tiistai 27. elokuuta 2019

Oxfam - jos haluatte hyvää

Olen jokseenkin tyytyväinen edelliseen bloggaukseeni kuningasperheen etiikasta: Timesin kirjoittelu oli hyvin samansuuntaista - puhutaan myös Balmoralismista, mikä olisi hauska sanaleikki, ellei se olisi välillä liiankin osuva.

Saman moraalisen tuohtumuksen hengenvetoon, kuitenkin tekopyhyyden eli hypocrisyn vesillä kalastellen, käyn yhden kansalaisjärjestön kimppuun. Kyse on tietenkin Oxfamista. Kukapa ei olisi poikennut noissa High Streettien sympaattisissa myymälöissä, joissa vienosti tomunhajuisia tavaroita on myynnissä hyvään tarkoitukseen. Kulloinenkin kohdealue ilmoitetaan kansalaisille telineessä ulkona, maanjäristyksen uhreille Filippiineillä, Meksikossa, tulvien uhreille Bangladeshissä. Tuommoiset näkyvän paikan kyltit pakostakin sähköistävät yhteisöä kollektiiviseen ja yksilölliseen ponnisteluun hyvän asian vuoksi. En muista mitä maata viimeksi autoin suunnistamalla kirjahyllyjen luo ja nappaamalla Oxfordin yliopiston vanhat kirjat anglosakseista ja Rooman vaikutuksesta Englantiin. Kirjahyllyjä järjestellyt vanha miekkonen huokaisi minun tehneen hyvät kaupat - hän oli jo ehtinyt miettiä, kuka klassikot kerää talteen muutamalla punnalla.

Tein siis hyvää, tekemällä hyviä kauppoja. Oxfam rahoittaa toiminnastaan kolmanneksen kauppoja tekemällä, tavaraa lahjoituksena saaden. Toisen kolmanneksen rahoituksestaan se saa suoraan yksityisiltä lahjoittajilta. Riippumaton, autonominen kansalaisjärjestö saa toiminnastaan viimeisen rahoitettavan kolmanneksen - Britannian hallitukselta, EU:lta ja muilta kansainvälisiltä organisaatioilta. Suomessa olen usein pohtinut, miten yhteensovitetaan kansalaisjärjestön pyrkimys autonomiseen ja merkittävään asemaan - jos se samalla on vaatimassa huomattavaa osaa tulopohjastaan julkisen rahoituksen kautta - asia tuntuu vähintäänkin loogisesti ristiriitaiselta.

Siskoni muisteli Au Pair- aikojaan, miten paikallinen englantilainen yhteisö oli kehittänyt kaivoprojektin, jonka toteuttamiseksi järjestettiin useita tempauksia, joissa touhukkuus ja kekseliäisyys löivät kättä. Siskoni oli kuvitellut, että kaivohanke toteutuu kuivimmassa osassa Afrikkaa ja oli yllättävää, kun se olikin pelkkä paikallisen kahvilan sisäpihalle tehty koristekaivo: kaunis turhuus viktoriaanisessa hengessä.

Oxfamilla on riittänyt skandaaleja siinä missä kuningasperheelläkin. Haitilla järjestön työntekijät hullaantuivat käyttämään paikallisia palveluita - alaikäisiä prostituoituja. Epäkohdan tultua ilmi tehtiin lisää virheitä eli viivyteltiin. Samaa henkeä on ollut havaittavissa vaikka kotimaassamme, esimerkkinä vaikkapa UM:n seksuaalisen häirinnän tapauksiin puuttumisen hidas nihkeys.

On tietysti helppo viisastella järjestöistä, joiden hallinta nielee rahaa - autettavat maat ovat kaukana. Mutta näille on kansan karttuisa käsi antanut vähästään ja soisi sitä hyvää kanavoitavan perille mahdollisimman tehokkaasti ja auttavasti siihen todelliseen hätään, mitä ei käy kiistäminen. Menkää siis ja ostakaa, kierrättäkää Oxfameissa tai Fida-lähetystoreilla. Tehkää hyvin - mutta valvokaa!

***

Oxfam - 1/3 finance from High Street shops, same portion from private donations and the rest - from Whitehall, EU (!) and other international organisations. Its doing much good - I bargained some Oxford History books - Anglo-Saxons and Roman period - real classics with only a couple of pounds - in ideal case those were channelled directly to the victims in earthquake areas. In the worst case, those coins funded some employees spending some time with under-age prostitutes. The lesson: it is so good to have autonomous non-govermental organisations, autonomous by organisation and financing - but sometimes nothing beats good old-fashioned scrutiny and balance and checks. Please visit and support Oxfam shops - but do not be fooled by your own goodness!

tiistai 20. elokuuta 2019

A Royal Mess

Viime päivät olen seurannut Brittivaltakunnan asioita varsin tuohtuneena. En oikeastaan ole blogissani kiinnostunut seuraamaan kuninkaallisten touhuja, mutta vaikea noita on välttääkään. Kirjoittelua aloittaessani en rehellisesti sanottuna uskonut, että valtakunta olisi nyt näin omituisessa tilassa. Jos positiivista haluaa etsiä, huuliltani voisi pusertua God save the Queen toivotus ja se tulisi sydämestä. Hallitsijalle sopii toivoa terveyttä ja pitkää ikää, että tästä selvitään.

Ongelmina on tietysti nuorempien kuningashuoneen jäsenten viehtymys kaksinaismoralismiin ja epäeettisyyteen. Jos kiivailee ilmastonmuutoksesta, ei pitäisi ajaa sitä edistävillä vehkeillä - vaikka joku viulut maksaisikin. Kun nuoret ihmiset on ympäröity systeemiä ylläpitävillä neuvonantajilla, toivoisi, että järki voittaisi. Sääliksi käy muuten brittiläinen veronmaksaja.

Vanhempien kuningashuoneen edustajien viehtymykset ovat vielä kieroutuneemmat: ylätasolla ystävien pitäisi olla myös huippuluokkaa. Edelleen käy sääliksi britti-veronmaksaja. Pitäisi palauttaa etiikaltaan ja moraaliltaan kyseenalainen tyhjäntoimittaja kansalaisen tasolle. Citizen Andrew. Mutta eivät menneet Mountbattenitkaan kovin esimerkillisiltä näytä, merkillisiltä kyllä.

Kun ylähuoneen puolella touhutaan älyttömyyksiä, on sentään Boris ydintoiminnoissa. Taistelu ja pyrkimys on kova ja Brexitin käytännön puolikin tavarapulan uhkineen alkaa konkretisoitua vuotojen avittamina. Tai onhan se ollut tiedossa - sekin että aika loppuu.

Kuningatar saattaa tietysti joutua puuttumaan näihin asioihin. Poliittisesta syksystä tulee mielenkiintoinen, Parlamentti ei ole vielä edes palannut lomiltaan. Toivottavasti se rentoutuneena kantaa vastuuta ja ottaa sitä myös kuningattaren harteilta. Kuvani on Granthamista, Thatcherin kotikaupungista - toivottavasti Boris löytää toimintaansa sellaista viisautta, jota edeltäjillä on ollut - eikä pelkästään hajoittavaa jääräpäisyyttä. Hiki tulee virtaamaan, olivat säät mitkä hyvänsä. Jos hiellä selvitään, se on kuitenkin vain hyvä asia.

***

I have been quite pessimistic reading news from young royal hypocrites, and older libertines of the worst kind - God save the Queen, really so - her challenges are huge. And Boris - hope he can cope with his task with wisdom! And the Parliament - spend your holidays well and save your Queen!

perjantai 9. elokuuta 2019

Brittien parhaat juustot Lidlissä

Olen marmattanut brittijuustojen huonosta tarjonnasta Suomessa, mutta nyt tilanne helpottuu, edes jossain määrin ja rajoitetuksi ajaksi - puhun Lidlin Brittien parhaat kampanjasta.

Saatavilla on hyvin kypsytettyä Cheddaria, sen lisäksi Cheddaria saa savulla ja chilillä. Cheddar ei saatavuudeltaan ole huono, eikä kampanja siltä osin erityinen kulttuuriteko. Ja maustetuista cheddareista en ole niin innostunut, mutta kyllähän nuokin toimivat hyvin.

Varsinainen huomio kannattaa kiinnittää kolmeen erikoisjuustoon, joita ei Suomesta monesta paikasta normaalisti saa.

Wensleydale-juusto karpaloilla - James Herriot ripotteli tätä helposti murenevaa ja hieman hapanta juustoa omenapiirakan päälle. Tämähän on se juusto, josta Wallace & Gromit sarja ammentaa paljon.

Double Gloucester with onions and chives. Tämä sipulilla ja ruohosipulilla maustettu juusto on tuhti, paketin avaaminen antaa vaikutelman liharuoan täyteläisyydestä. Hieno ja maistuva kokonaisuus.

White Stilton with apricots. Suomalaiset tuntevat Stiltonin siniraitaisena joulujuustona. Aprikoosi sopii täydellisesti kermaisen Stiltonin säestäjäksi - suolainen ja makea yhdistelmä on jo sinänsä mainio jälkiruoka.

Kun Lidlejä alettiin mainostaa, niistä kannattaa myös korjata chutneyt pois, jos niitä myymälöissä on - nehän ovat perienglantilaisia juustojen kyytipoikia. Perjantaiksi kannattaa ottaa pakastealtaasta fish & chips yhdistelmä - ne ovat Lidlin versiona ihan kelvollisia. Listaan kannattaa lisätä myös majoneesi tai tartarkastike ja appelsiinimarmeladi.

***

Lidl has Best of Britain food week in Finland - what a beautiful excuse to say a few positive words about English cheese - they have temporarily available Double Gloucester, Wensleydale with cranberries and White Stilton with abricots. Not to mention matured or smoked cheddar and the version with chilli. It is almost tragic that this sort of essentials are not easily available every day of the week throughout year!

torstai 8. elokuuta 2019

Junat kortilla - Trains with Cards

Brexit-asia etenee ja kuilu Eurooppaan alkaa konkretisoitua: nyt ilmoitettiin, etteivät Britannian rautatieyhtiöt (yksityistetyt eli moninaiset) ole päässeet sopuun Interrail-järjestelmästä. Tämä merkitsee, ettei Interrail-lippu enää käy Englannin kiskoilla 2020 lukien.

Menetys ei ole suurensuuri ja nykynuorisosta voi tuntua paradoksaaliselta ja järjettömältä, että tällainen lippu on ollut olemassa. Itse tulin ensimmäisen kerran Englantiin juuri Weymouthiin 1987, laivalla, Ranskasta. Meillä oli kaverini kanssa suurenmoiset laiva+juna interrail-liput, joilla pääsimme Cherbourgista Englantiin ilman lisämaksua. Matka Englantiin alkoi nopeammin kuin olimme suunnitelleet. Tulimme Cherbourgiin rinkkoinemme Pariisista, aioimme yöpyä ja ylittää Kanaalin aamulla. Valon kaupungin turruttamina reissaajina, hieman provinssikaupungin nukkavieruuteen kyllästyneinä, päätimme kuitenkin ensin käydä katsomassa satamaa. Meille tuli kiire, kun huomasimme, että Englannin laiva oli juuri lähdössä. Lunastimme korteillamme liput siihen ja juoksimme ramppia pitkin alukseen. Muut matkustajat joutuivat odottamaan meitä ja hivenen noloina totesimme, että ovet suljettiin meidän perässämme. Tämän kokemuksen jälkeen matkanteko Englantiin on yleensä sujunut vähemmän spontaanisissa merkeissä. Pitkähkö Kanaalin ylitys sujui ilman meritautia.

Aluksi saavuin Englantiin ja lähdin sieltä meritse, lentokoneella Heathrowiin vasta myöhemmin. Junalla oli mukava reissata, jokainen Englantia reissannut on jossain vaiheessa Crewessa, verkoston solmukohdassa, vihreitä ja sateen vihmovia ohikiitäviä maisemia katsomassa tai ostamassa teetä kanttiinikärrystä. Suunnittelu hoitui keveimmillään epämääräisellä Interrail-kartalla, miettien, minne pitäisi mennä. Kortti kattoi kaikenkarvaiset operaattorit, paitsi Haworthiin menevän yksityisrautatien, josta piti maksaa erikseen.

Kun 1980-luvulla saapui Lontooseen pohjoisesta, oli ikkunan takana lehmiä vielä 5 minuuttia ennen King’s Crossin asemaa. Tykästyin juniin niin, että siirryin pidemmillä Englanninmatkoilla käyttämään Railcardeja ja BritRail passeja. Ne ovat itseasiassa Interrail-lippua kätevämpiä. Niitä voi ostaa käytettäväksi vain tiettyinä matkapäivinä, jolloin reissaaminen huomattavasti suunnitelmallistuu. Korttien lisävalttina on, että ne voivat olla myös koko perheen juttu. Itse junayhteyksistä löytyy tietoja täältä.

En tiedä kuinka ekologista maailman vanhimpiin kuuluvan Englannin rataverkon hyödyntäminen on, mutta siihen kannattaa tutustua - epäonnistuneen yksityistämisen, epäsiistien ja täysien junien sekä sekavien reittien uhallakin. Junalla on lentokonetta paremmin kiinni menneessä maailmassa. Matkustaminen tulee sujumaan myös ulkopuolella Mannermaan sopimusten, mutta halutessaan sinne pääsee jatkossakin tunnelia ja kiskoja pitkin.

P.S. 9.8.2019 Tuli tieto, että sopimus onkin syntynyt - UK pysyy sittenkin Interrailissa!

***

Interrail, the card of my youth, will no longer be valid in England, you should use local, fine Railcards for bargain travel in rails. My first trips to England were taken with Interrail, often arriving from France with ferries - nowadays so many trips start from Heathrow. It is a pity - the old, privatised, English rail network has its problems but charms as well!

P.S. 9th August 2019 - the deal has been made and UK will stay so far in Interrail scheme!

lauantai 27. heinäkuuta 2019

Jamie Oliver - Brittiruoan puolestapuhuja

Olen jonkin aikaa tilaillut the Timesin sähköversiota. Se on edullinen, 5 £ kuukausi. Tänään 27.7.2019 viikonloppu-Magazinessa oli juttu epäonnisesta Jamie Oliverista. Hänen ravintolabisneksensä on ollut viime aikoina otsikoissa ravintoloiden alasajon vuoksi. Parhaimmillaan työntekijöitä ketjulla oli 20 000, joka on valtava määrä. Timesin haastattelussa hän totesi virheeksi, ettei mitään b-suunnitelmia ollut koskaan tehty. Kun homma alkoi levitä, se meni kuin siivilästä läpi. Oliver oli laajentanut ruokabisnestään liikaa ja ollut liian kokeilunhaluinen - ennusmerkit epäonnistumisesta olivat näkyneet pienimuotoisempina jo aiemmin.

Oliverin persoona on jakanut mielipiteitä, mutta itse pidin nuoren miehen energiasta. Ostin jopa ensimmäisiä kirjoja. Pidin siitä, että hän oli niin ylpeä myös englantilaisesta keittiöstä. Tällä videolla hän jakaa vinkit Yorkshire puddingin valmistamiseen, nopeus ja käytännöllisyys etunenässä. Tässä hän on aidoimmillaan, perusasioissa ja juurillaan. Ohje savulohineen ja piparjuuritahnoineen on koukuttava, eikä huumaa vaikeudellaan - ei muuta kuin kokeilemaan!

Mikä busineksessa meni vikaan? Oli tietenkin tuotesarjoja, joiden laatua saattoi moittia. Ylilennokkaat ideat, kuten Shell-huoltoasemien yhteistyö ja niiden tavaravalikoiman muuttaminen Gourmet-henkiseksi, herättivät epäilyjä. Lasten liikalihavuutta vastaan taistelu oli enemmän oikeaa asiaa, terveellisemmän kouluruoan puolesta, toivottavasti se työ jatkuu. Varsinainen ravintolatoiminta nojasi  mielestäni liikaa italialaiseen keittiöön. Itse en lukeudu kyseisen suunnan kannattajiin ja omat käyntini ketjun paikoissa eivät tuottaneet mitään ihastusta. Luulen, että yleisö kyllästyi ravintoloihin, kokkia vähänkin seuranneet osasivat itsekin valmistaa kotona kelvollista ja nopeaa italialaista murkinaa: siinä ei enää ole sitä eksotiikkaa jäljellä mitä oli vielä 10 vuotta sitten. Maailma on monimutkaistunut keittiöissä.

Olisiko Oliver pärjännyt paremmin Britti-ravintoloilla? Vaikea sanoa - ehkä aika olisi nyt kypsempi. Olisi hienoa kuulla energisestä kokista vielä - toivottavasti hän energisoi meitä uudelleen jollain kiinnostavalla idealla. Brittiläisten kasvisten ja kouluruoan kunnianpalautus olisi hieno asia, jossa hänellä olisi paljon tärkeää työtä jatkettavaksi. Ja Britannian juustoja voisi tehdä tunnetuksi!

***

Tässä yhteydessä haluan kiittää lukijoita mielenkiinnosta juttuihini. Pahoittelen, etten ole aiemmin saanut aikaan tekstieni luokittelua teemoittain - nyt se on tehty. Kannustan Teitä tutustumaan kiinnostaviin kokonaisuuksiin ja etsimään ajatuksistani punaista lankaa. Tätä on hienoa tehdä!

***

I have been ordering the Times electronic version some time. In the latest weekend Magazine, there was a nice report on unlucky cook Jamie Oliver. I hope he is doing well after his Italian Restaurant chain countdown. He has done excellent work fighting for better English cooking, like this concrete and typically enthousiastic video of preparing Yorkshire puddings shows. He also has done good deal fighting child obesity with better school food. I hope he will continue with his positive ideas his excellent work in this field - to make English veggies, fruit and cheese much better known. We all know enough of Italian food - the focus should now be on British cuisine!

I have also added a typology for my texts - to help my you, my dear readers, better find clues and patterns in my texts about England. This has been a very rewarding effort for me and I hugely enjoyed making the classification of diverse writings.