(The) Shambles

http://www.historyofyork.org.uk/themes/medieval/the-shambles

Otsikon nimi tarkoittaa yleisesti noin kahta asiaa. Se on sekamelskaa ja kamalaa siivoa tarkoittava sana, jota voi käyttää minkä tahansa taistelukentän tai Brexit-neuvottelujen kuvauksessa. Tilanne on siis sellainen ettei Vanha Erkkikään ota siitä selvää. Tässä Oxfordin yliopiston blogissa sanaa on selitetty enemmänkin.

Sanan alkuperä on Englannin kaupunkien teurastamokortteleissa. Elukat lyötiin siellä lihoiksi, jotka laitettiin näkyville kauppatiloihin, lihakoukkuihin roikkumaan ja tekeytymään, raakakypsytykseen. Perhe asui tämän kaiken yläpuolella, rakennuksen ylisillä. Useasta Englannin kaupungista löytyy The Shambles niminen alue: Worcester, Manchester, Totnes ja ehkä kuuluisimpana Yorkin kapea katu ja turistikorttelit sen ympärillä. Kun hakee Shambles kuvahaulla, saa näkyviinsä juuri nämä Yorkin keskiaikaiset talot, jotka vielä kurottuvat ylöspäin mentäessä melkein vastakkaiselle puolelle katua nojaten: taivas hädintuskin pohjalle näkyen.

Sanomattakin on selvää, että keskiaikaista ostoselämystä ei enää tapahdu, siitä ovat hygieniaviranomaiset ja yleisön kultivoitunut aisti pitäneet huolen. Paikalla on matkamuistoja, krääsää eri muodoissansa, kahviloita ja muita juottoloita, viikinkimenua tarjoavia soittoruokaloita kenties. Yhtään teurastamoa ei ole varmasti lähimaillakaan.

Silti on omalla tavallaan viehättävää pyöriä näillä vanhoilla kujilla. Ruuhka ja hyörinä ovat autenttisia, vaikka nyt onkin kyse turismista enemmän kuin pakollisen elinvoiman turvaamisesta karuissa oloissa. Mutta kokonaisuuden autenttisuus toteutuu paremmin Thirskin lauantaiaamun torikaupassa kuin Yorkin ikiaikaisemmissa puitteissa, jotka kuitenkin ovat komeat. Jos hajuelämyksen haluaa takaisin, kannattaa suunnata Viikinkikeskukseen, jossa myös autenttisiin hajumaailmoihin on satsattu.

***

Shambles could mean sort of terrible mess, a battlefield or the Brexit Negotiations, but originally it meant the narrow lane reserved for butchers and the display of different parts of animal, for customers to buy. Needless to say, there are no butchers any longer in the Shambles, York, but the herds of tourists are wandering along the narrow streets of the area, admiring the leaning medieval houses above their heads.

Teräksen laatu, pääkatu ja maailmankauppa

http://www.museums-sheffield.org.uk/blog/2012/5/a-century-of-stainless-steel

Olen välillä kirjoittajana huolissani aiheistani: ne tuntuvat liian suurilta. Marmite-päivitys on tuloillaan, sehän on kuin mämmistä kirjoittaisi. Tällä kertaa aiheeni on niin iso, että siitä on vaikea saada kiinni ja joudun argumenteille hakemaan USAn lisäksi pontta mannermaan pohjoisista osista. Kyse on teräksestä ja sen laadun vaikutuksesta. Ruostumatonta terästä, jota on kuvani Rusnorstein ja Sheffield merkinnöillä varustetun varhaisen käyttöveitsen terässä.

Prospect-lehdessä on ansiokas kirjoitus Englannin kaupunkien jäämisestä Lontoon kehityksen varjoon. Kirjoittaja, Paul Collier, on kotoisin Sheffieldistä, tuosta terästeollisuuden kehdosta. Luokkakaverinsa kanssa kirjoittaja suuntasi koulunpenkiltä Oxfordiin ja jäi sille uralle. Toinen palasi yliopistosta juurilleen ja sai paikan terästeollisuudessa, menestyi, kunnes koko ala romahti. Yliopistossa jumittava menestyikin kapitalismissa liikemiestä paremmin, ennakko-odotusten vastaisesti.

Miksi terästeollisuus romahti Sheffieldissä? Kirjoittajan mukaan syy oli kapitalismi. Työntekijät eivät innostununeet työstä, jonka pääsisältö oli tuottaa osinkoa omistajalle. Työntekijöiden ammattitaidon kehittäminen ja ylläpito laiminlyötiin, juuri se johon Saksassa satsattiin. Tuotanto siirtyi keraamisen teollisuuden tavoin Kiinaan ja kymmenettuhannet menettivät työpaikkansa, sijoittautuivatko he laajasti palvelualoille ja ict-palveluihin, voi pohtia. Tuskin. Samantyyppinen rakennemuutos, nettikauppa, varmaan hiljentää nyttemmin jo toipuneen Sheffieldin High Streetiä ja kauppakeskusten liikevaihtoa.

Kuuluisasta Sheffieldin teräksestä on tullut kuriositeetti. Teräs on hankalampi laji, kuin voisi kuvitella. Oikean laadun tuottaminen vaatii osaamista. Kun Trump asettaa tulleja, Outokummun Tornion erikoisteräs kallistuu USAssa eikä Vapaan Maailman Johtavasta Valtiosta löydy kuitenkaan osaamista tehdä sellaista tuotetta, jota Tornion Outokummussa osataan.

Miten paikallisylpeys ja osaaminen säilytetään Lontoon ulkopuolella? Miten ne säilyvät Lontoossa? Jutun kirjoittaja ei pystynyt kysymään nuorena miehenä vanhemmiltaan opastusta, mihin kannattaisi suunnata - he olivat lopettaneet koulunsa 12-vuotiaina. Hän kysyi neuvoa vaivoin löytämältään koulutetulta henkilöltä - hammaslääkäriltään. Hänen poikansa pystyi kysymään neuvoa jo naapuriltaan. Mutta keneltä hänen lapsensa vuorostaan kysyisi Mitä on tehtävä?

***

The Prospect article by Paul Collier is about the change in steel industry, Sheffield. The decline of the trade had been sowed by placing the investor interest first and the quality of craftsmen as second - by capitalism. The result has been disastrous: many workplaces were lost to China and the best expert steel is made nowadays in Outokumpu, Tornio, Finland. They invested there on manpower like Germans. The Prospect writer makes a point on how important it is to guide young persons to keep their original regions or towns great or at least, in decent shape and High Streets busy. London has been well developed, but too often in the expense of of countryside and its smaller cities and towns, those salt of the earth.

Margaret Thatcherin pitkä varjo

"Hiilen merkitys energiantuotannossa oli vähennyt. Monet kaivokset olivat vanhentuneita ja kannattamattomia. Ne pyörivät valtiontuen varassa, syistä, jotka liittyivät jo osin historian vaalimiseen. Sellainen ei Margaret Thatcheria kiinnostanut. Thatcher varmisti, että hiilivarastot olivat ennen lakkoa täynnä. Lakkovahteja vastaan hän lähetti vahvat poliisivoimat. Yhteenotoissa ihmisiä loukkaantui ja myös kuoli. Vuodessa kaivostyöläisten voimat loppuivat. Vuoden 1974 selkävoittoa seurasi vuoden 1985 täystyrmäys. Se mahdollisti sen, että Thatcher saattoi jatkaa koko ay-liikkeen ajamista ahtaalle."

Seppo Varjus, Iltasanomat 9.10.2018

Varjuksen kolumni päivän iltapäivälehdessä pohtii ansiokkaasti hallituksen ja ay-liikkeen yhteenottoa. Thatcherin toimien kuvaus on myös hyvin kirjoitettu ja sitaatista yllä saa käsityksen, miten huolellisesti strateginen operaatio oli toteutettu. Menestys oli niin häikäisevä, että tarvittiin kolmas tie rakentamaan Labourille uusi nousu konservatiivien kauden jatkeeksi. Vanhakantainen ay-liike ei ole noussut, vaikka kaikuja siitä on ollut Corbynin menestyksessä. Suomessa ay-liike on ollut uudistumisen porttien edessä jo pitkään, asettelu on monessa mielessä väkinäinen, työnantaja ja työntekijä tarvitsevat toisiaan, mutta kolmannen tien löytäminen ei ole ollut helppoa. Englannin ja USAn esimerkkien luulisi osoittavan, ettei barrikaadien rakentaminen ole kansallisesti hyödyllistä, se ei eheytä, vaan jakaa.

Muistan 1980-luvun Englannin ja Walesin lakkouutisoinnit. En muista, mitä mieltä olin silloin Thatcheristä, johtajana hän oli vahva ja selkeästi oli nähtävissä, miten hän oli vakuuttunut omasta maailmankuvastaan ja sen oikeutuksesta. Ulko- ja sisäpoliittisesti hänen päättäväisyytensä oli vaikuttavaa, mutta se jakoi kansaa katastrofimaisesti. Varjo paikallishallintoon erityisesti kaupungeissa on ollut pitkä ja murskaavuus lakoissa muistetaan yhä. Ensimmäinen Englannin-reissuni tapahtui hänen kultakaudellaan, maaseutukaupungeissa sosiaalinen ahdinko jäi mieleeni ja poistuin maasta sekavin tuntein.

Hilary Mantel on suomennetussakin teoksessa ja oheisessa haastattelussa (The Guardian 19 Sept 2014) käsitellyt omia tuntojaan ja ajatuksiaan Thatcherin kaudesta. Mantel on viehättynyt kovista tyypeistä, hänen Margaretistaan kulkee linja toiseen kovaan luuhun, Thomas Cromwelliin, johon Mantel on ihastunut. Se on helppo ymmärtää, kun hänen Cromwellinsa on kiehtovan maanläheinen hahmo. Mantelin suomennettu Margaret Thatcherin salamurha-novellikokoelma on hankintalistallani ja odotan innokkaasti Cromwell-trilogian päätösosaa, jota on varmasti raskasta kirjoittaa. 

***

Margaret Thatcher crushed the power of trade unions, but she very much divided the country, and paved route to the third way in the society, for Tony Blair. She was a resolute Dame with a long shadow, ruthless in domestic and international politics. This interview of Hilary Mantel describes her legacy, with interesting, strong personal insights from author that made Thomas Cromwell, another person with a bold vision, so alive to us.

Munuaispiirasta ja skonsseja - illanvietto brittityyliin

J.R.R.Tolkienin Taru sormusten herrasta, neljäs kirja, neljäs luku on nimeltään Yrttejä ja jänispataa. Luku on osassa Kaksi tornia, eikä siitä minusta ole kovin paljon kirjoitettu. Se on ahdistavan matkan, joka suuntautuu mahdottomuuden porteille, kulussa kuitenkin merkittävä. Ruokailuhetki, huolellisesti valmistettu, tuo lohdutusta, tervetulleen, peribrittiläisen, kotoisan keitaan keskelle synkistyvää vaellusta - voimia ja toivoa.

Saimme perjantaina viettää britti-iltaa Kirkkonummen jylhissä maisemissa. Isäntä oli valmistellut huolellisesti munuaispiiraan, emäntä oli järjestänyt sen kyytipojaksi oikeaoppisesti kasviksia salaatin ja kurpitsan muodossa, meidän panoksemme oli skonssit ja superkerma eli clotted cream, jota oli riittävästi. Kaikkea muutakin oli tarpeeksi ja oikein valmistettuna. Sopii siteerata Antti Tuurin koristeellista ja kaunopuheista tapaa kuvata näitä herkkiä asioita: "Söimme. Söimme hyvin. Aterioitsimme."

Illan kirkas tähti oli kuitenkin munuaispiiras. Isäntä oli valinnut sen legendaarisen ulottuvuuden ja maineen vuoksi. Ruokalaji on tummaa, vahvaa, tummaseinäisten pubien sisällä nautittavaa tuhtia lämmittäjää, elementtien riehuessa seinien ulkopuolella. Joka nauttii piirasta elävän tulen ääressä hyvien ystävien kesken on päässyt elämässään suuren omaisuuden, pääomien äärelle.

Munuaispiiras jakaa mielipiteet - ne jotka eivät ole piiraan puraisua vastaanottaneet, suhtautuvat ennakkoluuloisesti, toiset taas alkavat vesi kielellä odottaa hyvin muhineen ja pitkään tekeytyneen herkun, joka on suurenmoisesti sinetöity taikinakuoreen, auvoa. Muistan, että yläasteella joskus tarjoiltiin koulussa munuaiskastiketta. Se oli useimmille kauhistus, mutta Joycen lukijana muistin Leopold Bloomin viehtymyksen munuaisten aromeihin kitalaessa ja uteliaana kokeilin innokkaasti. Muisto on myönteinen ja munuaiset voi maustaa eri tavoin.

Brittiruoan konstailemattomuus on nerokasta, se johtaa keskusteluja vahvojen, alkusyntyisten aihepiirien luokse. Mieleen ei olisi tullut näissä oloissa viritellä ranskalaistyyppistä filosofista dekonstruktiota, mutta tämä ruoka johti kuitenkin laveampien aiheiden ohessa puhumaan myönteiseen ja ymmärtävään sävyyn myös kysymyksiä niin ranskalaisten patrioottisesta kiihkosta ja kunniantunnosta kuin kahvin vahvuudestakin. Tässä toteutui hienosti Wodehouseltakin tuttu avarasydäminen brittiperiaate "to live and let live".

Kiitos hienosta illanvietosta, jatketaan sitä seuraavaksi meillä. Lista oli niin hyvä, että sitä ei tarvitse juuri täydennellä!

***

We had a great pleasure to enjoy a real English-style evening in Kirkkonummi, with high-level conversations, the best of British tradition: the first-class servings - kidney pie with veggies and scones with clotted cream, all washed down with tea at fireside. Kidney pie is an institution itself: those who are against it, most likely have not ever given it a chance. It is absolutely worth biting.

Kuningas Alkoholin Palveluksessa

Free House "Beehive" with living sign in Grantham. Oikea mehiläispesä pubin tunnusmerkkinä.

Suomessa on ollut kova keskustelu miten alkoholia pitäisi myydä tai pitäisikö myydä ollenkaan. On esitetty, että olisi siunauksellista saada viiniä lähikaupasta ja että Alkon monopoli pitäisi murtaa. Nettikauppa tulee murtamaan viinanjakelun ja kaupan esteet poistuvat, uskotaan. Olen joskus katsonut alkoholin aiheuttamia kustannuksia suomalaiselle yhteiskunnalle, arviot vaihtelevat muutamasta kymmenestä miljoonasta useisiin miljardeihin euroihin. Minua on erityisesti häirinnyt Alkon haastamispyrkimys kevyenä heittona, ilman suurempia perusteita. Jos Pirkka-, Rainbow- ja Lidl- viinit tulisivat kauppoihin hintajohtajiksi, tuskin eliitti juhlisi niillä, vaan kulutus lisääntyisi halpojen juomien laajemman tarjonnan kautta. Nettikaupassakaan laatujuomat eivät ole kovin edullisia pätevään suurostaja-Alkoon verrattuna. Olen myös joskus ajatellut, että miksei nykymallissa voisi tulouttaa valmisteveroja alkoholin myynnistä paikallishallinnolle Japanin malliin, kunnathan viime kädessä juopottelun lieveilmiöitä hoitavat sen mitä pystyvät.

***

Tämän moralisoivan johdannon jälkeen käyn itse asiaan. Minua kiehtoo kauppaketjujen kehittyminen, se tuo mieleen opiskeluajan tutkimukseni asiasta. Edellisen päivitykseni kirkon sijaintianalyysi toi mieleeni hauskannimisen Bottoms Up-myymäläketjun. Siskoni vahvisti havaintoni oikeaksi, että sellainen liike oli. Se on nyt historiaa. Löysin liikkeestä maininnan pienen kaivamisen jälkeen. Liike sulautui osaksi juomakonsernia, muutaman muun juomaketjun tavoin ja tuo itse konsernikin meni muutama vuosi sitten kontilleen. Siinä määrin, että liikkeiden varastot jouduttiin myymään alehintaan. Kaaoksen välttämiseksi konserni käytti tietotekniikan mahdollistamaa avainryhmille kohdennettua viestin välitystä, ettei virkavaltaa tarvittu järjestystä pitämään valtavia määriä. Sana kuitenkin kiersi janoisten parissa ja jonot kiemurtelivat kaduilla.

Britanniassa juomatarjonnassa on tapahtunut siirtymää kivijalkakaupoista marketteihin. Periaatteessa erikoisliike pystyy palvelemaan kuluttajia paremmin, jos sen henkilökunta on asiantuntevaa ja osto-osaaminen sekä ostojen laajuus mahdollistaa parhaan hinnan saamisen. Suurissa marketeissa ainakin hintakilpailu voidaan hoitaa kohdalleen. Jos omasta juopottelustaan ei halua tehdä sen suurempaa numeroa, normaalit ruokajuomat voi sieltä hankkia ruokaostosten ja päivittäistavaroiden ohessa kätevästi, siinä missä markettikosmetiikkaakin tai muuta tilpehööriä.

Britanniakaan ei ole turvassa juomisen haitoilta, samaa keskustelua käydään kuin Suomessa. NHS seuraa kehitystä tarkasti, mutta kattavia tilastoja löytyy varsinaisilta tutkimuslaitoksiltakin. Tilastojen mukaan joka viides britti on täysraitis. Henkilökohtaisen terveyden heikkenemisen lisäksi alkoholi on vaarallista läheisille ja liikenteessä laajemmin. Onnettomuudet ja väkivallanteot yhteydessä alkoholiin ovat myös Britannialle ongelma. Keskustelua on ohjattu tiedottamisella soveliaista annosmääristä. Ajattelu ohjaa myös laatutietoisuuteen, jos vain pieni määrä voidaan juoda vaarattomasti, miksei joisi sitä parhaana juomana. Kun terveysvesissä hifistely on jo vanha juttu, myös erikoisoluet ja hienot viinit ovat hyötyneet juovan yleisön valistuneisuuden ja mielenkiinnon lisääntymisestä. Niiden markkinoiden kasvu tosin sekin ruokkii pitkällä tähtäimellä alkoholismia. Ehkä englantilaiseen juomakulttuuriin ei liity suomalaisessa juomakulttuurissa ajoittain ilmenevää pakonomaisuutta ja vakavuutta. Britit ovat ehkä suomalaisia juomaveikkojaan hilpeämpiä ja luonnollisempia. Työpäivän jälkeen juodaan lasillinen kadulla ja jatketaan matkaa, eikä jäädä terassille pidempään ja kosteampaan istuntoon. No, ei brittejä pidä ihannoidakaan, Viron tiukentunut alkoholipolitiikka lienee hillinnyt myös maassa käyvien brittituristien janoisuutta.

***

I found in preparing my former text Bottoms up- chain, that was a place to buy booze, but the chain was amalgamated with other chains to bigger corporation that as well went into liquidation - they eventually sold their stock to thirsty customers at bargain prices - they had to develop special marketing methods to send the word to the limited customer groups - to prevent fighting! Alcohol is more and more bought from supermarkets in UK. In Finland we have a monopoly selling it and there has been and will be quite high-spirited discussion about what should we do. For England and Finland, the negative effects of excessive drinking are prominent and costly to the society and its individuals.