Muratin alla

Great Malvern on ollut minulle Englannin avainkokemus. Paikka yhdistyy tätiini, jonka ystävä asui kaupungissa. Siskoni oli Malvernissa au pairina ja Maria myös. Malvern on kukkuloiden juuressa, ne kohoavat kaupungin ylle, puistojen ja metsien peittämät, laelta paljaat kukkulat. 

Marialla oli käytössään isäntäväkensä asunto. Varmaan aika harva au pair saa kokonaista, ylimääräistä asuntoa käyttöönsä. Mutta tämäkin on tyypillistä Mariaa, niin vain kävi. Kivijalka-asuntoon mentiin omasta portista, jossa luki ”Garden Flat”. Oli keittiö, josta näki Severnin laaksoon pitkälle. Kylpyhuone, jossa kokolattiamatto. Kaksi makuuhuonetta. Istuimme myöhään Marian kanssa keittiössä ja juttelimme. Juttelimme pitkään. Kasettisoittimessa soivat Mozartin pianokonsertot Serkinin soittamana, Abbado säesti, välillä käännettiin kasettia. Asunnossa tuntui puutarhamainen, vieno homeen tuoksu. Sama aromi on tullut myöhemmin vastaan eri paikoissa ja mieleni on aina sen yhdistänyt tuohon asuntoon ja sen tunnelmaan. 

Kun tuo kaikki oli ohi ja työtekijät lähteneet maahansa, minä palasin sinne takaisin, katsoin rinteitä ja puita, murattia ja silmäsin alas laaksonäkymään. Suuntasin Marian talolle ja kuljin sen viertä, katsoin tutun portin ja ikkunan. Kaikki oli yhä samalla tavalla iätöntä, vanhanaikaista. Ihmiset vain olivat omiin oloihinsa menneitä, kuka minnekin. Öljykangastakissani oli puupäärynä, joka tuoksui Dewberrylle. Puristin käteni sen ympärille taskussani. Palasin Malverniin uudestaankin. Ja uudelleen.

Muistoissa on sama rakenne kuin musiikissa, mitään ei ole olemassa, kaikki on häipynyt, soitto loppunut, keskustelu hiljennyt - ja silti kaikki on olemassa jossain. Silloin ihminen on vasta lopullisesti häipynyt maan päältä, kun kukaan ei enää muista häntä. Nämä ovat tunnelmia, joita kuvaavat herkimmin venäläiset suuret runoilijat - Ahmatova ja Pasternak. Kate Bushilla on laulu Under the Ivy, joka kertoo lapsen salaisesta puutarhasta, ruusujen luona, muratin alla, yksin minä, salaa, juhlien ulkopuolella. Mahlerin Maan laulu päättyy Jäähyväisiin, sijattomana vetäydytään vuorille, elämä päättyy, palatakseen taas kerran luonnon kukoistuksessa keväällä.

Mutta niin me kuitenkin palasimme yhdessä noille seuduille, samoille sijoille, olemme viettäneet siellä yhteisiä jouluja, kulkeneet pimeässä Prioryyn ja nähneet Severnin laakson allamme ja kukkulat yllämme, kulkeneet aitojen välissä muratin reunustamia polkuja eikä mikään ole koskaan ollut toisin.

”...me poljemme maata ja taivasta / jos hiivimme polun yli. ...”

***

Under the Ivy - When Maria worked as au pair in Malvern, I visited her Garden Flat, remember the view to the Severn Valley, smell of moisture in the apartment. It felt a bit like the edge of world. When Maria was gone, I returned there to refresh memories and in the end we got there back together: luckily, I say. 

Photo 1: View to the Severn Valley

Photo 2: Maria and her house

Mies, joka näki merta

Quintin Lake tuo meille kauan kaivatun hyvän uutisen Britanniasta. Pakkomielteiden riivaama mies on kiertänyt saaren rannikoita myöten - kävellen. Kuten Veikko Huovinen totesi, ihmisillä on nykyisin niin kummallisia harrastuksiakin. Kävely ei kuulu niihin, se on rehellistä ja siinä varmasti hahmottuu kotomaan koko kuva. Projektiaan Quintin on toteuttanut pätkissä - hyvä niin, hänellä on vielä perhe, jonne palata. 

Mitenkään ainutlaatuinen ajatus ei ole - John Merrill mainitaan innoittajaksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/John_Merrill_(marathon_walker)

https://www.amazon.co.uk/Turn-Right-Lands-End-Merrill/dp/0902280678/ref=pd_ybh_a_1?_encoding=UTF8&psc=1&refRID=BGXTNHXDJA7EBP4AH71S

Itse lisäisin vielä Paul Therouxin Kingdom by the Sea-teoksen, jota luin ylioppilaskirjoituksiin valmistautuessa tuoreeltaan.

https://www.amazon.co.uk/Kingdom-Sea-Journey-Around-Britain/dp/0140071814/ref=sr_1_1?crid=15QUHL4XI2V9E&dchild=1&keywords=kingdom+by+the+sea+paul+theroux&qid=1600277448&sprefix=Kingdom+by+%2Caps%2C192&sr=8-1

En ole suuri meren ystävä, mutta on rannikon kuvaamisessa ajatusta. Köyhtyvän kotikaupunkini Espoon ylpeys on juurikin Rantaraitti, kunnallisen päätöksenteon sitkeyden demokraattinen riemuvoitto - merinäkymät kaiken kansan käyttöön. Juuri tämä on Quintininkin teon ytimessä - pitäisi saada esteettömyyttä päästä meren äärelle.

On mukava miettiä, että mies on tosiaan yöpynyt luonnon armoilla ja joka 5. päivä sallinut itselleen Bed and Breakfast paikan ylellisyyden pyykinpesuineen kaikkineen. Ja 15 mailia on ollut hänen päivittäinen vaelluksensa. Kiitos Quintin, urakastasi - mukava miettiä sitä!

***

Today, 16th September, 2020 The Times had good news: Mr Quintin Lake has circuled by feet the Sceptred Isle itself - against all accusations of trespassing. A most beautiful story: nice to think him and his predecessors. What a charming idea! We have in Espoo this Rantaraitti, a gem of municipal decision-making process, if there ever was one. Walking near sea is so good for you!

 

Super-Boris Sisyfoksena

Olen myötätunnolla seurannut Britannian taakkaa varsinkin pääministerin harteilla. On Brexit tehtävänä, kauppasopimuksineen ja aina odottamattomine seuraamuksineen. Ollaan jo syksyssä ja vuoden loppuun on aikaa hintsusti. Kesä on hukattu neuvotteluissa. Skotlantikin liikkuu rauhattomana ja mutisee sanoja irtaantumisesta.

Koronakriisi oli viedä pääministerin hengen, se vaatii vieläkin tarkkaa seurantaa. Talous on kutistunut hälyttävästi, kärsineet kauppaketjut saneeraavat työntekijöitä listoiltaan. Ravintoloita ja kahviloita pidetään yllä valtion rahalla. Asuntokauppaan on saatu vauhtia poistamalla leimaveroja: tämä on innostanut kauppoihin ja jopa nostanut asuntojen hintoja. Ensi vuonna ennustetaan taas asuntojen hintojen laskua, kun talouden alamäki ja irtisanomiset alkavat purra toden teolla.

Boris on halunnut uudistaa kaavoitusjärjestelmää ja ottaa paikallistasolta pois mahdollisuuden työntää kapuloita asuntohankkeiden rattaisiin. Tästä on jo syntynyt paikallistasolla kaplakkaa, mutta se taitaa olla pientä siihen verrattuna, mitä päivän (6.9.2020) Timesin mukaan on tulossa. Johnson on lehden mukaan kertakaikkisen kyllästynyt paikallistason nihkeään rooliin koronatoimien toteutuksessa. Kun vivusta on Whitehallissa väännetty, mitään ei ole alueilla tapahtunut. Vastaisku on tulossa: poliittisten sihteerien jatkokausia on alueilla jätetty jo uusimatta, mutta varsinainen mylläkkä on kohtaamassa district- ja countytasoja, sekä monimutkaisia sekaorganisaatioita QUANGOja. Näitä pyritään yhdistelemään ja karsimaan lehtitiedon mukaan ja lisäämään pormestareita. 

https://www.thetimes.co.uk/article/boris-johnsons-troubleshooting-trio-plot-to-transform-whitehall-with-a-big-bang-8zdksb70h

Väliportaan yhdistettyjen tasojen ylärajaksi kasvaillaan 600 000 asukkaan kokonaisuutta. Yhdistämiset vähentävät taatusti valtuustopaikkoja - vaalejahan on kaikilla tasoilla parish, district ja county. Tämä ei ole ainoastaan ristiretki Labourin vaikutusvaltaa vastaan, vaan myös konservatiivien sisäisten vastavoimien tukahduttamispyrkimys.

Ristiretki sekavaa väliportaan hallintoa vastaan on varmasti hyvin perusteltu. Asiasta sen enempää tietämättä voin sanoa nykymallia monimutkaiseksi. Omassa suosikkikohteessani Malvernissa on alimman paikallisen parish-tason vastuulla esimerkiksi urheilukenttien huolto, pääkyläkeskuksessa on oikein pormestarin toimisto, siitä pari korttelia katua alas on District office, jossa vastataan jo strategisemmista kysymyksistä. Kun lähdetään kaupungista ja mennään Worcesteriin (kuva), sieltä johdetaan koko Countya. Ja Whitehall häärii ja neuvoo kaikessa - ja rahoittaa. Jos joku epäilee, ettei nykymalli ole monimutkainen, voi tutustua vaikka tähän selvitykseen:

https://epress.lib.uts.edu.au/journals/index.php/cjlg/article/download/6022/6352

Onko tämä raskas syksy kutenkaan oikea ajankohta käydä puhtaasti sisäisen hallinnon uudistuksiin? Boris on ollut huumorimiehen maineessa, mutta tässä ei tunnu olevan kyse jonglöörin parista lisäpallosta temppuiluun, vaan kauheasta Sisyfoksen kantotaakasta kohti huippua, jossa vielä tulee myrskyämään ja salamoimaan. Miten oppositio tulee vastaamaan tähän? Miten omat rivit jakautuvat? Riittääkö ydinjoukon tuki: Dominic Cummingsin viekkaus ja tahtotila. Johnson ei totisesti pelkää riskejä: epäonnistuminen kääntäisi koomikon uran tragediaksi.

***

Today’s Times hint that Boris Johnson plan a major reform on District and County levels, and making shuffle on QUANGOs. This is quite strange: I thought his political agenda would be quite full and heavy to the end of this year.

Lawrence Durrell - Pimeässä sokkelossa

Kun aloin lukemaan romaaneja enemmän tai vähemmän systemaattisesti, hyllyyni ilmestyi myös Lawrence Durrellin Aleksandria-kvartetti. Luin sen tunnollisesti läpi ja se on mielikuvissani hyvin katkelmallinen. Teosta ylistettiin neliulotteiseksi: aika oli sen neljäs ulottuvuus. Aika on kylläkin unohtanut teoksen: se on jäänyt Durrellin eläimellisen perheen kuvauksen alle ja Henry Miller-ystävyyden varjoon. Ehkä palaan unohdettuun kirjasarjaan vielä.

Nuorena kuitenkin minun teokseni oli Durrellin nuoruudentyö Pimeä sokkelo, alkuperäiseltä nimeltään Cefalu. Se on jäänyt muistikuviini lumoavana teoksena, jossa turistiseurue eksyy Kreetalla salaperäiseen sokkeloon. Osa ei selviydy, osa taas löytää ulos muuttuneina ihmisinä. Teos imee itseensä, niinkuin jotkut teokset tekevät, niitä ei voi laskea käsistään: mutta vielä merkillisempi oli kirjan harvinaislaatuinen tunnelma, se tuntui niin hienolta, ettei sen edes uskonut olevan totta. Se oli kuin säkenöivä lomaromanssi. On mahdollista, että luin sen vielä toisen kerran. 

Pimeä sokkelo on helppo löytää divareista, kustantaja Taikajousi - Tarzan-kirjat! - lienee ollut vainaja jo vuosikausia. Oma kappaleeni on jossain kirjapinoissani. Jos ja kun löydän sen, saatan lukea sen uudelleen, epäanalyyttisesti, korkeintaan houkalle nuoruudenihastukselleni hymähdellen, mutta salaa toivoen, että tavoitan sen innon, jota teos herätti. 

Kahlasin Durrelia myöhemmin myös Avignon-sarjassa. Hänessä oli kirjailijana jotain katkeraa mystiikkaa: etsijä, joka ei lopulta oikein tarkkaan onnistunut määrittämään intohimonsa hämärää kohdetta. Lawrence Durrell oli niitä englantilaisia, jotka kääntyvät saarestaan pois, mutta eivät pysty kuitenkaan täysin karistamaan turmiollista englantilaista charmia, joka tunkeutuu kaikkialle kuin kivipöly - sehän lopulta tuhoaa ihmisen ja läheisetkin ympäriltä.

***

The Dark Labyrinth or early version of it, Cefalu - is in my memory the greatest book by Lawrence Durrell. It is a straight adventure in Crete, full of mystery, danger, realism and myth - something very fascinating reading. My memories of more famous The Alexandria Quartet are somewhat vague and sporadic. I held a huge respect to this author, even though his reputation has been shadowed by his mystical tendencies as a writer, of his other family and animals and his friendship with Henry Miller. 

Tätä mieltä Brexitistä - My position on Brexit

Olen blogissani useita kertoja kirjoittanut Brexitistä. Useammin kuin olisin tahtonut. Niinkuin elämässä yleensä, asiat voivat silti jäädä epäselviksi. Stalin-elämäkerrassa puhuttiin gruusialaisista. Vitsin mukaan kun gruusialaisen tapaa portaikoissa, hänestä ei saa selvää, onko hän menossa portaita ylös- vai alaspäin. En halua olla gruusialainen suhteessa Brexit-kantaani. Siispä tässä muutama selvennys.

Kirjoitan blogissani paljon Englannista siksi, että olen matkustanut siellä paljon ja aihe kiehtoo, haluan myös selvittää mitä kaikkea Englanti-suhteeseeni sisältyy, suorasti ja kierosti.

En kirjoita Englannista siksi, että haluaisin, että punaristilippu liehuisi vapautetun Englannin yllä. En halua kuningaskuntaunionin hajoamista ja Union Jackistä luopumista. En halua, että Englanti etääntyy Euroopasta. En halua edes sen eroa EU:sta. Näen, että Britannialla olisi enemmän annettavaa kansainväliseen yhteistyöhön, kuin mitä se eri syistä on pystynyt sille antamaan. Tämä mielipide on syntynyt siis omasta hyvin vaatimattomasta kokemuksestani EU:n, Euroopan Neuvoston ja OECD:n puitteissa. 

Jos Skotlanti, Wales tai Pohjois-Irlanti haluavat jättää Britannian, en nouse barrikaadeille, vaan heitän lakkini ilmaan ja toivotan lähtijöille sydämestäni onnea. Jos kansat etsivät vapautta ja onnea, se heille suotakoon. Suotiinhan se meille suomalaisillekin. 

Todennäköisimpänä lähtijänä pidän Skotlantia. Jos se lähtisi, olisi hienoa saada se Pohjoismaisen yhteistyön pariin. Monet tuntevat Suomessa sydämen yhteyttä Skotlantiin. Minä pidän enemmän Englannista, mutta rakastaisin tehdä Pohjoismaista yhteistyötä Skotlannin kanssa. Jos Yorkshire saisi lähettää Pohjoismaiseen yhteistyökokoukseen tarkkailijajäsenen, itkeä tirauttaisin onnesta.

Wales on hieno kokonaisuus, jolla on vaikuttava historia. Sillä on myös periferian haasteet ja toivon, että sen suhde Whitehalliin olisi lämminhenkinen. Se tarvitsee tukea, mutta niin, että sen ylpeys ja ainutlaatuisuus säilyvät. 

Irlannin kysymys on hankala. En ole sen suhteen mikään asiantuntija, kun en ole jalkaani vihreälle saarelle laskenut. Tosin blogissakin virittelen välillä kelttiläisen tulen loimotusta.

Valitsin kuvakseni Maggien, Rautarouvan kotitalon, jossa näen Union Jackin. Hän osaltaan on voinut edesauttaa eroa EU:sta, mutta hän ei olisi hyväksynyt uhkaa omalle Unionilleen. Hän olisi pitänyt vanhasta liitosta kiinni kuin terrieri. Taloudellisesti epävakaina aikoina skotteja on tarvittu ja on tarvittu vakaita Walesin käsiä. Tarvitaan myös Pohjois-Irlannin sopua - mutta ennenkaikkea Englannin miehuullista, naisellista tai moniselitteistä panosta saarien parempaan tulevaisuuteen. Hyvää jatkoa kaikille valitsemallanne tiellä.

***

My position of Brexit: I did not want it. I see Britain could have it so much more better with better co-operation with the EU, Council of Europe or OECD. I do not like to see the United Kingdom going to shambles. But if Scotland, Wales or North Ireland decide to go finding freedom: let them go, like Meghan and Harry. There is nothing like free spirits of enterprise.

I am writing about England, because I love it. In my writing, there is no political agenda to get it alone, free of other members. I just aim with my writings to better understand this tricky isle, its rich culture and stubborn people: and to better understand why I love it so much.