Juustossa löytyy...vai löytyykö?

Päällisin puolin asiat vaikuttavat olevan hyvin ja siltikään asiat eivät ole likimainkaan niin, tietämättömyys ja huonot tottumukset estävät elämämme laadun kehittymistä...puhun tietysti englantilaisten juustojen tarjonnasta Suomessa. Olen kirjoittanut aiheesta ennenkin ja nyt blogin kirvoitti notkuva Cheddar-tiski, joka sai minut voimattomaksi. Miksi näin?

Ensinnäkin, make no mistake, olen Cheddarin ystävä. En vain kaipaa sitä maustettuna eri tavoin. Laadukas Cheddar on sellaisenaan erinomaisen vivahteikas aromiltaan: siinä voi tuntea maidon makuvivahteet pähkinästä yrtteihin, ruohoon ja sitruunaan, sen voi olla voimakkaan keltaista tai täyteläisen vaaleaa. Se voi olla hapanta, kirpeää tai makeaa, se voi olla aromeiltaan leveän lempeää tai terävän voimakasta. Se ei kaipaa pestoa tai chiliä tai viskiä mausteekseen - jos niitä haluaa, ei ole suuri vaiva ottaa niitä erikseen kyytiaineksiksi.

En haluaisi, että Englanti tunnettaisiin Suomessa juustomaana vain Cheddarista ja Stiltonista. Se on hieman kuin pelkistäisi kotimaisen juustovalikoiman Oltermanniin. Kaupan ja kotimaisen kuluttajan valistustehtävä tuntuu minusta raskaalta ja sitä on vielä hankalampi tehdä, kun en saa kaupasta Cornish Yargia tai Shropshire Blueta säännöllisesti antamaan voimia. Hyvät ihmiset, kauppiaat tai kuluttavaiset - tutustukaa englantilaisiin juustoihin ja vaatikaa niitä valikoimiin ja ostakaa niitä! Hyvä johdatussivu löytyy täältä. Toiset hahmottavat asioita paremmin listauksista, sellainen Top-10 on tässä. Wikipedia on tietysti kattava tässä herkullisessa aiheessa!

***

I visited local supermarket in Helsinki - they had a gorgeous selection of Cheddars, spiced in various ways - nothing wrong with that, but they have only Cheddar there! I could have it so much better with Cornish Yarg and Shropshire Blue available on a regular basis - and good Cheddar actually needs not extra spice - its taste is rich as such. Please note British cheesemongers my heroic effort to enlighten Finnish shops and consumers about your excellent products! There are some good links in the Finnish text to make them more aware of these English Gems!

Vanha valokuva Lincoln- ei vaan Nottinghamshirestä, osa 2

Edellisen päivitykseni talonrivin sijaintiin ei ollut kuvatiedostossa paikannusta. Löysin kuitenkin toisesta kulmasta kuvaamani näkymän, jossa oli rengasliikkeen nimi. Se toimii yhä ja sain kadunnimen: Appleton Gate. Komea punatiilitalo on joskus ollut suuri yksityistalo: nyt se on rengasliikeketjun paikalliskonttori. Varsinainen varasto ja myymälä ovat rakennuksen takana laajalla teollisuusalueella. Mutta tämä kaupunki ei ole Lincoln, vaan Nottinghamshiren Newark - "New Work". Kaupunki on kuuluisa piirityksestä Kaarle I:n sisällissodan aikana. Linna ammuttiin siinä aika tohjoksi ja siinä tilassa se on yhä.

Google Mapsin toisesta päästä katua löytyy yhä Fish & Chips myymälä. Tripadvisorin mukaan kannattaa pitäytyä perinteisissä annoksissa: kanakebabit saavat muutamassa arviossa vaivaisen tähden. 

Kuvassani kolme naisoletettua kulkee kameran edestä. Heistä kaiketi iäkkäin on palaamassa päivälenkiltään ilmeisen kodikkaaseen, mutta ehkä yksinäiseen asuntoonsa talojen rivissä, vuosikymmenien muistoihin ja kenties naapureiden ääniin.

Kaksi muuta ovat ehkä kavereita, vaikka pitävätkin etäisyyttä. He kantavat suuria kasseja, he ovat olleet ostoksilla, kenties naapurikaupungissa, Nottinghamissa. He tulevat junalta, Newark Northgate-asema on lähellä. He myös asuvat näillä kulmilla, koska eivät ole ottaneet taksia, kantamuksistaan huolimatta, kaksin käsin.

Menevätkö he taloriviin viereisiin asuntoihin, vai astuvatko he komeaan punatiiliseen yksityistaloon, jota he sisaruksina perintönään ylläpitävät? Näin talon tyylin selvittämisessä hieman vaivaa. Sen julkisivun katon tyyli on muodon mukaan kellokoristelua, se liittyy Elisabethin ja Jaakkojen aikaan, jacobean -tyyli on omaleimainen englantilainen tulkinta Hollannin taloista, gotiikan, barokin ja klassismin yhdistelmästä. Mutta talo ei mielestäni ole niin vanha. Uusjakobiininen tyyli oli suosittua ennen uusgotiikan voittokulkua. Nämä kaksi kuvan taloa ovat todennäköisesti 1830-luvulta ja ne ovat olleet silloin tosi muodikkaita ja näissäkin näkyy jo uusgotiikan suippoilua. Niiden rakentamisen jälkeen saapui rautatie Newarkiin 1850-luvulla. Minkälaista elämä talossa on ollut? Talorivi saattaa olla talon silloisten peltojen paikalla, jostain varhaisesta kartasta vanhan valokuvan tarinaa voisi syventää.

Epilogina vanhojen penkomiselle, että Appleton Gaten taloja on jonkin verran tyhjillään. Britannia on uudistanut kiinteistöverotusta vuoden alusta niin, että tyhjillään olevista asunnoista joutuu maksamaan jopa kolminkertaista kiinteistöveroa, jos asunto on ollut pitkään tyhjillään. Tässä on kiinteistöverojuttu Sunderlandista, huomattavasti pohjoisemmasta. Vielä Appleton nimestä. Muistan, että ensimmäisessä englannin oppikirjassani seikkaili juurikin Appleton-niminen perhe.

***

In the second part of my old picture tells a story series, I managed to make a link to my row of houses, with the help of my second photo from the opposite direction. The tyre company still exists and is situated in Appleton Gate, Newark on Trent. The Fish and Chips place is found also in Tripadvisor - but perhaps the chicken kabab is not the best option, judged by the reviews. The three ladies of the photo are most probably arriving from nearby railway station, Newark Northgate, and going to their flats - two of them after some serious shopping, perhaps done in Nottingham. The two big houses are most likely neojacobean private houses, once so stylish, in 1830’s, before the Gothic Revival and arrival of railway in Newark.

Vanha valokuva Lincolnshirestä, osa 1

Katselin vanhoja digikuviani vuodelta 2005. Osa kuvista oli sellaisia, että en ollut niihin tarkemmin syventynyt. Otan kuvia matkoillani välillä hetken mielijohteesta jotenkin epämääräisesti: yleensä silloin alan kuvata jotain lähes pelottavan arkista, nukkavierua paikkaa. Jostain syystä tällaiset kuvat voivat jälkeenpäin osoittautua tehokkaiksi: niissä tiivistyy jotain matkan kokemusta, jota turistikohteiden kuvauksesta ei välity.

Nyt kiinnitin huomiota kuvaan, joka oli rajattu huonosti. Sen kuvapinnasta noin kolmannes oli asvalttia: sen yläpuolella oli kuitenkin kiinnostava row houses, rivitalojono. Näkymässä on jotain sellaista, että sen voi heti yhdistää Englantiin. Tietty surullinen yksilöllisyys, punatiilet, erkkerit, yksinäinen kattoikkuna, savupiiput, Fish & Chips-ravintolan kyltti. Olen törmännyt tällaisiin asuntoriveihin laitakaupungeilla, hivenen syrjässä, kulkuväylän varrella, jokseenkin ankeilla läpimenopaikoilla. Julkisivuun ei juuri satsata, veikkaus on, että takapiha on hieman viihtyisämpi: onko se käyttöpuutarha vai kukkaistutusten valtaama vai proosallinen tuoli ja pöytä asioiden märehtimiseen, mahdolliseen kaljan ja tupakan kanssa puuhasteluun. Tällainen talorivi voi olla myös kunnan sosiaalitoimen alaa vuokratalona.

Kuvassa oli selvästi ainesta. Rajasin sen paremmin keskittyen itse taloihin, kirkastin ilmettä ja lisäsin kuvan lämpöä. Se näyttää nyt mukiinmenevältä. Kiinnitin huomiota pilviin, jotka ovat perienglantilaisia, kuin Constablen maalauksesta. Edelleenkään tässä vaiheessa en tiennyt, missä tämä talorivi on. Lähtökohtaisesti ajattelin, että se voisi olla Lincolnissa ja lähdin selvittelemään asiaa.

***

I found from my files an early digi-photo from 2005. Pictured is a quintessential English view of row houses: shabby, silent and individual in a strangely common way. I cropped my picture and added some luminosity, trying to remember where and why I have decided to record this. It is an interesting looking row, with typical details from many parts of England: bricks and chimneys... and those wonderful Constable-clouds - it must be from Lincoln, perhaps. For next part, I will find, where exactly this is from.

Mennyttä ja tulevaa

Bloginpitämisen kaksi vuotta alkaa olla täynnä. Tätä voi suositella: kirjoittaminen on jäsentänyt Englanti-suhdetta ja pitänyt uteliaisuutta yllä. Kun johonkin asiaan on kiinnittänyt huomiota, on pienempi kynnys jatkaa sen tutkimusta, kuin sivuuttaa se laiskasti. Anna Boleyn-jutussa hankkiuduin Quora-sivuston käyttäjäksi, nyt sieltä tulee syötteitä lähes päivittäin - etupäässä makaabereja viestejä Henrik VIII:en liittyen - tai oikeammin hänen hautaamiseensa.

Olen onnistunut pysymään kevään poissa Englannista. Aloin kyllä jo suunnitella ensi kevään matkaa, koska joulun matkan olen jo pitkälle suunnitellut. Oli todella hienoa kaivaa karttaohjelma esiin ja alkaa katsoa minkälaiset ajomatkat voisi tehdä ja mikä olisi optimaalinen majapaikka, jossa olisi maksimaalisesti nähtävää ympärillä. Burgundin matkan jälkeen Englannin etäisyydet tuntuvat lyhyiltä. Vuoden päästä haluan Yorkshireen, näkemään myös Lake Districtiä, ehkä Haworthin ja Jarrowin kirkon, Beden jalanjäljissä. Anglo-saksien arkkitehtuuri kiinnostaa, mutta normannien tekeleetkin kelpaavat nekin hyvin.

On mukava tutkia kartan selkeää, pelkistettyä pintaa etäisyyksineen. Sitten taas lukea jotain, löytää uutta, kuten St Margaret-kirkko Golden Valleystä ja miettiä, miten pääsisi katsomaan noita pitsisiä, puisia koristepaneleita. Herää muistoja teistä, joita olen kulkenut ja mielikuvitus laukkaa, minkälaisten tienoiden läheltä olen joskus mennyt, mutta en ole nähtävyyttä äkännyt.

Vanhoja kuvia tulee katsottua liian harvoin. Tämä Newark-kuva on hyvin sommiteltu. Pidän linnusta, joka on sattumalta kohdallaan. Vehkeet ovat hyviä: toinen kuva Newarkin torista nousi komeaksi kuvankäsittelyohjelman korjauksella, överivärit, kuten tässäkin. Eihän se haittaa. Tuonne tuskin palaan, mutta kivaa, että sekin kylä tuli nähtyä!

***

It is almost two years I have kept this blog. This has been fantastic - helping to catch up almost any fleeting idea of England and do some homework - lastly with excellent Quora pages, often with deep special knowledge - I tried it when I examined the poor fate of Anne Boleyn. Now I am getting some updates linked with the burial of her husband, Henry VIII, some quite gory details...

I am planning two visits to England - after one year, I will be in Yorkshire - I love to take the map program and start planning daytrips, to optimise them - the Christmas trip plan has been finished for long now. After my trip to Burgundy, all distances inside England tend to feel shortish - so Jarrow of Bede, the Lake District - I will be seeing you.

And modern apps are simply wonderful - my dull Newark photos are getting a new bath of colours from simply pressing a virtual button. The modern times is so fantastic! And look at that lucky composition with the bird - marvellous, isn’t it?

Katedraalipalot

York Minster fire in 1840

Kävin Yorkissa ensimmäisen kerran 1990. Katedraali, Minster, oli kunnostettu 1984 tulipalon jälkeen: lopputulos tuntui jopa liiankin hyvältä, siistiltä ja näyttävältä - rosoisuus tuo monesti autenttisuutta ja tuntumaa historiasta.

Minsterin kohtalo nousi mieleen Pariisin Notre-Damen tulipaloa seuratessa. Ongelmat paloissa olivat samanlaisia ja kaikki näytti pahemmalta kuin lopputulos oli. Selvittiin katon puurakenteiden menetyksellä, Notre-Damen holvaukset antoivat lisäsuojaa, jota Minsterissä puuttui. Puurakenteiden tullessa alas, Minsterin laiva oli paljaan taivaan alla: vain sivulaivoissa oli kiviholvaus. Minsterin katto oli palanut ennenkin: kuori 1829 mielipuolen sytyttämämä ja 1840 laivan länsiosa, joka sai alkunsa työmiehen jättämästä kynttilästä tornissa.

Yhteistä tapauksille on voimakkaat tunteet, joita kirkkopalot saavat aikaan. Kirkoissa on paljon historiaa myös maallistuneemmille henkilöille. Notre-Damen laivaa astellessaan aisti rakennuksen valtavan kerroksellisuuden, sehän on kuin Westminster Abbey leikkaus kansakunnan vaiheista. Historiaa ajatellen nykyhetken ahdistavuus asettuu uomiinsa ja suhteellistuu: vanhat, kunnianarvoiset rakennukset jatkavat uutta kerrostumaa rikkaampina. 

Tunnekylläisyys ripeyttää jälleenrakennusta: Pariisikin tulee toipumaan Yorkin tavoin nopeasti. Coventryssä toipuminen saksalaisten Blitzistä kesti pidempään, vanhaa ei palautettu, vaan korvattiin uudella, mikä sekin on hieno ratkaisu. Kuulemma viktoriaanit korvasivat Minsterin laivan veistoksia mielestään säädyllisemmillä. Marian rintaruokinta muuttui uudessa veistoksessa pulloruokinnaksi. Tulipalot ovat myös mahdollisuuksia ja uusia tarinoita tulee vanhojen rinnalle.

***

I did first see York Minster in 1990, fully, almost too well, recovered from the 1984 fire. The accident was very much the same that happened in Notre-Dame de Paris. People tend to get very emotional on big church fires, but life and history goes on, and I think the rebuilding in Paris will be as successful as with Minster.