What is a Classic? - Thomas Hardy

Luin Thomas Hardyn ”Pormestarin tarinan” ja ”Paluu nummelle” nuorena, liian nuorena, muistamaan juuri muuta, kuin että hyviähän ne olivat. ”Sininen silmäpari” on ollut hyllyssä pitkään ja nyt se on luettu.

Dorsetin suuri poika, Hardy, on klassikko. ”Sininen silmäpari” olisi nimeänsä myöten helppo tulkita setämäiseksi, vanhentuneeksi teokseksi, jolla ei ole enää kosketuspintaa twitteroituneeseen aikaamme. Klassikko ei kuitenkaan toimi näin: se väistää syytökset ainakin osittain ja iskee takaisin hämmästyttävän taidokkaasti - ja suoraan ytimiin.

Teos on kertomus moniselitteisestä nuoresta naisesta ja hänen kosijoistaan - nuoremmasta ja vanhemmasta. Se kertoo ennakkoluuloistamme, sääty-yhteiskunnasta rajoitteineen ja elämän kohtalonomaisuudesta, joku voisi sanoa Karman laista. Teoksessa on paljon yleishyödyllistä pohdintaa ihmismielen toiminnasta ja vaikuttimista. Ne kohdat tuntuvat helposti vanhentuneilta, koska nykyään on tapana jättää moiset erittelyt tekemättä ja toimia jollain tavalla karkeammin. On vaikea kohdata omia puutteellisuuksiaan ja sitä pelkoa, joka aiheutuu niiden paljastumisesta. Teos viipyilee myös epämuodikkaasti analysoidessaan rakastuneen häilyvyyttä vastapuolen palvonnan ja vähättelyn välillä - samanaikaisesti.

Jotenkin huvittavasti vanhentuneelta tuntuu Hardyn tapa kuvata nuoren henkilönsä kasvoja aikansa muodikkaiden maalausten Greuzen ja Guidon (Reni) kautta. Nykyisin pistettäisiin tekstiin hyperlinkkejä Instaan. Hardy kuitenkin tunsi viittauksensa ja myös arkkitehtuurin esittely on osaavaa. Klassikko ammentaa aineksia läheltä itseään - Dorset loistaa tietysti paikallisin silmin, kuten hieno kuvaus rannikosta laivasta nähtynä - tai unohtumattomat jyrkänteet. Kahden samanikäisen nuoren suhteen kuvauksessa on hyödynnetty myös Hardyn ja hänen vaimonsa tarinan elementtejä.

Hardy on syyttä unholassa. Teoksia saa divareista suomenkielisinä helposti. Painoksia ei ole tullut juuri viime vuosina. Tessin tarinan saa elokuvana, mutta kirjan pokkaripainos on tuoreimpana vuodelta 1990. Hieman oudosti kielellemme on kääntämättä ”Jude the Obscure” ja ”Far from the Madding Crowd” - taattua Hardya, liekkö perusteena ollut teosten radikalismi. Hardyn kanssa saa olla varovainen: vanhat analyysit tahtovat osua. Pessimistinen vanha saarnaaja on tässä suhteessa edelleen kova luu ja lukemisen arvoinen. Hardyn analyysitason tarkkuus parhaimmillaan nauratti ”Jokainen huokonen oli ilmeisesti toiminnassa.” Näin kuvataan kirkkoherran tervettä kasvojen lohenpunaa. Vanha käännös on edelleen kelpo työtä.

***

Thomas Hardy is a true Classic. His works refuse to get outdated - his writing reveals some detailed truths of human nature that escape our time. He is at his best painting picture of a complex girl, with motives to please her suitors and hide her secrets. Her suitors are capable of admiring her and yet they can patronise her without too much thinking effort. The work I read was ”A Pair of Blue Eyes”.

Hardy knows his native Dorset - the evening trip by the coast is unforgettable as are the cliffs. He used his own relationship in the modelling of the first pages and his criticism of the class society is there in many pages - all material tested in real life. A lot of good, old-fashioned thinking stuff is there. His books are not much printed in new editions in Finnish - which is a pity, of course.

Oxfam - jos haluatte hyvää

Olen jokseenkin tyytyväinen edelliseen bloggaukseeni kuningasperheen etiikasta: Timesin kirjoittelu oli hyvin samansuuntaista - puhutaan myös Balmoralismista, mikä olisi hauska sanaleikki, ellei se olisi välillä liiankin osuva.

Saman moraalisen tuohtumuksen hengenvetoon, kuitenkin tekopyhyyden eli hypocrisyn vesillä kalastellen, käyn yhden kansalaisjärjestön kimppuun. Kyse on tietenkin Oxfamista. Kukapa ei olisi poikennut noissa High Streettien sympaattisissa myymälöissä, joissa vienosti tomunhajuisia tavaroita on myynnissä hyvään tarkoitukseen. Kulloinenkin kohdealue ilmoitetaan kansalaisille telineessä ulkona, maanjäristyksen uhreille Filippiineillä, Meksikossa, tulvien uhreille Bangladeshissä. Tuommoiset näkyvän paikan kyltit pakostakin sähköistävät yhteisöä kollektiiviseen ja yksilölliseen ponnisteluun hyvän asian vuoksi. En muista mitä maata viimeksi autoin suunnistamalla kirjahyllyjen luo ja nappaamalla Oxfordin yliopiston vanhat kirjat anglosakseista ja Rooman vaikutuksesta Englantiin. Kirjahyllyjä järjestellyt vanha miekkonen huokaisi minun tehneen hyvät kaupat - hän oli jo ehtinyt miettiä, kuka klassikot kerää talteen muutamalla punnalla.

Tein siis hyvää, tekemällä hyviä kauppoja. Oxfam rahoittaa toiminnastaan kolmanneksen kauppoja tekemällä, tavaraa lahjoituksena saaden. Toisen kolmanneksen rahoituksestaan se saa suoraan yksityisiltä lahjoittajilta. Riippumaton, autonominen kansalaisjärjestö saa toiminnastaan viimeisen rahoitettavan kolmanneksen - Britannian hallitukselta, EU:lta ja muilta kansainvälisiltä organisaatioilta. Suomessa olen usein pohtinut, miten yhteensovitetaan kansalaisjärjestön pyrkimys autonomiseen ja merkittävään asemaan - jos se samalla on vaatimassa huomattavaa osaa tulopohjastaan julkisen rahoituksen kautta - asia tuntuu vähintäänkin loogisesti ristiriitaiselta.

Siskoni muisteli Au Pair- aikojaan, miten paikallinen englantilainen yhteisö oli kehittänyt kaivoprojektin, jonka toteuttamiseksi järjestettiin useita tempauksia, joissa touhukkuus ja kekseliäisyys löivät kättä. Siskoni oli kuvitellut, että kaivohanke toteutuu kuivimmassa osassa Afrikkaa ja oli yllättävää, kun se olikin pelkkä paikallisen kahvilan sisäpihalle tehty koristekaivo: kaunis turhuus viktoriaanisessa hengessä.

Oxfamilla on riittänyt skandaaleja siinä missä kuningasperheelläkin. Haitilla järjestön työntekijät hullaantuivat käyttämään paikallisia palveluita - alaikäisiä prostituoituja. Epäkohdan tultua ilmi tehtiin lisää virheitä eli viivyteltiin. Samaa henkeä on ollut havaittavissa vaikka kotimaassamme, esimerkkinä vaikkapa UM:n seksuaalisen häirinnän tapauksiin puuttumisen hidas nihkeys.

On tietysti helppo viisastella järjestöistä, joiden hallinta nielee rahaa - autettavat maat ovat kaukana. Mutta näille on kansan karttuisa käsi antanut vähästään ja soisi sitä hyvää kanavoitavan perille mahdollisimman tehokkaasti ja auttavasti siihen todelliseen hätään, mitä ei käy kiistäminen. Menkää siis ja ostakaa, kierrättäkää Oxfameissa tai Fida-lähetystoreilla. Tehkää hyvin - mutta valvokaa!

***

Oxfam - 1/3 finance from High Street shops, same portion from private donations and the rest - from Whitehall, EU (!) and other international organisations. Its doing much good - I bargained some Oxford History books - Anglo-Saxons and Roman period - real classics with only a couple of pounds - in ideal case those were channelled directly to the victims in earthquake areas. In the worst case, those coins funded some employees spending some time with under-age prostitutes. The lesson: it is so good to have autonomous non-govermental organisations, autonomous by organisation and financing - but sometimes nothing beats good old-fashioned scrutiny and balance and checks. Please visit and support Oxfam shops - but do not be fooled by your own goodness!

A Royal Mess

Viime päivät olen seurannut Brittivaltakunnan asioita varsin tuohtuneena. En oikeastaan ole blogissani kiinnostunut seuraamaan kuninkaallisten touhuja, mutta vaikea noita on välttääkään. Kirjoittelua aloittaessani en rehellisesti sanottuna uskonut, että valtakunta olisi nyt näin omituisessa tilassa. Jos positiivista haluaa etsiä, huuliltani voisi pusertua God save the Queen toivotus ja se tulisi sydämestä. Hallitsijalle sopii toivoa terveyttä ja pitkää ikää, että tästä selvitään.

Ongelmina on tietysti nuorempien kuningashuoneen jäsenten viehtymys kaksinaismoralismiin ja epäeettisyyteen. Jos kiivailee ilmastonmuutoksesta, ei pitäisi ajaa sitä edistävillä vehkeillä - vaikka joku viulut maksaisikin. Kun nuoret ihmiset on ympäröity systeemiä ylläpitävillä neuvonantajilla, toivoisi, että järki voittaisi. Sääliksi käy muuten brittiläinen veronmaksaja.

Vanhempien kuningashuoneen edustajien viehtymykset ovat vielä kieroutuneemmat: ylätasolla ystävien pitäisi olla myös huippuluokkaa. Edelleen käy sääliksi britti-veronmaksaja. Pitäisi palauttaa etiikaltaan ja moraaliltaan kyseenalainen tyhjäntoimittaja kansalaisen tasolle. Citizen Andrew. Mutta eivät menneet Mountbattenitkaan kovin esimerkillisiltä näytä, merkillisiltä kyllä.

Kun ylähuoneen puolella touhutaan älyttömyyksiä, on sentään Boris ydintoiminnoissa. Taistelu ja pyrkimys on kova ja Brexitin käytännön puolikin tavarapulan uhkineen alkaa konkretisoitua vuotojen avittamina. Tai onhan se ollut tiedossa - sekin että aika loppuu.

Kuningatar saattaa tietysti joutua puuttumaan näihin asioihin. Poliittisesta syksystä tulee mielenkiintoinen, Parlamentti ei ole vielä edes palannut lomiltaan. Toivottavasti se rentoutuneena kantaa vastuuta ja ottaa sitä myös kuningattaren harteilta. Kuvani on Granthamista, Thatcherin kotikaupungista - toivottavasti Boris löytää toimintaansa sellaista viisautta, jota edeltäjillä on ollut - eikä pelkästään hajoittavaa jääräpäisyyttä. Hiki tulee virtaamaan, olivat säät mitkä hyvänsä. Jos hiellä selvitään, se on kuitenkin vain hyvä asia.

***

I have been quite pessimistic reading news from young royal hypocrites, and older libertines of the worst kind - God save the Queen, really so - her challenges are huge. And Boris - hope he can cope with his task with wisdom! And the Parliament - spend your holidays well and save your Queen!

Brittien parhaat juustot Lidlissä

Olen marmattanut brittijuustojen huonosta tarjonnasta Suomessa, mutta nyt tilanne helpottuu, edes jossain määrin ja rajoitetuksi ajaksi - puhun Lidlin Brittien parhaat kampanjasta.

Saatavilla on hyvin kypsytettyä Cheddaria, sen lisäksi Cheddaria saa savulla ja chilillä. Cheddar ei saatavuudeltaan ole huono, eikä kampanja siltä osin erityinen kulttuuriteko. Ja maustetuista cheddareista en ole niin innostunut, mutta kyllähän nuokin toimivat hyvin.

Varsinainen huomio kannattaa kiinnittää kolmeen erikoisjuustoon, joita ei Suomesta monesta paikasta normaalisti saa.

Wensleydale-juusto karpaloilla - James Herriot ripotteli tätä helposti murenevaa ja hieman hapanta juustoa omenapiirakan päälle. Tämähän on se juusto, josta Wallace & Gromit sarja ammentaa paljon.

Double Gloucester with onions and chives. Tämä sipulilla ja ruohosipulilla maustettu juusto on tuhti, paketin avaaminen antaa vaikutelman liharuoan täyteläisyydestä. Hieno ja maistuva kokonaisuus.

White Stilton with apricots. Suomalaiset tuntevat Stiltonin siniraitaisena joulujuustona. Aprikoosi sopii täydellisesti kermaisen Stiltonin säestäjäksi - suolainen ja makea yhdistelmä on jo sinänsä mainio jälkiruoka.

Kun Lidlejä alettiin mainostaa, niistä kannattaa myös korjata chutneyt pois, jos niitä myymälöissä on - nehän ovat perienglantilaisia juustojen kyytipoikia. Perjantaiksi kannattaa ottaa pakastealtaasta fish & chips yhdistelmä - ne ovat Lidlin versiona ihan kelvollisia. Listaan kannattaa lisätä myös majoneesi tai tartarkastike ja appelsiinimarmeladi.

***

Lidl has Best of Britain food week in Finland - what a beautiful excuse to say a few positive words about English cheese - they have temporarily available Double Gloucester, Wensleydale with cranberries and White Stilton with abricots. Not to mention matured or smoked cheddar and the version with chilli. It is almost tragic that this sort of essentials are not easily available every day of the week throughout year!

Junat kortilla - Trains with Cards

Brexit-asia etenee ja kuilu Eurooppaan alkaa konkretisoitua: nyt ilmoitettiin, etteivät Britannian rautatieyhtiöt (yksityistetyt eli moninaiset) ole päässeet sopuun Interrail-järjestelmästä. Tämä merkitsee, ettei Interrail-lippu enää käy Englannin kiskoilla 2020 lukien.

Menetys ei ole suurensuuri ja nykynuorisosta voi tuntua paradoksaaliselta ja järjettömältä, että tällainen lippu on ollut olemassa. Itse tulin ensimmäisen kerran Englantiin juuri Weymouthiin 1987, laivalla, Ranskasta. Meillä oli kaverini kanssa suurenmoiset laiva+juna interrail-liput, joilla pääsimme Cherbourgista Englantiin ilman lisämaksua. Matka Englantiin alkoi nopeammin kuin olimme suunnitelleet. Tulimme Cherbourgiin rinkkoinemme Pariisista, aioimme yöpyä ja ylittää Kanaalin aamulla. Valon kaupungin turruttamina reissaajina, hieman provinssikaupungin nukkavieruuteen kyllästyneinä, päätimme kuitenkin ensin käydä katsomassa satamaa. Meille tuli kiire, kun huomasimme, että Englannin laiva oli juuri lähdössä. Lunastimme korteillamme liput siihen ja juoksimme ramppia pitkin alukseen. Muut matkustajat joutuivat odottamaan meitä ja hivenen noloina totesimme, että ovet suljettiin meidän perässämme. Tämän kokemuksen jälkeen matkanteko Englantiin on yleensä sujunut vähemmän spontaanisissa merkeissä. Pitkähkö Kanaalin ylitys sujui ilman meritautia.

Aluksi saavuin Englantiin ja lähdin sieltä meritse, lentokoneella Heathrowiin vasta myöhemmin. Junalla oli mukava reissata, jokainen Englantia reissannut on jossain vaiheessa Crewessa, verkoston solmukohdassa, vihreitä ja sateen vihmovia ohikiitäviä maisemia katsomassa tai ostamassa teetä kanttiinikärrystä. Suunnittelu hoitui keveimmillään epämääräisellä Interrail-kartalla, miettien, minne pitäisi mennä. Kortti kattoi kaikenkarvaiset operaattorit, paitsi Haworthiin menevän yksityisrautatien, josta piti maksaa erikseen.

Kun 1980-luvulla saapui Lontooseen pohjoisesta, oli ikkunan takana lehmiä vielä 5 minuuttia ennen King’s Crossin asemaa. Tykästyin juniin niin, että siirryin pidemmillä Englanninmatkoilla käyttämään Railcardeja ja BritRail passeja. Ne ovat itseasiassa Interrail-lippua kätevämpiä. Niitä voi ostaa käytettäväksi vain tiettyinä matkapäivinä, jolloin reissaaminen huomattavasti suunnitelmallistuu. Korttien lisävalttina on, että ne voivat olla myös koko perheen juttu. Itse junayhteyksistä löytyy tietoja täältä.

En tiedä kuinka ekologista maailman vanhimpiin kuuluvan Englannin rataverkon hyödyntäminen on, mutta siihen kannattaa tutustua - epäonnistuneen yksityistämisen, epäsiistien ja täysien junien sekä sekavien reittien uhallakin. Junalla on lentokonetta paremmin kiinni menneessä maailmassa. Matkustaminen tulee sujumaan myös ulkopuolella Mannermaan sopimusten, mutta halutessaan sinne pääsee jatkossakin tunnelia ja kiskoja pitkin.

P.S. 9.8.2019 Tuli tieto, että sopimus onkin syntynyt - UK pysyy sittenkin Interrailissa!

***

Interrail, the card of my youth, will no longer be valid in England, you should use local, fine Railcards for bargain travel in rails. My first trips to England were taken with Interrail, often arriving from France with ferries - nowadays so many trips start from Heathrow. It is a pity - the old, privatised, English rail network has its problems but charms as well!

P.S. 9th August 2019 - the deal has been made and UK will stay so far in Interrail scheme!