Paikka oli avara, siisti ja asettauduimme takkatulen ääreen ja kohta aamiaisvärkit olivat kylmettyneiden neniemme alla. Se oli ensimmäinen tietoinen kosketuksemme Wetherspooniin. Kävimme siellä päivän aikana kolmesti, palasimme lounaalle ja kello viiden teelle. Väki vaihtui, paikassa kävi koko ajan rento puheensorina. Kaikki vaikutti varsin mutkattomalta. Oli kuin olisimme aina harrastaneet Tewkesburya ja että siellä juuri Wetherspoon oli meidän oma kantapaikkamme.
Lista oli kiinnostava. Löysimme konstailemattomista annoksista heti kokeilemisen arvoista ja päätimme tulla myös lounaalle. Lautaset näyttivät erityisen houkuttelevilta - ne olivat Burleighin Blue Calico-sarjaa. Mietin, kähveltävätkö asiakkaat syvänsinisiä, hienoja, perienglantilaisia lautaisia. Ne kevensivät ja lisäsivät hienostuneisuutta raskaisiin ruokailuryhmiin ja ruoan värit tuntuivat syvenevän näistä tarjoittuina. Rosmariininen viinimarjakastike lampaan kanssa oli oivallista. Annos oli suuri, mutta selvitimme sen vaivattomasti. Tilasimme jälkiruokaa. Annosten hinta oli varsin kohtuullinen, annokset eivät. Ne olivat niin suuria, että vaimoni muistelee niitä yhä kaihoisasti. Aterian päättyessä ei todellakaan tuntunut, että jos olisi aivastanut, olisi taas nälkä, kuin jossain hienoviritteisemmässä paikassa.
Olin oikeastaan ällistynyt annosten hinnoittelusta, niiden edullisuudesta. Vieläkin edullisemmissa comboissa oli houkutteleva valikoima, hämmästyttävä myös juomapuolella. Listat olivat helppolukuisia ja allergiamerkinnät olivat selkeät. Seuraavina päivinä toisissa kaupungeissa tajusimme pääravintoloiden olevan Wetherspooneja sielläkin. Nyt hokasin, että kyse on ketjusta, jonka vaikutuspiirissä olimme olleet jo edellisellä reissullamme Riponissa, kun olimme menneet ravintolaan Currypäivän tarjouksien houkuttelemana. Sielläkin oli ollut paljon väkeä, mutta omituisen rauhallinen tunnelma, kuin juuri meitä varten olisi järjestetty tilaa. Mukavaa ja viihtyisää tilaa, johon oli helppo asettua. Väenpaljoudessakin kaikki oli järjestyksessä ja vessat siistit.
Seuraavassa päivityksessä kerron miehestä Wetherspoon-ravintoloiden takana.
***
Wetherspoon 1: I start this series with a story how we visited The Royal Hop Pole Wetherspoon restaurant in Tewkesbury thrice the same day. I wondered why the place was at once so familiar to us. We found other Wetherspoons from other towns and remembered we have visited other branches of the chain before, at the Curry day in Ripon. The price / quality ratio was excellent, we enjoyed our breakfast, rosemary-redcurrant lamb for dinner, huge dessert, 5 o’clock tea - and beautiful Burleigh Blue Calico pottery. The places tended to be quite full, yet we found ourselves very welcome there and everything, including prices, seemed to be very ok for us. Next part I will tell the story of a man behind Wetherspoons.
