perjantai 25. lokakuuta 2019

I am the Parliament

Kokonaisuutena Brexit-prosessi on ollut kunniaton lähes kaikille osapuolille. The House of Commonsin eli parlamentin alahuoneen puhemies, John Bercow, on kuitenkin mielestäni näytellyt prosessissa harvinaista valopilkun roolia. Hänenkin hahmonsa on ristiriitainen ja osa briteistä toivottanee hänet tervemenneeksi paikaltaan hoitamaan kotiolojaan järjestykseen: hänet on nähty ottamassa itselleen liikaa roolia, häntä on syytetty konservatiivien häiriköksi ja Brexit-vastustajien asialla olijaksi, sekä - politiikassa kun ollaan - tietysti myös narsismikortti on Bercowin kohdalla viuhunut vastustajien kielikuvissa herkästi.

Itse tulen kaipaamaan Bercowin ruokkoamatonta, seremoniallista ääntä, hänen huumoriaan ja tiettyä arvoituksellisuutta, jota hän on valtiollisessa tehtävässään vaalinut. Eksentrikkona hän on ollut brittiläisyyden ytimessä: Oordeer, OORRDERR! Huudot ovat jääneet mieleen niinä harvoina järkevinä puheenvuoroina sekavassa sopassa. Hänen innostuksensa on tuonut lähtökohdaltaan puisevan tehtävän hoitoon poikkeuksellista lämpöä ja tuiketta.

Järjestysvaadetta voi ihastella vaikka tässä lyhyessä koosteessa.

Puhemiehen ei pitäisi ottaa järjestelmässä niin suurta roolia, kuin Bercow on ottanut. Politiikassa valtatyhjiön pitäisi täyttyä luonnollisesti. Jos näin ei tapahdu, valta virtaa muualle. Kun konservatiivit eivät ole pystyneet veretseisauttavaan kannatukseen, vaan ovat riippuvaisia apupuolueista ja niiden oikuista, normaalitilassa kannatus siirtyisi oppositioon eli työväenpuolueelle. Sen johtaja, Jeremy Corbyn, on kuitenkin henkilönä niin ristiriitainen, ettei kannatus ole hänelle kanavoitunut. Eikä äänien heiluriliike ole ropissut myöskään kovin merkittävästi liberaalien, brexiteerien tai vihreidenkään laariin. Tilanne on ollut monella tapaa poikkeuksellinen ja maa vielä monipuoluejärjestelmään kypsymätön.

Kokonaisuudessa myöskin parlamentti instituutiona on näyttäytynyt päättämättömänä ja sen arvovalta on kyseenalaistettu varsinkin Boris Johnsonin pääministerikaudella. Hän on itsensä kannalta epäedullisten äänestysten myötä ajanut omia parlamentinjäseniään puolueen ulkoiseen pimeyteen.

Näistä lähtökohdista on selvää, että Bercowin tuli prosessissa kasvaa hieman rooliaan suuremmaksi. On tärkeää, että politiikassa on toimiva hallitus ja myös sen vastavoimana selkeä ja motivoitunut oppositio. Tämän merkitystä ei aina ymmärretä. Bercow otti oppositiojohtajan ja parlamentin puolustajan roolia, kun ei sitä kukaan muukaan tuntunut maassa ottavan. Tietenkin häntä voi syyttää prosessin pitkittämisestä, mutta kovin harvalla tuntuu tänä päivänäkään olevan selkeää kuvaa siitä, mitä pitäisi tehdä ja mihin pitäisi päätyä. Bercow on puolustanut edes jonkinlaisia järkeviä edellytyksiä parlamentaarikoille hoitaa tehtäväänsä säädyllisen aikataulun puitteissa. Hän on itämaisittain sanottuna myös asettunut järjestystä vaativalla persoonallaan värikkään ja kaoottisen pääministerin vastavoimaksi. Englannin historiasta löydämme runsaasti tällaisia vastapareja - vaikkapa Churchill ja Alanbrooke

Oliver Cromwell hallitsi yksin - hänen kohtalonsa oli värikäs. Restauraatio kaivoi hänet haudastaan ja hirtti postuumisti. Brexitissä ei ole vielä jälkipyykin aika - arvioinnit tullaan aikanaan kuitenkin tekemään. Vielä hetken kaksikko on näyttämöllä yhdessä - siitä kannattaa nauttia. Toivottavasti Bercowin väistyttyä Boris saa uuden vastavoimansa - edellyttäen tietenkin, että ote vallankahvasta pitää.

***

Colorful Chairman of the House of Commons, John Bercow, has acted the most entertaining role in the Brexit play. The country has been in extraordinary turmoil since the Brexit Referendum - all parties, the governing ones as well as those taking the opposion side, have suffered in many ways - it has been a long and painful lecture about what happens if political system is not working as it should be. 

One can blame Bercow as a person taking narcissistic liberties in his role, but I see him more as a positive opportunist, who quite clearly and orderly have defended the Parliament and formed sort of one man opposition to headstrong PM Boris Johnson. Bercow certainly has slowed down some Parliamentry processes, revealing the complexities behind something that might be seen by a face value, a very simple goal - leaving or not leaving the Union. Johnson and Bercow have during the last weeks acted some parts that have formerly been played many times during the history of England - the roles of a ruler and his adviser or protagonist. Bercow has entered into the political power vacuum but its existence was not surely his fault. After Johnson and Bercow, or even before, the reasons of this mighty play must be properly evaluated.

torstai 17. lokakuuta 2019

Pisin päivä

Otsikko on Normandian maihinnoususta, jossa kurdit eivät Trumpin mukaan tehneet tarpeeksi. Tänään kuitenkin tapahtui paljon - punta vs euro käppyrä kertoo, miten kurssit aluksi jopa laskivat hieman eilisestä. Sitten tuli ilmoitus, jota markkinat olivat jo pari päivää ounastelleet myönteisin odotuksin nousujohtoisesti, sopimus Brexitistä on syntynyt. Punta nousi ja toivottavasti moni britti ehti vaihtaa lomavaluuttaa - alas tultiin nopeasti, kun kävi ilmeiseksi, ettei sopimus - jonka kirjallista versiota ei pitkään näkynyt ollenkaan - ole sen kummemmin parlamentin hyväksyttävissä, kuin edellisetkään sopimukset. Punta hiipui taas alaspäin ja odotamme nyt lauantain parlamenttikäsittelyä. Siitä tulee jännitysnäytelmä.

***

The Longest Day 17 October 2019 - the news of the Brexit deal took the pound up - hope some vacation- planners had some opportunities to avail it - before the Parliamentry troubles took it down again. We look for the next chapter of drama in Saturday - the House of Commons!

Source: BBC News

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Kelluvat valuutat!

Punta on historiansa aikana ollut korkeammassakin kurssissa suhteessa maamme valuuttaan: en muista, että kurssi sinänsä olisi matkustamistani koskaan hillinnyt. Jos Englantiin pitää päästä, sinne pitää päästä. Aikanaan maamme korkeahko hintataso kompensoi matkakassan epäedullista vaihtokurssia, jos yhdellä kymmenmarkkasella oli saanut vaivaisen punnan ja vähän pencejä päälle. Parhaimmillaan tietysti sai dramaattisesti enemmän - punnan päälle lähes puolikkaan lisäksi samalla Paasikivellä.

Viisikko-kirjassa puhuttiin puolikruunusesta, jota ihmettelin. En edelleenkään tajua vanhaa shillinki-järjestelmää. Puolikruununen on tietysti kaksi shillinkiä ja kuusi penniä päälle. Jos joku ihmettelee, mistä on kysymys, niin punnan kahdeksasosa ehkä vie lähemmäs ymmärrystä. Ehkä saaren ulkopuolisen asukin kannalta oli selkeää, että kymmenjärjestelmään siirryttiin ja puolikruununen siirtyi kolikkona käyttötaloudesta historiaan. Rahanuudistus tuli voimaan koko laajuudessaan 15.2.1971.

Otetaan kuitenkin vielä kertauksena:

Yksi shillinki = 1/20 puntaa = 12 penniä
Eli yksi punta = 20 shillinkiä, joista jokainen on 12 penniä = 240 penniä
Ymmärsivätkö nyt kaikki?
Lisätiedot Decimal Day:
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Decimal_Day

Itselläni puntamääräinen lasku erääntyy kiehtovasti 1.11.2019. Meneekö silloin maksuni jo Unionin ulkopuolelle? Ja mikä onkaan tuon päivän kurssi? Ensi viikon neuvottelut ovat varmasti ratkaisevassa roolissa. Lopputulos on yksittäisen kuluttajan kannalta voittoa tai tappiota - yhdentekevää - kaiken voitetun voi hävitä myöhemmissä ratkaisuissa ja häviön päälle voi hävitä lisää. Tärkeämpää on kokonaisratkaisu ja toivottavasti poliittisen stabiliteetin lisääntyminen, joka palvelee lopulta kaikkea ja kaikenlaisia ratkaisuja. Onnea poliitikot ratkaisuihinne!

***

History of the pound is so complicated, up and down it has went, and even transferred from shillings to decimal system. I wonder where its course will lead us next week - gain or lose, it is not as important than bigger political stability - good luck Boris Johnson and the EU negotiators! Thumbs are up for you - whatever the result will be!

lauantai 5. lokakuuta 2019

Asuntomarkkinoista

Olen pidempään tutkinut rajoitetulla kaupunkialueella viiden mailin säteellä rautatieasemasta asuntotarjontaa ja -kysyntää. Heikoimmillaan, pari vuotta sitten, tarjonta kävi reilusti alle 300 kohteen. Viime päivinä tarjontakäyrä on ollut nouseva, kohteita on nyt jo 440. Asunnoista 9 on yli miljoonan punnan asuntoja ja luulen, että kalleimmastakin tulee kaupat 1,5 m £ tarjoamalla. Seitsemän asuntoa löytyy miljoonan ja 900 000 punnan välistä. Siitä alaspäin mennään nopeasti. Puolella miljoonalla punnalla saa jo melkoisen lukaalin, jossa omaa tonttia ja hoidettavaa puutarhaa riittää.

Käytännössä alkaen noin 300 000 £ sijoittamalla saa uuden omakotitalon avaimet käteen periaatteella, hyvältä sijainnilta. Sen rahan tuntumassa on paljon hyvän oloisia, vanhempia taloja, joissa iän huomaa pohjapiirroksista, uudet ovat jotenkin varsin mukavia ja toimivia - vanhat talot alkavat vertailussa tuntua helposti epäkäytännöllisiltä ja kömpelöiltä. Yksi valmistaja, joka on innokkaasti tarjoillut luomuksiaan asuntohaaveilijoille, on Bovis Homes. Sivu löytyy täältä.

Hyvienkin kohteiden myyntiajat ovat pitkiä ja epäedullista taloa myyvän perheen tai perikunnan ilmoittelussa voi nähdä välillä pienen epätoivon merkkejä. Ei voi olla myöskään ajattelematta, että Brexit on lisännyt epävarmuutta ja tarjontaa, omaisuuden realisointeja tai ainakin yritystä siihen. Asunnot eivät ole hintapyynnöiltään havaintojeni mukaan mitenkään romahtaneet: keskiluokka, ylempi tai alempi, uskoo vielä itseensä. Jos hinnat eivät jousta juuri alaspäin ja epävarmuus taloustilanteesta on suuri, se ei kuitenkaan varsinaisesti houkuta ostajapuolta tekemään mittavia investointeja. Tarjontasuma on niin suuri, että sen purkaminen on varmasti haastavaa - ehkä se tapahtuu juuri kasvavan luottamuksen kautta Brexitin ratketessa. Varsinaisesta hintakuplasta ei ole kohteessani kyse - asuntojen perushinnat ovat järkeviä vaikkapa 1990-lukuun verrattuna. Epäedullista rakennuskantaa on poistunut markkinoilta esimerkiksi purkamalla ja vanhusasunnoiksi kaavoittamalla. Joidenkin vanhempien ja nuhjuiseksi päässeiden omakotitaloalueiden kohdalla on samanlaista ajatusta: alue purkuun ja hieman persoonattomat, mutta pohjaratkaisuiltaan ah niin mukavat Bovis-talot nousevat tilalle. Bovis ei pyri vallankumoukseen: esimerkiksi kylpyammeet ovat näissä kunniassaan, suihkujen rinnalla.

Itse olen mielestäni kiinnostunut järkevän kokoisista asunnoista, joissa saa mielellään olla valoisuutta ja näkymiä, ehkä joku mukava yksityiskohta - vaikkapa kirkkaanpunainen tai -sininen ovi. Ja mielellään nuo Alec Clifton-Taylorin ylistämät ikkunat!

***

I have noted, that in my well studied part of England, 440 apartments are on sale - two years ago at the same 5 mile radius, under 300 houses were available. It is quite clear Brexit has had its influence on the supply side - getting free of liabilities. In addition to that, modern housing requirements are something different to that of the Edwardian period. Now Bovis Homes provides easy answers to questins of the lower and upper middle class. Of course, you can buy estate on these days - with more serious money. I would say the estate market is very good at moment for a buyer - in case Brexit is not too big threat for those particular investments. There are handsome solutions out there, with eye to tradition and great views to the countryside: the Best of England.

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Yllä meren, alla kiven - Doggerland

Illustration: William McNulty and Jerome Cookson/National Geographic

Englannin historia on mantereesta eroamisen historiaa. Miten alkuperäisväestö selvisi angleista ja sakseista? Oliko heitä? Tulivatko he mantereelta? Kun viikingit tulivat, jäivätkö he? Miten roomalaisten kanssa kävi? Joka tapauksessa normannien maihinnousu vahvisti siteet vuosisadoiksi, kun Ranskaan oli erityinen suhde ja ranskalaisia herroja siedettiin vaikka hampaat irvessä puhumalla - tämähän vaikuttaa edelleen takaraivossa Brittien Ranska-suhteessa.

Jos mennään ajassa kauemmaksi, jääkauden päättymisen aikoihin, jolloin kaunis kotomaamme oli vielä jäämassan peitossa, nykyinen Englanti ja Saksa olivat yhteydessä viljavan laidunmaan, Doggerlandin, välityksellä. Pohjanmerta ei oltu vielä keksitty, vaan Ipswichista olisi voinut kuvin jaloin tepastella Bremeniin saakka hylkeennahkaisissa töppösissä.

On kiehtovaa ajatella, että turskaparvien ja öljynporauslauttojen alla on merenalaisen arkeologian aarreaitta, mammutinluineen ja keihäänkärkineen. Veden noustessa ihmiset väistyivät joko pikkuhiljaa kuivempiin ja korkeampiin oloihin pyrkien tai tsunamikatastrofien kautta. Ajatus on mielenkiintoinen ja arkisuudessaan kiehtova - tarujen Atlantis tai Tolkienin taruston uponnut Numenor saavat kerralla kouriintuntuvuutta. Lyhyt, mukavan selkeä ja hössöttämätön you tube video aiheeseen löytyy täältä ja linkki Guardianin artikkeliin 10.7.2019 on tässä. Kartta yksinään antaa kuitenkin mielikuvitukselle siipiä herättää aikansa meren päällistä elämää vihreään kukoistukseen. Kartassa kannattaa katsoa miten hienosti ja kauas joet, kuten Severn, ovat ammoin kulkeneet.

***

Doggerland - the real lost link between Europe and Britain. The map nourishes imagination like old tales of Atlantis or Numenor and it is really fine to see current rivers, like Severn, bending into further shorelines than nowadays. This short, down-to-earth video is packed with the history and Guardian 10 July 2019 tells some more.