Olen jokseenkin tyytyväinen edelliseen bloggaukseeni kuningasperheen etiikasta: Timesin kirjoittelu oli hyvin samansuuntaista - puhutaan myös Balmoralismista, mikä olisi hauska sanaleikki, ellei se olisi välillä liiankin osuva.
Saman moraalisen tuohtumuksen hengenvetoon, kuitenkin tekopyhyyden eli hypocrisyn vesillä kalastellen, käyn yhden kansalaisjärjestön kimppuun. Kyse on tietenkin Oxfamista. Kukapa ei olisi poikennut noissa High Streettien sympaattisissa myymälöissä, joissa vienosti tomunhajuisia tavaroita on myynnissä hyvään tarkoitukseen. Kulloinenkin kohdealue ilmoitetaan kansalaisille telineessä ulkona, maanjäristyksen uhreille Filippiineillä, Meksikossa, tulvien uhreille Bangladeshissä. Tuommoiset näkyvän paikan kyltit pakostakin sähköistävät yhteisöä kollektiiviseen ja yksilölliseen ponnisteluun hyvän asian vuoksi. En muista mitä maata viimeksi autoin suunnistamalla kirjahyllyjen luo ja nappaamalla Oxfordin yliopiston vanhat kirjat anglosakseista ja Rooman vaikutuksesta Englantiin. Kirjahyllyjä järjestellyt vanha miekkonen huokaisi minun tehneen hyvät kaupat - hän oli jo ehtinyt miettiä, kuka klassikot kerää talteen muutamalla punnalla.
Tein siis hyvää, tekemällä hyviä kauppoja. Oxfam rahoittaa toiminnastaan kolmanneksen kauppoja tekemällä, tavaraa lahjoituksena saaden. Toisen kolmanneksen rahoituksestaan se saa suoraan yksityisiltä lahjoittajilta. Riippumaton, autonominen kansalaisjärjestö saa toiminnastaan viimeisen rahoitettavan kolmanneksen - Britannian hallitukselta, EU:lta ja muilta kansainvälisiltä organisaatioilta. Suomessa olen usein pohtinut, miten yhteensovitetaan kansalaisjärjestön pyrkimys autonomiseen ja merkittävään asemaan - jos se samalla on vaatimassa huomattavaa osaa tulopohjastaan julkisen rahoituksen kautta - asia tuntuu vähintäänkin loogisesti ristiriitaiselta.
Siskoni muisteli Au Pair- aikojaan, miten paikallinen englantilainen yhteisö oli kehittänyt kaivoprojektin, jonka toteuttamiseksi järjestettiin useita tempauksia, joissa touhukkuus ja kekseliäisyys löivät kättä. Siskoni oli kuvitellut, että kaivohanke toteutuu kuivimmassa osassa Afrikkaa ja oli yllättävää, kun se olikin pelkkä paikallisen kahvilan sisäpihalle tehty koristekaivo: kaunis turhuus viktoriaanisessa hengessä.
Oxfamilla on riittänyt skandaaleja siinä missä kuningasperheelläkin. Haitilla järjestön työntekijät hullaantuivat käyttämään paikallisia palveluita - alaikäisiä prostituoituja. Epäkohdan tultua ilmi tehtiin lisää virheitä eli viivyteltiin. Samaa henkeä on ollut havaittavissa vaikka kotimaassamme, esimerkkinä vaikkapa UM:n seksuaalisen häirinnän tapauksiin puuttumisen hidas nihkeys.
On tietysti helppo viisastella järjestöistä, joiden hallinta nielee rahaa - autettavat maat ovat kaukana. Mutta näille on kansan karttuisa käsi antanut vähästään ja soisi sitä hyvää kanavoitavan perille mahdollisimman tehokkaasti ja auttavasti siihen todelliseen hätään, mitä ei käy kiistäminen. Menkää siis ja ostakaa, kierrättäkää Oxfameissa tai Fida-lähetystoreilla. Tehkää hyvin - mutta valvokaa!
***
Oxfam - 1/3 finance from High Street shops, same portion from private donations and the rest - from Whitehall, EU (!) and other international organisations. Its doing much good - I bargained some Oxford History books - Anglo-Saxons and Roman period - real classics with only a couple of pounds - in ideal case those were channelled directly to the victims in earthquake areas. In the worst case, those coins funded some employees spending some time with under-age prostitutes. The lesson: it is so good to have autonomous non-govermental organisations, autonomous by organisation and financing - but sometimes nothing beats good old-fashioned scrutiny and balance and checks. Please visit and support Oxfam shops - but do not be fooled by your own goodness!
