Vanha valokuva Lincolnshirestä, osa 1

Katselin vanhoja digikuviani vuodelta 2005. Osa kuvista oli sellaisia, että en ollut niihin tarkemmin syventynyt. Otan kuvia matkoillani välillä hetken mielijohteesta jotenkin epämääräisesti: yleensä silloin alan kuvata jotain lähes pelottavan arkista, nukkavierua paikkaa. Jostain syystä tällaiset kuvat voivat jälkeenpäin osoittautua tehokkaiksi: niissä tiivistyy jotain matkan kokemusta, jota turistikohteiden kuvauksesta ei välity.

Nyt kiinnitin huomiota kuvaan, joka oli rajattu huonosti. Sen kuvapinnasta noin kolmannes oli asvalttia: sen yläpuolella oli kuitenkin kiinnostava row houses, rivitalojono. Näkymässä on jotain sellaista, että sen voi heti yhdistää Englantiin. Tietty surullinen yksilöllisyys, punatiilet, erkkerit, yksinäinen kattoikkuna, savupiiput, Fish & Chips-ravintolan kyltti. Olen törmännyt tällaisiin asuntoriveihin laitakaupungeilla, hivenen syrjässä, kulkuväylän varrella, jokseenkin ankeilla läpimenopaikoilla. Julkisivuun ei juuri satsata, veikkaus on, että takapiha on hieman viihtyisämpi: onko se käyttöpuutarha vai kukkaistutusten valtaama vai proosallinen tuoli ja pöytä asioiden märehtimiseen, mahdolliseen kaljan ja tupakan kanssa puuhasteluun. Tällainen talorivi voi olla myös kunnan sosiaalitoimen alaa vuokratalona.

Kuvassa oli selvästi ainesta. Rajasin sen paremmin keskittyen itse taloihin, kirkastin ilmettä ja lisäsin kuvan lämpöä. Se näyttää nyt mukiinmenevältä. Kiinnitin huomiota pilviin, jotka ovat perienglantilaisia, kuin Constablen maalauksesta. Edelleenkään tässä vaiheessa en tiennyt, missä tämä talorivi on. Lähtökohtaisesti ajattelin, että se voisi olla Lincolnissa ja lähdin selvittelemään asiaa.

***

I found from my files an early digi-photo from 2005. Pictured is a quintessential English view of row houses: shabby, silent and individual in a strangely common way. I cropped my picture and added some luminosity, trying to remember where and why I have decided to record this. It is an interesting looking row, with typical details from many parts of England: bricks and chimneys... and those wonderful Constable-clouds - it must be from Lincoln, perhaps. For next part, I will find, where exactly this is from.

Mennyttä ja tulevaa

Bloginpitämisen kaksi vuotta alkaa olla täynnä. Tätä voi suositella: kirjoittaminen on jäsentänyt Englanti-suhdetta ja pitänyt uteliaisuutta yllä. Kun johonkin asiaan on kiinnittänyt huomiota, on pienempi kynnys jatkaa sen tutkimusta, kuin sivuuttaa se laiskasti. Anna Boleyn-jutussa hankkiuduin Quora-sivuston käyttäjäksi, nyt sieltä tulee syötteitä lähes päivittäin - etupäässä makaabereja viestejä Henrik VIII:en liittyen - tai oikeammin hänen hautaamiseensa.

Olen onnistunut pysymään kevään poissa Englannista. Aloin kyllä jo suunnitella ensi kevään matkaa, koska joulun matkan olen jo pitkälle suunnitellut. Oli todella hienoa kaivaa karttaohjelma esiin ja alkaa katsoa minkälaiset ajomatkat voisi tehdä ja mikä olisi optimaalinen majapaikka, jossa olisi maksimaalisesti nähtävää ympärillä. Burgundin matkan jälkeen Englannin etäisyydet tuntuvat lyhyiltä. Vuoden päästä haluan Yorkshireen, näkemään myös Lake Districtiä, ehkä Haworthin ja Jarrowin kirkon, Beden jalanjäljissä. Anglo-saksien arkkitehtuuri kiinnostaa, mutta normannien tekeleetkin kelpaavat nekin hyvin.

On mukava tutkia kartan selkeää, pelkistettyä pintaa etäisyyksineen. Sitten taas lukea jotain, löytää uutta, kuten St Margaret-kirkko Golden Valleystä ja miettiä, miten pääsisi katsomaan noita pitsisiä, puisia koristepaneleita. Herää muistoja teistä, joita olen kulkenut ja mielikuvitus laukkaa, minkälaisten tienoiden läheltä olen joskus mennyt, mutta en ole nähtävyyttä äkännyt.

Vanhoja kuvia tulee katsottua liian harvoin. Tämä Newark-kuva on hyvin sommiteltu. Pidän linnusta, joka on sattumalta kohdallaan. Vehkeet ovat hyviä: toinen kuva Newarkin torista nousi komeaksi kuvankäsittelyohjelman korjauksella, överivärit, kuten tässäkin. Eihän se haittaa. Tuonne tuskin palaan, mutta kivaa, että sekin kylä tuli nähtyä!

***

It is almost two years I have kept this blog. This has been fantastic - helping to catch up almost any fleeting idea of England and do some homework - lastly with excellent Quora pages, often with deep special knowledge - I tried it when I examined the poor fate of Anne Boleyn. Now I am getting some updates linked with the burial of her husband, Henry VIII, some quite gory details...

I am planning two visits to England - after one year, I will be in Yorkshire - I love to take the map program and start planning daytrips, to optimise them - the Christmas trip plan has been finished for long now. After my trip to Burgundy, all distances inside England tend to feel shortish - so Jarrow of Bede, the Lake District - I will be seeing you.

And modern apps are simply wonderful - my dull Newark photos are getting a new bath of colours from simply pressing a virtual button. The modern times is so fantastic! And look at that lucky composition with the bird - marvellous, isn’t it?

Katedraalipalot

York Minster fire in 1840

Kävin Yorkissa ensimmäisen kerran 1990. Katedraali, Minster, oli kunnostettu 1984 tulipalon jälkeen: lopputulos tuntui jopa liiankin hyvältä, siistiltä ja näyttävältä - rosoisuus tuo monesti autenttisuutta ja tuntumaa historiasta.

Minsterin kohtalo nousi mieleen Pariisin Notre-Damen tulipaloa seuratessa. Ongelmat paloissa olivat samanlaisia ja kaikki näytti pahemmalta kuin lopputulos oli. Selvittiin katon puurakenteiden menetyksellä, Notre-Damen holvaukset antoivat lisäsuojaa, jota Minsterissä puuttui. Puurakenteiden tullessa alas, Minsterin laiva oli paljaan taivaan alla: vain sivulaivoissa oli kiviholvaus. Minsterin katto oli palanut ennenkin: kuori 1829 mielipuolen sytyttämämä ja 1840 laivan länsiosa, joka sai alkunsa työmiehen jättämästä kynttilästä tornissa.

Yhteistä tapauksille on voimakkaat tunteet, joita kirkkopalot saavat aikaan. Kirkoissa on paljon historiaa myös maallistuneemmille henkilöille. Notre-Damen laivaa astellessaan aisti rakennuksen valtavan kerroksellisuuden, sehän on kuin Westminster Abbey leikkaus kansakunnan vaiheista. Historiaa ajatellen nykyhetken ahdistavuus asettuu uomiinsa ja suhteellistuu: vanhat, kunnianarvoiset rakennukset jatkavat uutta kerrostumaa rikkaampina. 

Tunnekylläisyys ripeyttää jälleenrakennusta: Pariisikin tulee toipumaan Yorkin tavoin nopeasti. Coventryssä toipuminen saksalaisten Blitzistä kesti pidempään, vanhaa ei palautettu, vaan korvattiin uudella, mikä sekin on hieno ratkaisu. Kuulemma viktoriaanit korvasivat Minsterin laivan veistoksia mielestään säädyllisemmillä. Marian rintaruokinta muuttui uudessa veistoksessa pulloruokinnaksi. Tulipalot ovat myös mahdollisuuksia ja uusia tarinoita tulee vanhojen rinnalle.

***

I did first see York Minster in 1990, fully, almost too well, recovered from the 1984 fire. The accident was very much the same that happened in Notre-Dame de Paris. People tend to get very emotional on big church fires, but life and history goes on, and I think the rebuilding in Paris will be as successful as with Minster.

The Sea, the Sea

Suomi ei varmasti halunnut Britannian kohtaloa käsiinsä: mutta niin vain käynee, että ratkaisu Brexitin suhteen siirtyy Suomen EU-puheenjohtajuuskaudelle. Mutta ei hätää: kaikkihan brittejä rakastavat ja parhaiten heitä rakastavat ihailevat suomalaiset. Täyttä selvyyttä ei tietystikään ole, minkälainen kanta on hallituksella vaalien jälkeen. Siis Suomen vaalien.

Suomi ottanee samanlaisen asenteen kuin Britannia valvontakomissiossa 1944: passiivisen, me emme tätä halunneet- kannan. Samat meret pitää tavaroiden jatkossakin ylittää ja käytännöllisiä on oltava: ihmis- ja tavarayhteyksien pitää toimia.

Palveluissa se ei aina toimi niin. Aamulla katselin Alice Robertsin punatukkaista säteilyä Britannian historiallisten kaupunkien sarjassa - se on asiapitoinen, vaikka juontaja onkin kovasti framilla. Sarjaan pääsee käsiksi you tubessa meillä, mutta ei meren takana - Channel 4 estää. Suosittelen erityisesti roomalaisten satamakaupunki Chesteriä ja Winchesteriä, tuota normannien kaupunkia. Ne on minulta käymättä.

Ihastuttava motto-lohkaisu tähän päivitykseen tulee Hugo Prattin luoman Corto Maltesen suusta. Paha tuohon suuren romantikon heittoon on mitään lisätäkään - kulmakarvan nosto on tietysti paikallaan. Ruutu on Seikkailu Bahiassa-jaksosta, albumista Karibialainen sarja. Sen saa nyt Sammakon kirjakaupasta 5 eurolla. Corto Malteseja lukemalla brittien päiväpolitiikka voisi avautua siitä judotermein omasta heitosta mattoon menemisestä, mikä on päivän valitettava asiain tila. Merinäkymiä, kauas, niitä tarvitaan! Kauppaa...

***

The single picture is from Corto Maltese album: Corto is advising the young Briton that the world is different to his country - conservative, well-organised, flat-turned - the Britannia built on tea and raised eyebrows. Finland will face the Brexit in her EU Precidency, that is sure now. Let’s see what will happen, we are reluctant to let Britannia go and we hope to go across those seas to you - they will remain the same, in every case. I just hope Britons would now wide their perspective reading those excellent Cortos by Hugo Pratt. The protagonist is just sort of the archi-romantic and the flexible charmeur England needs just now.

Miehet vaarallisilla vesillä

Uskonnon ja politiikan koplaaminen on kuulemma aina huono ajatus - taidan silti sortua siihen. Henry Purcellin sävellystuotanto jakautui maallliseen ja hengelliseen puoleen, joita kumpaakin tunnetaan nykypäivänä varsin huonosti. Cambridgen St John Collegen - johtajana George Guest - levypaketista kiinnitin huomiota Purcellin mainioon levyyn, jonka aloittaa teos  They that go down to the sea in ships, Z57 Purcellin teosten luettelossa.

Teos alkaa takuuvarmalla, taidokkaalla jousijohdannolla, Purcell tunsi soittimensa ja basso aloittaa vaikuttavasti ja löytää kontratenorista myöhemmin vastaparinsa. Teos on Brittivaltakunnan erikoisuus, teksti on Psalmista 107, 23-32, se kertoo merenkäynnistä, sen ihmeistä ja vaaroista, hyvin olennaisista tekijöistä valtakunnan menestykselle vuosisatojen ajan.

23. He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.24. He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.25. Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot. 26. He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.27. He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.28. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.29. Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.30. He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan. 31. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.32. Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.

23 They that go down to the sea in ships, that do business in great waters;

24 These see the works of the Lord, and his wonders in the deep.

25 For he commandeth, and raiseth the stormy wind, which lifteth up the waves thereof.

26 They mount up to the heaven, they go down again to the depths: their soul is melted because of trouble.

27 They reel to and fro, and stagger like a drunken man, and are at their wit's end.

28 Then they cry unto the Lord in their trouble, and he bringeth them out of their distresses.

29 He maketh the storm a calm, so that the waves thereof are still.

30 Then are they glad because they be quiet; so he bringeth them unto their desired haven.

31 Oh that men would praise the Lord for his goodness, and for his wonderful works to the children of men!

32 Let them exalt him also in the congregation of the people, and praise him in the assembly of the elders.

Viikon uutisiin on kuulunut toisen blogin, Kalastajanvaimon blogin uutisointi. Vaimo ei enää odota kalastajaa kotiinsa. Merenkäynnssä on aina ollut kauneutensa ja riskinsä. Hädässä pelastajille on kysyntää, aina sekään ei ole auttanut. Jan Guilloun mainio Vuosisata-sarja alkaa merimiehen lesken kasvattamista pojista Norjassa. Purcellin aikanakin merenkävijöiden leskiä varmasti riitti ja se tuo teokseen lisäpainoa. Sävellyksessä on melkein Händelin teosten loistokkuutta ja voimaa. Purcell kuitenkin tahtoo jäädä marginaaliin: itsekin tunnen lähinnä Ciaconan, joka on hieno ja helposti lähestyttävä teos.

Psalmitekstiä voi lukea myös myös lohdutustekstinä poliittisessa myrskyssä, joka uhkaa viedä Parlamentin arvovallan syvyyksiin. Itsepähän ovat merelle lähteneet, mutta toivottavasti suojasatama löytyy, joko mantereen tai saaren puolelta.

***

Politics and religion are nicely interwowen in Psalm 107 text, forming the base for Purcell’s fine composition They that go down to the sea in ships - almost tailor-made for the seafaring island, with constant threat to produce more seamens’ widows. This composition, with resonant bass part is a great comfort during the time of political turmoil as well. Let us hope the elders will find wisdom and the vessel will find its safe way to the desired haven - in the Continent or in the Sceptred Island!