Mushy peas - hernemuusi

Koska herneaika on parhaimmillaan, teki mieleni kokeilla hernemuusia Yorkshiren tyyliin. Siellähän ja vähän etelämpänä hernesurvos on monesti fish & chipsin lisäke. Siitä ei ole jäänyt koskaan mitenkään erityisen kultivoitunut olo - seos on kyllä kuumaa, mutta usein vetistä ja mautonta, eikä säestä pääruokaa mielestäni mitenkään taidokkaasti.

Olen myös hernesesongin ulkopuolella tehnyt hernemuhennosta joulupöytään. Nopea kastike kinkulle syntyy hyvin, kun lämmittää pussin pakasteherneitä pienessä määrässä kanaliemikuutiolla vahvistettua vettä, lisää voita ja kermaa kuumentaen ja sauvasekoittimella kokoon hurauttaen. Eksoottisesta väristä huolimatta seos tekee hyvin kauppansa joulupöydän kovasti kilpaillussa ympäristössäkin.

Mutta kesätunnelmiin palatakseni, löysin hyvän, paljon kesäisemmän hernemuusin ohjeen blogistikollegan, Peggyn pieni punainen keittiö, sivuilta. Blogisti on kiitettävällä tavalla heilutellut brittiläisen ruokakulttuurin lippua, joka ei suinkaan ole viime vuosina kauhtunut, vaan on pikemminkin saanut vahvistusta paikallisvärilleen. Peggyn ohje Mushy peasille on takuuhyvä. Perusidea lähtee silvottujen herneiden hauduttamisesta leikattujen mintunlehtien ja voin kera kypsäksi, lisätään sitruunamehu, suola ja kerma ja sekoitetaan sauvasekoittimella. Lopputulos on eksoottinen vihreä tahdas, jolle minttu antaa tummempaa väriä ja sitruuna tuo makuun kirpeyttä. 

Lopputulos on loistava, näin hyvää hernemuusia en ole saanut missään! Meillä kokeiluannos syötiin saman tien. Mintun, herneiden ja sitruunan liitto on vahva - luulen, että voin ja kerman voi halutessaan korvata kookoskermalla ja silloin muusin käytettävyys laajenee varmasti myös intialaisen keittiön puolelle. Kannattaa kokeilla ja kiitos Peggy! 

Peggyn blogista vielä yksi hyvä puoli - kirjoitukset on jäsennelty selkeiksi kokonaisuuksiksi. Voi kun itse pääsisin samaan!

***

Mushy peas is a side dish for fish and chips - most usually eaten in Yorkshire. My experience with this has been quite disappointing. However, if you simmer fresh peas with mint and butter, add lemon, salt and some cream, mushing it all - you can taste a bit of English summer. I got my receipe from Peggy’s excellent blog.

I Capture the Castle - Dodie Smith

Kunnallisasioista tulee vielä yhteenvetoblokkaus, mutta on aika kirjoittaa jotain kevyempää. Jaan mielelläni kirjavinkkejä ja tällä kertaa teoksesta, jota en itse ole nähnyt tai lukenut. Kummajainen on 1949 ilmestynyt Dodie Smithin I Capture the Castle. Linnanvalloitus on käännetty suomeksi peräti kahdesti. Heti ilmestymisvuonna nimellä Rauniolinna ja 2002 otsikolla Linnanneidon lokikirja. Blogistikollegojen mielestä kumpikin käännös on asiansa hoitava.

Törmäsin vinkkiin Prospectin vaikuttavien kirjojen jutusta, jossa Jacqueline Wilson kertoi juuri tämän teoksen muuttaneen hänen elämäänsä. En ollut teoksesta kuullut mitään ja kaivoin nopeasti siitä perustiedot. Suosittelijoita riittää, J.K.Rowling etunenässä, mutta tästä Amman lukuhetki-blogista pääsee testaamaan tieteellisesti, kuuluuko teoksen kohderyhmään. Itse ainakin kuulun: Bronte tai Austen-kytkös, puhumattakaan rauniolinnasta, vetoaa heti.

Varoituksen sana: loppuunmyytyä teosta ei ole helppo löytää ainakaan halvalla. Voisi ajatella, että kustantajan tulisi ottaa uusi painos piakkoin.

***

Dodie Smith’s 1949 classic I capture the Castle has been translated into Finnish twice and it is sold out. I have never read the book, but got interested by this fine Prospect tip, by Jacqueline Wilson. Who can resist Bronte & Austen & ruined castle trio?

Englannin kunnallishallinto 3: Kansanvaltaista demokratiaa

Manchesterin Lord Mayorin luona ollaan kuningattaren kuvan alla ja aika kaukana rahvaan asioista.

Demokratia, osallisuus ovat päivänpolttavia aiheita niin Suomessa kuin Englannissakin. Suomen hallitusohjelma on saanut osallisuuden oikein otsikkoonsakin ja Englannissa on käyty raivokasta keskustelua niin Brexit- kansanäänestyksestä kuin Peterboroughin täytevaaleista sekä puolueryhmittymien aseman ja suhteiden murtumisesta.

Murros on ollut nähtävissä myös paikallispolitiikassa. Yksi kummajainen on ollut Englannin pormestarijärjestelmä - se on samanlainen mahdollisuuksien kirjo kuin meillä. Jos sanoisi, että Englannissa pormestariksi voi päästä vaikka apinamaskotti, se kuulostaisi pahimmanlaatuiselta parjaukselta ja vihapuheelta. Kyse on kuitenkin tosiasiasta. Jalkapallojoukkueen maskottina toiminut henkilö, Stuart Drummond, todella pääsi Hartlepoolin pormestariksi vuonna 2002. Hänen kampanjaansa kuului slogan ”enemmän banaaneja lapsille kouluihin”. Tämä oli äänestäjille selkeää puhetta ja hänet valittiin pormestariksi vielä kahdesti uudelleen. Jotain hän varmasti teki oikein, kouluissa tarjoiltiin enemmän hedelmiä, mikä on tietysti hyvä asia - pelkkiin perunalastuihin verrattuna. Drummondin haastattelu löytyy tästä BBC:n uutisesta ja tässä on linkki hänen Wiki-sivuunsa. Hän joutui luopumaan pormestarin paikalta, kun Hartlepoolissa tehtiin aloite palaamisesta vanhaan paikalliseen kabinettijärjestelmään valtuustossa 2012.

Riippumattoman edustajan yllättävä läpimeno oli aikanaan shokki ”Prince of Darkness” lempinimellä tunnetulle väsymättämälle Labourin ja Blairin jyrälle Peter Mandelsonille. Mutta eihän Mayor Drummondin taival ollut helppoa voiton jälkeen: vaalilupaus ilmaisista banaaneista koululaisille oli liian kallis toteuttaa: realiteetit ja todellinen liikkumavara tulivat selviksi.

Oma kokemukseni Englannin kuntien demokratiasta on tietenkin myönteinen. Minulla oli vuosituhannen vaiheessa mahdollisuus käydä työmatkalla tutustumassa Manchesterin kaupungin johtamiseen. Kaupungissa oli seremoniallinen johtaja, Lord Mayor, jolla oli komeat viitat ja kaupungin avaimet ja hän otti meidät seremoniallisesti vastaan valtavassa, koristeellisessa viktoriaanisessa kaupungintalossa. Curry milesta tunnetussa kaupungissa silloinen Lord Mayor oli ensimmäinen intialaistaustainen. Valtuustossa oli pelkkiä Labourin edustajia, kaupunginhallituksen puheenjohtaja oli varsinainen kaupungin strategista toimintaa johtava henkilö. Työväenpuolueen valtakausi oli kääntänyt Manchesterin talouden kasvuun ja kaupunki oli todellakin lisännyt kiinnostavuuttaan: ihmisiä muutti 1970-luvulla autioituneeseen keskustaan, joka nyt tuntui sykkivän elämää - tietysti jalkapallollakin oli ansionsa. Pitäisikö elinvoiman mittari olla Suomessakin, että kaupungissa täytyisi olla kaksi jalkapallojoukkuetta?

Manchesterin kaupunginhallituksen puheenjohtajan itseluottamus oli kova, hän ei epäröinyt haukkua myöskään omaa hallitustaan Lontoossa - paikallistasolla tuntui olevan itseluottamusta ja strategista näkemystä haastaa Whitehallia eli maan hallitusta. On kuitenkin eri asia ajaa paikallista lentokenttäratkaisua, kuin johtaa koko verkon kehittämistä, se helposti unohtuu. Vakuuttavaa oli, että Manchesterissa oli tehty paljon hyvää paikallista työtä jo silloin houkuttelevuuden lisäämiseksi mm. saasteiden vähentämisessä - taimenet olivat palanneet kaupunkia halkovaan aiemmin kuolleeseen Irwell-jokeen. Kaupungin viranhaltijat olivat myös tehneet hyvää työtä kansalaisten parhaaksi.

Päättäjien on hyvä käydä myös ruohonjuuritasolla, vaikka puita istuttamassa

Vierailimme myös paikallisissa asukastuvissa, missä osallisuuden hyrinä poreili tietenkin tea kettlen ja keksien ympärillä.  Asukastuvat olivat kodikkaita, ystävällisiä paikkoja, joissa nuoret ja vanhat tapasivat toisiaan hyvässä hengessä. Englannin systeemissä myös paikallisvaltuutetut valitaan omilta alueiltaan, yksi edustaja per alue, eniten ääniä saanut muiden puolueiden ehdokkaiden ohi, joten voi uskoa, että alueen valtuutettu pitää tiivistä yhteyttä oman alueensa asukastupiin. Näissä on vain se ongelma, mikä on Suomessakin, että vaikka tuvan sisällä on kaikki kunnossa, haasteeksi jää tavoittaa enemmän ihmisiä mukaan. Muuten tuvalla kokoontuu helposti vain osallisuususkovien piiri, joka vähitellen väsyy siihen, miten huonosti aloitteita saa eteenpäin paikallisessa ylätason koneistossa ja jatkuvan niukkuuden vallitessa.

Kun tutustuimme Maidstonen valtuuston työhön, tunnelma oli hyvin erilainen asukastuvan lämpöön nähden. Nämä valtuutetut olivat tehokkaita no-nonsense ihmisiä, joiden luottamustehtävän hoito oli mittareiden seuraamista, niukkuuden jakamista, järkevien aloitteiden edistämistä ja huonojen torppaamista. Alueen bussiyhtiöt oli kilpailutettu joukkoliikenteen hoitamisesta: valitun yhtiön sopimuksen täyttymistä valvottiin haukansilmin, kuten roskahuoltoakin. Maidstonessakin työtaakka valtuutetuille oli kova, asukasraadit toimivat korvaamattomana apuna käyttäjätyytyväisyyden mittaamisessa. Käyttäjäraateja käytetään Suomessa vähän ja juuri se on käytäntö, missä Suomen kunnat voisivat ottaa oppia Englannista.

Aiemmista kunnallishallinnon bloggauksistani 1 ja 2 löytyy linkkejä demokratian järjestämisen yleisiin linjoihin.

Englannissa, kuten Suomessakin, paikallistason demokratian toimivuus ja rikkaus on erilaisuudessa, on useita paikallisia ratkaisuja, eikä vain yhtä tapaa. Meidän kuntalakimme osallisuuspykälien joustavuus ja mahdollistavuus on myös englantilainen best practise. Kunnat taistelevat Englannissa paikastaan auringossa, keskushallinnon ohjauksessa, ilman meikäläistä perustuslain suojaa. Tässä Suomella olisi Englannin kanssa tietojen vaihdon ja konsultoinnin paikka, meikäläinen versio on kuitenkin aika toimiva. Samaan kysymykseen myös Democratic Audit - julkisen hallinnon tarkastuselin on ottanut kantaa. Vuoden 2017 raportissa huomautetaan myös puoluevallan murroksen vaikutuksesta, aluekohtaisen first-past-post vaalijärjestelmän ongelmista ja tietenkin rahan niukkuudesta. Jutun lopussa on linkki kiinnostavaan tuoreeseen raporttiin koko saarimaan demokratian tilasta.

***

In the third part of my basic lesson of Local Goverment in England, I share some of my impressions from work trip to Manchester and Maidstone Local Councils, many years ago. In England, the participation and electoral system is the cornerstone of democracy and it is highly complicated with huge differences between local units. I think the Finnish system might well benefit from English practice to introduce service user & citizen panels to help Councillors heavy workload in controlling local services. England might as well learn from the Finnish Constitution, to safeguard sufficient resources and real subsidiarity to local level. Both countries share same challenges developing the voting system, balancing finance and service need, difficulties to attract people to participate more in local level, and the structural change of the traditional party system. Local level challenges in England are very well reported by Democratic Audit.

Asukastuvan seinällä oli valtuustostrategian lisäksi käytännön jalkauttamista, hyte-terveyskävelyjä kuntalaisille

Englannin kunnallishallinto 2: Talouden kurimuksessa

Englannin kunnallishallinnon taloustarkastelu paljastaa karun eron Pohjoismaiseen järjestelmään: meillä tiukasti vaalittu kunnallinen itsehallinto on kritisoitunakin varsin vahva Geordie-menoon verrattuna.

Englannissa kuntien verotulopohja nojaa Council Taxiin eli kuntaveroon, joka on itse asiassa omaisuuden, kiinteistöjen verottamista, eikä kuten meillä, tulojen verottamista. Thatcherin aikakausi pitkälle kaatui katastrofaalisen epäsuosittuun Poll Taxiin, jossa kerättiin vero henkilökohtaisesti könttämaksuna. Majorin aikana tehtiin korjausliike nykyiseen Council Taxiin.

Council Taxin lisäksi kunta saa liiketoimintaveroja ja Government Grantin Whitehallilta, paikalliselta VM:ltä Treasurylta. Tämä on siis valtionosuutta ja sen tasosta käydään samanlaista kiihkeää keskustelua kuin Suomessa. Cameronin hallitus leikkasi austerity-ohjelmallaan juuri valtionosuuksia, eikä tasoa ole palautettu. Samassa yhteydessä kuitenkin höllennettiin Whitehallin suitsia, joilla taloutta pidettiin Englannin paikallistasolla tiukassa otteessa. Aiemmin jos tuottavuus- ja taloudellisuus normeja ei paikallistasolla saavuttettu, kunnalle tuli menetyksiä. Hallituksen ajama Beacon Council Scheme oli ohjelma, jossa paikallistason yksiköt kilpailivat keskenään tehokkuudessa ja suorituskyvyssä hyvien käytänteiden perässä. Jos omin avuin ei selvitty normeissa, Whitehall lähetti aluetoimistojen pukumiehet apuun. Tämä toimintamalli on nyt siis historiaa, mutta sen perintöä on yhä näkyvissä.

Ensinnäkin, mikäli Council Taxin alueellinen kertymä ylittää maan keskiarvot, keskushallinto leikkaa ylimenevän osan: tämä ”capping” hillinnee verojen nostoa. Toiseksi, Englannin 1988 Local Government Finance Actissa on vahva kannuste pitää talous tasapainossa: sen pykälän 114 mukaan budjetista vastaava kunnan viranhaltija voi tehdä kantelun kunnastaan Whitehalliin, mikäli valtuusto ei noudata hänen perusteltuja tasapainoisen budjetin mallejaan. Tämä kuulostaa suomalaisittain kunnan pettämiseltä, mutta niin vain tänäkin keväänä on Whitehallin lähtettämä selvittäjä tehnyt ehdotuksen alueellisesta liitoksesta juuri epäkelvon budjettikurin vuoksi. Tässä linkki BBC:n juttuun Northamptonshire County Councilista, jossa menettely tuli käyttöön 2018.

Valtionosuuksien leikkausten vaikutuksena kunnallishallinnon osuus julkisesta taloudesta on pudonnut karkeasti prosenttiyksikön, alle 23 %:n tasolle. Suomalainen voisi kuitenkin kysyä tässä vaiheessa, että eihän valtionosuuksien merkitys voi olla niin suuri. Kyllä se Englannissa on, keskimäärin 50 % kunnan tulopohjasta, kun se meillä on alle 20 % ja vain ikääntyneimmissä ja syrjäisemmissä kunnissa ollaan tuossa budjetin puolikkaan englantilaisessa tasossa! Tarkemmat ja tuoreet Englanti-talousluvut löytyvät täältä.

Kaupunkiseuduilla talousjärjestelmän kannustavuus toimii järjestelmässä siten, että keskushallinnon kanssa jaetusta liiketoimintaverosta (50/50) on tehty sopimuksia, diilejä kokeiluista, joissa kunnan osuus on korkeampi. Vaikka Englannissa ei ole varsinaista kaupunkipolitiikkaa, tämä on kuitenkin hieman sinnepäin oleva asia. Suomen tavoin Englannin isot kaupungit ovat välillä varsin itsenäisen tai ainakin itsevarman oloisia keskushallinnon politiikkaan nähden. 

Kun katsoo ministeriön House of Commonsille tekemää raporttia kuntataloudesta, on selvää, että kuri ja kontrolli ovat yhä kovia. Mihin nämä tarkoin syynätyt rahat sitten menevät? Koulutukseen sekä aikuisten ja lasten sosiaalitoimeen menee yli puolet, toteaa raportti. Se ei kuulosta tuhlailulta. Loppu kuluu sekin järkevän oloisesti tekniseen ympäristöinfraan, terveyspalveluihin, turvallisuuteen ja tietysti kunnan keskushallintoon, jonka lakkauttaminen kokonaan ei pelasta kuntia: ylinmääräistä ei ole, taxpayers’ money-kontrolli pitää siitä huolen.

***

The second part of my English Local Govenment series is about Local Finance - Council Tax, Business Tax and Government Grant are the cornerstones of English local finance - and the control is heavy compared to Finnish municipalities - ours is very generous revenue base from income tax, shared business tax, real estate tax, operating income from different municipal sources and State grants. The Finnish municipalities might be horrified to learn the English current financial control is actually quite easy, compared to the past time of the Beacon Council Scheme. The cuts in State grants are quite similar in both countries - State Austerity reflected with less municipal finance, resulting some heated discussion.

Englannin kunnallishallinto 1: Rakenteet ja tehtävät

Source: Wikipedia, History of Local Government in England

Minun on pitänyt jo pitkään kirjoittaa Englannin monimutkaisesta kunnallishallinnosta. Nyt tartun aiheeseen kolmiosaisessa sarjassa, ensin rakenteet ja tehtävät, toisessa osassa talous ja kolmannessa demokratia.

Suomalaiseen kuntajärjestelmään, jossa Helsinki ja Luhanka kuntayhtymineen ovat periaatteessa samalla viivalla yhtenäisessä järjestelmässä, verrattuna englantilainen malli on monimutkainen. Paikoittain järjestelmä on unitaarinen, yksitasoinen perusmalli. Sellainen on kokonaisuudessaan Pohjois-Irlannissa, Skotlannissa ja Walesissa. Englannissa monilla kaupunkialueilla on omat ratkaisunsa yksitasoisesti, mutta myös kaksitasoisia, historiallisia malleja esiintyy. Varsinkin Borough-sana elimen nimessä on vahvasti kytköksissä historiaan, siitä kiinnostuneelle kuvan alla on perusteellinen linkki. Kuntia vastaavia eritasoisia yksiköitä on Englannissa 317 ja niiden asukasluvut vaihtelevat 2000 ja 1,1 miljoonan asukkaan välillä.

Valtuusto on vaaleilla valittu, oli se alueellinen tai paikallinen. Pormestarijärjestelmä on samalla tavalla monimuotoinen kuin Suomessa, pormestarit eivät ole kovin tavallisia Englannissakaan.

Englannissa kuntien tehtävät voivat jakautua eri tavalla laajemman ja suppeamman paikallishallintoyksikön välillä. Tehtäviä tarkastellessa on ensinnäkin hyvä tiedostaa, että sote-ratkaisu on Englannissa tehty niin, että terveyspalveluista vastuu on kansallinen, siitä vastaa NHS ja omalääkärijärjestelmä. Sosiaalipalvelut taas ovat kuntatason heiniä. Tyypillisiä pienimpien paikallishallinnon yksikköjen tehtäviä ovat infraan ja kulttuuriin sekä vapaa-aikaan liittyvät vastuut. Järjestelmässä päällekkäiset vastuut laajempien yksikköjen kanssa näyttävät olevat ainakin teoreettisesti mahdollisia.

Kunta-asioista vastaava ministeriö Ministry of housing, communities & local government hoitaa paikallistason lisäksi asumiseen liittyviä vastuita, joissa sen rooli on näkyvä. Paikallinen kuntaliitto, Local Government Association on tehtäviltään hyvin samanlainen kuin Suomen Kuntaliitto.

Hyvä perusesitys Englannin kuntajärjestelmästä löytyy täältä.

Englannin vuoden 1972 kuntalaki on päivittynyt useampaan otteeseen ja sisältää esimerkiksi vuoden 1974 alueuudistukset. Laki löytyy täältä ja pykäläkohdista pääsee ajantasaisiin yksityiskohtiin muutoksineen.

***

I have long waited for good moment to review the English Local Government system. In my 3 part set, I start here from general structures and functions. Other parts will concentrate on municipal economy and local democracy. The greatest difference between England and Finland local government functions is the health services. In England, the Central Government & NHS has a main responsibility, in Finland, municipalities and joint municipal authorities do the job.