Laulu muuttaa maailmaa

Tarkkaavainen lukija on huomannut, että blogissani on kätketty asialista kritisoida viihdemusiikkia ja sen merkitystä. Siinä on sellainen savotta, että välillä on kuitenkin tunnustusta annettava. Haluan kertoa tarinan laulusta. Laulun laulaja oli englantilainen Vera Lynn ja vuosi oli 1941. Englanti oli hätää kärsimässä yksin Saksaa vastaan sodassa. Kun katsoo you tubesta kommentteja laulusta, huomaa että monet vanhan polven ihmiset kertovat, että juuri tuo laulu piti toivoa yllä ja sen kuuleminen tuo vieläkin kyyneleet vanhojen sotureiden silmänurkkiin.

Laulu kertoo sinisistä linnuista Doverin valkeiden kallioiden yllä. Se kertoo, että taivas voi olla myrskyinen, mutta maailmasta tulee vapaa. Paimen tulee kaitsemaan laumaansa, laakso kukoistaa ja Jimmy-poika voi mennä rauhassa nukkumaan omassa pienessä huoneessaan. Tämä tulee tapahtumaan jo huomenna.

Laulu ei lupaa paljon, mutta se luo toivoa pienillä asioilla. Ne eivät tunnu mahdottomilta, vaan itsestäänselviltä. Laulussa ei ole mitään tyhjää hehkutusta ja uhoa: se ei tarvitse monimutkaisia perusteita moraaliselle ehdottomuudelleen. Siniset linnut ovat tietysti lentäjiä Spitfire-koneissaan noiden ikonisten kalkkikallioiden yllä, taivaan sinessä, meren mainingit alla. Vera Lynn esitti laulun lukemattomia kertoja. Valitsemassani esityksessä kannattaa keskittyminen kohdistaa laulajan ääneen. Hän laulaa hitaasti ja hän muovaa äänellään kuvaa korkeuksista kallioiden yllä, miten kone liukuu ilman avaruudessa jyrkänteet alapuolellaan. Kun laulajan äänen sävyihin ja "over" ja "Dover" sanojen ääntämyksen liukuun keskittyy, tuntee itsekin korkeuksien huimauksen ja toivon kohinan korvissaan.

Laulu on erittäin pelkistetty, se keskittyy vain olennaiseen ja valaa toivon pienillä asioilla, eleettömästi. On vaikea kuvitella kappaletta, jossa englantilainen järkähtämättömyys olisi hienommin ja koruttomammalla understatementilla ilmaistu. Tässähän se on.

***

Vera Lynn teki muitakin lauluja, mutta ne eivät Doverin kallioiden tavoin vältä hehkutusta. Hienoja ne ovat, vaikkapa There will always be an England, joka on vähän renkutus ja Kubrickinkin käyttämä We'll meet again, jossa Veran tumma ääni soi komeasti. Pitkän uran tehnyt laulajatar on 101-vuotiaana edelleen todistamassa Englannin hienoimmista hetkistä ja päättäväisyydestä.

***

Klassinen musiikki kärsii tässä tappionsa, mutta ei Stanfordin Blue Bird ole huono kuorokappale. Se kertoo saman tarinan vähemmillä tunteilla, abstraktimmin: sopraanosoolo nousee omiin korkeuksiinsa kuin lintu, kuin hienostunut ja sulava lentokone, kohti huomista. Suomalaisen Lumen Valo-kuoron esitystä ei tarvitse kärsiä eikä hävetä.

***

This text is about the Vera Lynn song the White Cliffs of Dover. It is an English gem of a song: since 1941 it has been filling hearts with hope, with its simple and effective word-painting, the lilting words of Vera, illuminating the heights over those iconic cliffs and freedom. The last link is to the Finnish vocal group Lumen Valo (literally light of snow) and their interpretation of Stanford's quiet masterpiece, The Blue Bird.

The White Cliffs of Dover

Vera Lynn

There'll be bluebirds over
The white cliffs of Dover
Tomorrow
Just you wait and see

(I'll never forget the people I met
Braving those angry skies
I remember well as the shadows fell
The light of hope in their eyes

And though I'm far away
I still can hear them say
Thumbs up...
But when the dawn comes up

there'll be bluebirds over
The white cliffs of Dover
Tomorrow
Just you wait and see)

there'll be love and laughter
And peace ever after
Tomorrow
When the world is free

The shepherd will tend his sheep. 
The valley will bloom again
And Jimmy will go to sleep
In his own little room again

there'll be bluebirds over
The white cliffs of Dover
Tomorrow
Just you wait and see

there'll be bluebirds over
The white cliffs of Dover
Tomorrow
Just you wait and see...

Lauluntekijät: Johnny Mercer

Kappaleen The White Cliffs of Dover sanoitukset © Shapiro Bernstein & Co. Inc.

The Blue Bird

Charles Villiers Stanford

The lake lay Blue, below the hill.
As I looked, there flew across the water
cold and still, a bird,
Whose wings were palest blue.

The sky above was blue at last.
The sky beneath me blue in blue;
A moment, ere the bird had passed.
The lake lay blue below the hill.

Original Source - päivittäistavarataivaassa

Günther Grassin Koiranvuosia-romaanissa sankari toteaa pessimistisesti, ettei pesemällä saa mitään puhtaaksi. Varmaan näin, mutta Original Source tuotesarja tekee yrityksestäkin hauskempaa. Tutustuin sarjaan aikoja sitten Boots-myymälöiden tarjouksessa 1 £ / suihkusaippua, 250 ml ja mielistyin vahvaan väriin, hyvään, mehevään tuoksuun ja paketin humoristiseen tilastolliseen tekstiin. Luonnolliset ainesosat on ilmoitettu paketissa: 7 927 Tingling leaves in mint and tea tree tai 157 relaxing flowers in lavender & tea tree. Aloin raahata näitä matkoilta kotiin: tuon niitä sen verran reilusti, että varmasti riittävät. Välillä olen tilannut Ebaysta täydennystä. Jos lentokentällä on tuntunut, että ruumaan ei mennyt tarpeeksi puteleita, voi viime tipassa suorittaa käsimatkatavaroihin särkymävaraa. Sitäpaitsi tarjolla on monesti pieniä, hauskoja matkakokojakin, tosin vain sitruunan ja mintun hajuisena. Hyviä nekin.

Viimeksi jouluna Boots uudisti punnan kappale tarjouksensa, mutta sulki kosteuttavat sarjat sen ulkopuolelle, palautin ne kiltisti hyllyyn ja marssin Morrisoniin ostamaan niitä punnalla kipale. En ole pihi, mutta hyödynsin paremman tarjouksen kilpailijalla. Jos nämä kaksi pettävät, kannattaa kokeilla Superdrugia. Valikoimat vaihtelevat, joku uutuus saattaakin löytyä naapuriputiikista. Kosteuttavat saippuat voivat olla sydäntalvella hyviä, jos iho kuivuu, mutta perustuotteetkin ovat omassa kokemuksessani olleet niin laadukkaita, etteivät ne kuivaa ainakaan minun ihoani tarpeettomasti.

Yritin saada Tarjoustaloa eli Tokmannia ottamaan Original Sourcen valikoimiinsa. He kiittivät ehdotuksesta kohteliaasti, mutta muutosta ei ole tullut. Iänkaikkiset, geneeriset, innostamattomat suihkusaippuat täyttävät yhä hyllyjä. Veljeni aivan oikein huomautti Tokmannista, ettei se tarpeeksi tarjoa kuluttajille elämyksiä. Olen aika varma, että Original Sourcen tapainen tuote nostaisi hieman nuutunutta imagoa ja sopisi ketjun sinänsä humoristiseen nimeenkin. Luulen, että kuluttajana olisin valmis maksamaan yhdestä suihkusaippuasta jotain 1,50-2,00 €, mutta odottaisin tietysti heidän tarjouspaiviään, jolloin vetäisisin koriini aika setin noita: parhaalla mahdollisella hinnalla ja vielä laatutavaraa. Sarja ei pröystäile ekoteoillaan, mutta antaa kuitenkin jokseenkin luonnonmukaisen vaikutelman, joka vetoaa varmasti myös ns. vastuullisempiin kuluttajapiireihin.

Muistelen erityisellä lämmöllä sarjan Limited Editioneja: aivan mahtava oli syystuoksu nokkonen ja villikirsikka. Pullon kyljen koristeena oli öinen maisema, jossa twinpeaksilainen pöllö loi hirvittävää tunnelmaa. Suihkusaippua oli tummanpunaista ja valui ihollani kuin paksu veri. Se tuoksui uskomattoman hyvälle makaaberit lähtökohdat huomioon ottaen. Myös sitruunantuoksuinen saippua on hyvin onnistunut, inkivääri on hyvä kuin mikä, vain merisuola&mustapippuri-versio tuoksui hieman vessanpesuaineelle, muuten tuotteet ovat olleet mainioita. On oikeastaan hienoa, ettei näitä ole toistaiseksi tuotu maahamme, ei tarvitse pelätä, että Brexit veisi ne hyllystä.

Joka haluaa heidän uskomattoman kiehtovan valikoimansa tarkastaa ja haluaa ottaa yhteyttä maahantuonnin perustamista varten, ottakaa toki yhteys tänne. Voi ei, heillä on Lemon & Chilliäkin! Ja kesätuoksua vadelma & raparperia!

***

Original Source shower gels are fantastic. Colors are brilliant, they smell so good and the bottle texts are humorous and entertainingly statistical. When Boots, Morrison or Superdrug place 1 £ / 250 ml offer on them, I go and grab them and fill my luggage with those bottles full of original, colorful juice. My favorite was the Limited Edition Nettles & Wild Cherry, with nocturnal picture of an owl. In shower it was a bit psychotic to use, deep red like blood, but smell was much, much better. And it did the job: me left the shower cabin cleaned and my skin smelling so good!

The Lollipop Man - Sir Thomas Beecham, 2nd Baronet

Sir Thomas Beecham oli merkittävä englantilainen kapellimestari, musiikkimaultaan hyvin mielenkiintoinen. Hän oli myös henkilönä eksentrikko, jos joku on sellainen. Varakas pilleritehtailijan poika pystyi vanhempiinsa välit selvitettyään keskittymään siihen mitä elämässään halusi - kokoamaan ja johtamaan orkestereita, valitsemaan omaa repertuaariaan niihin, harrastamaan ranskalaista kulttuuria ja elämäntapoja huomiotaherättävästi. Guardianin 6.4.2001 artikkeli summeeraa hyvin Beechamin pujopartaista persoonallisuutta ja toinen linkki listaa keskeisen ohjelmiston, johon keskityn.

Ohjelmiston suuren osan muodostaa sekalainen, viihdyttävien orkesterikappaleiden valikoima, joita Beecham itsekin nimitti surutta "lollipopseiksi" eli tikkareiksi. Tyypillisiä ovat erilaiset alkusoitot ja lyhyehköt orkesteritutkielmat. Rossinin alkusoitot, Chabrier'n, Massenetin, Berliozin ja monimuotoinen ranskalainen kevyt osasto ovat tyypillisesti tätä koria. Näissä Beecham ei jää pohtimaan, onko musiikilla syvällisempää merkitystä, hän viihdyttää ja viettelee kuulijaa häikäilemättömästi. Orkesterisointi on usein uskomattoman hiottu, kaunis, voisi jopa sanoa syvällinen. Massenet'n Neitsyen kuolonuni on hieno esimerkki yllätyksistä mitä Beechamilla on tarjolla.

Toinen kori muodostuu wieniläisklassisesta ohjelmistosta, Haydnin, Mozartin, Beethovenin ja Schubertin sinfonioista. Esityksiä voi pitää vanhentuneina, mutta ne ovat täynnä iloa hienosta musiikista ja esittämisen riemua. Tässäkin Beechamin valinnat ovat omaperäisiä, hän välttää massivisia teoksia, Beethovenin 9. ja Brahmsin 4. eivät ole hänen suosikkejaan. Sinfoniarepertuaaria edustavat myös Bizet'n C Sinfonia ja Berliozin Fantastisen sinfonian kuuluisa levytys.

Kolmannessa korissa on Delius, jonka musiikkia Beecham teki tunnetuksi. Hänen runsaissa levytyksissään on erityistä auktoriteettia ja parhaimmillaan tämän ranskalaisvaikutteisen säveltäjän musiikki tuntuu Beechamin näpeissä viehättävältä tunnelmoinnilta. Sibeliusta Beecham arvosti myös ja esitti Sinfonioita Beechamiksi varsin kattavasti. Sibelius itsekin kunnioitti Beechamia ja oli tyytyväinen näin hyvään markkinamieheen. Slaavilaista mystiikkaa Beecham viljeli myös Borodinin Polovetsialaistansseissa, hieno levytys.

Oopperakorissa on uraauurtava työ Richard Straussin teosten parissa, Berlioz ja Mozart - panos, sekä oivallinen Carmen Victoria de los Angelesin kanssa.

Mutta viides kori on sisällöltään omituinen, suorastaan perverssi. Kun Beecham sai vapaa-aikaa, hän vetäytyi tutkimaan Händelin lukemattomia oratorioita ja oopperoita - ja saksimaan ja sovittamaan parhaita paloja kaameiksi baleteiksi. Beecham lähes inhosi Bachin vakavuutta, mutta Händelin musiikki, Berliozin mukaan sisällöltään "possua ja olutta", vetosi häneen viihdyttävyydellään ja välittömyydellään. Sarjoilla on wodehouselaisia nimiä, kuten Love in Bath - näitä kuunnellessa niille alkaa väkisinkin suopua, niin viihdyttäviä ne ovat. Hardcore-fanit voivat vielä kaivaa esiin Beechamin pianistivaimolleen sovittaman Händelin "pianokonserton", jonka kaunis hidas osa on Händelin viulusonaatin sovitus. Kaikesta epäortodoksisuudesta huolimatta Beechamin perintö on suppeanakin rikas ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen sekä elämäniloisille, että varsinkin ryppyotsaisille musiikin ystäville.

***

To the memory of JL

Sir Thomas Beecham was an English eccentric if there ever was one. He had a limited, but highly interesting repertoire, and we should treasure his famous "lollipops" and his strange Handel ballets, like "Love in Bath" - his best cuttings and arrangements of many Handel oratory and opera highlights. His recordings very often delight the hearts of all the friends of good music. He was able to get the most from the orchestras and never took anything too seriously. But he can be deep too - his love to the French repertoire was real, like his reading of Faune by Debussy testifies. Please play it to the memory of JL, one of the best in the band of brothers of good music.

Universal Credit - Toimeentulotuki

Suomessa on jo pidempään keskusteltu toimeentulotuen uudistamisesta. Vauhtia asiaan tuli kun OECD:n apulaispääsihteeri Mari Kiviniemi esitteli helmikuussa järjestönsä Suomea koskevan maaraportin. Siinä tuli ehdotus Britannian mallin hyödyntämisestä. Sen jälkeen on asiaan palattu. Valtiovarainministeri Petteri Orpo suhtautui myös hyödyntämiseen myönteisesti. Hjallis Harkimo, tuo Suomen Boris Johnson, ehätti sotkemaan kuvioita kolumnissaan. Kristillisten Asmo Maaselkä on viime päivinä sotkenut Sote-pakkaa, mutta on ollut hyvin innostunut Universal Creditistä, julkaissut jopa siitä kirjasen, jota puoluetoimistolta voi tilata.

Onko Englannin sosiaalitoimessa (josta vastaa pitkälti kuntataso) onnistuttu kehittämään viisasten kivi, jonka maaginen kosketus ratkaisisi Englantia huomattavasti onnellisemman Suomen sosiaalipuolen ongelmat? Näin ei tietenkään ole ja on syytä tutustua hieman laajempaan kuvaan, joka on tarjolla toimittajalegenda Eeva Lennonin artikkelissa.

Some-keskusteluissa voi syntyä kuva, että kun maailmassa on tunnistettava virhe, se pitää korjata samantien. Näin varmasti joskus onkin, mutta sosiaaliturvan uudistaminen on monimutkainen juttu ja toteuttaminen etenee hitaasti. Yllä olevaan materiaaliin tutustuminen käy jo sinänsä työstä ja vaatii jossain määrin kansantaloustieteen hallintaa. Someraivo ei siinä paljon auta. Britannian järjestelmään pääsee tutustumaan tästä ja kritiikkiä löytyy vaikka Wikipedia-artikkelista. On selvää, että malli ei ole suoraan siirrettävissä muihin oloihin, kun Englannissakaan uudistus ei ole sujunut esimerkiksi ilman tietokone-ongelmia.

Suurissa muutoksissa on aina ongelmia, mutta niitä on vietävä eteenpäin, oli kysymys Brexitistä, Universal Creditistä tai Sote & Maku - uudistuksista. Britanniassa toimeentulouudistuksen taustalla on järjestelmän selkiyttäminen monikomponenttisesta  - tuttua meilläkin valtionosuusjärjestelmän ja sote-ja maakuntauudistuksen pyrkimyksenä. Kuten Suomessa, myös Britanniassa hallitus seuraa kansalaisten mielipiteitä tarkemmalla korvalla kuin kansalaiset haluavat uskoakaan. Kun palvelua saadakseen Englannin vähävaraisten piti jonottaa palvelupuhelimiin ja siitä syntyi kova poru hallituksen korviin saakka, linjoista tehtiin nopeasti ilmaisia.

Se mikä uudistusta ajoi eteenpäin Englannissa, oli selkeä kannustavuuden lisäämistarve. Siitä Suomessakin käydään keskustelua. Britanniassa myös valtion budjetin voimakkaat leikkaukset ovat samalla kiristäneet pihtiotetta, mutta eteenpäin on menty. Suomessa tuen piirissä oli vuonna 2016 noin 400 000 ihmistä THL:n mukaan. Englannissa asiakkaita oli 2016 noin 590 000, mutta järjestelmän laajetessa 2022 mennessä, heitä olisi 7 miljoonaa.  Luvuista voi päätellä, että yhteismitallisuutta ei kovin paljon ole, samansuuntaisuutta kylläkin. Tämän viimeisen linkkini artikkeli on paikoitellen kovasti kriittinen. Ideaalisessa maailmassa kuitenkaan kukaan ei olisi toimeentulotuella, vai mitä? Asiasta on helppo olla jotain mieltä, mutta perusteleminen vaatii jo kovaa työtä. Sellaiseen harvemmalla on aikaa, mutta suurissa uudistuksissa tällaista panosta tarvitaan. Näiden asioiden ratkaisut koskevat kaikkia kansalaisia.

***

Universal Credit reform in England has evoked some very positive comments from Finland. I hope the fruitful discussion will go on, based on feedback from OECD and some active party leaders. There are not easy models to copy from other countries, in England the reform has been much critisised, yet the element to activate people more is something that should be adapted into Finland as well.

Kashmir - Paisley

Kashmir eli Paisley-kuvio on itämaista perua oleva kankaan koristelukuvio. Kuvion alkuperä on luontoperäinen, se on selvää, mutta mitä sen kaareutuva mantelin tai kyyneleen muoto kuvaa? Toisien tulkintojen mukaan kyse on lootuksen kukinnon terälehdestä, mutta puhutaan myös sypressin kaareutuvasta muodosta tai seetristä, jonka Zarathustra istutti paratiisiin, jossa pyhä puu taipui muslimivalloituksen alla. Kuvio tietysti suojaa alkuperäisesti pahoilta hengiltä.

Kuvio ilmestyi Eurooppaan 1600-luvun loppupuolella ja viimeistään 1700-luvulla siitä tuli muodikas ja suosittu, teollisessa vallankumouksessa kehittyneen painotekniikan ja kankaankudonnan koneellistumisen  myötä. Englantilainen nimitys Paisley tulee Skotlannin länsirannikon shaalintuotantokeskuksesta, joka kukoisti 1800-luvun alkupuoliskon.

Klassisessa vaatetuksessa Paisley-kuvioon voi törmätä varmimmin miesten takkien vuorikuviointina, kravateissa, tohveleissa ja dekadentinoloisisissa aamutakeissa. Veikkaisin myös samaan tyyliin kuvioituja tupakkaneuvoja löytyvän kohtuullisen helposti. Mutta Paisley räjäytti tajunnan varsinaisesti 1960-luvulla, jolloin kuvio otettiin the Beatlesin toimesta laajempaan käyttöön: takeissa kuvio ei ollutkaan enää vuorissa huomaamattomissa, vaan estottomasti näkyvissä ja vielä korostetun värikkäänä, psykedeelisen räjähtävänä ja tajunnan täyttävänä. Sillä voitiin koristella lähes mitä tahansa Hendrixin sähkökitarasta alkaen - kuuhun sentään päästiin ilman Austin Powers-tyyppisiä hörhöilyjä.

Pidän kovasti 1970-luvun leveistä kalevisorsa-tyyppisistä kravateista, joissa leveys, kirjava, räikeä värimaailma ja tunkkaisuus yhdistyy rauhaa ja kauneutta huokuvaan kuosiin. Niissä on ajatonta miestenmuodin tunnelmaa dandyismin ja hippeilyn tuolla puolen. Taitaa olla jokseenkin tarpeetonta sanoa, että Google haku "Kate Moss Paisley" tuottaa ihastuttuvia, ajattomia tuloksia niinikään. Yksi suurista kuvion klassisuuden rakentajista oli Lontoon Liberty tavaratalo, joka toimii eräänlaisena imperiumin reliikkinä osoitteessa Regent Street. Ihastuttavaa on, että tarkempaa osoitetta ei ole, paikka pitää tietää! Tämä laukku osoittaa ihastuttavasti ja hienovaraisen viitteellisesti kuvion orgaanisen elinvoiman.

Kuviossa tiivistyy paljon Englannin historiaa, vaurautta, kalliita ylellisyystarvikkeita, imperiumin johtamista ja hyödyntämistä, lopulta itämaista tajunnanlaajentamista ja elämäntapahörhöilyä. Led Zeppelin teki kappaleestaan Kashmir jonkinlaisen allekirjoituksensa. Teos inspiroitui Marokossa, autiomaassa, eikä suinkaan Intiassa. Sen sanat voi ottaa vakavasti tai miettiä tarkoittavatko ne jotain hämärää haltijoiden neuvonpitoa Tolkienin tekeleessä - kappaleessa on legendaarisesta maineestaan huolimatta yllättävän paljon paikallaan junnaavuutta. Se on kuin telaketjunsa menettänyt tankki, rampa, mutta silti raskas ja vaarallinen. Synkästä jytistelystä on edesmennyt Idän Tähti Ofra Haza tehnyt kaksi versiota, jotka ovat mielenkiintoisia. Ensimmäinen versio säilyttää intensiivisen otteen täysin eri tavoilla kuin alkuperäisversio, toinen versio rakentuu uhkaavalle jytkeelle, poiketen kuitenkin bonhamilaisesta tavasta. Joka tapauksessa Hazan laulamana kappaleessa paljastuu sen perimmäinen merkitys, valkoisten miesten taakka poistuu ja aurinko paahtaa naissolistin kasvoja ja hänen mieltään haave siitä, että itä ja länsi joskus kohtaisivat oikeasti ja Brittiläisen hallinnon sotkut Lähi-Idässä korjattaisiin.

***

Paisley pattern in fabrics, silk or wool, known kashmir as well. It has a long history: of origin in nature: lotus, cypress or cedar tree, of divine nature, of imperial power, of Liberty of Regent Street, shawls from Paisley's mills, hippies, Hendrix, Kate Moss (of course) and finally Led Zeppelin, coverd by incomparable Ofra Haza. Her two versions keep the menace of the original piece, but she really makes this music to move on - and she relieves the white man's burden. She was a great bridge builder in the Far East conflicts, please respect her, even if you do not like her versions.