2018 Christmas Calendar no 8

Kun Wodehouse esittelee mestariluomuksensa miespalvelija Jeevesin, yli-ihmisen, tämä hakee töitä ja vakuuttaa krapulaa potevan tulevan isäntänsä heti valmistamalla juoman, jonka vaikutus on kuin päänupissa olisi posahtanut pommi ja palavaa soihtua kantava pieni mies olisi kulkenut ruokatorvea pitkin Woosterin mahalaukkuun. Bertien olo kohenee ihmeenomaisesti välittömästi: Jeeves saa paikan heti kun isäntä pystyy puhumaan. Juoman yksi ainesosa on Worcestershiren kastike, josta seos saa Jeevesin mukaan värinsä. "Herrain mielestä se on perin voimistavaa pitkän illan jälkeen."

Itse kastike on monimutkainen sekoitus mallasetikoita, tamarindia ja anjovista. Se on monipuolinen liemi, joka elähdyttää Jeevesin lupausten mukaisesti useassa ruoassa, vaikkapa Welsh Rarebitissä. Lea & Perrins on legendan ensimmäinen valmistaja, mutta kastikkeen edeltäjät olivat suosittuja jo Rooman valtakunnassa.

***

Worcestershire sauce is The English Sauce, perhaps Talleyrand referred to it in his famous statement about 40 religions and one sauce in England. In his native France, the situation was vice versa. The Sauce is one ingredient in the mighty potion Jeeves prepares in his first complete Wodehouse Jeeves-Wooster story, to Bertie. It cured his hangover and was a start of a long valet service for young Wooster. The Sauce is so versatile, empowering several kinds of food and drinks. Its origins can be tracked to the Roman Empire and its tasty, smelly fish sauces.

2018 Christmas Calendar no 9

Rowntree’sin Lion suklaapatukka iski Suomen markkinoille muistaakseni 1980-luvun lopulla. Patukka on nykyisin Nestlén lipun alla, mutta on kuitenkin säilyttänyt perusolemuksensa hyvin. Se on suklainen, rapsakka ja hunajakennomaisen tahmainen sokeripläjäys, jossa ei ole koskaan pyrittykään mihinkään terveysvaikutteiseen, vaan puhtaaseen, lyhytaikaiseen hedonistiseen nautintoon, tyyliin sekunti suussa, vuosi vyötäröllä. Uusi omistaja on kehittänyt patukkaa päinvastoin vielä vahingollisempaan suuntaan: valkosuklaaversio lyö makeudessaan perussuklaaversion kädet alhaalla. Sulkekaa kassalla silmät: kyse on yhdestä markkinoiden viekoittelevimmista patukoista.

Rowntree’sin toista mahtitankoa, Yorkieta, ei muistaakseni ole tuotu Suomeen. Se on suklaisempi ja englantilainen suklaa ei kovin paljaana pärjää laadussaan kotimaisille. Yorkien häpeilemättömän maskuliinen imago sopisi kyllä vaikka Varustelekan valikoimaan. Mutta ärjyyhän tuo jellonakin maskuliinista uhoa, kaikessa sokerisuudessaan.

***

Rowntree’s has specialised on masculine chocolate bars: Lion and Yorkie. Yorkie never quite find its niche in Finnish market, perhaps the quality of chocolate was not good enough here. Never mind, Lion has stayed on Finnish market since 1980’s - it has changed the owner, but the sweet and crispy essence has very much remained the same: perhaps even making it better by introducing the white chocolate version, with almost lethal dose of sugar. It is almost impossible to resist this wrapped beast!

2018 Christmas Calendar no 10

Valitsin kolmanteen päivitykseen ikonisen mustaherukkamehun, Ribenan. Päivityksen tekeminen kuitenkin täytti minut surulla, kun huomasin taustoja selvittäessäni merkin hirvittävän alennustilan: kruununjalokivet on myyty ja niiden muisto on tärvelty häpeällisesti. Lasten hampaista huolehtiminen on tuonut japanilaisten omistuksessa juomaan lopullisesti ja vaihtoehdoitta keinotekoiset makeutusaineet, ikään kuin lapsukaiset eivät sokeria viime kädessä mistään muualta saisi.

Mutta alkuperäinen idea oli tuoda lapsille maittava ja terveellinen, mieluisa mehu, joka pitäisi heidät kunnossa. Valtio perusti mustaherukkafarmeja toisen maailmansodan aikana urakalla. Marjoista uutettiin siirappia, jota laimennettiin lapsille ilmaiseksi tarjottavaksi mehuksi sota-aikana. Maittoihan se, kun vaihtoehtoja oli vähän. Mustaherukkamehun sokerisuus maistui muksuille ja C-vitamiini auttoi vaikka taistelussa keripukkia vastaan.

Mustaherukkamehu on meillä flunssajuoma, mutta Englannissa kuva jäi sukupolvikysymyksenä huomattavasti myönteisemmäksi. Sodan jälkeen Beechamin tehtaat valmistivat juomaa, sillä oli vankka jalansijansa lastenkutsuilla, ennen hiilihappojuomien rynnäkköä lastenkamareihin.

Itse ostin ensimmäiset Ribena-tetrani 1980-luvun loppupuolella. Englantilainen tulkinta viinimarjamehusta oli minulle mieluinen, makeuden rinnalla marjalajikkeen aromi poikkesi kotimaisesta, se oli hieman vähemmän maanläheinen ja miellyttävällä tavalla esanssimainen. Samaan aromiin olen törmännyt muissakin englantilaisissa mustaherukkatuotteissa, joten luulen vivahteen alkuperän olevan luonnollinen. Sokeripitoisuus oli eittämättä runsas, mutta muistoissani juomassa on verrattoman raikas ja elvyttävä vivahde.

***

My third update is the original Ribena, blackcurrant squash, with the history from UK State cultivating currants during the Second World War and giving free juice to children to keep them health and happy in austere circumstances. I remember the taste from 80’s tetra packs, its full sugar content and aromatic freshness of blackcurrant varities, slightly different to the more earthy Finnish varieties. In Finland, blackcurrant juice has a reputation of a flu drink, without the positive twist to keep children happy. From Beecham factories, this national pride has changed hands since and for the worse, of course: now the Japanese owners heavily rely on the artifical sweeteners in the noble drink and they have ruined much of the original charm.

2018 Christmas Calendar no 11

Vinegar, viinietikka on Englannin maku: paljaimpana se tulee esille sillä maustetuissa perunalastuissa. Niitä ei ole aina Suomesta saanut, ne eivät ole täällä suosittuja. Ehkä salaisuus on merellisen ilmaston katkeruudessa, vinegar säestää niitä tunnelmia hienosti. Merenrantakuvat: fish and chips sanomalehdestä rannalla, erikoisella astialla suolan heitto syötävien päälle. Lopuksi tujaus maltaista viinietikkaa: se tuo mietoon ja täyttävään ruokaan särmää ja sen sanotaan leikkaavan annoksen rasvaisuutta. Tiedä häntä, mutta vinegar on sen annoksen persiljatupsu, viimeistely.

***

Vinegar, the great English taste, on fish and chips, cutting fat and making malty edge to potatos. Can you imagine crips selection without vinegar flavour? Me neither! It is the taste of positive bitterness and seaside.

2018 Christmas Calendar no 12

Viime vuoden tyyliin aloitan joulukalenterin, mutta tällä kertaa ei esitellä Carol-osastoa, vaan erilaisia perienglantilaisia ainesosia.

***

Sarjan aloittaa etuoikeutusti Colman’sin sinappi. Tätähän on saanut Suomesta iät ja ajat klassisessa peltipurkissa, josta olen joulusinappini viritellyt. Itse pidän älevästä ja makeasta sinapsta, se toimii kinkun kanssa hyvin. Jos jauhojen kanssa ei välitä temppuilla, sinappia saa valmiinakin. Englantilainen sinappi vain on älevyyden rinnalla paremminkin suolaista. Colman’s on Norwichista kotoisin ja härkä etiketissä on leimaa-antava. Sebastian sieltä päin suosii mielummin Turun Vihreää Sinappia, mutta minusta Colman’s on vaihtoehdoton tuote. Jos hinta on ongelma, lähikaupasta sai myös geneeristä sinappijauhoa halvemmalla.

Tewkesbury on myös Englannin sinappipitäjiä. ”Tewkesburyn sinapilla kasvatettu” tarkoittaa kovaa jätkää!

***

Last year I had in my Christmas Calendars my favorite Carols, this year some quitessentially English kitchen products. I start with Colman’s Mustard. It is the best - I understand Sebastian thinks Turun Sinappi (the green one) as an exotic product, but that does not beat good, sweet and fiery mustard made of this English yellow flour, on Christmas Ham! Colman’s is from Norwich, but also in Tewkesbury they raise sons with local mustard, and strong lads they are!