A Special Relationship by Douglas Kennedy

Pidän kirjoista, joissa on hyvät teemat, vaativa toteutus ja yhteys todellisuuteen niin vahvana, että se tuo mieleen paskiaisen tai kaksi.

Douglas Kennedy on jäänyt meillä yllättävän vähälle huomiolle, vaikka luettu kirja, Vaarallinen valinta on mukaansatempaava ja laadukas. Romaanin teema on avioliiton epäonnistuminen, raskauden jälkeinen masennus, hauraan narsisti-isän vastuuton lapsenryöstö ja äidin leimaaminen hulluksi. Sivujuonet ovat myös kiinnostavia: Englannin pidättyväinen kulttuuri amerikkalaisen naisen silmin ja vanhakantaisen oikeuslaitoksen toiminta.

Kirjasta pitää antaa varoitus, että se on erittäin realistinen ja rankka. Sitä voi suositella aihepiirissä vastuullisille ja varsinkin vastuuttomille sosiaalityöntekijöille sekä kenelle tahansa miehelle, testettavaksi, onko ymmärtänyt ollenkaan äitiyteen liittyviä haasteita. Jos mietit vakavasti lasten hankkimista, pelko edellä, sinun ei ehkä kannata lukea tätä kirjaa.

Suomennos Vaarallinen valinta on hieman epäonnistunut. A Special Relationship kääntyisi paremmin Erityissuhteeksi. Sillä viitataan lahdenylittävään Englanti-USA asetteluun, mutta ennenkaikkea äidin ja lapsen välisen suhteen erikoisuuteen. Se on suhde, jota voi pilkata, parjata ja kyseenalaistaa, mutta jolle ei loppujen lopuksi ole mitään vaihtoehtoja. Epäonnistunut isä ei voi käytännössä kuin paeta tätä suhdetta, aina vastuuttomasti, lapsen kanssa tai ilman. Vastuun välttämisen ja pakenemisen mestari-isän toiminta on kirjassa kuvattu hyytävästi. Valitettavasti kuva on hyvin todellinen.

Lontoon kuvaus ihmisten välisine etäisyyksineen, korkeine hintatasoineen, pitkine välimatkoineen, asumisen epäkäytännöllisyyksineen on myös realismia. Lapsen kanssa oleiluun siellä on äidin turvaverkostojen hyvä olla teräkunnossa.

Toinen varoitus. Kirja on kirjoitettu niin, että heti ensimmäisestä lauseesta se alkaa vetää eteenpäin. Mitään turhaa ei ole mukana, seksiä on vain sen verran kuin tarvitaan lapsen saamiseksi alulle ja draama käyntiin - eli ei paljon. Oppikirjaksi romaanista on useammalle ammattiryhmälle ja muutamalle ihmisrievulle.

***

A Special Relationship by Douglas Kennedy is a thrilling novel about unresponsible father and post-natal depression. It is written with a special knowledge of the subject and of the English judicature system. The special tension is heightened by two main protagonists, an English father and an American mother. The two cultures are different, and the fighting field is very realistic, a very special relationship between mother and child: this relationship is under much criticism, but in the end, nothing solid is available as an alternative.

Stop the clocks!

https://www.christopherward.co.uk/watches/morgan-chronometer-collection

Audenin komea runo, josta sain otsikon löytyy täältä. Vaikka talviaika onkin menossa, en ole näin synkissä tunnelmissa. Monty Pythonin sketsissä kömpelö salakuljettaja yrittää tuoda sveitsiläisiä kelloja Britanniaan, paremmin se on onnistunut Christopher Ward tuotemerkin alla. Kellot suunnitellaan Englannissa ja koneistot ovat sveitsiläisiä. Itsekin olen merkin nostalgiaa tihkuvia ajanmittauslaitteita omistanut - voin häpeämättömästi mainostaa niiden olevan luotettavia laitteita, toisin kuin monet muut merkit.

Christopher Ward aloitti vuonna 2004. Hairahduin mukaan koska enhän voinut vastustaa kellovalmistajaa, jolla on valikoimissa ”Malvern” malli. Mallin ainoa huono puoli on, ettei Chris ole pyynnöistäni huolimatta ikuistanut mallinimeä tauluun. Se vain pitää tietää: kulta, joka on haudattu syvälle englatilaisen pidättyvyyden alle. Malvern on kummitellut mallistossa eri variaatioina, aina viittauksin. Kuvituskuvani mallisto on uutta Morgan-linjaa, moottoriurheiluyhteistyötä, nostalgiaa ja vauhdin hurmaa ja parhaita perinteitä tihkuvaa linjastoa. Morganin tehtaat ovat - tarpeetonta sanoakin - Malvernissa.

Kelloteollisuuden murros on vähän vanha juttu. Tosiasiassa Englannissa on ollut kelloyrityksiä pitkään, listauksia löytyy monenlaisia, eikä mikään ole kovin tyhjentävä. Chistopher Wardin mallistoissa ensimmäisten joukossa oli kunnianosoitus Liverpoolilaiselle kellontekijälle Thomas Russellille. Kiinnostuneille, eli siis todennäköisimmin miespuolisille kellofriikeille, lisätietoa tuossa. Oma CW Russell C1 on sinisine viisareineen hieno, ajaton pukukello, jonka haittapuoli on, ettei päiväystä ole. Se pitäisi kellossa olla. Esikuvana on tietysti taskukello, jonka tyylin ei päivyri kuulu.

Oma pohdintansa on, miksi kellojen keräily on miesten homma - ilmiö ei kuitenkaan ole ainoastaan Englantiin rajoittuva, vaan universaali. Onko syy ajan hallinta ja pyrkimys siihen? Chris yritti parilla naisten mallilla, mutta niistä luovuttiin. oma mielipiteeni niistä oli, että niitä ei oltu suunniteltu naisten tarpeista lähtien, vaikka ulkoisesti asiat olivatkin kunnossa, timantteineen ja väreineen. Nykymallistossa tietyt sporttiset ja hieman pienemmät 38 mm:n kellot voivat kuitenkin istua vastakkaisen sukupuolen naisen ranteeseen viehkosti. Chris kyllä osaa asiansa, kellot ovat laadukkaita ja tyylikkäitä. Kannattaa kokeilla! Kvartsikokoelma on hyvä lähtöpaikka. Pidättyväisllä miehillä on vähän koruja, mutta brogues-kuvioinneilla kengissä ja hillityllä, laadukkaalla kellolla pääsee kuitenkin alkuun.

***

England is a secret country of some decent watchmakers. Christopher Ward, established 2004, is one of them. I count on credit side their nostalgic tradition on the heritage of Thomas Russell, Malvern and Morgan - the motoring tradition is strong and some retro versions are very attractive. Better start from their excellent quartz watches. Why collecting watches is so male-dominated? Perhaps it is the need to control time and what is left of it. We have so few decorative elements, but using a decent watch should be no-offence to anyone.

(The) Shambles

http://www.historyofyork.org.uk/themes/medieval/the-shambles

Otsikon nimi tarkoittaa yleisesti noin kahta asiaa. Se on sekamelskaa ja kamalaa siivoa tarkoittava sana, jota voi käyttää minkä tahansa taistelukentän tai Brexit-neuvottelujen kuvauksessa. Tilanne on siis sellainen ettei Vanha Erkkikään ota siitä selvää. Tässä Oxfordin yliopiston blogissa sanaa on selitetty enemmänkin.

Sanan alkuperä on Englannin kaupunkien teurastamokortteleissa. Elukat lyötiin siellä lihoiksi, jotka laitettiin näkyville kauppatiloihin, lihakoukkuihin roikkumaan ja tekeytymään, raakakypsytykseen. Perhe asui tämän kaiken yläpuolella, rakennuksen ylisillä. Useasta Englannin kaupungista löytyy The Shambles niminen alue: Worcester, Manchester, Totnes ja ehkä kuuluisimpana Yorkin kapea katu ja turistikorttelit sen ympärillä. Kun hakee Shambles kuvahaulla, saa näkyviinsä juuri nämä Yorkin keskiaikaiset talot, jotka vielä kurottuvat ylöspäin mentäessä melkein vastakkaiselle puolelle katua nojaten: taivas hädintuskin pohjalle näkyen.

Sanomattakin on selvää, että keskiaikaista ostoselämystä ei enää tapahdu, siitä ovat hygieniaviranomaiset ja yleisön kultivoitunut aisti pitäneet huolen. Paikalla on matkamuistoja, krääsää eri muodoissansa, kahviloita ja muita juottoloita, viikinkimenua tarjoavia soittoruokaloita kenties. Yhtään teurastamoa ei ole varmasti lähimaillakaan.

Silti on omalla tavallaan viehättävää pyöriä näillä vanhoilla kujilla. Ruuhka ja hyörinä ovat autenttisia, vaikka nyt onkin kyse turismista enemmän kuin pakollisen elinvoiman turvaamisesta karuissa oloissa. Mutta kokonaisuuden autenttisuus toteutuu paremmin Thirskin lauantaiaamun torikaupassa kuin Yorkin ikiaikaisemmissa puitteissa, jotka kuitenkin ovat komeat. Jos hajuelämyksen haluaa takaisin, kannattaa suunnata Viikinkikeskukseen, jossa myös autenttisiin hajumaailmoihin on satsattu.

***

Shambles could mean sort of terrible mess, a battlefield or the Brexit Negotiations, but originally it meant the narrow lane reserved for butchers and the display of different parts of animal, for customers to buy. Needless to say, there are no butchers any longer in the Shambles, York, but the herds of tourists are wandering along the narrow streets of the area, admiring the leaning medieval houses above their heads.

Teräksen laatu, pääkatu ja maailmankauppa

http://www.museums-sheffield.org.uk/blog/2012/5/a-century-of-stainless-steel

Olen välillä kirjoittajana huolissani aiheistani: ne tuntuvat liian suurilta. Marmite-päivitys on tuloillaan, sehän on kuin mämmistä kirjoittaisi. Tällä kertaa aiheeni on niin iso, että siitä on vaikea saada kiinni ja joudun argumenteille hakemaan USAn lisäksi pontta mannermaan pohjoisista osista. Kyse on teräksestä ja sen laadun vaikutuksesta. Ruostumatonta terästä, jota on kuvani Rusnorstein ja Sheffield merkinnöillä varustetun varhaisen käyttöveitsen terässä.

Prospect-lehdessä on ansiokas kirjoitus Englannin kaupunkien jäämisestä Lontoon kehityksen varjoon. Kirjoittaja, Paul Collier, on kotoisin Sheffieldistä, tuosta terästeollisuuden kehdosta. Luokkakaverinsa kanssa kirjoittaja suuntasi koulunpenkiltä Oxfordiin ja jäi sille uralle. Toinen palasi yliopistosta juurilleen ja sai paikan terästeollisuudessa, menestyi, kunnes koko ala romahti. Yliopistossa jumittava menestyikin kapitalismissa liikemiestä paremmin, ennakko-odotusten vastaisesti.

Miksi terästeollisuus romahti Sheffieldissä? Kirjoittajan mukaan syy oli kapitalismi. Työntekijät eivät innostununeet työstä, jonka pääsisältö oli tuottaa osinkoa omistajalle. Työntekijöiden ammattitaidon kehittäminen ja ylläpito laiminlyötiin, juuri se johon Saksassa satsattiin. Tuotanto siirtyi keraamisen teollisuuden tavoin Kiinaan ja kymmenettuhannet menettivät työpaikkansa, sijoittautuivatko he laajasti palvelualoille ja ict-palveluihin, voi pohtia. Tuskin. Samantyyppinen rakennemuutos, nettikauppa, varmaan hiljentää nyttemmin jo toipuneen Sheffieldin High Streetiä ja kauppakeskusten liikevaihtoa.

Kuuluisasta Sheffieldin teräksestä on tullut kuriositeetti. Teräs on hankalampi laji, kuin voisi kuvitella. Oikean laadun tuottaminen vaatii osaamista. Kun Trump asettaa tulleja, Outokummun Tornion erikoisteräs kallistuu USAssa eikä Vapaan Maailman Johtavasta Valtiosta löydy kuitenkaan osaamista tehdä sellaista tuotetta, jota Tornion Outokummussa osataan.

Miten paikallisylpeys ja osaaminen säilytetään Lontoon ulkopuolella? Miten ne säilyvät Lontoossa? Jutun kirjoittaja ei pystynyt kysymään nuorena miehenä vanhemmiltaan opastusta, mihin kannattaisi suunnata - he olivat lopettaneet koulunsa 12-vuotiaina. Hän kysyi neuvoa vaivoin löytämältään koulutetulta henkilöltä - hammaslääkäriltään. Hänen poikansa pystyi kysymään neuvoa jo naapuriltaan. Mutta keneltä hänen lapsensa vuorostaan kysyisi Mitä on tehtävä?

***

The Prospect article by Paul Collier is about the change in steel industry, Sheffield. The decline of the trade had been sowed by placing the investor interest first and the quality of craftsmen as second - by capitalism. The result has been disastrous: many workplaces were lost to China and the best expert steel is made nowadays in Outokumpu, Tornio, Finland. They invested there on manpower like Germans. The Prospect writer makes a point on how important it is to guide young persons to keep their original regions or towns great or at least, in decent shape and High Streets busy. London has been well developed, but too often in the expense of of countryside and its smaller cities and towns, those salt of the earth.

Margaret Thatcherin pitkä varjo

"Hiilen merkitys energiantuotannossa oli vähennyt. Monet kaivokset olivat vanhentuneita ja kannattamattomia. Ne pyörivät valtiontuen varassa, syistä, jotka liittyivät jo osin historian vaalimiseen. Sellainen ei Margaret Thatcheria kiinnostanut. Thatcher varmisti, että hiilivarastot olivat ennen lakkoa täynnä. Lakkovahteja vastaan hän lähetti vahvat poliisivoimat. Yhteenotoissa ihmisiä loukkaantui ja myös kuoli. Vuodessa kaivostyöläisten voimat loppuivat. Vuoden 1974 selkävoittoa seurasi vuoden 1985 täystyrmäys. Se mahdollisti sen, että Thatcher saattoi jatkaa koko ay-liikkeen ajamista ahtaalle."

Seppo Varjus, Iltasanomat 9.10.2018

Varjuksen kolumni päivän iltapäivälehdessä pohtii ansiokkaasti hallituksen ja ay-liikkeen yhteenottoa. Thatcherin toimien kuvaus on myös hyvin kirjoitettu ja sitaatista yllä saa käsityksen, miten huolellisesti strateginen operaatio oli toteutettu. Menestys oli niin häikäisevä, että tarvittiin kolmas tie rakentamaan Labourille uusi nousu konservatiivien kauden jatkeeksi. Vanhakantainen ay-liike ei ole noussut, vaikka kaikuja siitä on ollut Corbynin menestyksessä. Suomessa ay-liike on ollut uudistumisen porttien edessä jo pitkään, asettelu on monessa mielessä väkinäinen, työnantaja ja työntekijä tarvitsevat toisiaan, mutta kolmannen tien löytäminen ei ole ollut helppoa. Englannin ja USAn esimerkkien luulisi osoittavan, ettei barrikaadien rakentaminen ole kansallisesti hyödyllistä, se ei eheytä, vaan jakaa.

Muistan 1980-luvun Englannin ja Walesin lakkouutisoinnit. En muista, mitä mieltä olin silloin Thatcheristä, johtajana hän oli vahva ja selkeästi oli nähtävissä, miten hän oli vakuuttunut omasta maailmankuvastaan ja sen oikeutuksesta. Ulko- ja sisäpoliittisesti hänen päättäväisyytensä oli vaikuttavaa, mutta se jakoi kansaa katastrofimaisesti. Varjo paikallishallintoon erityisesti kaupungeissa on ollut pitkä ja murskaavuus lakoissa muistetaan yhä. Ensimmäinen Englannin-reissuni tapahtui hänen kultakaudellaan, maaseutukaupungeissa sosiaalinen ahdinko jäi mieleeni ja poistuin maasta sekavin tuntein.

Hilary Mantel on suomennetussakin teoksessa ja oheisessa haastattelussa (The Guardian 19 Sept 2014) käsitellyt omia tuntojaan ja ajatuksiaan Thatcherin kaudesta. Mantel on viehättynyt kovista tyypeistä, hänen Margaretistaan kulkee linja toiseen kovaan luuhun, Thomas Cromwelliin, johon Mantel on ihastunut. Se on helppo ymmärtää, kun hänen Cromwellinsa on kiehtovan maanläheinen hahmo. Mantelin suomennettu Margaret Thatcherin salamurha-novellikokoelma on hankintalistallani ja odotan innokkaasti Cromwell-trilogian päätösosaa, jota on varmasti raskasta kirjoittaa. 

***

Margaret Thatcher crushed the power of trade unions, but she very much divided the country, and paved route to the third way in the society, for Tony Blair. She was a resolute Dame with a long shadow, ruthless in domestic and international politics. This interview of Hilary Mantel describes her legacy, with interesting, strong personal insights from author that made Thomas Cromwell, another person with a bold vision, so alive to us.