Lancashire Hot Pot and Mince Pies

Source of both photos: The Cooking of the British Isles, 1970.

Brittihenkisen illanistujaisen teemana oli edelleen pitkällisesti haudutettu ruoka ja maukkaat jälkiruokakakkuset. Pääruokana oli Lancashire Hot Pot. Sen resepti on suhteellisen yksinkertainen: lammaspaloja ruskistetaan öljyssä, kuullotetaan sipuleja ja porkkanoita, maustetaan Worcestershiren kastikkeella, asetellaan lihaseosta kerroksittain perunasiivujen väliin, peitetään kokoonkeitetyllä lihaliemellä ja päälle perunasiivuja ja voinokareita. Komeus saa muhia kannen alla uunissa pari tuntia. Hienosäädössä tärkeitä asioita ovat suola ja pippuri, timjami, myös munuaiset ja osterit voivat kuulua reseptiin ja ruokaa voi myös hauduttaa oluessa. Netistä löytyy hyviä reseptejä, kuten tämä perinteinen ja toinen, olutta haudutuksessa käyttävä. Huvittavaa on, ettei jälkimmäisen reseptin olutta tahdo löytää Suomesta mistään - se jäi väliinputoajaksi alkoholiuudistuksessa.

Hot Pot on hautuneena täyteläistä ja maittavaa lohturuokaa. Perunat ovat kauniita ja lammas on liittoutunut niiden kanssa hienoksi, mureaksi ja maukkaaksi kokonaisuudeksi. Käytin perunoiden käsittelyyn mandoliinia, jolla saa ohuita viipaleita, Fiskarsin rauta toimi hyvin, kun vain muisti varoa sormia. Perunoita ei kannata kuoria, ne pysyvät silloin paremmin ehjinä.

Mince Pie on englantilaisten joulutorttu. Se tehdään murotaikinasta ja pääasia on täyte. Alkuperäisen keskiaikaisen mincemeat reseptin mukaan mukaan laitettiin lihaa, riistaa tai muuta. Pääasia on kuitenkin sokeroidut hedelmät ja pähkinät ja mausteet. Kun lihan asema pöydässä vahvistui ja jälkiruoat eriytyvät, liha on jäänyt nykyisin pois. Sen lisääminen kyllä kiehtoisi, sitä pitää joskus kokeilla ja testata vieraisiin. Minced meat nimitystä käytetään kuitenkin edelleen jauhelihasta. Hedelmiä ja pähkinöitä voi halutessaan marinoida brandyssä päiväkausia, mutta pikaversiokin on ihan hyvä - murotaikinaa saa kaupasta ja mincemeatia valmiina purkissa. Mincemeat täytteen resepti löytyy vaikkapa täältä. Vieraat olivat hyvin tyytyväisiä eksoottisen makuisiin joulutortahtaviin leivonnaisiin, joita tarjoilimme kermavaahdon kanssa.

Vuosi sitten kiertelimme Carol-konsertteja Englannissa ja väliajoilla tarjoiltiin näitä ihastuttuvia piiraita ja niin teki isäntäväkemmekin. Mince Pien olemus on jotain hyvin sydänmellistä ja kotitekoista, niitä ei voi vastustaa, eikä tekeminen ole kovin suuri ponnistus. Hyvässä seurassa näiden syöminen kohottaa tunnelmaa entisestään.

***

We had some time ago just another English night with traditional servings: Lancashire Hot Pot as a hearty main meal with season’s stars, mince pies as dessert. Traditionally, in medieval time, real meat was added but nowadays mince meat is a powerful combo of fruit, nuts, sugar, spices and brandy. We served it with whipped cream, but I am tempted to try these with meat, to try the authentic taste!

There is something specially heartwarming and truly Christmaslike with mince pies. We remember still those served to us in Carol concert interludes and specially those prepared for us by so generous Helvi and Ralph.

Every Finn should try these two true English kitchen classics: they are not too demanding, but they are so tasty!

Hiljainen on High Street - so quiet!

©️James Linsell-Clark/SWNS, The Daily Mail 20 Dec 2018

Englannin-suhteessani High Street on merkinnyt pienten erikoiskauppojen nauhaa, talouden selkärankaa, jossa pystyy pyörimään ja etsimään paikallista tavaraa lyhyt- ja pidempiaikaisiin tarpeisiin. Mutta maailmassa ei ole mitään niin pysyvää, kuin hauras ihmissydän, ja se sydän kaipaisi, että High Street säilyttäisi emblemaattisen näyteikkunapositionsa, olisi yhteisönsä vilkkauden, elin- ja ostovoiman mittari.

Kuten aiemminkin olen todennut, High Streetit ovat murroksessa. Haastajina on nettikauppa, joka tyhjentää kauppakujat ihmisistä eri puolilla Englantia. Ihmiset tilaavat tavaraa kotiensa mukavuudesta nettikaupoista ja odottavat laiskoina kuriirien saapumista! Huono kierre on valmis, se pitäisi katkaista päättäväisellä lähikaupan suosimisella. Sydämeni vuotaa verta, kun en voi nyt olla osaltani elvyttämässä Englannin kaupunkien joulunaluskauppaa!

Tuore Daily Mailin artikkeli joulukaupan tilasta löytyy täältä.

***

How quiet is thy High Street - in the best Christmas Shopping time! The Internet shops are bad for local business, lazy customers order things in their warm houses and wait for delivery service! Please, keep the institution, the shopping window, High Street alive! I am so sad I am not there with my wallet to make those wonderful, local shops more alive and their cash flows stronger! The Daily Mail missed me as well in this article.

How flags fade - Christmas Calendar afterthoughts

Sankarilliset liput sadan vuoden takaisesta sodasta ovat haalistuneet, muistojen tilalle ovat tulleet jälkipolvien mielikuvat, joissa ei välttämättä tavoiteta tunnelmia, joissa valot sammuivat Euroopasta, eikä juoksuhautojen todellisuutta. Verdunin kauhut ovat hieman yllättäen tutuimpia Tolkienin Mordor-kuvauksista.

No, aivan näin synkäksi ei kaupallisen kalenterini jälkimietteiden kanssa pitänyt mennä. Valitsin tuotteet kalenteriin omien päähänpistojeni ja mieltymysteni pohjalta. Kun selvittelin tuotteiden taustoja, minulle oli yllätys, että varsin moni valinnoistani oli menettänyt historiansa aikana englantilaisuuttaan, ainakin omistussuhteen perusteella. Perienglantilaista tuotetta voikin omistaa sveitsiläinen, hollantilainen tai peräti espanjalainen taho. Tässähän ei ole probleemaa, ellei haluta muuttaa koostumusta laajemman makutottumuksen mukaiseksi. Tai voihan se olla ongelma, jos Englannissa keksitty tuote muuttuu Brexitin myötä tuontitavaraksi saarelle.

Kun etsiskelin Suomessa mainostamiani tuotteita kauppojen hyllyiltä, oli kiusallista, ettei kaikkia tuotteita helposti löydykään. Jouduin näkemään paljon vaivaa ja esimerkiksi Lea & Perrinsin ikonista Worcestershirekastiketta ei löytynyt lähikaupoista, vaan ainoastaan Behnford’sin erikoisliikkeestä, mistä löytyi myös Terry’s Orange Chocolate - molemmat tosin ylihintaisina. Worcesterin ylpeyttä kyllä löytyi lähikaupasta, mutta geneerisenä Heintzin valmistamana - sekin tosin ajaa asiansa.

Niin muuttuu maailma ja uppoaa tornit viireinensä, unohdukseen, toivottavasti ei sittenkään.

***

Some afterthoughts of my Commercial Christmas Calendar. Many iconic English products have changed their owner and producer, much to my surprise. I had some troubles to find traditional Lea & Perrins the English Sauce from Finland, but no trouble at all to find ubiquitous, generic products like Heintz Worcestershire sauce. It is also pity that the great institution of Terry’s Orange is not better known here. My picture is from Tewkesbury Abbey and its poignant memorial of the Great War - I hope the youth will remember these fading flags and the trenches even from the nightmarish pages from Tolkien’s Mordor-Verdun.

2018 Christmas Calendar no 1

https://www.vanmeuwen.com/p/apple-coxs-orange-pippin/16010VM

On aika avata kalenterin viimeinen luukku: sieltä tupsahtaa tietenkin Cox Orange Pippin, perienglantilainen omenalajike.

Coxin omenat ovat käsite: lajike on aromikas, rapsakka ja monikäyttöinen. Siinä on syksyisen, aurinkoisen päivän kirpeyttä ja tuoksua. Coxit ovat viime vuosina menettäneet jalansijaa syvänpunaisille, keltaisille ja vaaleanpunaisille tuontiomenoille, jotka ovat makeampia ja värikkäämpiä, mutta joissa ei ole sitä vivahteiden runsautta, jota valtakunnan omenan punakeltaisen kirjavuuden alle kätkeytyy.

Coxia kannattaa aina kokeilla ja muitakin kotoperäisiä englantilaisia lajikkeita. Niiden saatavuus vaihtelee, mikä on ikävää: pitäisihän Englannissa olla aina erinomaisia paikallisia omenia tarjolla. Säveltäjä Gerald Finzi pelasti monia vanhoja omenalajikkeita, hän oli patriootti, vaikka olikin italialainen juuriltaan. Hänen Romanssinsa jousiorkesterille op 25 voi kuulla täältä. Kapellimestarina on itse Sir Adrian Boult. Omenoiden ystävänä Finzi oli Juhani Peltosen romaanihahmon Elmon luokkaa, ja harrasti niinikään myös piiputtelua - ja melankoliaa.

Omenassa tiivistyy Englannin maisemien raikkaus ja pastoraalinen puutarhamaisuus. Omena on myös vallan ja uskon symboli ja sopii hyvin tämänkertaisen joulukalenterin viimeiseen luukkuun. Viimevuotisen Carol-kalenterin viimeinen luukku on yhä tuore, mutta omena-aiheista Carolia voi kokeilla täällä.

***

The last door of my calender opens...with so familiar Cox Orange Pippin. There are imported, much sweeter yellow, dark red and pink apples in the market, but they do not beat Cox - because it is crisp, tasty, aromatic, rich and perfectly satisfying to all use, the real, classic English apple, the symbol of power and faith, cultivated with same care composer Gerald Finzi reserved to the noble fruit. This is the best English orchards can produce, to make our Christmas perfect. Here you have links to Finzi’s exquisite Romance op 25, the Apple Tree Carol and to my last door of my Christmas Calender 2017.

2018 Christmas Calendar no 2

Kummalliset jouluperinteet ovat olennainen osa vuodenajan suurta juhlaa. Terry's Chocolate Orange on yllättävän levinnyt omituisesta lähtökohdastaan: kyse on appelsiiniöljyllä maustetusta suklaasta. Tässä ei olisi vielä mitään kovin kummallista, mutta kun suklaapalat on valettu appelsiinilohkoiksi ja komeus on kasattu kokonaiseksi appelsiiniksi! Viritelmä tulee paketissa, se kuoritaan ja napautetaan lohkot päättäväisesti irti toisistaan ja aletaan nauttia sokeria ja kaakaota tihkuvaa herkkua.

Tämänkin tuotteen kohdalla on ollut rutinaa valmistajan vaihdoksesta. "Appelsiinin" kokoa on pienennetty, mikä on tietysti harmillista perinteiden ystäville.

***

The idea of Christmas is somewhat childish and so is Terry's Chocolate Orange. This a replica of real orange, made of orance-flavored chocolate. The idea is weird, but sugary and hugely popular. Grab it, unwrap it, punch and enjoy the mock orange wedges and the Christmastime!