King Death - 1348 and all that

Vietin viime viikonlopun flunssan kourissa ja huvitin itseäni Colin Plattin mainiolla teoksella Mustan surman vaikutuksesta Englantiin. Tauti saapui vuonna 1348 ja kertautui aaltoina vuosisatojen ajan. Sairaana kirja on rattoisaa luettavaa, eläytyminen nousi uudelle tasolle.

Plattin kirja tähtää selittämään varsinaisesti taudin vaikutusta arkkitehtuuriin ja kuvaamataiteisiin. Arkkitehtuuripuolella esimerkiksi Edingtonin kirkko näyttää linnoitukselta sen vuoksi, että käsillä oli lähinnä linnoituspuolen asiantuntijoita, koska hengellisen puolen arkkitehtuurin osaajia oli siirtynyt urakoista toiselle puolelle. Lopputulos on silti saanut paikkansa vaikkapa Simon Jenkinsin Englannin parhaisiin kirkkoihin. Sallen kirkon monimutkaiset katto- ja sivukappelirakennelmat bongasin juuri tästä kirjasta. Patringtonin kirkko mainitaan esimerkkinä ennen ruttoa aloitetusta merkkirakennuksesta, jonka viimeistely kesti - tulos on silti hieno. Wharram Percy on taas esimerkki kirkosta, joka on nykyisin raunio, kylä kuoli sen ympäriltä.

Autioitumista tapahtui paljon: niin syrjäseudulla, kuin kaupungeissakin. High Streetien taloja oli vuosikymmeniä tyhjillään monissa paikoissa, sukuakaan ei ollut ottajiksi. Työväestä tuli pulaa, hinnat ja palkat nousivat, aateliston valta väheni ja työmiehen asema nousi. Ruokaa oli enemmän vähemmälle väestölle. Luostarit pienenivät ja ylensyöntiä jouduttiin niissäkin valvomaan tarkemmin. Luostarin munkkiluku saattoi useassa paikassa painua alle maagisen 12 hengen, jolloin ison kokonaisuuden pyörittäminen vaikeutui huomattavasti. Creaken luostari Norfolkissa tuli päätökseensä vuonna 1506, viimeisen apotin kuollessa kokonaisuuden viimeisenä asukkina. Rutto oli jo aiemmin ajanut luostarin veljistön määrän alamäkeen, josta se ei enää noussut. Creake näkyy maastossa enää muutamana kuoppana ja maatalon yhteydessä säilyneenä talousrakennuksen osana. Kaikki luostarit eivät siis hävinneet Cromwellin alasajon seurauksena: taudit ajoivat trendiä, jota politiikka tehosti.

Ruton muistot painuivat kollektiiviseen piilotajuntaan kuoleman kuvan vahvistumisena. Kuolema on demokraatti, joka kutsuu mukaansa sekä aatelisen että köyhän. Taudissa tuonpuoleiseen meno tapahtui nopeasti, muutamassa päivässä kukoistus oli ohi ikiajoiksi. Tämä näkyi tietysti taiteessa makaabereina, matoja kuhisevina aiheina.

Taudin vaikutus pyyhkäisi yli koko maan ja tietysti alueellisia eroja oli, suuriakin. Kuolleisuus jakautui epätasaisesti ja kohdistui erityisesti nuoriin ja vanhuksiin. Työväki näyttäytyi voittajana ainakin suhteellisesti, vaikka sielläkin kuolleisuus saattoi olla paikkakunnasta riippuen kymmeniä prosentteja. Kapinointi, omaisuuden uusjako ja feodaalijärjestelmän mureneminen viitoittivat tietä hitaassa toipumisprosessissa. Väestökatastrofi ei enää näy siinä määrin kuin sen merkitys kehitykselle on ollut, joten Plattin aineistoja kiehtovasti yhdistelevä teos on valaisevaa ja kiinnostavaa luettavaa.

***

In my flu sickbed, I entertained myself with excellent King Death book by Colin Platt. It is a holistic decription how the post-plague 1348 England was changed - a democraphic catastrophe had its effect on housing market, labour demand, deserted villages and empty houses on High Streets, some macabre works of art, empty monastries, strangely completed churches and many aspects more - a great book with many interesting details.

Anna Boleyn - jälkimietteitä

http://www.norfolkchurches.co.uk/salle/salle.htm

On liian helppoa todeta Henrik VIII:n toinen vaimo, Anna Boleyn, puolivillaiseksi maailmannaiseksi, joka sotki Englannin kirkon ja miehensä maineen, kun ei voinut tuottaa miesperillistä. Joka on lukenut tai katsonut Hilary Mantelin Syytettyjen salin ja Susipalatsin, tietää kuitenkin minkälaisen älykkään sähikäisen kanssa oltiin tekemisissä. Se tie päättyi kauhistuttavaan veribalettiin Calais’n taiturimiekkamiehen käsiin Towerin linnan pihalla.  Tuo hetki on edelleen psykologisesti karmaiseva ja on kauheaa seurata Cromwellia hänen tarkatessaan liittolaisensa ja vastustajansa kohtalon täyttymistä viileällä pihalla - asemastaan maahan lyötynä.

Nostan kuitenkin Anna Boleynistä pari helposti unohtuvaa yksityiskohtaa: hän ajoi William Tyndalen, Raamatunkääntäjän asiaa - hänkin päätyi teloitettavaksi. Tyndalen rikos oli painattaa Raamattua itse kansankielelle käännettynä. Anna oli älykäs nainen, jolla oli mielipiteitä ja terävyyttä vaikuttaa asioihin. Nykypäivästä käsin on välillä hankala hahmottaa, kuinka keskeinen rooli kielen kehitykseen Raamatunkäännöksellä on ollut, se koskee niin Englantia kuin Ruotsi-Suomea.

Boleyn, kuningatar, lepää todennäköisesti Towerin St Peter ad Vincula kirkon lattian alla. Viktoriaanit kaivoivat hänen ruumiinsa esiin kirkon kunnostuksen yhdeydessä. Vuoden 1876 kaivausten hoikkavartinen, kauniskasvoinen vainaja, jonka pää oli taitavasti irroitettu yhdellä miekaniskulla, on ilmeisesti Anna. Se ei koskaan varmistune. Mutta kiehtova on huhu, että teloituksen jälkeen hänen ruumiinsa vietiin hänen sukunsa kotikirkkoon, Norfolkin Salleen, yksinäiselle paikalle. Tuolle arvokkaalle rakennukselle omistettu sivu on tässä. Tietysti hänen sanotaan vaeltavan kirkon holvien alla ajoittain.

***

Anne Boleyn is likely to have been buried in St Peter ad Vincula, in the Tower. She was much more than her reputation is: an intelligent woman, with sympathy to William Tyndale. The rumour is she had been secretly buried under her ancestors’s church Salle at Norfolk. But most likely is her body and head were discovered in 1876 excavations in the Tower church.

And is there honey still for tea?

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Old_Vicarage,_Grantchester

Oheisen runon loppu on ikoninen.
Kaiken epävarmuus ja nostalgia menneeseen on hyvin ilmaistu.

Tässä runoa tulkittu mielestäni hienosti nykytilanteesta käsin:
http://news.markellaw.co.uk/post/102di18/yes-theres-honey-still-for-tea

Rupert Brooke (1887–1915).  Collected Poems. 1916.

Lähde: https://www.bartleby.com/232/701.html

VII. Grantchester

1. The Old Vicarage, Grantchester

(Café des Westens, Berlin, May 1912) JUST now the lilac is in bloom,
All before my little room;
And in my flower-beds, I think,
Smile the carnation and the pink;
And down the borders, well I know,	5
The poppy and the pansy blow…
Oh! there the chestnuts, summer through,
Beside the river make for you
A tunnel of green gloom, and sleep
Deeply above; and green and deep	10
The stream mysterious glides beneath,
Green as a dream and deep as death.
—Oh, damn! I know it! and I know
How the May fields all golden show,
And when the day is young and sweet,	15
Gild gloriously the bare feet
That run to bathe…
Du lieber Gott!
Here am I, sweating, sick, and hot,
And there the shadowed waters fresh	20
Lean up to embrace the naked flesh.
Temperamentvoll German Jews
Drink beer around;—and there the dews
Are soft beneath a morn of gold.
Here tulips bloom as they are told;	25
Unkempt about those hedges blows
An English unofficial rose;
And there the unregulated sun
Slopes down to rest when day is done,
And wakes a vague unpunctual star,	30
A slippered Hesper; and there are
Meads towards Haslingfield and Coton
Where das Betreten’s not verboten.
… would I were
In Grantchester, in Grantchester!—	35
Some, it may be, can get in touch
With Nature there, or Earth, or such.
And clever modern men have seen
A Faun a-peeping through the green,
And felt the Classics were not dead,	40
To glimpse a Naiad’s reedy head,
Or hear the Goat-foot piping low:…
But these are things I do not know.
I only know that you may lie
Day long and watch the Cambridge sky,	45
And, flower-lulled in sleepy grass,
Hear the cool lapse of hours pass,
Until the centuries blend and blur
In Grantchester, in Grantchester.…
Still in the dawnlit waters cool	50
His ghostly Lordship swims his pool,
And tries the strokes, essays the tricks,
Long learnt on Hellespont, or Styx.
Dan Chaucer hears his river still
Chatter beneath a phantom mill.	55
Tennyson notes, with studious eye,
How Cambridge waters hurry by…
And in that garden, black and white,
Creep whispers through the grass all night;
And spectral dance, before the dawn,	60
A hundred Vicars down the lawn;
Curates, long dust, will come and go
On lissom, clerical, printless toe;
And oft between the boughs is seen
The sly shade of a Rural Dean…	65
Till, at a shiver in the skies,
Vanishing with Satanic cries,
The prim ecclesiastic rout
Leaves but a startled sleeper-out,
Grey heavens, the first bird’s drowsy calls,	70
The falling house that never falls.
God! I will pack, and take a train,
And get me to England once again!
For England’s the one land, I know,
Where men with Splendid Hearts may go;	75
And Cambridgeshire, of all England,
The shire for Men who Understand;
And of that district I prefer
The lovely hamlet Grantchester.
For Cambridge people rarely smile,	80
Being urban, squat, and packed with guile;
And Royston men in the far South
Are black and fierce and strange of mouth;
At Over they fling oaths at one,
And worse than oaths at Trumpington,	85
And Ditton girls are mean and dirty,
And there’s none in Harston under thirty,
And folks in Shelford and those parts
Have twisted lips and twisted hearts,
And Barton men make Cockney rhymes,	90
And Coton’s full of nameless crimes,
And things are done you’d not believe
At Madingley on Christmas Eve.
Strong men have run for miles and miles,
When one from Cherry Hinton smiles;	95
Strong men have blanched, and shot their wives,
Rather than send them to St. Ives;
Strong men have cried like babes, bydam,
To hear what happened at Babraham.
But Grantchester! ah, Grantchester!	100
There’s peace and holy quiet there,
Great clouds along pacific skies,
And men and women with straight eyes,
Lithe children lovelier than a dream,
A bosky wood, a slumbrous stream,	105
And little kindly winds that creep
Round twilight corners, half asleep.
In Grantchester their skins are white;
They bathe by day, they bathe by night;
The women there do all they ought;	110
The men observe the Rules of Thought.
They love the Good; they worship Truth;
They laugh uproariously in youth;
(And when they get to feeling old,
They up and shoot themselves, I’m told)…	115
Ah God! to see the branches stir
Across the moon at Grantchester!
To smell the thrilling-sweet and rotten
Unforgettable, unforgotten
River-smell, and hear the breeze	120
Sobbing in the little trees.
Say, do the elm-clumps greatly stand
Still guardians of that holy land?
The chestnuts shade, in reverend dream,
The yet unacademic stream?	125
Is dawn a secret shy and cold
Anadyomene, silver-gold?
And sunset still a golden sea
From Haslingfield to Madingley?
And after, ere the night is born,	130
Do hares come out about the corn?
Oh, is the water sweet and cool,
Gentle and brown, above the pool?
And laughs the immortal river still
Under the mill, under the mill?	135
Say, is there Beauty yet to find?
And Certainty? and Quiet kind?
Deep meadows yet, for to forget
The lies, and truths, and pain?… oh! yet
Stands the Church clock at ten to three?	140
And is there honey still for tea?

Turhaan unohdettu Iris Murdoch

Source:Wikipedia. Iris Murdoch.

Narisin taannoin Rikhardinkadun kirjaston British Collectionin hajoittamista. Sirpaleita kokoelmasta löytyi kuitenkin eri puolilta taloa, kaunokirjallisuuden puolella huomio kiinnittyi englantilaiseen laitokseen kootuista teoksista, kirjailijana Iris Murdoch.

Kun etsin Murdochin teoksia tutustuakseni häneen, suomennoksia oli yllättävän vaikea löytää. Häntä on suomennettu jo 1960-luvulla ja tasaisesti pitkin seuraavia vuosikymmeniä. Teokset ovat nykyaikaisilta lukijoilta hieman unohtuneet. Löysin Murdochin elämänkumppanin John Bayleyn teoksen Elegia Iirikselle, jossa hän kertoo heidän tarinansa, lämmöllä ja tunkkaisuudella, tuoden esille elämän Iriksen kanssa myös tämän sairastaessa vaikeaa muistisairauttaan. Teos on koruttomalla tavalla kaunis.

Huomasin, että Murdochia löytyy yllättäen divareita paremmin kierrätyskirjoista. Sieltä mukaani lähti Hyvä oppilas - The Good Apprentice. Hyvä on tässä vahvasti filosofinen käsite, Murdoch oli kirjailijan uransa rinnalla myös filosofi ja on tehnyt pätevänoloisen tutkielman Metaphysics as a Guide to Morals.

Aloitin Hyvä oppilas-romaanin aivan äskettäin. Kirjan aloitusluku ja sitä seuraava luku ovat yksinkertaisesti vaikuttavimmat romaanin avausluvut, mitä olen lukenut. Nuori mies antaa pilanpäiten ystävälleen huumetta leivän välissä. Ystävä lähtee ilmeisen hyvälle tripille, nuori mies saa soiton tapaamaltaan naiselta ja viettää tämän kanssa viihdyttävän illan. Kun hän palaa asunnolleen, ystävä on huumehöyryissään hypännyt ikkunasta ja kuollut. Tästä alkaa nuoren miehen henkilökohtainen helvetti, joka syyllisyydeltään on punaisella jo ilman ystävän surevalta äidiltä saatua kirjettä, jossa hänet kirotaan moninkertaisesti. Näistä asetelmista alkaa sovituksen etsiminen. Kirjan paksuudesta päätellen prosessi on vaiheikas.

Murdoch kuvaa asetelman vastaansanomattomasti. Tekstin koukuttavuudesta puhuminen on latteaa, Murdoch rekonstruoi tilanteet ja tunnot niin, että tunsin itsekin olevani kauhuissani nuoren miehen - Edwardin - ahdistuksesta. Kirjasta on perusteellisempi ja pätevä esittely Luetut, lukemattomat blogissa. 

Kirjallisuuttamme vaivaa ylitarjonta, kaikkeen ei ole aikaa, ei Päätalon Iijoki-sarjaankaan. Olen onnellinen, että löysin Hyvä oppilas-romaanin. Se vaikuttaa juuri siltä teokselta, jonka kautta Iris Murdoch tarttuu unohduksen tuolta puolen lukijaan kiinni, hyvällä otteella.

***

Iris Murdoch is quite forgotten writer in Finland, many of her books have been translated some time ago, and perhaps the younger generation has not yet found the author, who suffered from Alzheimer’s disease in her late life. In my opinion, there is no reason for forgetting her: judged by her The Good Apprentice, she had an extraordinary ability to set a problem that thrills the reader and courage her/her into her world, with complicated moral problems, written in very clear and structured style.

Konservatiivit köyhän asialla

Photo: Peter Barber architects housing project, praised by Kit Malthouse

Taannoisesta Ruskin-jutusta jäi mieleen Kit Malthouse ja hänen kansanedustaja-ministerin roolinsa. Malthouse on ollut ministerinä kesästä 2018 lähtien, mutta ei ole jäänyt takapenkin taaviksi vastuissaan. Ruskinin jäljillä hän oli sosiaalisen asumisen epäkohtia selvittelevässä vihreässä paperissa. Noin 80 sivuinen New deal for social housing raportti löytyy täältä. Tuotantoa pitäisi saada käyntiin ja asukkaiden elämän edellytyksiä ja turvallisuutta vahvistaa. Raportti on Brittiläisittäin perinteisen selkeä ja siitä käytiin syksyllä laaja kuulemiskierros ja myös ministeri itse jalkautui.

Tällaista normaalia, hyvää ministeriötyötä on tapahtunut samaan aikaan suhteellisessa hiljaisuudessa kun suuren yleisön - joka tarvitsisi ennenkaikkea järkevän hintaista asumista - aika on mennyt hedelmättömässä Brexitin taivastelussa tai vieläkin hyödyttömämmässä prinssin amerikkalaisen vaimon touhuja seuratessa.

Malthouse on tämän vuoden puolella käynyt ihan järkevää keskustelua myös arkkitehtien roolista kansan tarpeiden asialla. Suomikin, professiovaltaisuuden suurvalta, voisi tällaisesta keskustelusta ottaa oppia. Meillähän tosin ministeri leimattaisiin välittömästi, jos hän uskaltaisi puuttua sankariarkkitehtiemme luomuksiin. No, onhan Britanniassakin kohuja riittänyt työn ympärillä. Minusta Malthousen ajatukset ja hänen ohjaamansa Building Better, Building Beautiful Commission työ on mielenkiintoinen ja kansantajuinen harjoitus, jota voi seurata mielenkiinnolla, vaikka ei suunnittelupiirien ytimessä olisikaan. Komitean tehtäväksianto löytyy tästä.

***

The leading party of the Government is not only doing Brexit - minister Kit Malthouse has been active in social housing and doing quite nice discussion on quite important subject, the Conservatives at the service of the poor! It is heroic effort and worth taking part to highly interesting discussions linked to the work. The role of architects is interestingly discussed here.