Milloin sota voitettiin?

Imperial War Museums © IWM (HU 91969)

Tuntematon sotilas-elokuvan kuvauksissa brittiryhmää oli lyhyesti infottu aiheesta. He olivat todenneet, että Englannissa ei tehtäisi elokuvaa häviämisestä. He olivat väärässä monellakin tapaa. Dunkirk on elokuva häviöstä ja Suomihan on torjuntavoittanut viime sodat. Vuosien 1917-18 tapahtumat olivat raskaat. Suomessa ne painavat vieläkin. Mutta Englannin uhri vuosina 1914-1918 oli myös hirvittävä.

Jatkosodan eetos oli meillä huonosti motivoitu, mutta tilanne parani kesäkuussa 1944. Englanti onnistui omassa sodassaan paremmin. Mutta se päästi pikkuveljensä USAn 1900-luvun suurten konfliktien ratkaisìjaksi. Eikä mestari ole viittaansa luovuttanut, vaikka kehäraakki onkin. 

Englanti on kuitenkin tottunut voittamaan. Falklandin sota oli Borgesin, kummankin osapuolen kirjallisen asiantuntijan, mukaan kahden kaljun taistelu kammasta. Thatcher hoiti sodan kuitenkin kunniakkaammin kuin Blair myöhemmin omansa.

Näin yhdellä reissullani miten Avro Lancaster jyrisi taivaan poikki. Näky oli uskomaton. Kone on musta ja paksu kuin lentävä villisika, mutta lentävän museon edessä tunsin syvää kunnioitusta ja sisälläni heikon kaiun kauhusta, jota koneen näkeminen on voinut herättää. Kauniissa kesäillassa seurueemme heilutteli käsiään huumaantuneena yllättävästä ilmestymisestä. Kone on kaunis näky, mutta sitä ei rakennettu tuottamaan iloa vaan kuolemaa.

Englanti ja Suomi köyhtyivät sodassa. Se maksoi rahaa ja ihmishenkiä. Suru sodan vuoksi on yhä hirvittävän raskas taakka ja on täysin epätasa-arvoista, miten sota ihmisiä kohteli. Valinnanvapautta oli vähän ja järkyttävää yllätyksellisyyttä paljon. Sodassa on kuitenkin kyse enemmästä. Presidentti Kallio totesi talvisodan päätyttyä, että tulevaisuuteen katsominen on mahdollista, koska valtiolliset elimet ovat säilyneet koskemattomina. Lausunto on ainakin moraalisen voittajan lausunto ja puhe, jonka osana se on, vetää vertoja Churchillin hienoimmille puheille.

http://www.histdoc.net/historia/kallio1940-03-14.html

Päätöksentekokyvyn säilyminen onkin tärkeää. Olisi hyvä, jos PM May lukisi tarkkaan myös Kallion puheen. Siinä on elementtejä ihan kelpo Brexit-puheeseenkin.

***

Is it possible to win a war, eventually?
In Finland we have this tradition of dealing with our war traumas: we make films of Unknown soldier by Väinö Linna - a key novel how to lose a war against the Sovjet Union. In England this can be seen as a perverse habit, but who can say when the war is win? One cannot much boast about the victory in the Falkland's. And the prize of winning in the Great War was too high. Too long lists of dead or injured men - the lost generation. Above is a link to the speech by Finnish president, just after the lost war - there are inbaked some lessons even for Brexit negotiations and goal setting there. The picture above, a fat, deadly and beautiful Avro Lancaster is from Imperial War Museums © IWM (HU 91969). 

Perinneyhdistys - English Heritage

Larppaajista puhuminen naurattaa aina, mutta itsekin tulee larpattua niin suuressa mittakaavassa ettei sitä aina huomaa, historiasta lukeminen ja erityisemmin English Heritagen touhujen kannattaminen ovat suuren luokan larppausta.

http://www.english-heritage.org.uk/

English Heritage muistuttaa National Trustia, mutta tuotteistaminen on viety vieläkin pidemmälle. Kohteita on vähemmän, jotkut todella suuria, Old Sarum - Salisburyn kaupungin edeltäjä kuuluu niihin, pienemmästä päästä joku Bolsoverin Cundy House taas on pahainen mökintapainen. Jäsentelyt on selkeästi tehty, paikat pidetään kunnossa ja myymälöissä on ilo asioida. Perinteistä turistirihkamaa ei juuri ole, tuotteet ovat laadukkaita ja mielenkiintoisia. Paikallisia purtavia tai juotavia, laadukkaita vaatteita, tyynyjä ja peitteitä voi suositella, esimerkiksi. Niissä on ilahduttavasti kunnioitettu William Morrisin hengessä käsityön arvostuksen perinnettä. Kirjavalikoimakin saattaa olla peruskirjakauppaa kiinnostavampi, historian alueelta varsinkin on erikoisteoksia tarjolla. Larppauskamaakin kuitenkin on, myös kohtuulliseen hintaan.
https://www.english-heritageshop.org.uk/

Jos alueella oleskelee muutamaa päivää pidempään, kannattaa miettiä kävijäpassin (overseas visitor pass) tai peräti jäsenyyden hommaamista. Se on monesti edullisempaa kuin maksella yksittäisiä pääsymaksuja ja kun sellaisen on hankkinut, rahalle saa tietenkin vastinetta käymällä tutustumalla kaikkiin alueen kohteisiin. Mukaan tulee järjestön lehti ja laadukas luettelo kohteista, sekä pätevä kartta. National Trustin kohteisiin saa passilla yleensä ainakin alennusta, ellei peräti vapaata pääsyä. Osa kohteista, kuten esimerkiksi Fountains Yorkshiressä, on järjestöjen yhteishallinnassa.

Kuvani Rievaulx on yksi hienoimmista English Heritagen kohteista. Kävijäkeskus on vasta uusittu. Myös Helmsleyn linnan kävijäkeskus on hieno tavaravalikoimineen. Varoituksen sanana, että asiat on kohteissa esitetty niin hienosti, että viehättyy jostain täysin epäolennaiselta vaikuttavasta asiasta, vaikkapa Capability Brownin, varhaisen puutarhasuunnittelijan, nerokkaista Ha-ha aidoista (fences), joissa vallihautatekniikalla maisemoidaan aidat, mutta kuitenkin estetään eläinten kulku.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Ha-ha

***

English Heritage is a well-kept organisation of many interesting, different, historic sites. Overseas visitor pass or membership are quite bargains for those with endless appetite for historic sights. The visitor centers usually have suprisingly good value products, often locally made or designed. But the real value and pleasure is to see these well kept, quality sites - I like to mention Rievaulx as one of the stars.

Immersio

Tuore Economistin numero käsittelee sosiaalisen median yllättävän vaikeaksi käynyttä demokratiasuhdetta, kiinnostavaa, reformaatiostakin olisi kirjoitettavaa, mutta mieleni on askarrellut huomattavasti vähemmän kouriintuntuvissa asioissa.

Immersio tarkoittaa netistä etsittynä suhteellisen lyhytaikaista ilmiötä, peliin uppoutumista niin, että pelistä muodostuu oma "todellisuutensa" - kyse on siis larppauksesta, jossa uppoutuminen on välttämättömyys tai homma liukuu naurettavuuden puolelle. Yleisempää on kuitenkin uppoutua tietokoneelle virtuaalisesti - siinähän ei ole mitään enää tehtävissä.

En kuitenkaan tarkoita tätä käsitettä, vaan paljon vanhempaa ja huomattavasti peruuttamattomampaa ilmiötä, immersioa eli upotuskastetta. Kyse on vanhasta kastamisen muodosta, jota käytetään vielä joissakin piireissä. Kirkkojen keskiaikaiset kastealtaat (font) ovat paikoin niin isoja, että pienokaisen täydellinen upottaminen kasteen yhteydessä oli mahdollista.

Äkillinen kiinnostukseni immersioon pohjautui Nick Mayhew Smithin kirjan Britain's Holiest Places selailuun. Smith on käsittämätön eksentrikko, joka on ahtanut eri uskontokunnat käsittävään 500 paikan listaukseensa uskomattoman määrän tietoa. Pikkutarkasta tasosta ja kirjaimellisesta heittäytymisestä aiheeseensa saa kuvan Gloucestershiren Plump Hill/Cinderfordin Pyhän Antoniuksen lähteen kuvauksessa. Smithiä kiinnostaa pyhistä ilmiöistä erityisesti uppokaste jostain syystä. Hän etsii lähteen metsästä, löytää sen, odottaa kärsivällisesti, että paikalla retkeilevä perhe poistuu paikalta (labradorinnoutaja kylpee lähteessä), hän riisuu vaatteensa ja laskeutuu jäätävän veden syleilyyn, yrittäen olla ajattelematta koiraa. Kokemus on kylmin hänen retkillään ja nostan nojatuolini lämmöstä hattua hänen herooiselle ponnistukselleen.

http://www.megalithic.co.uk/article.php?sid=15230

https://www.amazon.co.uk/Britains-Holiest-Places-Mayhew-Smith/dp/0954476743/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1509987345&sr=8-1&keywords=Smith+holiest+britain

Lähteet ja vesi ovat ihmeitä, uskonnosta riippumattomia. Plump Hillin lähde on varmasti vaikuttava paikka ja sen ikää voi olla vaikea määrittää. Kirjat ovat verrattomia, niitä selailemalla voi päästä omituisten elämysten äärelle ja lopulta paikkoihin, joihin ei kuvitellut koskaan joutuvansa. Jos paikalle päädyn, tuskin kuitenkaan heittäydyn Smithin tavoin asian ytimeen.

***

Immersion can be dedication to some virtual or role play, but I am writing here about the special form of baptism, of the whole body underwater. In his excellent book Britain's Holiest Places Nick Mayhew Smith describes his chilly bath in deep forest well at Plump hill. I much appreciate his literal take deep breath and immerse- viewpoint to the material of this over 500 pages treasure book, such a meticulous field work!

Maku ja väri

Maku on klassinen Roald Dahlin novelli, mutta Englannin maku on myös vinegarilla maustettu perunalastu. Se on kohdallani ollut osa Englanti-nostalgiaa, eikä tätä makua ole edelleenkään helppo löytää Suomesta crisp eli naksuhyllyistä. Mistä makuerot johtuvat? Haluavatko britit kompensoida ruokansa rasvaisuutta viinietikalla? Onko se roomalaisten peruja?

R-kioskilla makua kuitenkin oli saatavilla. Pussin design ja väritys toi myös vahvasti Englannin mieleen. Kun aloin kirjoittaa tätä blogia, listasin että John Piperistä pitää kirjoittaa. Piper oli lahjakas koristemaalari, joka aloitti isojen poikien seurassa eli Ben Nicholsonin ja Henry Mooren, sai menestystä lopulta värikkäillä ja kiemuraisilla töillään ja taantui loppuvaiheessa Picasson loppukausista muistuttavien pastissien tekijäksi. Selvyyden vuoksi on sanottava etten itse juuri arvosta Picasson loppukausia. Piper oli kuvittajana kuitenkin selkeä lahjakkuus ja hän on parhaimmillaan lennokas ja raikas - huonoimmillaankin vain räikeä väreiltään ja rönsyilevä - sellainen kuitenkin toimii jossain, jos sisustus on muuten suhteellisen pelkistettyä. Toinen vaihtoehto on vaikeampi, sisustus pitää siinä sovittaa töihin.

Piper nostalgisoi Englannin rakennuksia ja katunäkymiä. Sotavuosina hän oli pitkään hälytysvalmiudessa valmiina rientämään pommituspaikoille pelastamaan näkymiä paperin ja kynien ja siveltimien avulla. Hän on pelastanut Coventryä pommituksista kollektiiviseen piilotajuntaamme ja tuotti myöhemmin jälleenrakennettuun katedraaliin lasimaalaukset. Tunteellinen lähtökohta väistämättä vaikuttaa töihin, siitä huolimatta työt ovat kiinnostavia, vaikka tyylikysymykset herättävät myös ajatuksia ajasta, joka on onneksi jäänyt taa, pulisonkien tavoin.

Piperistä ilmestyi vasta suuri monografia 

https://www.amazon.co.uk/John-Piper-David-Fraser-Jenkins/dp/1910787051/ref=sr_1_3?ie=UTF8&qid=1509556758&sr=8-3&keywords=John+piper

ja hänen töitään on ansiokkaasti valikoitu graafisen taiteen blogissa

http://poulwebb.blogspot.fi/2012/08/john-piper-part-1.html

http://poulwebb.blogspot.fi/2012/08/john-piper-part-2.html

http://poulwebb.blogspot.fi/2012/08/john-piper-part-3.html

Piper on kulttuurihistoriallisesti merkittävä hahmo, jonka töitä on kiinnostava tutkia, vaikka ei tyyliä ja makua jakaisikaan. Hän oli parhaimmillaan hyvin viihdyttävä pillipiipari.

***

Brittiläinen juliste ja kuvitustaide sotia ennen, välillä ja jälkeen on tuottanut värikästä tavaraa silmiemme ja mielemme iloksi. Matkailun innostaminen on tärkeä motiivi mainostehtailulle. Yksi vahvan pelkistämisen ja pysäyttävän värienkäytön mestareista oli Brian Cook, myös Brian Batsfordina tunnettu. Hänen setänsä oli Batsfordin kustannusyhtiön johtaja ja nuori poika pääsi kokeilemaan kumilaattoja ja vesiliukoista mustetta hyödyntävää Jean Berté painomenetelmää. Näin syntyi värikylläisiä kirjoja perinteisistä maisemista, kylistä, kaupungeista ja kirkoista - Batsfordin teokset ovat suosittuja keräilykohteita yhä kaikkien nostalgiamakeannälkäisten keskuudessa, maisemien horisontit peittyvät malvanvärisiin pintoihin ja pellot hohtavat kirkuvankeltaisina. Cookin värienkäyttö oli rohkeaa, mutta aiheet traditsionaalisen traditionaalisia, jopa sovinnaisia. Cookin ura  oli myös omituinen. Hän päätyi kustannusyhtiön johtoon ja parlamenttiin, jossa piti paikkansa vuoden 1974 uudistuksiin saakka. Vaalipiiri uudistettiin alta, ukko oli jo eläkeiässä, aateloitiin ja sinnitteli painotalonsa kanssa, joka myytiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Elämän pääpiirteet ja valikoima töitä löytyy vaikka täältä:

https://www.greatbritishlife.co.uk/things-to-do/22633364.colourful-world-graphic-artist-brian-cook-1910-1991/

https://www.briancookbatsford.com/

Tai täältä

https://www.amazon.co.uk/Brian-Cooks-Landscapes-Britain-Cook/dp/1906388784/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1509556085&sr=8-1&keywords=Brian+cook

Cookin tyyli pelkistää viivaa ja väriä on parhaimmillaan herkullisen nostalginen, eikä siinä tunnu etikan karvautta, vaan työt ovat lähes pelkkää fanfaaria.

***

Taste and colour. Vinegar is a classic English flavour, at least for crisps. In decorative arts, tastes and styles change - two interesting artists are illustrator John Piper - best known for his wartime effort saving buildings with his nostalgic drawings and paintings, often highly decorative, almost burdened, and with coulours to match. Brian Cook made fine posters for Batsford books, promoting tourism on the English countryside. His colours are bright and concentrated on essential contours - landscapes bathing in mauve, shilouettes of churches and pubs and street views from towns and cities. He casted many views into the sub-conscious side of our minds - with the sun and the beauty only best ads can provide. He ended his career surprisingsly as a MP, was knighted, and struggled the rest of his days with his family publishing house.

The Empty Bullring - maaseudun muutos

Englannin maataloudessa on viime vuosikymmeninä tapahtunut valtava muutos. Pientilat ovat väistyneet ja tilakoko kasvanut valtavaksi. Englannin maatalous on tehotaloutta, joka on toiminut viime vuodet kahdenlaisen paineen välissä: amerikkalaisen suurmaatalouden ja nykyaikaisten lähi, luomu, reilu ym haasteiden välillä. Brexit-neuvotteluissa maataloustuella ei kuitenkaan ilmeisesti ole sellaista roolia kuin voisi kuvitella. Silti rakennerahastoja on hyödynnetty monipuolisesti maaseudullakin ja varsinkin luomutuotannon kehittämisessä tuella on varmasti ollut merkitystä, Walesin prinssiä myöten. Vieläkin radikaalimpia maatalouden uudistamistapoja olisi tarjolla - permakulttuurissa lähdetään viljelyn merkityksestä yhteisölle, eli käytännössä palataan aikaan, joka muistuttaa Englantia, jota kuvataan Ishiguron Haudattu jättiläinen romaanissa. Aikaa, jolloin pelkkä toisessa kylässä käynti edellytti huolellista suunnittelua.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Permakulttuuri

Kulttuuriamme leimaa monesti nykyisin sentimentalisoitu suhde eläimiin. Kaupunkioloissa tämä kohdistuu erilaisiin lemmikkihämähäkkeihin, muodikkaisiin liskoihin, gerbiileihin, marsuihin ja tietysti Mustiin ja Mirriin. Suhde on geologisessa perspektiivissä muuttunut todella nopeasti. Omalla isälläni oli hevonen, mutta itse olen miettinyt suhdettani hevoseen lähinnä kwh-tasolla, hevosvoimina.

Thirskin torin keskellä on salaperäinen rautamöntti, bullring, johon myytäväksi tulevat härät joskus sidottiin kiinni. Lehmänkaupat tapahtuvat nyt jossain muualla, mutta tapahtuvat varmasti. Onnistuneiden kauppojen jälkeen isännät astelivat olusille The Golden Fleece hotellin pubiin, joka toimii yhä. Kultainen talja viittaa argonautteihin ja kullanarvoisen villan myyntiin, nyt paikallista villaa ei tahdo löytyä mistään. Olut on hyvässä tapauksessa tehty taidon jälkeen paikallisesta maltaasta, paikallisesta vedestä ja kenties saksalaisesta hiivakannasta, jota on paikallisesti käsitelty. Siltä osin ollaan perusasetelmassa yhä, ainoa vaan että valikoima voi olla pyörryttävä ja hanassa voi olla skandaalimaisen pöyristyttävästi australialainen virtaava luomus. Yhdessä Ryhmä Pullmanin jaksossa herrat muistelivat vanhan hyvän ajan paikallista panimotuotetta, joka sentään vielä maistui joltakin uusiin hienouksiin verrattuna. Kärttyisten ukkojen marinassa voi olla totuuden siemen: hifistelyssä voidaan mennä liian pitkälle, kotkotuksiin saakka.

Järisyttävin muutos näkyy kuitenkin matkalla bullringistä pubiin parkkipaikkoina. Ruudut ovat usein täynnä, tänne tullaan nopeasti matkojen päästä hyviä teitä pitkin. Golden Fleecen takana näkyy mennyt maailma. Hevostallit matkalaisille on muodistettu guest house-käyttöön. Ihmettelin talleja ja vanha nainen innostui kertomaan niistä, hevosia oli ennen paljon. Hänen sukulaisensa lähti rapakon taakse ja päätyi oikein Hevoskuiskaaja-kirjan aiheeseen. Jäin katselemaan vanhan herttaisen muorin loittonevaa selkää, hänen nilkuttaessaan keskustorin aukkoon ilman hevosta ja autoa. Aika entinen ei palaa, mutta kuka näistä tietää?

***

In Thirsk market place, there is an empty bull ring, no longer functioning; the Golden Fleece hotel and its pub is there, serving as always; there has never been this shortage of parking places in the center; the backdoor horse stables have been converted into Guest Houses. Out went big beasts from centers, enter cars, out normal nature relationship, welcome sentimental values and overspilled love towards cats and dogs, or gerbils. What has been gone, has been gone forever in countryside - or is it? Anything can happen, for example permaculture can adjust clocks back again, in future.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Permaculture