Cucumber sandwiches - Kurkkuleipien lumo

Kesä on jo mennyt, mutta se jää aikakirjoihin kesäksi, jolloin minulla tuli kurkkuvoileipiä ikävä. Ajatus kuulostaa helposti järjettömältä, mutta kurkkuleivät on brittiläinen instituutio. Ne ovat valkoisia kolmioleipiä, joiden välissä on täytteenä kurkunviipaleita, voita, ripaus suolaa ja valkopippuria. Kurkuista ja leivistä on leikattu kuoret pois. On koulukuntia, jotka vakavissaan pohtivat, josko kurkun siemenetkin pitäisi poistaa - ne voivat tuoda leipään liikaa kosteutta. 

Kyllähän kurkussa on oma makunsa, kun siihen keskittyy. Se ei ole veden maku, vaikka kurkut pääosin vettä ovatkin. Kuoren poistaminen entisestään ohjaa keskittymistä ytimeen.

Kurkkuleivät eivät ole tajunnanräjäyttäviä makuelämyksiä, ne pelaavat vienouden asteikolla. Omalla tavallaan yhdistelmä on hienostunut - ei ihme, onhan se varta vasten kehitetty iltapäiväteen tarpeisiin. Jotain pitää syödä, mutta ei liian raskasta, koska illallinenkin on edessä. Lämpimän kesäiltapäivän tunnelmiin teen ja leipien duetto sopii mainiosti. Sanonnassa Cool as a cucumber on vinha perä. Tilaisuuden puheetkin asettuvat helposti tälle sivistyneen kohteliaisuuden ja ystävällisyyden tasolle. Miten mukavaa ja huomaavaista, että olet tehnyt kurkkuleipiä!

Guardianin artikkelissa käydään läpi, miten tämän kokonaisuuden voi pilata. Siinä myös kerrotaan, mitä kuuluu tehdä, että asiat olisivat oikein.

https://www.theguardian.com/lifeandstyle/2013/jun/13/how-to-make-perfect-cucumber-sandwiches

Sanoisin, että valkoinen, pehmeä, mahdollisimman epäterveellinen ja neutraali leipä on perusoletus. Voin pitää olla tuoretta ja pehmentynyttä, että sen pystyy levittämään leivälle. Kurkut viileitä, raikkaita ja kurkkumaisen rapsakkaita. Jos niinsanotusti haluaa tuunata kokonaisuutta, se on varmin tehdä teelaatua säätämällä. Mietoaromiset laadut, Earl Grey-tyyppiset ratkaisut ovat varmasti perusteltuja.

Kurkkuleivän tapaisia instituutioita ei sovi väheksyä. Ne ovat pitäneet kansakunnan mentaalirakenteita kunnossa vaikeina aikoina, siinä missä vesikannun lämpiämään laittokin. Tällaisessa pienessä ja valjun tuntoisessa asiassa on paljon Englannin näennäisen vaatimatonta, mutta vankkumatonta ydintä.

***

Cucumber Sandwiches - of pure and simple ingredients. They are an institution itself, a very English one. For afternoon tea. Soft and moist, but strong as rock, calming Nation’s nerves for decades.

Slightly out of focus, but still there - England 365

Tämä on blogini kirjoitus 365. Reilussa kolmessa vuodessa sain tehtyä tekstin vuoden jokaiselle päivälle. Jos en olisi kirjoittanut, laiska mieleni ei olisi pohtinut kaikkea vastaantullutta Englannin kannalta. Tähän juhlakirjoitukseen valitsin sattumalta eteen tulleen aiheen, Ralph Vaughan Williamsin jousiorkesterikappaleen Fantasia on a theme of Thomas Tallis. Se esitettiin ensimmäisen kerran Gloucesterin katedraalissa 1910 ja siellä sen johtaa tässä Andrew Davis.

https://youtu.be/ihx5LCF1yJY

Vaughan Williamsin etunimi muuten ääntyy Reif. Kuulin häntä ensimmäisen kerran koululaisena kaupunginkirjastossa LP-levyltä: Tuubakonsertto. Satoi lunta, oli lähes nuoskaa. Fantasiaan törmäsin vasta vuosien päästä. Sinfoniat tunnen huonosti. Fantasiassa soi Englanti. Siinä on traditio kaikkialla läsnä, mutta samalla ote on hurjapäisen viileä. Tämä on hankalaa musikkia yhdistää mihinkään ajanjaksoon. Se on ristiriitaista, intohimoisen maallista ja samalla harrasta: kaikki tunteet on pantu virren nuotin sekaan. Gloucesterin valtavat, pyöreät, raskaat kivipilarit ja jousisoitinten puinen keveys ovat tasapainossa. Sointi on täyteläinen: koko tila soi. 

Englanti on näiden holvien alla. Se on Talliksen ja Vaughan Williamsin Englanti. Se on myös minun Englantini: karu, salaperäinen, ei-teutoninen, ei-ranskalainen. Tunteellinen, väkevä ja omaperäinen. Se on parhaimmillaan tiimityötä ja urheiluhenkeä, maanläheisyyttä. 

Here, the intersection of the timeless moment
Is England and nowhere. Never and always. 

(T.S.Eliot: Little Gidding)

Kannattaa ottaa Fantasia sellaisenaan, sammuttaa valot ja pimeässä keskittyä kuuntelemaan, mitä vanha Englanti haluaa Vaughan Williamsin kautta kertoa. Volyymin saa vääntää kovalle ja kohdentaa huomio jousien liikkeeseen ja intensiteettiin. Elämys on taattu. 

***

My posting number 365 is about Ralph Vaughan Williams and his great Tallis-Fantasia. It is a great English piece of music - an intense composition which is not completely modern or not completely ancient either. It is all about the great tradition, a work of many faces. Andrew Davis directs the work in marvellous acoustics of Gloucester Cathedral. 

Muratin alla

Great Malvern on ollut minulle Englannin avainkokemus. Paikka yhdistyy tätiini, jonka ystävä asui kaupungissa. Siskoni oli Malvernissa au pairina ja Maria myös. Malvern on kukkuloiden juuressa, ne kohoavat kaupungin ylle, puistojen ja metsien peittämät, laelta paljaat kukkulat. 

Marialla oli käytössään isäntäväkensä asunto. Varmaan aika harva au pair saa kokonaista, ylimääräistä asuntoa käyttöönsä. Mutta tämäkin on tyypillistä Mariaa, niin vain kävi. Kivijalka-asuntoon mentiin omasta portista, jossa luki ”Garden Flat”. Oli keittiö, josta näki Severnin laaksoon pitkälle. Kylpyhuone, jossa kokolattiamatto. Kaksi makuuhuonetta. Istuimme myöhään Marian kanssa keittiössä ja juttelimme. Juttelimme pitkään. Kasettisoittimessa soivat Mozartin pianokonsertot Serkinin soittamana, Abbado säesti, välillä käännettiin kasettia. Asunnossa tuntui puutarhamainen, vieno homeen tuoksu. Sama aromi on tullut myöhemmin vastaan eri paikoissa ja mieleni on aina sen yhdistänyt tuohon asuntoon ja sen tunnelmaan. 

Kun tuo kaikki oli ohi ja työtekijät lähteneet maahansa, minä palasin sinne takaisin, katsoin rinteitä ja puita, murattia ja silmäsin alas laaksonäkymään. Suuntasin Marian talolle ja kuljin sen viertä, katsoin tutun portin ja ikkunan. Kaikki oli yhä samalla tavalla iätöntä, vanhanaikaista. Ihmiset vain olivat omiin oloihinsa menneitä, kuka minnekin. Öljykangastakissani oli puupäärynä, joka tuoksui Dewberrylle. Puristin käteni sen ympärille taskussani. Palasin Malverniin uudestaankin. Ja uudelleen.

Muistoissa on sama rakenne kuin musiikissa, mitään ei ole olemassa, kaikki on häipynyt, soitto loppunut, keskustelu hiljennyt - ja silti kaikki on olemassa jossain. Silloin ihminen on vasta lopullisesti häipynyt maan päältä, kun kukaan ei enää muista häntä. Nämä ovat tunnelmia, joita kuvaavat herkimmin venäläiset suuret runoilijat - Ahmatova ja Pasternak. Kate Bushilla on laulu Under the Ivy, joka kertoo lapsen salaisesta puutarhasta, ruusujen luona, muratin alla, yksin minä, salaa, juhlien ulkopuolella. Mahlerin Maan laulu päättyy Jäähyväisiin, sijattomana vetäydytään vuorille, elämä päättyy, palatakseen taas kerran luonnon kukoistuksessa keväällä.

Mutta niin me kuitenkin palasimme yhdessä noille seuduille, samoille sijoille, olemme viettäneet siellä yhteisiä jouluja, kulkeneet pimeässä Prioryyn ja nähneet Severnin laakson allamme ja kukkulat yllämme, kulkeneet aitojen välissä muratin reunustamia polkuja eikä mikään ole koskaan ollut toisin.

”...me poljemme maata ja taivasta / jos hiivimme polun yli. ...”

***

Under the Ivy - When Maria worked as au pair in Malvern, I visited her Garden Flat, remember the view to the Severn Valley, smell of moisture in the apartment. It felt a bit like the edge of world. When Maria was gone, I returned there to refresh memories and in the end we got there back together: luckily, I say. 

Photo 1: View to the Severn Valley

Photo 2: Maria and her house

Mies, joka näki merta

Quintin Lake tuo meille kauan kaivatun hyvän uutisen Britanniasta. Pakkomielteiden riivaama mies on kiertänyt saaren rannikoita myöten - kävellen. Kuten Veikko Huovinen totesi, ihmisillä on nykyisin niin kummallisia harrastuksiakin. Kävely ei kuulu niihin, se on rehellistä ja siinä varmasti hahmottuu kotomaan koko kuva. Projektiaan Quintin on toteuttanut pätkissä - hyvä niin, hänellä on vielä perhe, jonne palata. 

Mitenkään ainutlaatuinen ajatus ei ole - John Merrill mainitaan innoittajaksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/John_Merrill_(marathon_walker)

https://www.amazon.co.uk/Turn-Right-Lands-End-Merrill/dp/0902280678/ref=pd_ybh_a_1?_encoding=UTF8&psc=1&refRID=BGXTNHXDJA7EBP4AH71S

Itse lisäisin vielä Paul Therouxin Kingdom by the Sea-teoksen, jota luin ylioppilaskirjoituksiin valmistautuessa tuoreeltaan.

https://www.amazon.co.uk/Kingdom-Sea-Journey-Around-Britain/dp/0140071814/ref=sr_1_1?crid=15QUHL4XI2V9E&dchild=1&keywords=kingdom+by+the+sea+paul+theroux&qid=1600277448&sprefix=Kingdom+by+%2Caps%2C192&sr=8-1

En ole suuri meren ystävä, mutta on rannikon kuvaamisessa ajatusta. Köyhtyvän kotikaupunkini Espoon ylpeys on juurikin Rantaraitti, kunnallisen päätöksenteon sitkeyden demokraattinen riemuvoitto - merinäkymät kaiken kansan käyttöön. Juuri tämä on Quintininkin teon ytimessä - pitäisi saada esteettömyyttä päästä meren äärelle.

On mukava miettiä, että mies on tosiaan yöpynyt luonnon armoilla ja joka 5. päivä sallinut itselleen Bed and Breakfast paikan ylellisyyden pyykinpesuineen kaikkineen. Ja 15 mailia on ollut hänen päivittäinen vaelluksensa. Kiitos Quintin, urakastasi - mukava miettiä sitä!

***

Today, 16th September, 2020 The Times had good news: Mr Quintin Lake has circuled by feet the Sceptred Isle itself - against all accusations of trespassing. A most beautiful story: nice to think him and his predecessors. What a charming idea! We have in Espoo this Rantaraitti, a gem of municipal decision-making process, if there ever was one. Walking near sea is so good for you!

 

Super-Boris Sisyfoksena

Olen myötätunnolla seurannut Britannian taakkaa varsinkin pääministerin harteilla. On Brexit tehtävänä, kauppasopimuksineen ja aina odottamattomine seuraamuksineen. Ollaan jo syksyssä ja vuoden loppuun on aikaa hintsusti. Kesä on hukattu neuvotteluissa. Skotlantikin liikkuu rauhattomana ja mutisee sanoja irtaantumisesta.

Koronakriisi oli viedä pääministerin hengen, se vaatii vieläkin tarkkaa seurantaa. Talous on kutistunut hälyttävästi, kärsineet kauppaketjut saneeraavat työntekijöitä listoiltaan. Ravintoloita ja kahviloita pidetään yllä valtion rahalla. Asuntokauppaan on saatu vauhtia poistamalla leimaveroja: tämä on innostanut kauppoihin ja jopa nostanut asuntojen hintoja. Ensi vuonna ennustetaan taas asuntojen hintojen laskua, kun talouden alamäki ja irtisanomiset alkavat purra toden teolla.

Boris on halunnut uudistaa kaavoitusjärjestelmää ja ottaa paikallistasolta pois mahdollisuuden työntää kapuloita asuntohankkeiden rattaisiin. Tästä on jo syntynyt paikallistasolla kaplakkaa, mutta se taitaa olla pientä siihen verrattuna, mitä päivän (6.9.2020) Timesin mukaan on tulossa. Johnson on lehden mukaan kertakaikkisen kyllästynyt paikallistason nihkeään rooliin koronatoimien toteutuksessa. Kun vivusta on Whitehallissa väännetty, mitään ei ole alueilla tapahtunut. Vastaisku on tulossa: poliittisten sihteerien jatkokausia on alueilla jätetty jo uusimatta, mutta varsinainen mylläkkä on kohtaamassa district- ja countytasoja, sekä monimutkaisia sekaorganisaatioita QUANGOja. Näitä pyritään yhdistelemään ja karsimaan lehtitiedon mukaan ja lisäämään pormestareita. 

https://www.thetimes.co.uk/article/boris-johnsons-troubleshooting-trio-plot-to-transform-whitehall-with-a-big-bang-8zdksb70h

Väliportaan yhdistettyjen tasojen ylärajaksi kasvaillaan 600 000 asukkaan kokonaisuutta. Yhdistämiset vähentävät taatusti valtuustopaikkoja - vaalejahan on kaikilla tasoilla parish, district ja county. Tämä ei ole ainoastaan ristiretki Labourin vaikutusvaltaa vastaan, vaan myös konservatiivien sisäisten vastavoimien tukahduttamispyrkimys.

Ristiretki sekavaa väliportaan hallintoa vastaan on varmasti hyvin perusteltu. Asiasta sen enempää tietämättä voin sanoa nykymallia monimutkaiseksi. Omassa suosikkikohteessani Malvernissa on alimman paikallisen parish-tason vastuulla esimerkiksi urheilukenttien huolto, pääkyläkeskuksessa on oikein pormestarin toimisto, siitä pari korttelia katua alas on District office, jossa vastataan jo strategisemmista kysymyksistä. Kun lähdetään kaupungista ja mennään Worcesteriin (kuva), sieltä johdetaan koko Countya. Ja Whitehall häärii ja neuvoo kaikessa - ja rahoittaa. Jos joku epäilee, ettei nykymalli ole monimutkainen, voi tutustua vaikka tähän selvitykseen:

https://epress.lib.uts.edu.au/journals/index.php/cjlg/article/download/6022/6352

Onko tämä raskas syksy kutenkaan oikea ajankohta käydä puhtaasti sisäisen hallinnon uudistuksiin? Boris on ollut huumorimiehen maineessa, mutta tässä ei tunnu olevan kyse jonglöörin parista lisäpallosta temppuiluun, vaan kauheasta Sisyfoksen kantotaakasta kohti huippua, jossa vielä tulee myrskyämään ja salamoimaan. Miten oppositio tulee vastaamaan tähän? Miten omat rivit jakautuvat? Riittääkö ydinjoukon tuki: Dominic Cummingsin viekkaus ja tahtotila. Johnson ei totisesti pelkää riskejä: epäonnistuminen kääntäisi koomikon uran tragediaksi.

***

Today’s Times hint that Boris Johnson plan a major reform on District and County levels, and making shuffle on QUANGOs. This is quite strange: I thought his political agenda would be quite full and heavy to the end of this year.