Photo: Imago images / Infomigrants.net
Kirjoittajan perussääntö on, että kannattaa kirjoittaa asiasta, josta tietää. Olen nyt vaarallisilla vesillä, mutta antaa mennä.
***
Aloitan tarinan opetuksesta ja johtopäätöksestä. Päätin, että palvelua käyttäessäni pyrin aina keskustelemaan palvelua tekevän kanssa.
***
Kävin vuosia sitten vietnamilaisella parturilla. Nainen ajoi hiukseni edullisesti, kyseli minusta epätavallisen paljon ja aloin keskustella hänen kanssaan enemmänkin. Töissäni olen jonkin verran toiminut vietnamilaisten ryhmien kanssa. Tämä älykäs ja viehättävä parturi osasi kertoa maastaan yllättävän paljon tietoa, joka muutti hieman käsitystäni lähihistoriasta. Sain käsityksen kansasta, joka on ovela ja joka ei koskaan hyväksy oman maansa miehittämistä. Myöhemmin luin Wienerin CIA-historiikin ja naisen puheet saivat vahvistuksen - USA meni sotaan maahan, jonka kansanluonteesta sillä ei ollut alkeellisinta käsitystä.
***
Törmäsin Timesin sivuilla taas ihmiskauppaepäilyihin. Sotku tuntuu kummalliselta, jotkut merkittävät englantilaiset colleget ovat vastaanottaneet vietnamilaisia opiskelijoita, saaneet heidän saapumisestaan korvauksen ja nämä naiset ovat sittemmin kadonneet jäljettömiin. Heitä on sitten löytynyt eri puolilta Englantia työskentelemässä Nail Bareissa. (Tässä kohdassa uutista ajattelin tollomaisesti, että kyse on jonkinlaisesta laittomasta pubista ja tarkastin nettihaulla - kyse on tietenkin kynsienhoitolasta) Näitä kynsibaareja onkin tosiaan ollut pääkaduilla ja sivummalla. Kun pari päivää sitten ihmettelin, mitä High Streetien lopetettujen liikkeiden tilalle tulee - nyt tiedän.
Lehdet ovat kirjoittaneet ihmiskaupasta vuosia, se on ehtinyt aiheena poliisisarjoihin ja monimutkaisia sivustoja uhrien auttamiseksi on perustettu. Suuri kertomus menee jotenkin niin, että naiset houkutellaan lähtömaastaan muualle töihin lupauksilla ja he päätyvät tekemään huonosti palkattua työtä huonoissa oloissa ilman sen suurempaa integroitumista yhteiskuntaan. Toinen yhtä suuri kertomus on, että juuri vietnamilaiset ovat haistaneet markkinan ja perustaneet liikkeitä ympäri Englantia - järjestelmä on tehokkaasti organisoitu ja käyttää hyödyksi kahta asiaa. Vapaita toimitiloja on hyvin saatavissa. Toiseksi, tarjoamalla kaunista turhuutta halvalla, asiakaskunta on saatu vähintäänkin riittäväksi - ja tarjonta tietysti myös lisää kysyntää.
Lukiessani juttuja tajusin vähittäiskaupan murroksen ja talouskriisin jälkeisen ajan tiukkuuden vaikutuksen (ylellisyyttä arjessa lohdutukseksi, mielellään halvalla) ohella myös vakavampia asioita - kynsienkäsittelijöiksi maahan tulleita naisia oli vasta tukehtunut kuoliaaksi kuljetusoloissa rekassa. Työhön päässeet tekivät töitään ainakin kyseenalaisten kemikaalien huuruissa, vaihtamatta juuri sanaakaan asiakkaittensa kanssa (vaikka käsittely voi kestää pitkäänkin) sekä taloudellisen ja mahdollisesti myös seksuaalisen riiston oloissa. Jokainen voi kuvitella itsensä noihin työoloihin, vaikka ei olisi kynsibaareissa notkunutkaan. Käsittelyn aikana juttelulla voi ainakin tarkastaa, ovatko asiat ainakin jollain tasolla kunnossa.
Asiasta kiinnostuneille voin suositella muutamaa nopeasti poimittua artikkelia:
https://www.infomigrants.net/en/post/20523/vietnamese-nail-salons-the-ugly-side-of-the-uk-beauty-trade
https://www.theguardian.com/commentisfree/2018/jan/05/nail-bars-modern-slavery-discount-salons-booming-exploitation
https://www.dailymail.co.uk/news/article-5780551/Is-high-street-nail-bar-organised-crime.html
***
In UK, nail bars have popped up everywhere. Some of these premises have been labelled by press as possible venues for trafficking and exploiting - and very often linked with Vietnamese. I think, that those who use these bargain-priced vanity service, should at least to try to make some human contact with these workers. Many of them do their work in silence and surrounded by most likely toxic chemicals. Some articles are shown above.
