloja: A Vision of Britain. Erilaiset ohjelmat näkyvät pikkukaupungeissa tiettyjen aikakausien luonteenomaisena rakentamisena, vyöhykkeittäin on tehty erityylisiä taloja ja uudistettu vanhoja, mikäli lupa paikallishallinnosta on hellinnyt. Rakentamiskorkeuden vapaiden käsien vuoksi myöskään St Paulin kupoli ei enää dominoi Lontoon maisemaa siinä määrin kuin vuosikymmeniä sitten, ennen Docklandsin ja Cityn uutta nousua.

***

Finland and England very much differ from each other by physical planning. Whereas in Finland control of plans is very tight, in England the principle very much underlines right of the owner of the plot to build what he wants. The English plan, accepted by the council, is very general program compared to Finnish detailed guidance for the builder. Mr Matti Norri made an intereresting comparision of the Finnish and the English systems in Kanava magazine, 2/2018. One particularly interesting difference is that the height of the building is not defined in English plans. I remember Prince Charles complained that St Paul has been dwarfed by Docklands and co. But some elements of liberty in the English system might be adapted to Finland as well, to boost housing in certain areas.

Paha valtio

Englantilainen sisäpolitiikka muistuttaa monessa suhteessa kotimaista politiikkamme. Puolueiden suhde valtioon on yksi niistä. Cameronin aikana konservatiivis-liberaalinen hallitus halusi oikaista valtion finanssien epätasapainoa. Tuloksena oli meiltäkin tuttu tiukka linja, austerity, joka tarkoitti valtion resurssien vähentämistä. Kun britit eivät käytä juuston leikkaukseen höylää, he eivät tunne sitä myöskään budjetinlaadinnassa. Paikallishallinnon ja valtion leikkaukset voivat kohdentua hyvinkin tarkasti ja olla huomattavia. Kohteina ovat olleet esimerkiksi terveyshallinto, koulutoimi ja poliisit. Viime mainitulla on ollut erityisen suurta merkitystä, koska Theresa Mayn ajamat poliisiresurssileikkaukset tulivat hänen vaalikampanjassaan ikävällä tavalla esille, melkein aiheuttamalla labourin Corbynille yllätysvoiton.

Pahan valtion retoriikassa pahan ytimessä ei ole pelkästään kantokykyyn nähden ylimitoitettu virkamieskunta, vaan myös sen tehottomuus. Pelastuksen tarjoavat markkinat ja niihen sopeutetut mallit, yksityistäminen, markkinoilta ostaminen, kilpailutus. Julkisia tehtäviä onkin siirretty markkinoiden hoidettavaksi, pysäköinnin valvonnasta vankiloiden ylläpitämiseen, rautatieliikennöinnistä hätänumeropäivystykseen. Tulokset ovat olleet vaihtelevia, parhaimmillaan yksityisen sektorin toiminta lisää palvelujen tarjontaa ja hinta on edullisempi, mutta myös päinvastainen on mahdollista. Pahimmillaan yksityistettu toiminto on väärien hätänumerosoittojen tehtailua palvelusopimuksen mukaisten suoritteiden riittävän määrän tuottamiseksi, mikä tapaus tuli ilmi Englannissa muutama vuosi sitten.

Valtion tekemiset ovat monesti sanoinkuvaamaattomia myös myönteisessä mielessä. Niistä ei nosteta turhaa meteliä, koska niissä ei ole mitään mediaseksikästä. Ruokamyrkytys ravintolassa on uutinen, mutta ei se, että sieltä ei saa myrkytystä - valvonta on toiminut. Toiminta voi olla myös laajaa ja suhteellisen vähän tunnettua aivan muista syistä, esimerkkinä tiedusteluvirasto Cheltenhamissa
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/GCHQ
Sen rooli nousi otsikoihin Snowden- jupakassa. Työllistävä vaikutus on suuri. Vaikka poliittiset spin doctorit, poliittiset hallituksen markkinoijat, ovat viime vuosikymmeninä saaneet näkyvää roolia, ei valtion viestintä ole aina valistavassa mielessä onnistunutta, vaan jää propagandamaiseksi ja median uutisnäkemys on vastaavasti kielteisempi.

Valtion roolin oheneminen on voinut hidastuttaa palkkakehitystä ja joidenkin alojen houkuttelevuutta,  perusopetuksen opettajat ovat kärsineet, kun taas julkista tehtävää perinteisesti suorittaneet yliopisto-opettajat ovat korostetun yksityistettyjä toiminnassaan - ja sen myötä palkkauksessaan. Valtiolle jääneet ovat taas nouseet edustamaan jotain tiettyä vaikeasti saatavilla olevaa osaamista, joka ansaitsee myös markkinapalkan, vaikka toiminnan tehokkuuden mitattavuus tai mitattavuus ylipäänsä voi olla hämärän peitossa. Tällainen rooli voi olla monimutkainen ja epäselvä julkisen vallan käyttäjän ja markkinatoimijan hybridi, jossa pahimmillaan yhdistyvät molempien kielteisimmät puolet. Valtion rooli rauhan säilyttäjänä on tietysti kallista ja tehotonta, mutta jos siinä epäonnistutaan, se se kallista on.

Päivän kirjavinkki on Toynbeen ja Walkerin mainio Dismembered - how the attack on the state harms us all.
https://www.amazon.co.uk/d/Books/Dismembered-Why-assault-state-harms-us-all/1783351209

***

This sunday's preach is about how bad a state can be - in politic rhetorics. Yet, there are many State functions that are actually quite effective and not at all overstaffed. No fuss is made of successes in some public services, besides security, state has also many quality control for example in restaurants, quality of public services, schools, social care, infrastructure to name a few. In England there is a lively ongoing discussion if the austerity policy should come to its end. But ongoing negotiation on Brexit and its cost casts a long shadow on this subject. Toynbee and Walker made an excellent book (published May 2017) on the role of the State, my warmest recommendations to that.

Aneurin Bevan - sote-karju

Englannin NHS - National Health Service syntyi toisen maailmansodan ja Labourin maanvyörymävoiton jälkeen. Karkeasti ottaen järjestelmä jättää sosiaalihuollon paikallishallinnolle, kuntien harkintaan ja hoitaa terveydenhuollon kansallisesti ja alueellisesti, mutta myös lähipalveluna omalääkäreiden kautta.

Mies NHS:n kätilönä oli Walesista kotoisin oleva pitkän linjan vasemmistowhig Aneurin Bevan. Hän vastusti ennen sotaa tuhlausta varusteluun ja kävi kovaa kamppailua Churchillia vastaan. Hän kuitenkin käänsi kelkkansa, kun huomasi, ettei Chamberlainin myöntyvyyspolitiikka pysäyttänyt Hitleriä. Hän alkoi tukea myös hallitusta ja Churchillia.

Hiilikaivosalueen vanha ay-jyrä pääsi sodan jälkeen köyhän asialle rakentamaan kansallista terveysjärjestelmää, kansallistamaan yksityisiä sairaaloita ja lopulta sulkemaan vastustavien lääkäreiden suut kullalla. Näin syntynyt lapsi, NHS, oli valtava, sen terveydestä ja kehityksestä on käyty loputonta keskustelua. Bevanin ansiot ovat myös toisessa herooisen tason haasteessa, uuden asuntotuotannon järjestämisessä sodan jälkitunnelmissa. MacMillanin aikaan oli jälleenrakennus jo alkanut, volyymit olivat valtavia, mutta Bevan satsasi myös rakentamisen laatuun määrän ja vauhdin lisäksi.

Vähäosaisten hyväksi toimiessa tarvittiin tarmoa ja tahtoa, eikä temperamentti saanut olla kovin kesy, jos aikoi pärjätä ajan poliittisten jättiläisten kanssa. Sanalliset lipsautukset ja takinkäännöt varsinkin ydinaseistamislinjassa koituivat lopulta kohtaloksi, hieman samalla tavoin kuin vaikka Kaarlo Hillilälle kotimaassa, väkevä toiminnan mies lopulta hiipuu ja poistuu näyttämöltä sairastellen.

Joka haluaa hahmottaa kotimaista valinnanvapauskeskustelua, voi myös käydä tutustumassa nyky-NHS:n tarjoamaan näkymään osoitteessa:
http://www.nhs.uk/pages/home.aspx
GP viittaa general practioner palveluun, joka vastaa lähinnä terveyskeskusta.
Palvelussa tarvitsee postikoodit, joita saa esimerkiksi täältä:
https://www.doogal.co.uk/ukpostcodes.php

Palvelusta näkee, että Bevanin työn jatkajat ovat menneet sankarillisissa ponnistuksissa eteenpäin. Rahaa on mennyt, palvelujen tasosta voi olla monta mieltä, mutta palvelut ovat ihmisiä lähellä myös syrjäisimmissä Englannin kolkissa ja hämmästyttävässä määrin valinta on vapaa ja käyttäjien kokemuksen pohjalta luokittelema. Eräänlainen julkisen palvelun tripadvisor, siis.

Kuvassa vanhan liiton aikainen sairaala Lord Leycester's Hospital Warwickista.

***

Aneurin Bevan, a great whig politicien of heroic tasks, a midwife to the NHS and housing builder, a man to make poor people happier, his political career was long and illustrious. Those were the days for the real challenges of the Labour Party!

Mitä Manchesteristä?

Kuningatar on lohduttanut surevia ja neiti Grandekin palaa esiintymään. Manchester ei ensi kertaa kokenut pommi-iskua, asialla ovat aiemmin olleet Luftwaffe ja IRA.

Vuosia suhtauduin Manchesteriin jotenkin ylimielisesti - en ole ollut Englannin suurten kaupunkien erityinen ystävä. Minulle tuli kuitenkin työn puolesta tilaisuus käydä kaupungissa tutustumassa sen hallintoon. Matka teki vaikutuksen.

Pintatasolla asiat esitetään niin, että pitää valita kannattaako Citya vai Unitedia. Tässäkin suhteessa Manchester, Englannin Tampere osaa olla ärsyttämätön. Pitäähän Mansessakin osata määritellä kanta kahden välillä. Jalkapallo on tuonut kaupunkiin eittämätöntä vaurautta, supertähdet varmasti viihtyvät loisteliailla klubeilla, joissa itsekin ihmettelin laadukkaita tarjoiluja. Valtava kiinalainen ravintola oli paras missä olen käynyt.

Tapasimme Lord Mayorin, kaupungin seremoniallisen hallitsijan, joka oli intialaistaustainen, ensimmäinen laatuaan. Kaupungissa on oikein intialaisen keittiön keskittymä, Curry Milenä tunnettu suora. Hämeenkadullahan on appron suorittaminen mahdollista, mutta helppoa se ei ole. Mayor oli vakuuttava henkilö, mutta varsinainen poliittinen sähinä oli muualla paikallispolitiikan koneistossa. Labour- hallituksen aikana paikallinen saman puolueen valtuustojyrä viittasi kintaalla Whitehallin (eli hallituksen) linjauksille, Blairia ei kuunneltu, eikä konservatiiveilla ollut valtuustossa yhden yhtäkään paikkaa. Tämä oli peruja siitä, että Rautarouva oli onnistunut politiikallaan suututtamaan suuren kaupungin kurjistamalla sitä. Vallan vaihduttua maassa, kaupunkiin alettiin syytää kehitysrahaa oikein urakalla.

Kaupungin nousu on ollut spektaakkelimainen. Keskustaa elvytettiin, se oli lähes tyhjentynyt asukkaista, kaikkien keskittyessä asumaan esikaupunkeihin. Houkuttelevuutta parannettiin ja satsattiin paremman väen (tai ainakin varakkaamman) asuntoihin keskustassa, panostettiin palveluihin ja turismia elvytettiin. Teollistumisen aika nostettiin valttikortiksi ylpeydellä ja jälkiteollisesti haettiin myös EU-tukea mm. valtavaan museohankkeeseen.
http://www.manchestereveningnews.co.uk/news/greater-manchester-news/things-eu-done-for-manchester-11020085

Kaupunkisuunnittelun edustaja piti historiasta mielenkiintoisen esityksen, joka varmasti tuntui loppumattomalta ja pahensin asiaa kysymällä lisää. Vain englantilainen viranhaltija voi puhua sillä hartaudella kaupungin halki virranneesta täysin kuolleesta, saastuneesta joesta, joka onnistuttin pelastamaan 1970-luvulta lähtien niin että nyt taimenet ovat sinne palanneet!

Kaupunki on rakennustaiteellisesti 1800-lopun viktoriaanisen ajan luomus, kaupunkioikeudet tulivat myöhään mutta kaupungintalo huokuu imperiumin loistokkuutta ja rahavaroja. Tilaa ja koristeellisuutta on riittämiin ja matkailijana voi vastaavissa kulisseissä yöpyä läheisessä The Midland Hotellissa. Kuvituksena on kaupungintalo Alfred Waterhousen piirroksesta vuodelta 1869, Mark Girouardin kirjasta The English Town.

***

Manchester has a great and brave history, linked with industrial development and of post-industrial age. Nowadays it is a mecca for wealthy footballers, but an interesting tourist city as well, but not a good place to be a conservative, Thatcher left big cities to their own devices and was never pardoned there.