maanantai 28. helmikuuta 2022

UK & Ukraina!

Photo: The Observer.

Venäjän katastrofaalinen sotaretki Ukrainaan on vasta alkanut. Koskaan inhimillisen konfliktin historiassa näin nopeasti ei ole selvinnyt mistä on kyse. putin on tehnyt järkyttävän virhelaskelman ja on onnistunut yhdistämään omat ”vastustajansa” ennennäkemättömällä tavalla. Hänessä ei ole ollut miestä nousemaan tankkien päälle, vaan hän on viihtynyt alimmaisissa maanpaikoissa. Nato voimistuu, EU yhdistyy, Boris Johnson näyttää vahvemmalta kuin aikoihin, Lontoossa alkaa oligarkkien siivous ja omaisuuksien takaisinotto. Painajainen tuntuu Kremlille hyvin Götterdämmerung-henkiseltä.

Ukrainan presidentin, sankarillisten vapauden ja demokratian puolustajien sanavalmius ja urhoollisuus eivät ole jääneet huomiotta. Brittilehdistö on rakastanut lentäviä sutkautuksia ja herkutellut kuvilla tuhotuista venäläisistä saattueista - sellaisella graafisuudella, että meikäläinen lehdistö on empinyt. Britit tuntuvat hyvin sisäistäneen 14.3.1940 Mannerheimin päiväkäskyn, jossa viholliset tuijottavat särkynein silmin tähtitaivaalle. 

Johnson ja Liz Truss ovat saaneet näyttää olevansa ainesta, joka syttyy kovina aikoina. On varmasti tervetullutta karistaa kotimaiset harmit vähäksi aikaa ja katsoa minkälaiseksi uusi Eurooppa alkaa muodostua ja kuinka pitkään konnakopla pitää sijaansa Kremlissä. On myös ollut mukava nähdä, että Johnson on pystynyt ihan oikeasti haastamaan EU:a pakotekilpaan pahan valtakuntaa vastaan - Churchillin ja Thatcherin hengessä.

***

It is a disastrous war for putin! If he had a script, it has been burned many times with Ukrainian heroes and their resolute fight for their democracy - the Britons have been enthousiatic, like so many others, of President Zelenskyi and his countrymen and - women constant bravery - and their excellence with strong words! As if the best part of Churchill and Thatcher tradition feels to have lightened these otherwise dark days in Ukraina. Prime Minister Johnson has found back his resolute mind and the oligarks in London feel safe no more. God Save Ukraine!

maanantai 7. helmikuuta 2022

Loyality is my middle name - Camilla tukipilarina

Photo source: The Times 7.2.2022

En ole kuninkaallisten ystävä. Siitä huolimatta ihastelen kuningattaren päättäväisyyttä ja lujuutta. Hän on myös pikku hiljaa vuosikymmenien aikana lämmennyt Camillalle ja antoi hänen asemalleen poikansa puolisona viikonloppuna merkittävän tunnustuksen. Olen kuningattaren kanssa täysin samaa mieltä - Camilla ansaitsee arvostuksen.

Camilla on ollut sitkeä, päättäväinen ja tehnyt kärsivällistä imagonsa rakennustyötä tavalla, josta mikä tahansa poliittinen puolue olisi ylpeä. Hän on voittanut lokakampanjat ja yliampuvan Diana-kultin kivikot: common sensen ja brittiläisen huumorin ruumiillistumana hän on tehnyt erinomaista työtä. Hän on tukenut puolisonsa epävarmoja kohtia ja lieventänyt luontevuudellaan monta kipupesäkettä. Tässä hän on lojaalisti palvellut sitä, minkä on uskonut olevansa maansa parasta. Hänellä täytyy olla erinomainen suhteellisuudentaju ja veikkaan, että hän olisi hovin hemmotellusta väestä kaikkein hauskin keskustelukumppani. On traagista, että Charlesin ja Camillan liitto venyi niin pitkälle, mutta ehkä tämän päivän harmonia ei muuten olisi ollut mahdollinen.

Kuninkaallinen pari rinnastuu juuri nyt Boriksen ja Carrien liittoon, joka uhkaa viedä mieheltä pääministerin paikan. Carrieen on kohdistunut jo vuosia valtava paine, jota on Cummingsin lisäksi nostanut tuore Lordi Ashcroftin analyysi siipasta. Hänet leimataan kulissien vallantavoittelijaksi, joka on sotkenut Boriksen ajattelukyvyn ja itsetunnon - kummalliselta tuntuisi, että valtakuntaa johtaisi vihtori, joka pelkäisi kaikkein eniten vaimonsa mielipidettä.

Kun Camillan toimet ovat tukeneet Charlesia hänen hankalissa tilanteissaan, näyttää kuitenkin, että Carrien sisustusratkaisut, henkilövalinnat ja hurmaava kyky järjestää juhlia ovat vieneet pääministerin varsinaiseen liemeen, jossa varsinaisiin juokseviin asioihin jää vähän aikaa. 

Hyökkäyksiä Camillaa ja Carrieta kohtaan on leimattu ihmisvihaksi, mutta ehkä osuvampaa olisi puhua sen erityisestä alalajista, naisvihasta. Kummankin henkilön kohdalla täyttyy myös kummallisen brittiläisen kulttuurin erikoispiirre: naisen vaikutusvallasta yhtäaikaa kauhistutaan ja tirkistellään peeping Tomin tavoin hänen seksuaalisuuttaan varsin härskisti. Yhteiskunta näyttää tässä vanhanaikaisia, sovinistisia kasvojaan - juuret menevät kuningatar Victorian kaudelle ja jopa Elizabeth I:n aikoihin saakka. Thatcher tunsi tuon yhteiskunnan täydellisesti, eikä antanut sen häiritä omaa jyräämistään - hän oli montaa miestä miehekkäämpi - sitä ei ole vieläkään annettu anteeksi - tosin osa juuri tämän piirteen vuoksi on ollut häneen pohjattoman ihastunut. May pääministerinä oli lakonisempi - hän jäi asiallisuudessaan ajan hengen alle - jolle nyt odotamme seuraavaa ratkaisua viimeistään vaaleissa.

Mutta eläköön Camilla pitkään! Hän vakaana, maanläheisenä ja salaa ilkikurisena ihmisenä on täsmälleen sitä, mitä Britannia juuri nyt tarvitsee: huumorin, hengen lentoa, arkijärkeä ja tavallisuutta, sekä aitoa, monessa tulessa ja liemessä koeteltua tunnetta, jonka ilmaisuja ei olla ensimmäisenä päästämässä parrasvaloihin. Hän on käyttäytyvä, ajatteleva, huvittunut ihminen - joka osaa tunnistaa läheisyyden ja etäisyyden juuri oikeassa suhteessa. Jopa minun kaltaiseni antimonarkisti joutuu Camillan edessä myöntämään, että ehkä monarkialla Britanniassa on sittenkin toivoa.

***

I think Camilla is the real asset after the Queen in the Royal Britain. May She Live Long, supporting her husband. I also hope that the British society, high and low, might some day learn how to better behave towards the fairer sex. 

lauantai 22. tammikuuta 2022

Kirkkofriikkien matkassa - A Band of Churchcrawlers

Vastustin pitkään facebookin jäsenyyttä. Mukana olen ollut kohta kaksi vuotta. Tämä blogini on jäsenyyttäni huomattavasti vanhempi. Facebook on ollut kuitenkin tehokas verkottaja - levyharrastukseeni, mutta erityisesti Englannin katedraaleihin ja kirkkoihin liittyen. Churchcrawlers - kirkkobongarit - ovat myös facessa kohtuullisen iso yhteisö. 

Yhteisö jakaa kuvia ja kokemuksia kirkoista. Osa paikoista on todellisia arkkitehtuurihelmiä, osa sijaitsee uskomattoman kauniissa maisemassa, osa kirkoista on vaatimattomia, tavallisia, osa hylättyjä, joihin on päässyt sisälle vain erikoiskonsteilla. On kirkkoja, joiden kunto on heikko, tai jotka on restauroitu ja pidetty hyvässä kunnossa. On paikkoja, joilla on tarjota ihmeellisiä taideteoksia, kauniita rakennuksen osien suhteita ja yksityiskohtia - sekä sellaisia, jotka ovat vailla mitään erikoisuuksia, vain yhteisön tärkeitä ja rakkaita paikkoja. Yhteisössä vallitsee, kuten somessa helposti, yksimielisyys ja tyytyväisyys harrastuksesta - hieman yllättäen uskonnollisuus ei juuri näy - ellei se sitten ole juuri samanmielisyydessä ja yhteenkuuluvuuden tunteessa - siunauksia ei toivotella, mutta hyviä kuvia peukutetaan ahkerasti. 

Olen tutustunut muutamaan mukavaan tyyppiin, joita voisin tulevaisuudessa tavatakin jollain Englannin matkalla. Kotikentällä kohdattaessa heissä voi olla sukututkijan charmia - hyvänä päivänä intohimoa ja rakkautta yksityiskohtiin jaksaa kuunnella innostuneesti, pilvisempänä päivänä varmasti raja tulee jossain kohtaan vastaan.

Ryhmässä on ihmisiä, jotka ovat systemaattisesti kiertäneet paljon paikkoja, ottavat laadukkaita kuvia ja jakavat paljon historiatietoa kohteista, jopa niiden muutoksesta. On niitä, jotka esittelevät paikkoja vähemmän systemaattisesti, vaatimattomasti, hiljaisemmin, painaen persoonaansa taka-alalle. On yllättävän paljon ihmisiä, jotka vain peukuttavat toisten julkaisuja ja sitäkin harvoin. Heilläkin on varmasti jokin syy olla osana ryhmää. Silti usein huomaan miettiväni, mikseivät he voi jakaa vaikka kuvaa omasta lähikirkostaan, vaatimattomastakin - ja sanoa yksinkertaisesti, että tämä on minun rakas kirkkoni. Sellaiset päivitykset ovat minusta hienoja. Monesti haluaisin kysyä omasta kuvastani pitävältä, mikset sinä ole julkaissut mitään?

Kirkkojen päätehtävä on tarkota uskonnon harjoittamiselle puitteet, ne ovat palvelusten paikkoja, yhteisön kohtaamispaikkoja ja henkilökohtaisen hiljentymisen tyyssijoja. Ne ovat myös lepopaikkoja edesmenneille.  Näiden lisäksi niissä on paljon kerrostumia maan, paikkakunnan ja henkilöiden historiasta. Tieto, että rakennusvaiheisiin on vaikuttanut normannivalloitus, viikinkien retket, musta surma, kuninkaan politiikka - antaa perspektiiviä. Omaan elämään ja sen asioihin voi tulla vuosisatojen mittakaava; jopa koko maan kohtaloon voi holvien alta saada erilaisen näkökulman. Kokemukseen rakennuksesta vaikuttaa myös vierailun luonne, käykö sen kiertämässä läpi toimitusten ja tilaisuuksien ulkopuolella, vai istuuko paikallaan pidemmän aikaa ja antaa katseen syventyä eri yksityiskohtiin.

Olen taltioinut valokuviin kirkkojen sisä- ja ulkotiloja kohtuullisen paljon. Pyrin ottamaan hyviä kuvia, mutta huomaan, että yksityiskohtia voisi poimia enemmän. Yleiskuvat kertovat, että kohteessa on ollut kiire. Hiljentyminen kasvattaa tarkkaavaisuutta ja antaa pohdinnalle mahdollisuuden. 

Valitsin tähän kaksi kuvaa Riponin leprakappelista. Se oli kiinni ja haimme avaimen entisestä köyhäintalosta (almshouses). Kirkko on aina tehnyt sosiaalityötä ja huolehtinut myös sairaista. Pieni kappeli oli vakuuttava paikka, ehdottomasti käynnin ja hetken hiljentymisen arvoinen.

Pidin kovasti tästä nuoren tutkijanaisen tekemästä kirkkobongarin kymmenestä käskystä:

***

Like trainspotting, churchcrawling is quite popular in England. I have been a church enthousiast, even without knowing the term. With facebook, I have joined some groups of friends of English churches and Catherdrals - these are funny little groups, with a lot joy of sharing good pictures and experiences in various parts of the island. The link above is a very good and practical guide to church visiting - the 10 commandments for that!

The Leper Chapel, Ripon, Yorkshire.

lauantai 11. joulukuuta 2021

Joulukalenteri 2021: luukku 12 - Alston

Alston on Englannin korkeimmalle paikalle sijoittunut markkinakaupunki. Korkeus ei ole kovin kummoinen, 1000 jalkaa eli 300 metriä, eikä ”kaupungissa” ole kuin reilu 1000 asukasta. 

Miten ihmiset valitsevat paikkoja, joissa haluavat käydä? Kukaan kaverini ei ole kertonut minulle Alstonista - tietoni siitä ovat Russell Chamberlinin kirjasta The English Country Town, josta valokuva jäi mieleen. Kuvassa on eittämättä pienenpieni urbaani keskittymä keskellä syvää maaseutua. Sijainti kukkuloiden ympäröimänä henkii syrjäisyyttä, hiljaisuutta ja rauhaa - se voisi olla Giorgio Morandin asetelma, mutta kuvassa on myös jotain perusteellisen englantilaista. On vaikea sanoa, mistä sen huomaa - kuva on pastoraalinen juuri sillä tavalla, että se ei voi olla Sienan tai Dorgognen maisemista, vaan nimenomaan rauhallisen Cumbrian vieläkin rauhallisemmasta kolkasta. Alec Clifton-Taylor sanoisi epäröimättä, että erot huomaa liuskekivisistä kattolaatoista (slate).

Olen katsellut vuosien myötä tätä kuvaa usein. Se, etten ole paikassa käynyt, johtuu siitä, että sinne pitää mennä varta vasten. Lähistöllä ei oikeastaan ole paikkoja, joissa poikettaessa pistäytyisi samalla myös Alstonissa. Tällaisessa takamaan pikku paikassa on aina vaara, että kerran siellä käyneenä haluaa käydä siellä uudelleenkin - varmistamassa, että se on yhä siellä.

***

Alston is the last stop of my Christmas Calendar trip of unvisited places. This wonderful cover photo of Russell Chamberlin’s book has haunted me for years. What a lovely, pastoral-urban sight it is!

https://en.wikipedia.org/wiki/Alston,_Cumbria

https://www.amazon.co.uk/ENGLISH-COUNTRY-TOWN-NATIONAL-TRUST/dp/B000SHYFZ6

https://www.visitcumbria.com/evnp/alston/

perjantai 10. joulukuuta 2021

Joulukalenteri 2021: luukku 11 - Jarrow


Kalenterissani on toiseksi viimeisen käymättömän paikan vuoro. Kun karttaa katsoo, paikka ei ole niitä kaikkein hurmaavimpia. Se sijaitsee varsin proosallisessa ympäristössä keskellä telakka- ja teollisuusalueita. Jarrowin kirkko, Jarrow Hall ja Bede Museum ovat kuitenkin syvällä menneisyydessä, jokien varsilla ja meren läheisyydessä. Bede, lisänimeltään ”Venerable” eli kunnioitettava, on Englannin kirkkohistorian ja siinä sivussa myös historiankirjoituksen isä. Ajan hampaan nakertamat kirkot ovat aina kiintoisia ja Jarrow luostarinraunioineen pistää varmasti mielikuvituksen liikkeelle. Jarrow Hall pyrkii ennallistamaan aikoja sitten hävinneitä puusta ja oljesta tehtyjä asuin- ja talousrakennuksia. Tällaiset kokeellisen arkeologian paikat ovat kiinnostavia - oma kokemukseni pienistäkin museoista Englannissa on, että he tekevät parhaansa elävöittääkseen vierailua historiassa, myös pienimmille vieraille.

Jarrowin lähistöllä sijaitsee saman aikakauden Monkwearmouthin luostarikirkko, jossa myös on käytävä samalla reissulla.

***

Jarrow is for ancient church and monastery site, for Bede and for Jarrow Hall - a project of reconstructed buildings from those days. All surrounded by dockyards and industrial sites.