Diplomaatin urasta

https://artcollection.culture.gov.uk/

Sir Henry Wotton rakensi elämässään päättäväisesti diplomaatinuraa. Toimi ulkomailla eri paikoissa neuvonantajana, kasvattaen rintakarvoja vaativampiin tehtäviin. Kasvamiseen kuului myös näytelmien (sittemmin kadonneiden) kirjoittamista ja luonnontieteellistä harrastusta. Wottonille oli käyttöä Englannin merkityksen kasvaessa 1600-luvun alkupuolella. Hän vastaanotti taustat selvittäen mieluisimmat ja taloudellisesti suotuisimmat palveluspaikat. Aikanaan hän päätyi myös Parlamenttiin.

Diplomaatin ura ei kuitenkaan ollut aina pelkkää suosiota. Kuten näinäkin päivinä, varmin tapa joutua hallitsijan epäsuosioon on puhua liikaa ja vääristä asioista, vaikka ne sinänsä olisivat oikeita. Kuningas Jaakko turhautui diplomaattiinsa lausumasta, josta Wotton muistetaan tänäkin päivänä - ja josta huumorin ystävät, Brittidiplomaatit, kunniottavat Wottonia jonkinlaisena suojeluspyhimyksenään ja on saanut kuvansa monen lähetystön seinälle. Wotton-vinkin sain tietysti toiselta Britannian edustajalta.

Alkuperäinen, suurlähettilään tehtäväkuvaa koskeva lausunto on latinaksi, mutta sen brittiversioon tuli mehevä kaksimielisyys. Lausunto kuuluu:

”An ambassador is an honest gentleman sent to lie abroad for the good of his country."

Sen voi kääntää suomeksi niin, että Suurlähettiläs on rehellinen herrasmies, joka lähetetään ulkomaille valehtelemaan maansa eduksi. Toinen tulkinta on, että rehellisen herrasmiehen on parempi oleskella ulkomailla yleinen etu huomioon ottaen. On selvää, ettei kumpikaan määritelmä ollut kuninkaalle mieluisa. Wotton joutui selittelemään kielilihaksensa toimintaa, mutta onnistui keinottelemaan itsensä takaisin suosioon ja diplomaatin ura sai vielä jatkoa. 

Wottonin ystäviin kuului mielenkiintoinen tyyppi, Izaak Walton, joka teki kalastuksesta kirjasen The Compleat Angler. Teos on kääntynyt suomeksikin nimellä Oivallinen onkimies. Kirjaa on blogissaan käsitellyt Juha Haataja. Lontoossa on edelleen Black Potts Thamesin rantamilla, jossa kaveruksilla oli tapana käydä kalassa. Hermot varmasti lepäsivät onkiessa, mutta takuulla ajatus silloin tällöin kääntyi myös diplomatian kiemuroihin - narraamisen muoto sekin.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Henry_Wotton

***

Sir Henry Wotton is very well known for British diplomats. His ambiguous line about a position of an ambassador - to lie abroad for the good of his country - is simply unforgettable. However, speaking a truth is not always the best choice for career - Wotton had his problems with King. Neither are modern diplomats completely free from the same dilemma. With career and for nerves, it is good to have some juxtaposition with more relaxing pastimes - for Wotton, the friendsip with the Compleat Angler Izaak Walton provided some solace, by fishing, leading fish to their peril.

John Rutter: Requiem

Eilen jäi tapahtumatta Britannian irtautuminen EU:sta 31.10.2019 ja tapahtui, että John Rutterin Requiem esitettiin Olarin kirkossa, Espoossa.

Rutter sävelsi teoksen isänsä muistolle. Lähtökohtana teokselle oli Gabriel Faurén Requiemin rauhallisuus. Rutter on valinnut mukaan latinankielisen perustekstin joukkoon englanninkielisiä osuuksia, jotka toimivat hyvin. Tässä linkissä on teoksen sanat.

Rutterin teoksista Requiem ei ole ihan suosikkejani, mutta oli hienoa kuulla se esitettynä Olarissa. Mikko Niinikosken johtama esitys oli hieno ja tavoitti Rutterille ominaisen kuulauden luontevasti. Teoksessa on myös potkua - kuorosta ja patarummuista lähti tarvittaessa volyymia koko tilan täydeltä. Harppu ja sopraanosolisti luovat tunnelmaa, mutta mielestäni tärkein soitin teoksessa on oboe - tuo elegisesti naukuva soitin, joka sopii elämän katoavaisuuden tuntoihin. The Lord is my shepherd osassa se kuvaa perienglantilaista pastoraalia ja virvoittavia, vihreitä laitumia, jossa mieli lepää.

Videollani tämä levollinen osa on pyhäinpäivän ja myös englantilaisuuden ytimessä.

***

John Rutter’s peaceful Requiem was performed in the Church of Olari, Espoo, Finland, in the 1st November 2019. In the heart of the work is the pastoral The Lord is my Shepherd- movement - its quintessential English green pastures’ quality beautifully crowned by excellent oboe solo and its sweetly complaining tone.

I am the Parliament

Kokonaisuutena Brexit-prosessi on ollut kunniaton lähes kaikille osapuolille. The House of Commonsin eli parlamentin alahuoneen puhemies, John Bercow, on kuitenkin mielestäni näytellyt prosessissa harvinaista valopilkun roolia. Hänenkin hahmonsa on ristiriitainen ja osa briteistä toivottanee hänet tervemenneeksi paikaltaan hoitamaan kotiolojaan järjestykseen: hänet on nähty ottamassa itselleen liikaa roolia, häntä on syytetty konservatiivien häiriköksi ja Brexit-vastustajien asialla olijaksi, sekä - politiikassa kun ollaan - tietysti myös narsismikortti on Bercowin kohdalla viuhunut vastustajien kielikuvissa herkästi.

Itse tulen kaipaamaan Bercowin ruokkoamatonta, seremoniallista ääntä, hänen huumoriaan ja tiettyä arvoituksellisuutta, jota hän on valtiollisessa tehtävässään vaalinut. Eksentrikkona hän on ollut brittiläisyyden ytimessä: Oordeer, OORRDERR! Huudot ovat jääneet mieleen niinä harvoina järkevinä puheenvuoroina sekavassa sopassa. Hänen innostuksensa on tuonut lähtökohdaltaan puisevan tehtävän hoitoon poikkeuksellista lämpöä ja tuiketta.

Järjestysvaadetta voi ihastella vaikka tässä lyhyessä koosteessa.

Puhemiehen ei pitäisi ottaa järjestelmässä niin suurta roolia, kuin Bercow on ottanut. Politiikassa valtatyhjiön pitäisi täyttyä luonnollisesti. Jos näin ei tapahdu, valta virtaa muualle. Kun konservatiivit eivät ole pystyneet veretseisauttavaan kannatukseen, vaan ovat riippuvaisia apupuolueista ja niiden oikuista, normaalitilassa kannatus siirtyisi oppositioon eli työväenpuolueelle. Sen johtaja, Jeremy Corbyn, on kuitenkin henkilönä niin ristiriitainen, ettei kannatus ole hänelle kanavoitunut. Eikä äänien heiluriliike ole ropissut myöskään kovin merkittävästi liberaalien, brexiteerien tai vihreidenkään laariin. Tilanne on ollut monella tapaa poikkeuksellinen ja maa vielä monipuoluejärjestelmään kypsymätön.

Kokonaisuudessa myöskin parlamentti instituutiona on näyttäytynyt päättämättömänä ja sen arvovalta on kyseenalaistettu varsinkin Boris Johnsonin pääministerikaudella. Hän on itsensä kannalta epäedullisten äänestysten myötä ajanut omia parlamentinjäseniään puolueen ulkoiseen pimeyteen.

Näistä lähtökohdista on selvää, että Bercowin tuli prosessissa kasvaa hieman rooliaan suuremmaksi. On tärkeää, että politiikassa on toimiva hallitus ja myös sen vastavoimana selkeä ja motivoitunut oppositio. Tämän merkitystä ei aina ymmärretä. Bercow otti oppositiojohtajan ja parlamentin puolustajan roolia, kun ei sitä kukaan muukaan tuntunut maassa ottavan. Tietenkin häntä voi syyttää prosessin pitkittämisestä, mutta kovin harvalla tuntuu tänä päivänäkään olevan selkeää kuvaa siitä, mitä pitäisi tehdä ja mihin pitäisi päätyä. Bercow on puolustanut edes jonkinlaisia järkeviä edellytyksiä parlamentaarikoille hoitaa tehtäväänsä säädyllisen aikataulun puitteissa. Hän on itämaisittain sanottuna myös asettunut järjestystä vaativalla persoonallaan värikkään ja kaoottisen pääministerin vastavoimaksi. Englannin historiasta löydämme runsaasti tällaisia vastapareja - vaikkapa Churchill ja Alanbrooke. 

Oliver Cromwell hallitsi yksin - hänen kohtalonsa oli värikäs. Restauraatio kaivoi hänet haudastaan ja hirtti postuumisti. Brexitissä ei ole vielä jälkipyykin aika - arvioinnit tullaan aikanaan kuitenkin tekemään. Vielä hetken kaksikko on näyttämöllä yhdessä - siitä kannattaa nauttia. Toivottavasti Bercowin väistyttyä Boris saa uuden vastavoimansa - edellyttäen tietenkin, että ote vallankahvasta pitää.

***

Colorful Chairman of the House of Commons, John Bercow, has acted the most entertaining role in the Brexit play. The country has been in extraordinary turmoil since the Brexit Referendum - all parties, the governing ones as well as those taking the opposion side, have suffered in many ways - it has been a long and painful lecture about what happens if political system is not working as it should be. 

One can blame Bercow as a person taking narcissistic liberties in his role, but I see him more as a positive opportunist, who quite clearly and orderly have defended the Parliament and formed sort of one man opposition to headstrong PM Boris Johnson. Bercow certainly has slowed down some Parliamentry processes, revealing the complexities behind something that might be seen by a face value, a very simple goal - leaving or not leaving the Union. Johnson and Bercow have during the last weeks acted some parts that have formerly been played many times during the history of England - the roles of a ruler and his adviser or protagonist. Bercow has entered into the political power vacuum but its existence was not surely his fault. After Johnson and Bercow, or even before, the reasons of this mighty play must be properly evaluated.

Pisin päivä

Otsikko on Normandian maihinnoususta, jossa kurdit eivät Trumpin mukaan tehneet tarpeeksi. Tänään kuitenkin tapahtui paljon - punta vs euro käppyrä kertoo, miten kurssit aluksi jopa laskivat hieman eilisestä. Sitten tuli ilmoitus, jota markkinat olivat jo pari päivää ounastelleet myönteisin odotuksin nousujohtoisesti, sopimus Brexitistä on syntynyt. Punta nousi ja toivottavasti moni britti ehti vaihtaa lomavaluuttaa - alas tultiin nopeasti, kun kävi ilmeiseksi, ettei sopimus - jonka kirjallista versiota ei pitkään näkynyt ollenkaan - ole sen kummemmin parlamentin hyväksyttävissä, kuin edellisetkään sopimukset. Punta hiipui taas alaspäin ja odotamme nyt lauantain parlamenttikäsittelyä. Siitä tulee jännitysnäytelmä.

***

The Longest Day 17 October 2019 - the news of the Brexit deal took the pound up - hope some vacation- planners had some opportunities to avail it - before the Parliamentry troubles took it down again. We look for the next chapter of drama in Saturday - the House of Commons!

Source: BBC News

Kelluvat valuutat!

Punta on historiansa aikana ollut korkeammassakin kurssissa suhteessa maamme valuuttaan: en muista, että kurssi sinänsä olisi matkustamistani koskaan hillinnyt. Jos Englantiin pitää päästä, sinne pitää päästä. Aikanaan maamme korkeahko hintataso kompensoi matkakassan epäedullista vaihtokurssia, jos yhdellä kymmenmarkkasella oli saanut vaivaisen punnan ja vähän pencejä päälle. Parhaimmillaan tietysti sai dramaattisesti enemmän - punnan päälle lähes puolikkaan lisäksi samalla Paasikivellä.

Viisikko-kirjassa puhuttiin puolikruunusesta, jota ihmettelin. En edelleenkään tajua vanhaa shillinki-järjestelmää. Puolikruununen on tietysti kaksi shillinkiä ja kuusi penniä päälle. Jos joku ihmettelee, mistä on kysymys, niin punnan kahdeksasosa ehkä vie lähemmäs ymmärrystä. Ehkä saaren ulkopuolisen asukin kannalta oli selkeää, että kymmenjärjestelmään siirryttiin ja puolikruununen siirtyi kolikkona käyttötaloudesta historiaan. Rahanuudistus tuli voimaan koko laajuudessaan 15.2.1971.

Otetaan kuitenkin vielä kertauksena:

Yksi shillinki = 1/20 puntaa = 12 penniä
Eli yksi punta = 20 shillinkiä, joista jokainen on 12 penniä = 240 penniä
Ymmärsivätkö nyt kaikki?
Lisätiedot Decimal Day:
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Decimal_Day

Itselläni puntamääräinen lasku erääntyy kiehtovasti 1.11.2019. Meneekö silloin maksuni jo Unionin ulkopuolelle? Ja mikä onkaan tuon päivän kurssi? Ensi viikon neuvottelut ovat varmasti ratkaisevassa roolissa. Lopputulos on yksittäisen kuluttajan kannalta voittoa tai tappiota - yhdentekevää - kaiken voitetun voi hävitä myöhemmissä ratkaisuissa ja häviön päälle voi hävitä lisää. Tärkeämpää on kokonaisratkaisu ja toivottavasti poliittisen stabiliteetin lisääntyminen, joka palvelee lopulta kaikkea ja kaikenlaisia ratkaisuja. Onnea poliitikot ratkaisuihinne!

***

History of the pound is so complicated, up and down it has went, and even transferred from shillings to decimal system. I wonder where its course will lead us next week - gain or lose, it is not as important than bigger political stability - good luck Boris Johnson and the EU negotiators! Thumbs are up for you - whatever the result will be!